Baruk – Jeremian uskollinen sihteeri

TIEDÄTKÖ, kuka oli ”Baruk, Nerian poika”? (Jeremia 36:4.) Vaikka hänet mainitaan Raamatussa vain neljässä luvussa, Raamatun lukijat tietävät, että hän oli profeetta Jeremian yksityissihteeri ja läheinen ystävä. Nämä kaksi miestä kokivat yhdessä monenlaista: Juudan valtakunnan viimeiset 18 myrskyisää vuotta, Jerusalemin hirvittävän tuhon babylonialaisten käsissä vuonna 607 eaa. ja senjälkeisen Egyptin-pakkosiirtolaisuuden.

Tutkijoiden mielenkiinto tätä Raamatun henkilöä kohtaan heräsi, kun jonkin aikaa sitten löydettiin kaksi 600-luvulta eaa. peräisin olevaa savisinettiä, * joissa on teksti: ”Kuuluu Berekhjahulle [Barukin hepreankielinen nimi], Nerijahun [Nerian hepreankielinen nimi] pojalle, kirjurille.” Kuka Baruk oli? Millainen oli hänen perhetaustansa, koulutuksensa ja yhteiskunnallinen asemansa? Mitä voimme päätellä siitä, että hän pysyi horjumatta Jeremian rinnalla? Mitä voimme oppia hänen esimerkistään? Etsitäänpä vastaukset näihin kysymyksiin tarkastelemalla saatavilla olevaa raamatullista ja historiallista aineistoa.

Tausta ja asema

Nykyään monet tutkijat uskovat Barukin kuuluneen johonkin Juudan huomattavaan kirjurisukuun. He esittävät päätelmänsä tueksi useita perusteita. Raamatussa esimerkiksi käytetään Barukista erityistä virkanimikettä ”sihteeri” tai joissakin raamatunkäännöksissä titteliä ”kirjuri”. Lisäksi Raamattu osoittaa, että Barukin veli Seraja oli vaikutusvaltainen virkamies kuningas Sidkian hovissa. (Jeremia 36:32; 51:59.)

Arkeologi Philip J. King kirjoittaa Jeremian aikaisista kirjureista: ”Kirjureiden ammattiryhmään kuuluvat olivat huomattavassa asemassa Juudassa 600-luvun lopussa ja 500-luvun alussa eaa. – – Tuo titteli myönnettiin korkea-arvoisille kuninkaallisille virkamiehille.”

Lisäksi Jeremian 36. luku, jota tarkastelemme tässä kirjoituksessa yksityiskohtaisesti, antaa ymmärtää, että Baruk pääsi kuninkaan neuvonantajien puheille ja hänen annettiin käyttää ruhtinas (tai virkamies) Gemarjan ruokailu- tai neuvotteluhuonetta. Raamatunoppinut James Muilenberg selittää: ”Baruk saattoi mennä kirjurin neuvotteluhuoneeseen, koska hänellä oli oikeus olla siellä ja hänkin kuului niihin kuninkaallisiin virkamiehiin, jotka olivat kokoontuneet tärkeään kirjakäärön ääneenlukutilaisuuteen. Hän oli virkaveljiensä parissa.”

Teoksessa Corpus of West Semitic Stamp Seals perustellaan Barukin asemaa vielä seuraavasti: ”Koska Berekhjahun savisinetti löydettiin samanaikaisesti monien muiden korkeiden virkamiesten sinettien kanssa, on järkevää olettaa, että Baruk eli Berekhjahu kuului samoihin virkamiespiireihin kuin he.” Käytettävissä olevat tiedot tuntuvat viittaavan siihen, että Baruk ja hänen veljensä Seraja olivat korkea-arvoisia virkamiehiä, jotka tukivat uskollista profeettaa Jeremiaa Jerusalemin tuhoa edeltäneinä vaiheikkaina vuosina.

 Avoimesti Jeremian tukena

Ajallisesti Baruk mainitaan ensimmäisen kerran ”Jojakimin – – neljäntenä vuonna” eli noin vuonna 625 eaa. Tästä kerrotaan Jeremian 36. luvussa. Siihen mennessä Jeremia oli palvellut profeettana 23 vuotta. (Jeremia 25:1–3; 36:1, 4.)

Jehova sanoi tuolloin Jeremialle: ”Ota itsellesi kirjakäärö, ja sinun on kirjoitettava siihen kaikki ne sanat, jotka minä olen puhunut sinulle Israelia vastaan ja Juudaa vastaan ja kaikkia kansakuntia vastaan – – Josian päivistä lähtien, aina tähän päivään asti.” Kertomus jatkuu: ”Jeremia kutsui Barukin, Nerian pojan, jotta Baruk kirjoittaisi – – Jeremian suusta kaikki – – Jehovan sanat.” (Jeremia 36:2–4.)

Miksi Baruk kutsuttiin paikalle? Jeremia sanoi hänelle: ”Minä olen estettynä. En kykene menemään Jehovan huoneeseen.” (Jeremia 36:5.) Jeremiaa ei ilmeisestikään päästetty temppelialueelle, missä Jehovan sanoma oli määrä lukea, mahdollisesti siksi että virkamiehet olivat suutuksissaan edellisistä sanomista (Jeremia 26:1–9). Baruk oli epäilemättä vilpitön Jehovan palvoja, ja hän ”ryhtyi tekemään aivan niin kuin profeetta Jeremia oli käskenyt häntä” (Jeremia 36:8).

Yli 23 vuoden aikana annettujen varoitusten kirjoittamiseen meni aikaa. Lisäksi Jeremia odotteli ehkä sopivaa hetkeä. Marras- tai joulukuussa 624 eaa. Baruk alkoi kuitenkin rohkeasti ”lukea ääneen kirjasta Jeremian sanoja Jehovan huoneessa Gemarjan – – ruokailuhuoneessa – – kaiken kansan korvien kuullen” (Jeremia 36:8–10).

Gemarjan poika Mikaja ilmoitti tapahtuneesta isälleen ja muille ruhtinaille, ja he pyysivät Barukia lukemaan kirjakäärön ääneen toistamiseen. Raamattu kertoo: ”Ja tapahtui, että heti kun he kuulivat kaikki sanat, he katsoivat toisiinsa kauhuissaan; ja he sanoivat Barukille: ’Me totisesti kerromme kuninkaalle kaikki nämä sanat. – – Mene, piiloudu, sinä ja Jeremia, niin ettei kukaan saa tietää, missä te olette.’” (Jeremia 36:11–19.)

Kun kuningas Jojakim kuuli, mitä Baruk oli kirjoittanut Jeremian sanelusta, hän leikkasi vihaisena käärön palasiksi, heitti palaset tuleen ja käski miestensä pidättää Jeremian ja Barukin. Jehovan käskystä nämä kuitenkin valmistivat toisen käärön ollessaan piilossa. (Jeremia 36:21–32.)

Baruk selvästikin ymmärsi tehtävän vaarallisuuden. Hänen on täytynyt olla selvillä siitä, että Jeremiaa oli uhkailtu muutamaa vuotta aiemmin. Baruk oli kuullut myös Urian kohtalosta: tämä oli profetoinut ”yhtäpitävästi kaikkien Jeremian sanojen kanssa”, mutta kuningas Jojakim oli surmannut hänet. Silti Baruk oli halukas hyödyntämään ammattitaitoaan sekä suhteitaan hallitusviranomaisiin voidakseen tukea Jeremiaa tässä tehtävässä. (Jeremia 26:1–9, 20–24.)

Älä tavoittele ”suuria”

Ensimmäisen kirjakäärön kirjoittamisaikaan Baruk oli hyvin ahdistunut. Hän huudahti: ”Voi sentään minua, sillä Jehova on lisännyt murhetta tuskaani! Olen uupunut huokailustani, enkä ole löytänyt lepopaikkaa.” Mistä tämä kriisi johtui? (Jeremia 45:1–3.)

Raamattu ei kerro sitä suoraan. Mutta koetahan kuvitella, millaisessa tilanteessa Baruk oli. Tiivistelmä 23 vuoden aikana Israelille ja Juudalle esitetyistä varoituksista on varmasti paljastanut hyvin selvästi, että niiden asukkaat olivat syyllistyneet luopumukseen ja hylänneet Jehovan. Jehovan päätös tuhota Jerusalem ja Juuda ja karkottaa kansakunta 70 vuodeksi Babyloniin on varmasti järkyttänyt Barukia – Jehova ilmoitti päätöksensä samana vuonna, jona Baruk kirjoitti ensimmäisen kirjakäärön, ja sisällytti ehkä nämä tiedot siihen. (Jeremia 25:1–11.) Lisäksi Baruk vaaransi asemansa ja uransa tukiessaan horjumatta Jeremiaa tänä kriittisenä aikana.

Joka tapauksessa Jehova itse muistutti Barukia lähestyvästä tuomiosta. ”Minkä olen rakentanut, sen revin maahan, ja minkä olen  istuttanut, sen revin juurineen irti, niin, koko maan”, Jehova sanoi. Sitten hän neuvoi Barukia: ”Mutta sinä tavoittelet itsellesi suuria. Älä enää tavoittele.” (Jeremia 45:4, 5.)

Jehova ei eritellyt tarkemmin, mitä nämä ”suuret” olivat, mutta Baruk tiesi varmasti, liittyivätkö ne itsekkäisiin pyyteisiin, huomattavaan asemaan tai aineelliseen vaurauteen. Jehova kehotti häntä olemaan realistinen ja muistamaan, mitä oli edessä: ”Katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle – – ja minä annan sinulle sielusi saaliiksi kaikissa paikoissa, minne menetkin.” Barukin arvokkain omaisuus, hänen henkensä, varjeltaisiin, menisipä hän minne tahansa. (Jeremia 45:5.)

Näiden Jeremian 36. ja 45. luvussa kuvailtujen tapahtumien jälkeen, jotka ajoittuivat vuosiin 625–624 eaa., Raamatussa puhutaan Barukista seuraavan kerran vasta joitakin kuukausia ennen kuin babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja Juudan vuonna 607 eaa. Mitä silloin tapahtui?

Baruk jälleen Jeremian tukena

Babylonialaisten piirittäessä Jerusalemia Baruk ilmaantuu jälleen Raamatun kertomukseen. Jeremia oli ”pidätettynä Vartiopihassa”, kun Jehova käski hänen ostaa serkkunsa maapalstan Anatotista merkiksi tulevasta ennallistuksesta. Barukia pyydettiin auttamaan lakiasioissa. (Jeremia 32:1, 2, 6, 7.)

Jeremia selitti: ”Kirjoitin sen kauppakirjaan ja kiinnitin sinetin ja otin todistajat, kun ryhdyin punnitsemaan rahaa vaa’alla. Sen jälkeen otin kauppakirjan, – – sinetöidyn, sekä sen, joka oli jätetty avoimeksi, ja annoin kauppakirjan Barukille.” Sitten hän käski Barukin panna kauppakirjat saviastiaan säilöön. Jotkut tutkijat arvelevat, että kun Jeremia sanoi, että hän ”kirjoitti” kauppakirjan, se tarkoitti sitä, että hän saneli sen Barukille, ammattikirjurille, joka teki varsinaisen kirjoitustyön. (Jeremia 32:10–14; 36:4, 17, 18; 45:1.)

Baruk ja Jeremia noudattivat senaikaista laillista menettelyä, johon kuului muun  muassa se, että kauppakirjasta laadittiin kaksoiskappale. Teoksessa Corpus of West Semitic Stamp Seals selitetään: ”Ensimmäistä kauppakirjaa sanottiin ’sinetöidyksi kauppakirjaksi’, koska se käärittiin rullalle ja sinetöitiin savisinetillä tai -sineteillä; se oli sopimuksen alkuperäiskappale – –. Toinen, ’avoin kauppakirja’, oli kopio sinetöidystä, sitovasta kauppakirjasta, ja se oli tarkoitettu luettavaksi. Oli siis kaksi tekstiä – alkuperäinen ja jäljennös – jotka oli kirjoitettu kahdelle erilliselle papyrusarkille.” Arkeologiset löydöt vahvistavat, että asiakirjoja oli tapana säilyttää saviastioissa.

Lopulta babylonialaiset valloittivat ja polttivat Jerusalemin ja veivät muutamia köyhiä lukuun ottamatta kaikki sen asukkaat pakkosiirtolaisuuteen. Nebukadnessar asetti käskynhaltijaksi Gedaljan. Gedalja murhattiin kaksi kuukautta myöhemmin. Jäljelle jääneet juutalaiset suunnittelivat muuttoa Egyptiin, mikä oli vastoin Jeremian henkeytettyä neuvoa. Tässä yhteydessä Baruk mainitaan jälleen. (Jeremia 39:2, 8; 40:5; 41:1, 2; 42:13–17.)

Juutalaisten johtajat sanoivat Jeremialle: ”Valhetta sinä puhut. Jehova, meidän Jumalamme, ei ole lähettänyt sinua sanomaan: ’Älkää menkö Egyptiin asuaksenne siellä muukalaisina.’ Baruk, Nerian poika, sen sijaan yllyttää sinua meitä vastaan, jotta meidät annettaisiin kaldealaisten käsiin, niin että meidät surmattaisiin tai meidät vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin.” (Jeremia 43:2, 3.) Tämä syytös antaa ymmärtää, että juutalaisten johtajien mielestä Barukilla oli melkoisesti vaikutusvaltaa Jeremiaan. Otaksuivatko he, että Baruk ei asemansa tai hänen ja Jeremian välisen pitkäaikaisen ystävyyden vuoksi toiminut enää pelkkänä profeetan kirjurina? Kukaties, mutta ajattelivatpa he mitä tahansa, sanoma oli lähtöisin Jehovalta.

Jumalan varoituksista piittaamatta juutalaisten jäännös lähti ja otti mukaansa ”profeetta Jeremian ja Barukin, Nerian pojan”. Jeremia kirjoitti: ”Lopulta he tulivat Egyptin maahan, sillä he eivät totelleet Jehovan ääntä; ja ennen pitkää he tulivat Tahpanhesiin saakka”, joka oli rajakaupunki Niilin itäisellä suistomaalla Siinain laidalla. Tämän jälkeen Baruk ei enää esiinny Raamatun kertomuksessa. (Jeremia 43:5–7.)

Mitä voimme oppia Barukin esimerkistä?

Voimme oppia Barukin esimerkistä monia tärkeitä seikkoja. Yksi merkittävä piirre on se, että hän oli halukas käyttämään ammattitaitoaan ja suhteitaan Jehovan palveluksessa seurauksista välittämättä. Nykyään monet Jehovan todistajat, niin miehet kuin naisetkin, ilmaisevat samanlaista henkeä ja tarjoutuvat hyödyntämään taitojaan esimerkiksi Betel-palveluksessa tai rakennustyössä. Miten sinä voit ilmaista samanlaista henkeä kuin Baruk?

Kun Barukia muistutettiin siitä, että Juudan valtakunnan viimeisinä päivinä ei ollut aika tavoitella henkilökohtaisia ”suuria” asioita, hän nähtävästi otti neuvosta vaarin, sillä hän sai ”sielunsa saaliikseen”. Meidän kannattaa toimia tämän neuvon mukaisesti, sillä mekin elämme erään asiainjärjestelmän viimeisiä päiviä. Jehova on luvannut myös meille, että henkemme säästetään. Suhtaudummeko saamiimme muistutuksiin Barukin tavoin?

Tähän kertomukseen sisältyy myös eräs käytännön opetus. Baruk auttoi Jeremiaa ja tämän serkkua huolehtimaan kauppaan liittyvistä tarvittavista laillisista toimista, vaikka nuo kaksi miestä olivat sukulaisia. Tässä on raamatullinen malli kristityille, jotka hoitavat liikeasioita hengellisten veljiensä ja sisartensa kanssa. On raamatullista, käytännöllistä ja rakkaudellista noudattaa heidän esimerkkiään ja panna mustaa valkoiselle, kun on kyse liikesopimuksista.

Vaikka Baruk mainitaan Raamatun kertomuksessa vain muutamia kertoja, hän on hyvä esimerkki kaikille nykyajan kristityille. Jäljitteletkö sinä tätä Jeremian uskollista sihteeriä?

[Alaviite]

[Kuva s. 16]

Barukin savisinetti

[Lähdemerkintä]

Savisinetti: Courtesy of Israel Museum, Jerusalem