Uskonto – onko siitä hyötyä?

”VOIN olla hyvä ihminen, vaikka en olekaan uskonnollinen!” Monet ajattelevat näin. On paljon rehellisiä, myötätuntoisia, luotettavia ihmisiä, joita uskonto ei kiinnosta. Esimerkiksi Länsi-Euroopassa harva käy kirkossa, vaikka useimmat sanovat uskovansa Jumalaan. * Edes Latinalaisen Amerikan katolilaisista ei käy säännöllisesti kirkossa kuin 15–20 prosenttia.

Saatat monien muiden tavoin ajatella, että uskonto ei paranna elämänlaatua. Luultavasti olet kuitenkin myös selvillä siitä, että vuosikymmeniä sitten, isovanhempiesi nuoruudessa, ihmiset olivat paljon uskonnollisempia kuin nykyään. Mihin uskonnon vetovoima on kadonnut? Onko mahdollista olla hyvä ihminen olematta uskonnollinen? Onko uskontoa, josta voisi olla sinulle hyötyä?

Miksi monet ovat kääntäneet selkänsä uskonnolle?

Satojen vuosien ajan useimmat kirkkoon kuuluvat uskoivat, että Jumala vaatii tottelevaisuutta. He kävivät kirkossa ja uskoivat saavansa Jumalan suosion osallistumalla papin toimittamiin menoihin tai kuuntelemalla saarnaajan opetusta. Monet olivat tietenkin selvillä uskontokunnissa ilmenevästä ulkokultaisuudesta. Oli yleisesti tunnettua, että uskonto oli mukana sodissa ja että jotkut kirkonmiehet olivat turmeltuneita. Useimmat kuitenkin ajattelivat, että uskonto itsessään oli hyvä asia. Toisia kiehtoi uskonnoissa mystiikka, perinteet ja musiikki. Jotkut jopa näkivät hyvää siinä, että ihmisiä uhkailtiin helvetillä, iankaikkisella kadotuksella, joskaan tällaista opetusta ei ole Raamatussa. Sitten seurasi tapahtumia, jotka muuttivat monien näkemyksen kirkoista.

Evoluutioteoria alkoi voittaa alaa. Jotkut vakuuttuivat siitä, että elämä oli syntynyt sattumalta – ilman Jumalaa. Useimmat uskonnot eivät kyenneet esittämään vakuuttavia todisteita sen puolesta, että Jumala on elämän Lähde (Psalmit 36:9). Myös tekniikka edistyi, ja kun lääketieteen, liikenteen ja viestinnän aloilla päästiin merkittäviin saavutuksiin, ihmisille tuli sellainen käsitys, että mikä tahansa ongelma voidaan ratkaista tieteen avulla. Lisäksi ihmisistä tuntui, että sosiologit ja psykologit antoivat parempia neuvoja kuin kirkot. Kirkot eivät puolestaan kyenneet osoittamaan selvästi, että Jumalan lain noudattaminen on paras elämäntapa (Jaakobin kirje 1:25).

Tämä johti siihen, että monet kirkot muuttivat sanomaansa. Papit eivät enää opettaneet, että Jumala vaatii tottelevaisuutta. Sen sijaan monet heistä opettivat, että jokaisen on itse ratkaistava, mikä on oikein ja mikä väärin. Tavoitellessaan ihmisten suosiota jotkut uskonnolliset johtajat väittivät, että ihminen kelpaa Jumalalle, elipä hän miten hyvänsä. Tällainen opetus tuo mieleen sen, mitä Raamattu ennusti: ”Tulee olemaan ajanjakso, jolloin he eivät kestä terveellistä opetusta,  vaan omien halujensa mukaan haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan.” (2. Timoteukselle 4:3.)

Tällaiset opetukset eivät kuitenkaan tuoneet ihmisiä kirkkoon, vaan kävi päinvastoin. Ihmiset luonnollisesti kysyivät: Mitä hyötyä on käydä kirkossa, jos kerran kirkkojen on vaikea uskoa, että Jumalalla on voimaa luoda ja viisautta säätää lakeja? Miksi vaivautuisin opettamaan lapsilleni uskontoa? Ihmiset, jotka pyrkivät vain elämään kunnollista elämää, alkoivat pitää uskontoa toisarvoisena. He lähtivät kirkosta, eikä uskonnolla ollut enää merkitystä heille. Miten siitä, minkä olisi pitänyt olla hyväksi ihmiselle, tulikin hyödytöntä? Raamattu antaa tähän järkevän vastauksen.

Uskontoa käytetään vääriin tarkoituksiin

Apostoli Paavali varoitti varhaiskristittyjä, että jotkut käyttäisivät kristillisyyttä vääriin tarkoituksiin. Hän sanoi: ”Keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:29, 30.) Tällaisia ”vääristeltyjä asioita” puhui muun muassa katolinen teologi Augustinus. Jeesus oli opettanut seuraajiaan perustelemaan asioita toisille Raamatun avulla. Augustinus kuitenkin vääristeli Luukkaan 14:23:ssa olevia Jeesuksen sanoja ”pakota heidät tulemaan sisään” ja selitti niiden tarkoittavan sitä, että oli oikein käännyttää ihmisiä voimakeinoin. (Matteus 28:19, 20; Apostolien teot 28:23, 24.) Augustinus hallitsi ihmisiä uskonnon avulla.

Uskonnon väärinkäytön ja rappeutumisen taustalla on Saatana, kapinallinen enkeli. Hänen vaikutuksestaan uskonnolliset ihmiset yrittivät ensimmäisellä vuosisadalla turmella kristillisen seurakunnan. Raamattu sanoo heistä: ”Sellaiset ovat vääriä apostoleita, petollisia työntekijöitä, jotka muuttavat itsensä Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme, sillä itse Saatana muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi. Ei siis ole paljon, jos hänen palvelijansakin muuttavat jatkuvasti itseään vanhurskauden palvelijoiksi.” (2. Korinttilaisille 11:13–15.)

Saatana toimii edelleen samalla tavoin. Yrittäessään saada ihmiset noudattamaan Jumalan normien sijasta hänen normejaan hän hyödyntää kristillisiksi, moraalisiksi ja valistaviksi tekeytyviä uskontoja (Luukas 4:5–7). Olet luultavasti pannut merkille, että monet kirkonmiehetkin käyttävät hyväkseen uskontoa. He korottavat itsensä käyttämällä komealta kalskahtavia titteleitä ja keräävät rahaa laumoiltaan. Lisäksi valtiot ovat taivutelleet uskonnon avulla kansalaisia uhraamaan henkensä sodissa.

Paholainen käyttää uskontoa hyväkseen enemmän kuin useimmat tajuavatkaan. Voisi luulla, että Saatanan tarkoitusperiä palvelevat vain jotkut harvat uskonnollisten ääriryhmien jäsenet. Mutta Raamatun mukaan se persoona, ”jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, – – eksyttää koko asuttua maata”. Raamattu sanoo myös: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (Ilmestys 12:9; 1. Johanneksen  kirje 5:19.) Mitä Jumala ajattelee uskonnoista, joiden avulla uskonnolliset ja poliittiset johtajat vain hankkivat kannattajia itselleen?

”Mitä se minulle merkitsee?”

Jos joidenkin kirkkojen toiminta järkyttää sinua, sinun on hyvä tietää, että Kaikkivaltias Jumala on hyvin tyytymätön niihin. Kristikunta sanoo olevansa liitossa Jumalan kanssa. Niin sanoi muinainen Israelkin. Molemmat ovat osoittautuneet uskottomiksi. Sanat, joilla Jehova tuomitsi Israelin, soveltuvat siksi yhtä lailla nykyajan kristikuntaan. Jehova sanoi: ”He eivät kiinnittäneet huomiota minun sanoihini; ja minun lakini – sitäkin he hyljeksivät. Mitä se minulle merkitsee, että te tuotte Sabasta suitsutuspihkaa – –? Kokonaispolttouhrinne eivät tuota mielihyvää, eivätkä teidän teurasuhrinne ole ilahduttaneet minua.” (Jeremia 6:19, 20.) Jumala ei antanut arvoa ulkokultaisten ihmisten palvontateoille. Heidän rituaalinsa ja rukouksensa eivät kiinnostaneet häntä. Hän sanoi Israelille: ”Sieluni on vihannut – – juhla-aikojanne. Niistä on tullut minulle taakka; olen väsynyt niiden kantamiseen. Ja kun te levitätte kätenne, minä peitän silmäni teiltä. Vaikka esitätte monia rukouksia, minä en kuuntele.” (Jesaja 1:14, 15.)

Miellyttävätkö Jehovaa juhlat, jotka esitetään kirkoissa kristillisinä mutta joilla kunnioitettiin alun perin vääriä jumalia? Kuunteleeko hän pappien rukouksia, vaikka he ovat turmelleet Kristuksen opetukset? Hyväksyykö Jumala mitään uskontoa, joka hylkää hänen lakinsa? Voit olla varma siitä, että hän suhtautuu kirkkojen palvontamenoihin aivan samoin kuin hän suhtautui muinaisen Israelin päivinä uhraamiseen, josta hän sanoi: ”Mitä se minulle merkitsee?”

Jehova on kuitenkin hyvin kiinnostunut palvonnasta, jota vilpittömät ihmiset harjoittavat totuuden mukaisesti. Hän on mielissään, kun ihmiset osoittavat olevansa kiitollisia kaikesta siitä, mitä he saavat häneltä. (Malakia 3:16, 17.) Voitko siis olla hyvä ihminen palvomatta Jumalaa? Jos joku ei tee mitään rakastavien vanhempiensa hyväksi, hän tuskin voi pitää itseään aiheellisesti hyvänä ihmisenä. Voiko ihminen, joka ei tee mitään Jumalan hyväksi, olla hyvä ihminen? Meidän pitäisi siis olla aktiivisesti kiinnostuneita tosi Jumalasta, jolta itse elämä on lähtöisin. Seuraavasta kirjoituksesta käy ilmi, miten tosi palvonta paitsi tuo kunniaa Jumalalle myös hyödyttää meitä.

[Alaviite]

[Kuva s. 4]

Ovatko kirkot kohdistaneet huomion todisteisiin, jotka osoittavat, että Jumala on luonut kaiken?

[Kuva s. 4, 5]

Kuuluuko Jumalan edustaja tähän tilanteeseen?

[Kuva s. 5]

Miten Jumala suhtautuu tällaiseen juhlaan?

[Lähdemerkintä]

AP Photo/Georgy Abdaladze