He olivat syntyneet Jumalan valittuun kansaan

”Juuri sinut on Jehova, sinun Jumalasi, valinnut tulemaan kansakseen.” (5. MOOSEKSEN KIRJA 7:6)

1, 2. Minkä mahtavan teon Jehova teki palvelijoidensa hyväksi, ja mihin suhteeseen israelilaiset astuivat Jumalan kanssa?

VUONNA 1513 eaa. Jehova saattoi maan päällä olevat palvelijansa kanssaan uuteen suhteeseen. Tuona vuonna hän nöyryytti erään maailmanvallan ja vapautti israelilaiset orjuudesta. Näin hänestä tuli heidän Pelastajansa ja Omistajansa. Ennen tuota tekoaan Jumala sanoi Moosekselle: ”Sano – – Israelin pojille: ’Minä olen Jehova, ja minä vien teidät pois Egyptin taakkojen alta ja vapautan teidät heidän orjuudestaan, ja minä vaadin teidät takaisin ojennetulla käsivarrella ja suurin tuomioin. Ja minä otan teidät itselleni kansaksi [”kansakseni”] ja osoittaudun todella teille Jumalaksi [”teidän Jumalaksenne”].’” (2. Mooseksen kirja 6:6, 7; engl. viitelaitoksen alav.; 15:1–7, 11.)

² Pian Egyptistä lähtönsä jälkeen israelilaiset astuivat liittosuhteeseen Jumalansa Jehovan kanssa. Jehova ei siitä lähtien olisi enää tekemisissä yksilöiden, perhekuntien tai sukukuntien kanssa, vaan hänellä olisi maan päällä hyvin organisoitu kansakunta. (2. Mooseksen kirja 19:5, 6; 24:7.) Hän antoi sille lakeja, jotka sääntelivät sen jäsenten jokapäiväistä elämää ja, mikä vielä tärkeämpää, heidän palvontaansa. Mooses sanoi heille: ”Millä suurella kansakunnalla on jumalia sitä lähellä, niin kuin Jehova, meidän Jumalamme, on lähellä meitä aina kun huudamme häntä avuksemme? Ja millä suurella kansakunnalla on niin vanhurskaat säännökset ja oikeudelliset päätökset kuin on koko tämä laki, jonka minä tänään asetan eteenne?” (5. Mooseksen kirja 4:7, 8.)

Olivat syntyneet todistajakansaan

3, 4. Mikä oli tärkeä syy Israelin olemassaoloon kansana?

³ Satoja vuosia myöhemmin Jehova muistutti profeettansa Jesajan välityksellä israelilaisia tärkeästä syystä, jonka vuoksi he olivat olemassa kansana. Jesaja sanoi: ”Näin on nyt sanonut Jehova, sinun Luojasi, oi Jaakob, ja sinun Muodostajasi, oi Israel: ’Älä pelkää, sillä olen lunastanut sinut. Olen kutsunut sinut nimeltäsi. Sinä olet minun. Sillä minä olen Jehova, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun Pelastajasi. – – Tuo poikani kaukaa ja tyttäreni maan äärestä, jokainen, jota kutsutaan minun nimelläni ja jonka olen omaksi kunniakseni luonut, jonka olen muodostanut, niin, jonka olen tehnyt. Te olette minun todistajiani’, lausuu  Jehova, ’niin, palvelijani, jonka olen valinnut – – kansa, jonka olen muodostanut itseäni varten, jotta se kertoisi ylistystäni.’” (Jesaja 43:1, 3, 6, 7, 10, 21.)

⁴ Jehovan nimelle otettuna kansana israelilaiset olisivat todistajia hänen suvereeniutensa puolesta kansakuntien edessä. Heidän piti olla Jehovan kunniaksi luotu kansa. Heidän oli määrä kertoa Jehovan ylistystä, viedä tietoa hänen suurenmoisista pelastusteoistaan ja näin kirkastaa hänen pyhää nimeään. Lyhyesti sanottuna heidän piti olla kansa, jonka jäsenet olisivat hänen todistajiaan.

5. Millä tavoilla Israel oli vihkiytynyt kansa?

⁵ Kuningas Salomo ilmaisi 1000-luvulla eaa., että Jehova oli tehnyt Israelista erillisen kansan. Hän sanoi Jehovalle esittämässään rukouksessa: ”Sinä olet erottanut heidät perinnöksesi kaikista maan kansoista.” (1. Kuninkaiden kirja 8:53.) Myös yksilöinä israelilaisilla oli erikoissuhde Jehovaan. Mooses oli aiemmin sanonut heille: ”Te olette Jehovan, Jumalanne, poikia. – – sillä sinä olet pyhä kansa Jehovalle, Jumalallesi.” (5. Mooseksen kirja 14:1, 2.) Nuorten israelilaisten ei siksi tarvinnut vihkiä elämäänsä Jehovalle. He olivat syntyneet kansaan, joka oli vihkiytynyt hänelle (Psalmit 79:13; 95:7). Jokaiselle uudelle sukupolvelle opetettiin Jehovan lait, ja heidät velvoitettiin pitämään ne sen liiton nojalla, joka sitoi Israelin Jehovaan (5. Mooseksen kirja 11:18, 19).

Vapaus valita

6. Mikä valinta israelilaisten piti tehdä yksilöinä?

⁶ Vaikka israelilaiset olivat syntyneet vihkiytyneeseen kansaan, jokaisen yksilön piti tehdä henkilökohtainen päätös, palvelisiko hän Jumalaa. Ennen heidän astumistaan Luvattuun maahan Mooses sanoi heille: ”Minä otan tänään taivaat ja maan todistajiksi teitä vastaan, että olen pannut eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen; ja sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pysymällä hänessä kiinni; hän näet on sinun elämäsi ja päiviesi pituus, jotta saisit asua siinä maassa, jonka Jehova esi-isillesi Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille vannoi antavansa heille.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Israelilaisten piti siis yksilöinä päättää, rakastavatko he Jehovaa, kuuntelevatko he hänen ääntään ja pysyvätkö he hänessä kiinni. Koska israelilaisilla oli tahdonvapaus, heidän olisi kannettava valintansa seuraukset. (5. Mooseksen kirja 30:16–18.)

7. Mitä tapahtui Joosuan sukupolven kuoltua?

⁷ Tuomarien aikakausi havainnollistaa selvästi uskollisuuden ja uskottomuuden seurauksia. Vähän ennen tuon aikakauden alkua israelilaiset noudattivat Joosuan hyvää esimerkkiä ja saivat siunauksia. ”Kansa palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten päivinä, joiden päivät jatkuivat Joosuan jälkeen ja jotka olivat nähneet kaiken Jehovan suuren työn, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.” Mutta jonkin aikaa Joosuan kuoleman jälkeen ”alkoi nousta toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Jehovaa eikä sitä työtä, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi. Ja Israelin pojat tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä.” (Tuomarit 2:7, 10, 11.) Jehova oli menneisyydessä tehnyt mahtavia tekoja vihkiytyneen kansansa puolesta, mutta nuorempi, kokematon sukupolvi ei ilmeisesti arvostanut perintöään, joka sillä oli tuon kansan jäseninä (Psalmit 78:3–7, 10, 11).

Vihkiytymisen mukainen elämä

8, 9. a) Mikä järjestely antoi israelilaisille mahdollisuuden osoittaa vihkiytymisensä Jehovalle? b) Mitä ne, jotka antoivat vapaaehtoisia uhreja, saivat itselleen?

⁸ Jehova antoi kansalleen tilaisuuksia elää vihkiytymisensä mukaisesti. Esimerkiksi hänen Lakiinsa kuului uhrijärjestelmä: toiset  uhrit olivat pakollisia ja toiset taas vapaaehtoisia (Heprealaisille 8:3). Vapaaehtoisina uhreina annettiin polttouhreja, viljauhreja tai yhteysuhreja – lahjaksi Jehovalle hänen suosionsa saamiseksi ja kiitoksen ilmaukseksi (3. Mooseksen kirja 7:11–13).

⁹ Nämä vapaaehtoiset uhrit miellyttivät Jehovaa. Polttouhrista ja viljauhrista sanottiin, että ne olivat ”rauhoittavasti tuoksuva tuliuhri Jehovalle” (3. Mooseksen kirja 1:9; 2:2). Yhteysteurasuhria esitettäessä eläimen veri ja rasva uhrattiin Jehovalle, kun taas liha jaettiin pappien ja uhraajan kesken. Se oli siis vertauskuvallinen ateria, joka oli merkkinä rauhaisasta suhteesta Jehovaan. Laki sanoi: ”Mikäli uhraatte Jehovalle yhteysteurasuhrin, teidän tulee uhrata se saadaksenne itsellenne hyväksymyksen.” (3. Mooseksen kirja 19:5.) Vaikka kaikki israelilaiset olivat vihkiytyneet Jehovalle syntymänsä perusteella, ne, jotka tekivät vihkiytymisensä merkitykselliseksi antamalla vapaaehtoisia uhreja, ”saivat itselleen hyväksymyksen” ja runsain mitoin siunauksia (Malakia 3:10).

10. Miten Jehova ilmaisi tyytymättömyytensä Jesajan ja Malakian päivinä?

¹⁰ Vihkiytynyt Israelin kansa osoittautui kuitenkin usein uskottomaksi Jehovalle. Hän sanoi heille profeettansa Jesajan välityksellä: ”Sinä et ole tuonut minulle kokonaispolttouhriesi lampaita etkä teurasuhreillasi ole minua kirkastanut. Minä en ole pakottanut sinua palvelemaan itseäni lahjalla.” (Jesaja 43:23.) Sitä paitsi uhreilla, joita ei annettu halukkaasti ja rakkaudesta, ei ollut arvoa Jehovan silmissä. Esimerkiksi kolmesataa vuotta Jesajan ajan jälkeen, profeetta Malakian päivinä, israelilaiset uhrasivat viallisia eläimiä. Siksi Malakia julisti heille: ”’Minulla ei ole iloa teistä’, on armeijoiden Jehova sanonut, ’enkä minä mielisty kätenne uhrilahjaan.’ – – ’Ja te olette tuoneet raadellun ja ramman ja sairaan, niin, sen te olette tuoneet lahjaksi. Voinko minä mielistyä tähän, mitä kätenne tuo?’ on Jehova sanonut.” (Malakia 1:10, 13; Aamos 5:22.)

 Hylätään vihkiytyneenä kansana

11. Mikä tilaisuus annettiin Israelille?

¹¹ Siihen aikaan kun israelilaisista tuli Jehovalle vihkiytynyt kansa, hän lupasi heille: ”Jos nyt tarkoin tottelette ääntäni ja pidätte liittoni, niin te totisesti tulette kaikista muista kansoista minun erikoisomaisuudekseni, sillä koko maa kuuluu minulle. Ja teistä tulee minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansakunta.” (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.) Heidän keskuudestaan tulisi luvattu Messias, ja hän antaisi ensiksi heille tilaisuuden tulla Jumalan valtakunta-hallituksen jäseniksi (1. Mooseksen kirja 22:17, 18; 49:10; 2. Samuelin kirja 7:12, 16; Luukas 1:31–33; Roomalaisille 9:4, 5). Suuri enemmistö Israelin kansasta ei kuitenkaan toiminut vihkiytymisensä mukaisesti (Matteus 22:14). He hylkäsivät Messiaan ja lopulta tappoivat hänet (Apostolien teot 7:51–53).

12. Mitkä Jeesuksen sanat osoittavat, että Jehova hylkäsi vihkiytyneen kansansa?

¹² Muutamaa päivää ennen kuolemaansa Jeesus sanoi juutalaisten uskonnollisille johtajille: ”Ettekö ole koskaan lukeneet Raamatun kirjoituksista: ’Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut pääkulmakiveksi. Jehovalta tämä on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme’? Tämän vuoksi minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansakunnalle, joka tuottaa sen hedelmiä.” (Matteus 21:42, 43.) Jeesus ilmaisi, että Jehova oli hylännyt heidät, Hänelle vihkiytyneen kansansa, ja sanoi: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen surmaaja ja luoksensa lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään hylättynä teille.” (Matteus 23:37, 38.)

Uusi vihkiytynyt kansa

13. Minkä profetian Jehova esitti Jeremian päivinä?

¹³ Profeetta Jeremian aikoihin Jehova ennusti kansansa suhteen jotakin uutta. Siitä kerrotaan: ”’Katso! Päivät tulevat’, lausuu Jehova, ’jolloin minä teen Israelin huoneen ja Juudan huoneen kanssa uuden liiton, en sellaista liittoa kuin tein heidän esi-isiensä kanssa sinä päivänä, jona tartuin heidän käteensä viedäkseni heidät pois Egyptin maasta, ”jonka liittoni he itse rikkoivat, vaikka minä olin heidän aviomiesomistajansa”, lausuu Jehova.’ ’Sillä tämä on se liitto, jonka teen Israelin huoneen kanssa niiden päivien jälkeen’, lausuu Jehova. ’Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, ja heidän sydämeensä tulen sen kirjoittamaan. Ja minusta on tuleva heidän Jumalansa, ja heistä puolestaan tulee minun kansani.’” (Jeremia 31:31–33.)

14. Milloin ja minkä perusteella tuli olemassaoloon Jehovan uusi vihkiytynyt kansakunta? Mikä tuo uusi kansakunta on?

¹⁴ Tämän uuden liiton perusta laskettiin, kun Jeesus kuoli ja myöhemmin esitti vuodatetun verensä arvon Isälleen vuonna 33 (Luukas 22:20; Heprealaisille 9:15, 24–26). Mutta vasta sitten, kun pyhä henki vuodatettiin vuoden 33 helluntaina ja syntyi uusi kansa – ”Jumalan Israel” – uusi liitto astui voimaan (Galatalaisille 6:16; Roomalaisille  2:28, 29; 9:6; 11:25, 26). Kirjoittaessaan voidelluille kristityille apostoli Pietari julisti: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä kansakunta, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa. Sillä kerran te ette olleet kansa, mutta nyt olette Jumalan kansa.” (1. Pietarin kirje 2:9, 10.) Erikoissuhde Jehovan ja lihallisen Israelin kansan välillä oli päättynyt. Vuonna 33 Jehova oli siirtänyt suosionsa maalliselta Israelilta hengelliselle Israelille, kristilliselle seurakunnalle, ”kansakunnalle, joka tuottaa sen [messiaanisen Valtakunnan] hedelmiä”. (Matteus 21:43.)

Yksilöiden vihkiytyminen

15. Mistä kasteesta Pietari puhui kuulijoilleen vuoden 33 helluntaina?

¹⁵ Vuoden 33 helluntain jälkeen jokaisen yksilön, niin juutalaisen kuin pakanankin, piti vihkiytyä henkilökohtaisesti Jumalalle ja tulla kastetuksi ”Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä” (Matteus 28:19). * Apostoli Pietari sanoi vastaanottavaisille juutalaisille ja käännynnäisille helluntaina: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” (Apostolien teot 2:38.) Noiden juutalaisten ja käännynnäisten piti ilmaista kasteellaan, että he olivat paitsi vihkineet elämänsä Jehovalle myös hyväksyneet Jeesuksen välikappaleeksi, jonka avulla Jehova antaisi heidän syntinsä anteeksi. Heidän piti tunnustaa hänet Jehovan asettamaksi Ylimmäiseksi Papiksi ja Johtajakseen, kristillisen seurakunnan Pääksi. (Kolossalaisille 1:13, 14, 18.)

16. Miten oikeaan taipuvaiset ihmiset, olivatpa he sitten juutalaisia tai pakanoita, tulivat Paavalin päivinä osaksi hengellistä Israelia?

¹⁶ Vuosia myöhemmin apostoli Paavali sanoi: ”Lähdin viemään sekä Damaskoksessa oleville ensiksi että Jerusalemissa oleville ja kaikkialle Juudean maahan ja kansakunnille sanomaa siitä, että heidän tulisi katua ja kääntyä Jumalan puoleen tekemällä katumukseen sopivia tekoja.” (Apostolien teot 26:20.) Saatuaan ihmiset – juutalaiset ja pakanat – vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus oli Kristus eli Messias, Paavali auttoi heitä edistymään vihkiytymiseen ja kasteeseen (Apostolien teot 16:14, 15, 31–33; 17:3, 4; 18:8). Kun nämä uudet opetuslapset kääntyivät Jumalan puoleen, heistä tuli hengellisen Israelin jäseniä.

17. Mikä sinetöimistyö lähenee loppuaan, ja mitä muuta työtä tehdään kiireesti?

¹⁷ Nykyään jäljellä olevat hengelliset israelilaiset on pian sinetöity lopullisesti. Kun sinetöiminen on saatettu loppuun, ”neljä enkeliä”, jotka pitävät kiinni ”suuren ahdistuksen” tuhon tuulia, valtuutetaan päästämään ne irti. Siihen saakka niitä ”suureen joukkoon” kuuluvia, jotka toivovat saavansa elää ikuisesti maan päällä, kootaan edelleen kiireesti. Nämä ”muut lampaat” päättävät vapaasta tahdostaan uskoa ”Karitsan vereen” ja tulla kastetuiksi Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. (Ilmestys 7:1–4, 9–15; 22:17; Johannes 10:16; Matteus 28:19, 20.) Heidän joukossaan on monia nuoria, joilla on kristityt vanhemmat. Jos sinä olet tällainen nuori, seuraava kirjoitus varmasti kiinnostaa sinua.

[Alaviite]

Kertaukseksi

• Miksi nuorten israelilaisten ei tarvinnut vihkiytyä henkilökohtaisesti Jehovalle?

• Miten israelilaiset saattoivat osoittaa, että he elivät vihkiytymisensä mukaisesti?

• Miksi Jehova hylkäsi Israelin, vaikka se oli ollut hänelle vihkiytynyt kansa, ja mitä tuli sen tilalle?

• Mitä sekä juutalaisten että pakanoiden piti vuoden 33 helluntaista lähtien tehdä tullakseen hengellisen Israelin jäseniksi?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 21]

Nuoret israelilaiset olivat syntyneet Jumalan valitun kansan jäseniksi

[Kuva s. 23]

Jokaisen israelilaisen piti päättää henkilökohtaisesti, palveleeko hän Jumalaa

[Kuva s. 23]

Vapaaehtoiset uhrit antoivat israelilaisille tilaisuuden osoittaa rakkautensa Jehovaa kohtaan

[Kuva s. 25]

Vuoden 33 helluntain jälkeen Kristuksen seuraajien piti vihkiytyä henkilökohtaisesti Jumalalle ja mennä sen vertauskuvaksi kasteelle