Tee kaikki nurisematta
Tee kaikki nurisematta
”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta.” (FILIPPILÄISILLE 2:14)
1, 2. Millaisia neuvoja apostoli Paavali antoi Filippin ja Korintin kristityille ja miksi?
JUMALAN henkeyttämässä kirjeessään, jonka apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla Filippin seurakunnalle, hän antoi paljon kiitosta. Hän kiitti tuossa kaupungissa asuvia uskonveljiään heidän anteliaisuudestaan ja palavasta innostaan ja ilmaisi olevansa iloinen heidän hyvistä teoistaan. Paavali kuitenkin muistutti heitä: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta.” (Filippiläisille 2:14.) Miksi apostoli esitti tällaisen kehotuksen?
2 Paavali tiesi, mihin nuriseminen voi johtaa. Muutamia vuosia aiemmin hän oli muistuttanut Korintin seurakunnalle, että nuriseminen voi olla vaarallista. Paavali tähdensi, että israelilaiset olivat erämaassa nostattaneet toistuvasti Jehovan suuttumuksen. Millä tavalla? Haluamalla pahaa, harjoittamalla epäjumalanpalvelusta ja haureutta, panemalla Jehovan koetukselle ja nurisemalla. Paavali kannusti korinttilaisia ottamaan näistä esimerkeistä opikseen. Hän kirjoitti: ”Älkääkä olko nurisijoita, niin kuin jotkut heistä nurisivat ja saivat surmansa tuhoojan välityksellä.” (1. Korinttilaisille 10:6–11.)
3. Miksi nurisemista koskeva aihe kiinnostaa meitä nykyään?
3 Meillä Jehovan nykyisillä palvelijoilla on samanlainen asenne kuin Filippin seurakunnalla. Olemme innokkaita hyviin tekoihin, ja meillä on rakkaus keskuudessamme (Johannes 13:34, 35). Se millaista vahinkoa nuriseminen aiheutti Jumalan kansan keskuudessa menneinä aikoina, antaa kuitenkin meille hyvän syyn suhtautua vakavasti neuvoon: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta.” Tarkastellaanpa ensin, millaisia esimerkkejä nurisemisesta Raamattu mainitsee. Sitten käsittelemme sitä, miten voimme estää nurisemista aiheuttamasta vahinkoa nykyään.
Paha kansankokous nurisee Jehovaa vastaan
4. Millä tavoin israelilaiset nurisivat erämaassa?
4 Heprealaista sanaa, joka merkitsee ’nurista, napista tai valittaa’, käytetään Raamatussa Israelin 40-vuotisen erämaavaelluksen yhteydessä. Aika ajoin israelilaiset olivat tyytymättömiä oloihinsa ja ilmaisivat sen nurisemalla. Esimerkiksi vain muutama viikko Egyptin orjuudesta vapautumisen jälkeen ”Israelin poikien koko kansankokous alkoi nurista Moosesta ja Aaronia vastaan”. Israelilaiset valittivat ruoasta seuraavin sanoin: ”Jospa olisimme kuolleet Jehovan käden kautta Egyptin maassa, kun istuimme lihapatojen ääressä, kun söimme leipää kylliksemme, sillä te olette tuoneet meidät pois tähän erämaahan tappaaksenne koko tämän seurakunnan nälkään.” (2. Mooseksen kirja 16:1–3.)
5. Kun israelilaiset valittivat, niin ketä vastaan heidän nurinansa todellisuudessa kohdistui?
5 Todellisuudessa Jehova piti huolta israelilaisten tarpeista erämaassa antamalla heille rakkaudellisesti ruokaa ja vettä. Israelin kansa ei ollut siellä koskaan vaarassa kuolla nälkään. Tyytymättömyys sai heidät kuitenkin liioittelemaan ahdinkoaan, ja he alkoivat nurista. Vaikka he kohdistivat valituksensa Moosesta ja Aaronia vastaan, Jehova katsoi heidän tyytymättömyytensä todellisuudessa kohdistuvan häneen itseensä. Mooses sanoi israelilaisille: ”Jehova on kuullut nurinanne, jolla te häntä vastaan nurisette. Ja mitä olemme me? Teidän nurinanne ei ole meitä vastaan, vaan Jehovaa vastaan.” (2. Mooseksen kirja 16:4–8.)
6, 7. Miten israelilaisten asenne oli muuttunut, kuten osoitetaan 4. Mooseksen kirjan 14:1–3:ssa?
6 Pian sen jälkeen israelilaiset nurisivat jälleen kerran. Mooses lähetti 12 miestä vakoilemaan Luvattua maata. Kymmenen heistä puhui palatessaan kielteisesti tuosta maasta. Mikä oli seurauksena? ”Kaikki Israelin pojat alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan, ja koko kansankokous sanoi heille: ’Jospa olisimme kuolleet Egyptin maassa tai jospa olisimme kuolleet tässä erämaassa! Ja miksi Jehova vie meitä siihen [Kanaanin] maahan kaatumaan miekkaan? Vaimomme ja pienokaisemme joutuvat ryöstösaaliiksi. Eikö meidän ole parempi palata Egyptiin?’” (4. Mooseksen kirja 14:1–3.)
7 Miten Israelin asenne olikaan muuttunut! Kiitollisuus siitä, että he olivat vapautuneet Egyptistä ja päässeet Punaisenmeren läpi, oli saanut heidät laulamaan ylistystä Jehovalle (2. Mooseksen kirja 15:1–21). Kiitollisuus vaihtui kuitenkin tyytymättömyydeksi, kun israelilaiset kokivat hankaluuksia erämaassa ja pelkäsivät kanaanilaisia. He eivät kiittäneetkään Jumalaa vapaudestaan vaan epäoikeudenmukaisesti syyttivät häntä, ikään kuin hän olisi jättänyt heidät jotakin vaille. Nurina oli siis ilmaus siitä, että heiltä puuttui asianmukainen arvostus Jehovan huolenpitoa kohtaan. Ei ihme, että hän sanoi: ”Kuinka kauan tämä paha kansankokous pitää yllä tätä nurinaa, jota se jatkaa minua vastaan?” (4. Mooseksen kirja 14:27; 21:5.)
Nurinaa ensimmäisellä vuosisadalla
8, 9. Mainitse nurisemisesta esimerkkejä, jotka on kirjoitettu muistiin Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin.
8 Edellä mainituissa esimerkeissä israelilaiset ilmeisesti toivat julki tyytymättömyytensä ääneen. Mutta kun Jeesus Kristus oli Jerusalemissa vuoden 32 lehtimajanjuhlassa, ”ihmisjoukoissa supateltiin hänestä paljon” (Johannes 7:12, 13, 32). Jotkut kuiskailivat, että hän oli hyvä mies, kun taas toiset olivat päinvastaista mieltä.
9 Erään toisen kerran Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat vieraina veronkantaja Leevin eli Matteuksen kodissa. ”Fariseukset ja heidän kirjanoppineensa alkoivat nurista hänen opetuslapsilleen sanoen: ’Minkä vuoksi te syötte ja juotte veronkantajien ja syntisten kanssa?’” (Luukas 5:27–30.) Jonkin aikaa myöhemmin Galileassa ”juutalaiset alkoivat nurista hänelle [Jeesukselle], koska hän sanoi: ’Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.’” Jopa jotkut Jeesuksen seuraajat loukkaantuivat siihen, mitä hän sanoi, ja alkoivat nurista. (Johannes 6:41, 60, 61.)
10, 11. Miksi kreikankieliset juutalaiset nurisivat, ja mitä kristityt vanhimmat voivat oppia tavasta, jolla tuo valitus käsiteltiin?
10 Pian vuoden 33 helluntain jälkeen esiintyi nurinaa, jonka tulokset olivat suotuisampia. Monet Israelin ulkopuolelta tulleet vastakääntyneet opetuslapset saivat silloin osakseen Juudeassa asuvien uskonveljiensä vieraanvaraisuutta, mutta käytettävissä olevien tarvikkeiden jakelussa syntyi ongelmia. Siitä kerrotaan: ”Kreikankielisten juutalaisten keskuudessa syntyi nurinaa hepreankielisiä juutalaisia vastaan, koska heidän leskiään syrjittiin päivittäisessä jakelussa.” (Apostolien teot 6:1.)
11 Tämä nurina oli erilaista kuin israelilaisten nurina erämaassa. Kreikankieliset juutalaiset eivät tuoneet itsekkäästi julki tyytymättömyyttään oman tilanteensa johdosta vaan kiinnittivät huomiota siihen, että joitakin leskiä laiminlyötiin. Nämä nurisijat eivät myöskään rettelöineet eivätkä korottaneet ääntään Jehovaa vastaan. He esittivät valituksensa apostoleille, jotka ryhtyivät heti toimiin, koska valitus oli aiheellinen. Apostolit ovat hyvänä esimerkkinä kristityille vanhimmille nykyään. Nämä hengelliset paimenet varovat ”tukkimasta korviaan alhaisen valitushuudolta”. (Sananlaskut 21:13; Apostolien teot 6:2–6.)
Varo jäytävää nurinaa
12, 13. a) Valaise nurisemisen vaikutuksia. b) Mikä voisi saada jonkun nurisemaan?
12 Useimmat tarkastelemamme Raamatun esimerkit osoittavat, että nuriseminen aiheutti paljon vahinkoa Jumalan kansan keskuudessa menneisyydessä. Siksi meidän on hyvä ajatella vakavasti sitä jäytävää vaikutusta, joka nurinalla voisi olla nykyään. Asiaa voitaisiin valaista kuvauksella. Monilla metalleilla on luontainen taipumus ruostua. Ellei ruostumisen varhaisista merkeistä välitetä, metalli voi ruostua niin pahasti, ettei se enää kelpaa tarkoitukseensa. Lukemattomia tekniikaltaan toimivia autoja on romutettu siksi, että metallin ruostuminen on tehnyt niistä turvattomia. Miten voimme soveltaa tätä kuvausta nurisemiseen?
13 Aivan niin kuin jotkin metallit ovat taipuvaisia ruostumaan, epätäydellisillä ihmisillä on taipumus valittaa. Meidän pitäisi huomata valppaasti siitä kertovat merkit. Samoin kuin kosteus ja suolainen ilma kiihdyttävät ruostumista, vastoinkäymiset tekevät meidät taipuvaisemmiksi nurisemaan. Paineet voivat saada aikaan sen, että jokin lievästi ärsyttävä seikka alkaa tuntua suurelta vääryydeltä. Sitä mukaa kuin olosuhteet nykyisen järjestelmän viimeisinä päivinä huononevat, mahdolliset valituksen aiheet todennäköisesti lisääntyvät (2. Timoteukselle 3:1–5). Tämän vuoksi joku Jehovan palvelija saattaisi alkaa nurista toista vastaan. Syynä voisi olla pieni asia, esimerkiksi tyytymättömyys, jota joku toinen hänessä herättää heikkouksiensa tai kykyjensä tai saamiensa erikoistehtävien vuoksi.
14, 15. Miksi taipumusta valittaa on hillittävä?
14 Onpa meitä ärsyttävä seikka mikä tahansa, niin ellemme hillitsisi taipumusta valittaa, se voisi voimistaa meissä tyytymättömyyden henkeä ja meille voisi tulla tavaksi nurista kaikesta. Koska nuriseminen jäytää hengellisyyttä, se voisi turmella meidät täysin. Kun israelilaiset nurisivat olojaan erämaassa, he jopa syyttivät Jehovaa (2. Mooseksen kirja 16:8). Älköön meille koskaan käykö niin!
15 Metallin taipumusta ruostua voidaan vähentää suojaamalla se maalilla ja poistamalla nopeasti yksittäiset ruostetäplät. Samoin jos havaitsemme itsessämme taipumusta valittaa, voimme pitää sen aisoissa kiinnittämällä heti asiaan huomiota rukouksen hengessä. Miten voisimme tehdä sen?
Katso asioita Jehovan kannalta
16. Miten voimme voittaa taipumuksen valittaa?
16 Nurina keskittää ajatuksemme meihin itseemme ja vaikeuksiimme ja jättää varjoonsa siunaukset, joita meillä Jehovan todistajina on. Voittaaksemme taipumuksen valittaa meidän on pidettävä nämä siunaukset mielessämme päällimmäisinä. Esimerkiksi se, että Jehovan ainutlaatuinen nimi yhdistetään meihin, on meille jokaiselle suurenmoinen kunnia (Jesaja 43:10). Voimme kehittää läheistä suhdetta ”rukouksen Kuulijaan” ja puhua hänelle milloin tahansa (Psalmit 65:2; Jaakobin kirje 4:8). Elämällämme on todellinen tarkoitus, koska ymmärrämme kaikkeuden suvereeniutta koskevan kiistakysymyksen ja muistamme, että me voimme säilyttää nuhteettomuutemme Jumalan edessä (Sananlaskut 27:11). Voimme osallistua säännöllisesti Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen (Matteus 24:14). Koska uskomme Jeesuksen Kristuksen lunastusuhriin, meillä on puhdas omatunto (Johannes 3:16). Saamme nauttia näistä siunauksista riippumatta siitä, mitä joudumme kestämään.
17. Miksi meidän pitäisi yrittää katsella asioita Jehovan kannalta, vaikka meillä olisi aiheellinenkin syy valittaa?
17 Meidän on hyvä yrittää nähdä asiat Jehovan kannalta, ei vain omaltamme. ”Saata minut tuntemaan omat tiesi, oi Jehova, opeta minulle omat polkusi”, lauloi psalmista Daavid (Psalmit 25:4). Jos meillä on aiheellinen syy valittaa, se ei ole jäänyt Jehovalta huomaamatta. Hän voisi korjata asian heti. Miksi hän sitten toisinaan antaa hyvin vaikean tilanteen jatkua? Kenties auttaakseen meitä kehittämään kärsivällisyyttä, kestävyyttä, uskoa, pitkämielisyyttä ja muita hienoja ominaisuuksia. (Jaakobin kirje 1:2–4.)
18, 19. Valaise, mihin se, että kestämme hankaluuksia valittamatta, voi johtaa.
18 Hankaluuksien kestäminen valittamatta auttaa meitä jalostamaan persoonallisuuttamme, ja lisäksi se saattaa vaikuttaa myönteisesti niihin, jotka tarkkailevat käytöstämme. Vuonna 2003 joukko saksalaisia Jehovan todistajia matkusti bussilla Unkariin konventtiin. Bussinkuljettaja ei ollut todistaja, ja häntä epäilytti lähteä näiden mukaan kymmeneksi päiväksi. Matkan päättyessä hänen mielensä oli kuitenkin täysin muuttunut. Minkä vuoksi?
19 Matkan aikana oli sattunut monenlaisia kommelluksia. Todistajat eivät kuitenkaan olleet valittaneet. Kuljettaja sanoi, että tämä oli paras ryhmä, jota hän oli koskaan kyydinnyt. Hän jopa lupasi, että kun todistajia tulisi seuraavan kerran hänen ovelleen, hän kutsuisi heidät sisään ja kuuntelisi heitä huolellisesti. Hänelle jäi todella hyvä kuva noista matkustajista, koska he olivat tehneet ”kaiken nurisematta”.
Anteeksiantavaisuus edistää yksimielisyyttä
20. Miksi meidän pitäisi antaa toisillemme anteeksi?
20 Entä jos meillä on jokin valituksen aihe uskonveljeämme vastaan? Jos asia on vakava, meidän tulisi noudattaa periaatteita, jotka Jeesus esitti Matteuksen 18:15–17:ssä. Tämä ei kuitenkaan aina ole tarpeen, sillä useimmat valituksen aiheet ovat vähäpätöisiä. Voisit nähdä tilanteessa mahdollisuuden ilmaista anteeksiantavaisuutta. Paavali kirjoitti: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:13, 14.) Voisimmeko löytää sydämestämme tilaa anteeksiannolle? Eikö Jehovalla ole syytä valittaa meistä? Silti hän osoittaa toistuvasti sääliä ja anteeksiantavaisuutta.
21. Miten nuriseminen voisi vaikuttaa muihin?
21 Onpa valituksen aihe mikä tahansa, nuriseminen ei ratkaise asioita. On hyvin todennäköistä, että tunnemme olomme epämukavaksi alituisen nurisijan lähellä ja yritämme päästä hänestä kauemmaksi. Vastaavasti jos meillä olisi tapana nurista – kenties suureen ääneen – muut voisivat tuntea olonsa niin epämukavaksi, että he haluaisivat kartella meitä. Äänekäs nuriseminen voisi kyllä kiinnittää jonkun huomiota, mutta se ei varmasti voita puolelleen kenenkään sydäntä.
22. Mitä eräs tyttö sanoi Jehovan todistajista?
22 Anteeksiantavaisuus edistää yksimielisyyttä, ja Jehovan kansa arvostaa sitä (Psalmit 133:1–3). Eräässä Euroopan maassa muuan 17-vuotias katolinen tyttö kirjoitti Jehovan todistajien haaratoimistoon ilmaistakseen ihailunsa todistajia kohtaan. Hän sanoi: ”Se on ainoa tuntemani järjestö, jonka jäseniä ei jaa viha, ahneus, suvaitsemattomuus, itsekkyys eikä eripuraisuus.”
23. Mitä käsitellään seuraavassa kirjoituksessa?
23 Arvostus kaikkia niitä hengellisiä siunauksia kohtaan, joita me tosi Jumalan Jehovan palvojat saamme, auttaa meitä edistämään yksimielisyyttä ja karttamaan nurisemista toisia vastaan henkilökohtaisten asioiden vuoksi. Seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan, miten jumaliset ominaisuudet estävät meitä syyllistymästä vielä vaarallisempaan nurisemisen muotoon: nurisemiseen Jehovan järjestön maallista osaa vastaan.
Muistatko?
• Mitä nurisemiseen sisältyy?
• Miten nurisemisen vaikutuksia voitaisiin valaista?
• Mikä voi auttaa meitä pääsemään eroon taipumuksesta nurista?
• Miten halukkuus antaa anteeksi auttaa meitä välttymään nurisemiselta?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuva s. 14]
Israelilaiset nurisivat todellisuudessa Jehovaa vastaan
[Kuva s. 17]
Yritätkö nähdä asiat niin kuin Jehova ne näkee?
[Kuvat s. 18]
Anteeksiantavaisuus edistää kristillistä yksimielisyyttä