”Joka ottaa ojennuksen huomioon, on terävänäköinen”

”TUO toki sydämesi kurin ja korvasi tiedon sanojen ääreen”, sanoo Sananlaskujen 23:12. Tässä kohdassa ”kuri” eli moraalinen kasvatus sisältää sekä itsekurin että toisilta saatavan ojennuksen. Tällainen kuri edellyttää sitä, että tietää, millaista oikaisua tarvitaan ja miten sitä annetaan. Kurin kannalta on siis tärkeää löytää luotettava ”tiedon sanojen” lähde.

Viisaiden sanojen erinomainen lähde on Raamatun Sananlaskujen kirja. Nämä sananlaskut merkittiin muistiin ”viisauden ja kurin tuntemiseksi, – – ymmärtäväisyyttä antavan kurin, vanhurskauden ja arvostelukyvyn ja oikeamielisyyden saamiseksi” (Sananlaskut 1:1–3). Meidän on viisasta ”tuoda korvamme” niiden ääreen. Sananlaskujen 15. luvusta saa luotettavia ohjeita siitä, miten hillitä vihaa, käyttää kieltä ja jaella tietoa. Tarkastellaan seuraavaksi joitakin tämän luvun jakeita.

Mikä ”kääntää pois vihastuksen”?

Muinaisen Israelin kuningas Salomo kuvailee, miten puhutut sanat vaikuttavat vihastukseen ja suuttumukseen: ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen, mutta tuskaa aiheuttava sana nostattaa suuttumuksen.” (Sananlaskut 15:1.) Miten tästä sananlaskusta voi olla apua, kun olemme tekemisissä vihaisen ihmisen kanssa tai kun suutumme itse?

”Tuskaa aiheuttavat” epäystävälliset sanat voivat pahentaa epämiellyttävää tilannetta, kun taas lempeällä vastauksella on usein rauhoittava vaikutus. Ei ole kylläkään aina helppoa vastata vihaiselle ihmiselle lempeästi, mutta meitä voisi auttaa se, että yritämme ymmärtää, miksi hän on vihainen. Raamattu sanoo: ”Ihmisen ymmärtäväisyys hillitsee hänen suuttumuksensa, ja hänen on kaunista sivuuttaa rikkomus.” (Sananlaskut 19:11.) Onko hän vihainen ehkä siksi, että hän tuntee olonsa epävarmaksi tai haluaa huomiota? Todellinen syy vihaisuuteen ei ehkä liity mitenkään siihen, mitä me olemme sanoneet tai tehneet. Eikö vihainen vastaanotto kristillisessä palveluksessa johdukin usein siitä, että puhuteltava on saanut väärää tietoa uskonkäsityksistämme tai että jokin väärinkäsitys on sokaissut hänet?  Pitäisikö meidän ottaa itseemme ja reagoida epäystävällisesti? Silloinkaan, kun toisen suuttumukseen ei näytä olevan selvää syytä, ei tulisi turvautua ”tuskaa aiheuttaviin sanoihin”, sillä sellaisten sanojen käyttäminen olisi osoitus itsekurin puutteesta.

Lempeää vastausta koskeva neuvo on arvokas silloinkin, kun on kyse oman suuttumuksemme hillitsemisestä. Voimme soveltaa tätä neuvoa opettelemalla ilmaisemaan tunteitamme kuulijaa loukkaamatta. Ollessamme tekemisissä perheenjäsenten kanssa voimme pyrkiä ilmaisemaan tunteitamme rauhallisesti sen sijaan, että puhuisimme epäystävällisesti tai turvautuisimme nimittelyyn. Yleensä sanalliseen hyökkäykseen vastataan samalla mitalla takaisin. Sanamme eivät kuulosta yhtä syyttäviltä, jos kerromme toiselle lempeästi, miltä meistä tuntuu, ja se voi saada hänet hyvittämään loukkauksensa.

”Viisaiden kieli tekee hyvää”

Itsekuri ei vaikuta ainoastaan siihen, miten puhumme, vaan myös siihen, mitä puhumme. Salomo sanoo: ”Viisaiden kieli tekee hyvää tiedolla, mutta typerien suu ryöppyää tyhmyyttä.” (Sananlaskut 15:2.) Kun kehitämme halua auttaa toisia ja puhumme heille Jumalan tarkoituksesta ja hänen suurenmoisesta huolenpidostaan, emmekö silloin ”tee hyvää tiedolla”? Typerä ei toimi näin, koska häneltä puuttuu tietoa.

Ennen kuin Salomo antaa lisää ohjeita kielenkäytöstä, hän nostaa esiin ajatuksia herättävän vastakohtaisuuden. ”Jehovan silmät ovat joka paikassa, vartioimassa pahoja ja hyviä.” (Sananlaskut 15:3.) Tämä on meille ilon aihe, koska meille vakuutetaan: ”Jehovan silmät tarkkailevat kaikkea maata, jotta hän osoittaisi voimansa niiden puolesta, jotka ovat ehytsydämisiä häntä kohtaan.” (2. Aikakirja 16:9.) Jos teemme hyvää, Jumala on selvillä siitä. Hän panee merkille myös ne, jotka harjoittavat pahaa, ja pitää heitä tilivelvollisina teoistaan.

Salomo painottaa jälleen lempeän kielenkäytön arvoa sanoessaan: ”Kielen tyyneys on elämän puu, mutta sen vääristely merkitsee hengen romahdusta.” (Sananlaskut 15:4.) Ilmaus ”elämän puu” viittaa parantaviin ja ravitseviin ominaisuuksiin (Ilmestys 22:2). Viisaan ihmisen tyyni puhe virvoittaa häntä kuuntelevien hengen. Se vetoaa heidän hyviin ominaisuuksiinsa. Toisaalta kuulijoiden henki musertuu, kun kieltä käytetään vilpillisesti tai turmeltuneesti.

Ota vastaan kuria ja ”jakele tietoa”

Salomo jatkaa: ”Tyhmä osoittaa epäkunnioitusta isänsä kuria kohtaan, mutta joka ottaa ojennuksen huomioon, on terävänäköinen.” (Sananlaskut 15:5.) Kuinka kukaan voisi ”ottaa ojennuksen huomioon”, ellei ojennusta anneta? Eikö tästä raamatunkohdasta voidakin päätellä, että kun oikaisevaa kuria tarvitaan, sitä on myös annettava? Perheessä kurin antaminen on vanhempien, varsinkin isän, vastuulla, ja lasten velvollisuus on ottaa kuri vastaan (Efesolaisille 6:1–3). Toisaalta kaikki Jehovan palvelijat saavat kuria tavalla tai toisella. Heprealaiskirjeen 12:6:ssa sanotaan: ”Jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.” Tapamme suhtautua kuriin kertoo, olemmeko viisaita vai tyhmiä.

Salomo esittää uuden vastakohtaisuuden sanoessaan: ”Viisaiden huulet jakelevat tietoa, mutta typerien sydän ei ole sellainen.” (Sananlaskut 15:7.) Tiedon jakelemista voitaisiin verrata siementen kylvämiseen. Maanviljelijä ei kylvä kaikkia siemeniä yhteen kohtaan vaan levittää niitä vähän kerrallaan koko pellolle. Tämä pätee myös tiedon jakelemiseen. Kun esimerkiksi tapaa jonkun palveluksessa, ei ole viisasta kertoa kerralla kaikkea, mitä tietää Raamatusta. Viisas käyttää kieltään kurinalaisesti. Jaellessaan  tietoa hän kohdistaa huomion vain yhteen Raamatun totuuteen kerrallaan ja jatkaa siitä myöhemmin sen mukaan, millaisia ajatuksia kuulija esittää. Esimerkkimme Jeesus Kristus toimi näin, kun hän puhui samarialaiselle naiselle (Johannes 4:7–26).

Tiedon jakamiseen liittyy se, että sanoo jotain opettavaa ja hyödyllistä. Jotta voisi esittää valistavia ja kannustavia sanoja, asioita on punnittava. Siksi ”vanhurskaan sydän miettii vastatakseen” (Sananlaskut 15:28). On tärkeää, että sanamme ovat kuin hyödyllinen lempeä sade, joka kastelee maan, eivätkä kuin ankara kaatosade, joka vie kaiken mennessään.

”Tulkaa – – käytöksessänne pyhiksi”

On totisesti viisasta jaella tietoa Jehovasta ja hänen tarkoituksestaan ja uhrata hänelle ”huulten hedelmää” ”ylistysuhriksi” (Heprealaisille 13:15). Jehova ei kuitenkaan hyväksy tällaista uhria, ellemme ole ”kaikessa käytöksessämme pyhiä” (1. Pietarin kirje 1:14–16). Salomo kiinnittää huomiomme tähän tärkeään totuuteen voimakkain sanoin esittämällä kaksi sananlaskua, joihin molempiin sisältyy vastakohtaisuus: ”Jumalattomien teurasuhri on Jehovasta inhottava, mutta oikeamielisten rukous on hänelle mieleen. Jumalattomien tie on Jehovasta inhottava, mutta vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.” (Sananlaskut 15:8, 9.)

Miten ne, jotka jättävät elämään vievän tien, suhtautuvat ojennukseen, ja mikä heitä odottaa? (Matteus 7:13, 14.) ”Kuri on paha sille, joka hylkää polun; joka ojennusta vihaa, tulee kuolemaan.” (Sananlaskut 15:10.) Jotkut, jotka lähtevät väärälle tielle, päättävät hylätä vanhurskaan polun sen sijaan, että he ottaisivat vastaan oikaisevia neuvoja kristillisen seurakunnan vastuullisilta veljiltä ja katuisivat aidosti. Miten typerää! Tämä sananlasku kuuluu vuoden 1992 kirkkoraamatun mukaan: ”Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon.”

Entä jos joku teeskentelee ottavansa ojennuksen vastaan, mutta todellisuudessa vihaa sitä? Sekin on epäviisasta. Salomo sanoo: ”Šeol ja tuhon paikka ovat Jehovan edessä, saati sitten ihmisten poikien sydämet!” (Sananlaskut 15:11.) Mikään ei voisi kuvaannollisesti olla elävästä Jumalasta kauempana kuin Šeol, missä kuolleet ovat. Silti se on hänen edessään. Hän tietää kaikkien siellä olevien henkilöllisyyden ja persoonallisuuden ja pystyy herättämään heidät kuolleista. (Psalmit 139:8; Johannes 5:28, 29.) Kuinka  helppo Jehovan siis onkaan saada selville, mitä on ihmisten sydämessä! ”Kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili”, kirjoitti apostoli Paavali (Heprealaisille 4:13). Teeskentelemällä voi pettää ihmisiä muttei Jumalaa.

Ihminen, joka hylkää kurin, ei ainoastaan vihaa ojennusta vaan myös halveksii niitä, jotka sitä antavat. ”Pilkkaaja ei rakasta sitä, joka häntä ojentaa”, Salomo sanoo ja kehittelee ajatusta edelleen: ”Viisaiden luo hän ei mene.” (Sananlaskut 15:12.) Ei ole juuri toivoa siitä, että tällainen ihminen suoristaisi polkunsa.

Myönteinen ajattelutapa

Seuraavia kolmea Salomon sananlaskua yhdistää sana ”sydän”. Kuvaillessaan sitä, miten tunteet näkyvät kasvoista, tämä viisas kuningas sanoo: ”Iloisella sydämellä on hyvä vaikutus kasvoihin, mutta sydämen tuskasta aiheutuu murtunut henki.” (Sananlaskut 15:13.)

Mikä voi aiheuttaa sydämen tuskaa? ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa”, sanoo Raamattu (Sananlaskut 12:25). Miten voimme estää elämän kielteisiä puolia musertamasta henkeämme? Sen sijaan, että kiinnittäisimme jatkuvasti huomiota olosuhteisiin, joille emme ehkä voi mitään, voimme ajatella runsaita hengellisiä siunauksia, joita Jehova antaa meille nyt ja tulevaisuudessa. Tämä lähentää meitä häneen. Läheisempi suhde ”onnelliseen Jumalaan” tuo varmasti iloa murheelliseen sydämeen (1. Timoteukselle 1:11).

Erinomaista lohdutusta ja iloa saa myös Raamatun sanomasta. Psalmista julisti onnelliseksi ihmisen, joka ”iloitsee Jehovan laista ja lukee hänen lakiaan hiljaisella äänellä päivin ja öin” (Psalmit 1:1, 2). Silloinkin, kun tunnemme sydämen tuskaa, Raamatun lukeminen ja sen sanojen miettiminen rohkaisee meitä. Sitten on vielä sananpalvelus, jonka Jumala on antanut meille suoritettavaksi. Meille vakuutetaan, että ne, ”jotka kyynelin kylvävät, ne ilohuudoin korjaavat” (Psalmit 126:5).

”Ymmärtäväinen sydän tietoa etsii, mutta typerien suu tyhmyyttä tavoittelee”, Salomo sanoo (Sananlaskut 15:14). Tämä sananlasku kiinnittää huomiomme siihen, miten suuri ero on viisaan ja tyhmän neuvoilla. Ennen kuin ihminen, jolla on ymmärtäväinen sydän, antaa neuvoja, hän etsii tietoa. Hän kuuntelee tarkkaavaisesti ja hankkii tietoonsa tarvittavat tosiasiat. Hän ottaa selvää, mitkä Raamatun lait ja periaatteet soveltuvat tilanteeseen. Hänen neuvonsa perustuvat lujasti Jumalan sanaan. Tyhmä taas ei vaivaudu selvittämään tilanteeseen liittyviä tosiasioita, ja hän päästää suustaan, mitä mieleen juolahtaa. Kun siis tarvitsemme neuvoja, on järkevää kääntyä viisaan, kypsän ihmisen puoleen eikä sellaisen puoleen, joka on taipuvainen puhumaan meille sitä, mitä haluamme kuulla. On suurenmoinen asia, että kristillisessä seurakunnassa on ”lahjoja ihmisinä”, jotka etsivät tietoa ennen kuin antavat neuvoja (Efesolaisille 4:8).

Seuraavasta sananlaskusta käy ilmi, miten paljon hyötyä on myönteisestä ajattelutavasta. Israelin kuningas sanoo: ”Ahdistetun kaikki päivät ovat pahoja, mutta sillä, jonka sydän on hyvillään, on alati pidot.” (Sananlaskut 15:15.) Elämässä on myötä- ja vastamäkiä, iloja ja suruja. Jos kohdistamme huomiomme vain kielteisiin asioihin, mielipaha valtaa mielen ja kaikki päivämme ovat synkkiä. Jos taas annamme saamiemme siunausten ja Jumalan antaman toivon hallita ajatteluamme, elämän murheet jäävät taka-alalle ja tunnemme sisäistä iloa. Myönteisen ajattelutavan ansiosta meillä voi olla ”alati pidot”.

Pitäkäämme siis kuria suuressa arvossa. Antakaamme sen vaikuttaa tunteisiimme, puheeseemme ja tekoihimme samoin kuin ajattelutapaamme.

[Kuva s. 13]

”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen”

[Kuva s. 15]

Kurin antaminen on vanhempien vastuu

[Kuva s. 15]

”Viisaiden huulet jakelevat tietoa”