Televisio – hyvä lapsenvahti?

JOSKUS voi tuntua houkuttelevalta pitää lapset tyytyväisinä istuttamalla heidät television ääreen siksi aikaa, kun itse hoitaa muita asioita. Mutta miten tämä voi vaikuttaa lapsiin?

”Televisioruudun välittämät tunneviestit voivat vaikuttaa jopa aivan pieniin lapsiin”, kertoo The New York Times. Eräässä tuoreessa tutkimuksessa yksivuotiaille näytettiin lyhyitä otteita, joissa naisnäyttelijä reagoi leluun eri tavoilla. Lehdessä selitetään: ”Kun näyttelijä reagoi leluun pelokkaasti, lapset välttivät leikkimästä sillä ja näyttivät todennäköisemmin huolestuneilta, rypistivät otsaansa, kurtistivat kulmiaan tai itkivät. Kun näyttelijä oli innostunut, lapset olivat halukkaampia leikkimään lelulla.”

Televisio voi selvästikin vaikuttaa pikkulapsiin. Entä millaisia ovat pitkän aikavälin vaikutukset? Tri Naoki Kataoka, joka toimii pediatrian professorina Kawasakin lääketieteellisessä korkeakoulussa Kurashikissa Japanissa, on tutkinut kymmeniä lapsia, jotka ovat äärimmäisen hiljaisia ja joilla on hyvin vähän ilmeitä. Kaikki olivat katselleet televisiota tai videoita pitkiä aikoja. Eräällä kaksivuotiaalla pojalla oli erittäin niukka sanavarasto, eikä hän osannut jutella toisten kanssa. Hän oli katsellut videoita joka päivä aamusta iltaan vuoden ikäisestä lähtien. Pojan sanavarasto alkoi kasvaa vähitellen vasta, kun äiti noudatti professorin neuvoa eikä enää antanut hänen katsella videoita vaan alkoi leikkiä hänen kanssaan, mihin sisältyi myös fyysinen kosketus. Vanhempien täytyy tosiaan olla vuorovaikutuksessa lastensa kanssa.

Jehova Jumala, perhejärjestelyn Alkuunpanija, tähdensi parhaan vuorovaikutuksen tärkeyttä. Hän käski palvelijoitaan kauan sitten: ”Sinun on teroitettava – – [sanojani] pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:7.) Vanhemmat, ei televisio, voivat parhaiten opettaa lapset ”tiensä suuntaan” niin sanoillaan kuin esimerkilläänkin (Sananlaskut 22:6).