Kun joku läheinen lakkaa palvelemasta Jehovaa

MARK ja Louise ovat Jehovan todistajia. * Rakkautta ja huolenpitoa osoittaen he antoivat lapsilleen opetusta Jumalan sanasta, kuten Raamattu neuvoo kristittyjä vanhempia tekemään (Sananlaskut 22:6; 2. Timoteukselle 3:15). Surullista kyllä kaikki heidän lapsensa eivät vartuttuaan jatkaneet Jehovan palvelemista. ”Sydäntäni riipaisee, kun ajattelen hairahtuneita lapsiani”, sanoo Louise. ”Miten voisin olla kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun kerran minusta tuntuu niin pahalta päivästä toiseen? Kun toiset puhuvat pojistaan, kurkkuani kuristaa ja minun täytyy pidätellä kyyneleitä.”

Kun joku päättää lakata palvelemasta Jehovaa ja hylätä Raamatun viitoittaman elämäntavan, uskolliset perheenjäsenet tuntevat yleensä suurta tuskaa. ”Rakastan siskoani hyvin paljon”, sanoo Irene. ”Tekisin mitä vain, jotta hän palaisi Jehovan luo!” Maria, jonka veli käänsi selkänsä Jehovalle ja alkoi harjoittaa moraalittomuutta, sanoo: ”Tämä on ollut minulle rankkaa, koska hän on ollut muuten kaikin puolin ihana veli. Kaipaan häntä erityisesti perhejuhlissa.”

Miksi se tuntuu niin pahalta?

Miksi lapsen tai jonkun muun läheisen menettäminen hengellisessä mielessä aiheuttaa niin syvää surua kristityille perheenjäsenille ja sukulaisille? Koska he tietävät, että ikuinen elämä paratiisimaassa luvataan Raamatussa niille, jotka pysyvät uskollisina Jehovalle (Psalmit 37:29; 2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:3–5). He odottavat saavansa nauttia paratiisin siunauksista yhdessä puolisonsa, lastensa, vanhempiensa, sisarustensa ja lastenlastensa kanssa. Heistä tuntuu todella pahalta ajatella, että heidän rakkaansa, jotka ovat lakanneet palvelemasta Jehovaa, saattavat jäädä niistä osattomiksi. Lisäksi kristityt ymmärtävät, että Jehovan lait ja periaatteet ovat hyödyksi nykyistäkin elämää ajatellen. Siksi heidän sydäntään särkee, kun he näkevät läheistensä kylvävän siementä, joka  tuottaa varmasti karvaan sadon. (Jesaja 48:17, 18; Galatalaisille 6:7, 8.)

Ihmisen, joka ei ole koskaan itse kokenut tällaista menetystä, voi olla vaikea ymmärtää, kuinka musertavalta se voi tuntua. Se vaikuttaa oikeastaan jokaiseen elämänalueeseen. ”Tuntuu aina vain vaikeammalta olla kokouksissa ja katsella vierestä, kun vanhemmat nauravat ja juttelevat lastensa kanssa”, sanoo Louise. ”Jokaista onnellista tapahtumaa varjostaa tyhjyyden tunne niiden vuoksi, jotka eivät ole mukana.” Eräs kristitty vanhin muistelee neljän vuoden ajanjaksoa, jolloin hänen vaimonsa tytär ei ollut tekemisissä heidän kanssaan. Hän kertoo: ”Usein nekin hetket, joiden olisi pitänyt olla onnellisia, olivat vaikeita. Jos annoin vaimolleni lahjan tai vein hänet jonnekin mukavaan paikkaan viikonlopuksi, hän alkoi yleensä itkeä, koska hänelle tuli mieleen, että hänen tyttärensä ei ollut jakamassa iloamme.”

Reagoivatko tällaiset kristityt turhan voimakkaasti? Eivät välttämättä. Ihminen luotiin Jehovan kuvaksi, joten he saattavat näin reagoidessaan oikeastaan jossain määrin heijastaa hänen ominaisuuksiaan (1. Mooseksen kirja 1:26, 27). Kuinka niin? Muistatko, miltä Jehovasta tuntui, kun hänen kansansa Israel kapinoi häntä vastaan? Psalmit 78:38–41 osoittaa, että Jehova tunsi mielipahaa ja tuskaa. Silti hän kärsivällisesti varoitti ja kuritti heitä ja antoi heille kerran toisensa jälkeen anteeksi, kun he katuivat. Jehova on selvästi  kiintynyt luomuksiinsa, ”kättensä työhön”, eikä herkästi hylkää heitä (Job 14:15; Joona 4:10, 11). Hän istutti ihmisiin kyvyn tuntea samanlaista uskollista kiintymystä, ja varsinkin perheenjäsenten välinen side voi olla erityisen luja. Ei siis ole yllättävää, että ihmiset ovat murheissaan, kun he hengellisessä mielessä menettävät jonkun rakkaansa.

Tällainen menetys on tosiaan pahimpia koetuksia, joita tosi kristityt voivat kohdata (Apostolien teot 14:22). Jeesus sanoi, että hänen sanomansa vastaanottaminen jakaisi perheitä (Matteus 10:34–38). Jakautumista ei aiheuta Raamatun sanoma itsessään. Sen aiheuttavat ei-uskovat tai uskostaan luopuneet perheenjäsenet, jotka torjuvat tai hylkäävät kristillisyyden tai jopa vastustavat sitä. Voimme kuitenkin olla kiitollisia siitä, että Jehova on antanut uskollisilleen keinot selvitä eteensä tulevista koetuksista. Jos sinä olet hengellisessä mielessä menettänyt jonkun rakkaasi, mitkä Raamatun periaatteet voivat auttaa sinua kestämään surusi ja tuntemaan jälleen iloa ja tyytyväisyyttä?

Selviytymiskeinoja

”Rakentamalla itseänne – – pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” (Juudaan kirje 20, 21.) Kenties olosuhteesi ovat sellaiset, ettet voi tällä hetkellä tehdä mitään läheisesi auttamiseksi. Sinä kuitenkin voit ja sinun pitäisi rakentaa itseäsi ja uskollisia perheenjäseniäsi. Veronica, jonka kolmesta pojasta kaksi jätti totuuden, sanoo: ”Minua ja miestäni muistutettiin, että jos me pidämme itsemme hengellisesti vahvoina, edellytyksemme ottaa poikamme vastaan, kun he tulevat järkiinsä, ovat parhaat mahdolliset. Mitähän tuhlaajapojalle olisi tapahtunut, jos hänen isänsä ei olisi ollut ottamassa häntä vastaan?”

Jotta pysyisit hengellisesti vahvana, uppoudu hengellisiin toimiin. Jatka Raamatun säännöllistä, syvällistä tutkimista ja käy kristillisissä kokouksissa. Tarjoudu auttamaan toisia seurakuntaan kuuluvia sen mukaan kuin olosuhteesi sallivat. Tällainen toiminta voi toki aluksi tuntua vaikealta. Veronica muistelee: ”Ensireaktioni oli, että tahdoin vetäytyä omiin oloihini kuin haavoittunut eläin. Mutta mieheni halusi ehdottomasti, että noudatamme hyvää hengellistä ohjelmaa. Hän piti huolen siitä, että kävimme kokouksissa. Kun koitti konventin aika, konventtiin meneminen ja ihmisten kohtaaminen kysyi minulta valtavasti rohkeutta. Ohjelma kuitenkin veti meitä lähemmäs Jehovaa. Aivan erityisesti konventti vahvisti uskollisena pysynyttä poikaamme.”

Aiemmin mainitun Marian mielestä erityisen suureksi avuksi on ahkeroiminen kenttäpalveluksessa. Parhaillaan hän auttaa neljää ihmistä saamaan tietoa Raamatusta. Laura-niminen sisar sanoo: ”Minua kylläkin itkettää edelleen joka päivä, mutta kiitän Jehovaa siitä, että vaikka en ole menestynyt lastenkasvatuksessa yhtä hyvin kuin jotkut muut vanhemmat, minulla on Raamatun täydellinen sanoma, joka voi auttaa perheitä näinä viimeisinä päivinä.” Ken ja Eleanor, joiden aikuiset lapset ovat jättäneet seurakunnan, järjestivät asiansa niin, että he saattoivat muuttaa alueelle, jossa tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia, ja aloittaa kokoaikaisen palveluksen. Tämän ansiosta he  pystyvät näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa eivätkä joudu kokonaan surun valtaan.

Älä luovu toivosta. Rakkaudesta sanotaan: ”Kaikki se toivoo.” (1. Korinttilaisille 13:7.) ”Kun lapsemme jättivät totuuden tien, ajattelin, että se oli sama kuin jos he olisivat kuolleet”, kertoo edellä mainittu Ken. ”Mutta sen jälkeen kun sisareni kuoli, näkemykseni muuttui. Olen kiitollinen siitä, että lapseni eivät ole kirjaimellisesti kuolleet ja että Jehova pitää heille edelleen ovea auki, jotta he voisivat palata hänen luokseen.” Kokemus onkin osoittanut, että monet, jotka ovat jättäneet totuuden, tulevat aikanaan takaisin. (Luukas 15:11–24.)

Taistele itsesyytöksiä vastaan. Erityisesti vanhemmilla voi olla taipumusta miettiä menneitä ja katua sitä, etteivät he joissain tilanteissa toimineet eri tavalla. Hesekielin 18:20 kuitenkin osoittaa, että Jehova pitää synnintekijää itseään vastuullisena väärästä valinnastaan – ei hänen vanhempiaan. On kiinnostavaa, että vaikka Sananlaskujen kirjassa puhutaan monessa kohtaa vanhempien velvollisuudesta kasvattaa lapsiaan oikein, siinä on yli neljä kertaa enemmän kohtia, joissa lapsia neuvotaan kuuntelemaan ja tottelemaan vanhempiaan. Lapsilla on siis velvollisuus ottaa vastaan epätäydellisten vanhempiensa raamatullinen valmennus. Sinä luultavasti kasvatit lapsiasi niin hyvin kuin tuolloin taisit. Vaikka silti ajattelisitkin, että teit joitakin virheitä ja että ne tosiaan olivat oma vikasi, se ei välttämättä tarkoita, että juuri ne saivat läheisesi jättämään totuuden. Oli miten oli, jossittelulla ei saavuta mitään. Ota virheistä opiksesi ja päätä, ettet enää toista niitä. Rukoile lisäksi Jehovalta anteeksiantoa (Psalmit 103:8–14; Jesaja 55:7). Suuntaa sitten katseesi tulevaisuuteen, älä menneeseen.

Suhtaudu kärsivällisesti toisiin. Toisten voi olla vaikea tietää, miten he voisivat parhaiten rohkaista tai lohduttaa sinua, varsinkin jos he eivät itse ole koskaan olleet samanlaisessa tilanteessa. Sitä paitsi ihmiset pitävät eri asioita rohkaisevina ja lohduttavina. Niinpä jos joku sanoo jotakin, mikä pahoittaa mielesi, sovella Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa olevaa apostoli Paavalin neuvoa: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.”

Kunnioita Jehovan järjestelyä kurin antamiseksi. Jos perheenjäsenesi tai sukulaisesi on saanut kuritusta seurakunnalta, muista, että tämä on osa Jehovan järjestelyä ja että se koituu kaikkien – myös väärintekijän – parhaaksi (Heprealaisille 12:11). Vastusta siksi kaikenlaista taipumusta kritisoida vanhimpia, jotka käsittelivät asiaa, tai heidän tekemiään päätöksiä. Muista, että parhaisiin tuloksiin päästään, kun asiat hoidetaan Jehovan tavalla, kun taas Jehovan järjestelyjen vastustaminen vain lisää ahdinkoa.

Kun Israel oli vapautettu Egyptistä, Mooses toimi säännöllisesti tuomarina (2. Mooseksen kirja 18:13–16). Päätös, joka oli yhden osapuolen kannalta myönteinen, oli todennäköisesti toisen kannalta kielteinen. Jotkut olivat siis arvatenkin pettyneitä Mooseksen päätöksiin. Hänen ratkaisujensa arvosteleminen saattoi joissakin tapauksissa olla osasyynä siihen, että hänen johtoaan vastaan kapinoitiin. Jehova kuitenkin käytti Moosesta johtamaan kansaansa, eikä Hän rankaissut Moosesta vaan nimenomaan kapinoitsijoita ja niitä heidän perheittensä jäseniä, jotka tukivat kapinointia (4. Mooseksen kirja 16:31–35). Me voimme ottaa opiksemme tästä. Kun ne, joilla nykyään on teokraattista valtaa, tekevät  päätöksiä, pyrimme kunnioittamaan niitä ja toimimaan niiden mukaisesti.

Delores muistelee, että hänen oli vaikea säilyttää tasapainoinen näkemys, kun seurakunta kuritti hänen tytärtään. Hän kertoo: ”Minua auttoi se, että luin yhä uudelleen kirjoituksia, jotka käsittelivät Jehovan järjestelyjen järkevyyttä. Kokosin puheista ja kirjoituksista erilliseen muistikirjaan sellaisia kohtia, jotka auttaisivat minua kestämään ja jatkamaan eteenpäin.” Jäljellä on vielä yksi tärkeä selviytymiskeino.

Puhu tunteistasi. Saattaisi olla hyvä uskoutua yhdelle tai kahdelle ymmärtäväiselle ystävälle, joihin luotat. Valitse silloin sellaisia ystäviä, jotka auttavat sinua säilyttämään myönteisen asenteen. On myös varmasti erittäin hyödyllistä ”vuodattaa sydämensä” rukouksessa Jehovalle. * (Psalmit 62:7, 8.) Miksi? Koska hän ymmärtää täysin, miltä sinusta tuntuu. Sinusta saattaa esimerkiksi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että sinun täytyy kokea niin suurta tuskaa – ethän sinä ole jättänyt Jehovaa. Kerro tunteistasi Jehovalle ja pyydä, että hän auttaisi sinua näkemään tilanteen siten, ettei se tuottaisi niin paljon tuskaa (Psalmit 37:5).

Ajan myötä pystyt luultavasti käsittelemään tunteitasi paremmin. Älä sillä välin anna periksi ponnisteluissasi miellyttää taivaallista Isääsi, äläkä koskaan ajattele, että ponnistelusi menevät hukkaan (Galatalaisille 6:9). Muista, että jos jättäisimme Jehovan, meillä olisi silti ongelmia. Toisaalta kun pysymme uskollisena hänelle, hän auttaa meitä kohdatessamme koetuksia. Voit luottaa siihen, että Jehova ymmärtää, miten vaikeassa tilanteessa olet, ja antaa sinulle jatkuvasti voimaa oikeaan aikaan niin paljon kuin tarvitset. (2. Korinttilaisille 4:7; Filippiläisille 4:13; Heprealaisille 4:16.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 19]

Miten selviytyä?

◆ ”Rakentamalla itseänne – – pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa.” (Juudaan kirje 20, 21.)

◆ Älä luovu toivosta (1. Korinttilaisille 13:7).

◆ Taistele itsesyytöksiä vastaan (Hesekiel 18:20).

◆ Suhtaudu kärsivällisesti toisiin (Kolossalaisille 3:13).

◆ Kunnioita Jehovan järjestelyä kurin antamiseksi (Heprealaisille 12:11).

◆ Puhu tunteistasi (Psalmit 62:7, 8).

[Kuva/Tekstiruutu s. 21]

Oletko sinä lakannut palvelemasta Jehovaa?

Jos olet, niin olipa syy siihen mikä tahansa, suhteesi Jehovaan ja ikuisen elämän odotteesi ovat vaarassa. Kenties suunnittelet palaavasi Jehovan luo. Ponnisteletko sinnikkäästi tätä tavoitetta kohti nyt? Vai siirrätkö asiaa myöhemmäksi odotellen ”oikeaa aikaa”? Muista, että Harmagedonin myrskypilvet lähestyvät nopeasti. Lisäksi elämä tässä järjestelmässä on lyhyt ja epävarma. Et voi tietää, oletko edes elossa huomenna. (Psalmit 102:3; Jaakobin kirje 4:13, 14.) Eräs mies, jolla todettiin kuolemaan johtava sairaus, sanoi: ”Siihen aikaan kun sairastuin, palvelin Jehovaa kokoaikaisesti, eikä minulla ollut luurankoja kaapissa. Se tuntuu nyt hyvältä.” Ajattele, miltä hänestä olisi tuntunut, jos hänen sairastuessaan tilanne olisi ollut toinen. Mitä jos hän ei olisi palvellut Jehovaa, vaan olisi vain ajatellut, että hän kyllä vielä jonain päivänä palaa Jehovan luo? Jos sinä olet lakannut palvelemasta Jehovaa, nyt on paras aika palata.

[Kuvat s. 18]

Se, että olet uppoutunut hengellisiin toimiin, voi auttaa sinua säilyttämään oikean näkemyksen