Opetus ylpeydestä ja nöyryydestä

KUN kuningas Daavid oli valloittanut Jerusalemin ja tehnyt siitä pääkaupunkinsa, hänen elämässään sattui tapaus, joka korostaa aidon nöyryyden ja syntisen ylpeyden välistä eroa. Daavid piti Israelin todellisena Kuninkaana Jehovaa, ja niinpä hän tuotti Jerusalemiin Jumalan läsnäoloa edustavan liiton arkun. Tapaus oli Daavidista niin merkittävä, että kun hän seurasi arkkua kantavia pappeja, hän antoi ilonsa näkyä kaikkien edessä. Jerusalemin asukkaat näkivät, kuinka kuningas ”hyppeli” ja ”pyörähteli tanssien – – kaikin voiminensa”. (1. Aikakirja 15:15, 16, 29; 2. Samuelin kirja 6:11–16.)

Daavidin vaimo Mikal ei kuitenkaan ollut mukana tässä iloisessa kulkueessa. Kun hän katsoi alas ikkunasta, hän ei ihaillut Daavidin tapaa antaa ylistys Jehovalle vaan ”alkoi halveksia häntä sydämessään” (2. Samuelin kirja 6:16). Miksi Mikal suhtautui näin? Ilmeisesti hän pani liikaa painoa sille, että hän oli Israelin ensimmäisen kuninkaan Saulin tytär ja nyt seuraavan kuninkaan vaimo. Hän on saattanut ajatella, ettei hänen aviomiehensä, kuninkaan, olisi pitänyt alentua juhlimaan tavallisten ihmisten tapaan. Tällaiset pöyhkeät ajatukset kävivät ilmi siitä tavasta, jolla hän otti Daavidin vastaan, kun tämä palasi kotiin. Hän sanoi sarkastisesti: ”Kuinka kunniakkaaksi onkaan Israelin kuningas tänään tehnyt itsensä, kun hän paljasti itsensä tänään palvelijoittensa orjattarien silmille niin kuin joku onttopäinen paljastamalla paljastautuu!” (2. Samuelin kirja 6:20.)

Miten Daavid suhtautui kritiikkiin? Hän nuhteli Mikalia sanomalla, että Jehova oli asettanut hänet Saulin, Mikalin isän, tilalle. Daavid lisäsi: ”Olen tekevä itseni vielä tätäkin halvempana pidetyksi, ja olen tuleva alhaiseksi omissa silmissäni, ja niiden orjattarien kanssa, joista puhuit, heidän kanssaan olen päättänyt saattaa itseni kunniaan.” (2. Samuelin kirja 6:21, 22.)

Daavid oli tosiaan päättänyt jatkaa Jehovan palvelemista nöyrästi. Koska hänellä oli tällainen asenne, on helppo ymmärtää, miksi Jehova sanoi häntä ”sydämensä mukaiseksi mieheksi” (Apostolien teot 13:22; 1. Samuelin kirja 13:14). Todellisuudessa Daavid jäljitteli parasta nöyryyden esimerkkiä, itse Jehova Jumalaa. Kun Daavid käytti Mikalille puhuessaan ilmausta ”olen tuleva alhaiseksi”, hän käytti sanaa, jonka kantaverbillä kuvaillaan myös Jumalan omaa suhtautumista ihmisiin. Vaikka Jehova on kaikkeuden mahtavin Persoona, psalmi 113:6, 7 sanoo hänestä: ”Hän alentuu [laskeutuu asemaansa tai arvoaan alemmaksi ollessaan tekemisissä alempiarvoisen kanssa] katsomaan taivasta ja maata, nostaa alhaisen tomusta asti; tuhkakuopasta hän korottaa köyhän.”

Koska Jehova on nöyrä, ei ole ihme, että hän vihaa kopeiden ihmisten ”ylpeitä silmiä” (Sananlaskut 6:16, 17). Mikal ilmensi tällaista syntistä ylpeyttä ja osoitti epäkunnioitusta Jumalan valitsemaa kuningasta kohtaan, eikä hänen siksi suotu synnyttää poikaa Daavidille. Hän kuoli lapsettomana. Tämä opettaa meille hyvin tärkeän asian. Niiden, jotka haluavat saada Jumalan suosion, on noudatettava seuraavia sanoja: ”Vyöttäytykää kaikki nöyrämielisyyteen toisianne kohtaan, sillä Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” (1. Pietarin kirje 5:5.)