Lukijoiden kysymyksiä

Voivatko ihmiset vielä tehdä syntiä ja kuolla, kun tuhatvuotiskausi on päättynyt ja loppukoetus on ohi?

Tähän kysymykseen luovat valoa kaksi Ilmestyskirjan jaetta. ”Kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” (Ilmestys 20:14.) ”Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Ilmestys 21:4.)

On hyvä huomata näihin tapahtumiin liittyvä ajoitus. ”Kuolema ja Haades” heitetään tulijärveen sen jälkeen kun Harmagedonissa elossa säilyneet, ylösnousseet ja kaikki Harmagedonin jälkeen syntyneet on tuomittu sen perusteella, ”mitä kirjakääröihin – – [on] kirjoitettu”, eli niiden yksityiskohtaisten vaatimusten perusteella, jotka Jehova esittää ihmiskunnalle tuhannen vuoden aikana (Ilmestys 20:12, 13). Apostoli Johannes kirjoitti muistiin myös Ilmestyksen 21. luvussa olevan näyn, joka täyttyy Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Tämä näky täyttyy lopullisesti kuitenkin vasta tuhatvuotisen tuomiopäivän päätyttyä. Silloin Jeesus on luovuttanut Valtakunnan Isälleen ja Jehova asuu ihmiskunnan keskuudessa täydessä merkityksessä eli Jehovan ja ihmisten välillä ei ole enää välittäjiä. Jehova asuu hengellisessä mielessä ”kansojensa” kanssa suoranaisesti ja pysyvästi. Lupaus siitä, että ”kuolemaa [ei] enää ole”, täyttyy täydessä merkityksessä, kun ihmiskunta on saavuttanut täydellisyyden sen ansiosta, että Kristuksen lunastusuhrin arvoa on sovellettu täysin heidän hyväkseen (Ilmestys 21:3, 4).

Se kuolema, joka mainitaan alussa lainatuissa raamatunkohdissa, on siis Aadamilta peritty kuolema, jonka Kristuksen lunnaat tekevät tyhjäksi (Roomalaisille 5:12–21). Kun kuolema, jonka ihmiskunta peri ensimmäiseltä ihmiseltä, on poistettu, ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin Aadam oli silloin, kun hänet luotiin. Aadam oli täydellinen, mutta se ei tarkoittanut sitä, että hänen oli mahdotonta kuolla. Jehova kielsi Aadamia syömästä ”hyvän ja pahan tiedon puusta” ja sanoi: ”Sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:17.) Tässä oli kyse tahallisesta synnistä johtuvasta kuolemasta. Loppukoetuksen jälkeen tuhatvuotisen hallituskauden päätyttyä ihmisillä on edelleen tahdonvapaus (Ilmestys 20:7–10). He voivat yhä valita vapaasti, jatkavatko he Jehovan palvelemista vai eivät. Ei voida sanoa, että kukaan ihminen ei koskaan tule kääntämään selkäänsä Jumalalle niin kuin Aadam teki.

Mitä tapahtuisi, jos joku päättäisi kapinoida loppukoetuksen jälkeen, jolloin kuolemaa ja Haadesta ei ole? Silloin ei enää ole Aadamilta perittyä syntiä. Silloin ei ole myöskään Haadesta, ylösnousemusta odottavien ihmisten yhteistä hautaa. Jehova voi silti tuhota kapinoitsijan tulijärvessä eväten häneltä ylösnousemustoivon. Häntä kohtaisi samanlainen kuolema kuin Aadamia ja Eevaa. Tämä ei ole se kuolema, jonka ihmiset perivät Aadamilta.

Meillä ei kuitenkaan ole mitään syytä odottaa mitään tällaista tapahtuvan. Loppukoetuksesta selviytyneet eroavat Aadamista eräällä ratkaisevalla tavalla. Heidät on koeteltu täysin. Loppukoetus on varmasti perusteellinen, sillä Jehova tietää, miten tutkia ihmiset läpikotaisin. Voimme luottaa siihen, että loppukoetuksessa tuhoutuvat kaikki ne, jotka tulisivat käyttämään tahdonvapauttaan väärin. Vaikka siis loppukoetuksesta selviävien onkin mahdollista kapinoida Jumalaa vastaan ja kohdata sen vuoksi tuho, on hyvin epätodennäköistä, että näin kävisi.

[Kuva s. 31]

Millä tavoin ihmiset ovat loppukoetuksen jälkeen Aadamin kaltaisia?