Rajoittaako Raamattu liikaa elämää?

”MINULLE ei lapsuudessa opetettu minkäänlaisia Raamatun normeja. Jumalasta ei puhuttu”, sanoo eräs suomalainen nuori mies. Hänen tilanteensa ei ole mitenkään tavaton tätä nykyä. Monet – varsinkin nuoret – pitävät Raamattua toivottoman vanhanaikaisena ja sen elämänohjeita liian rajoittavina. Raamatun mukaan elävät herättävätkin monien mielessä kuvan ahdistuneista ihmisistä, joiden elämää kuormittavat käskyt ja kiellot. Niinpä monien mielestä Raamattu joutaakin jäädä kirjahyllyyn pölyttymään, ja elämänarvot haetaan muualta.

Käsitys Raamatun rajoittavuudesta ei kristikunnan pitkän, synkän historian valossa ole tuulesta temmattu. Esimerkiksi Euroopassa niin sanotulla pimeällä keskiajalla katolinen kirkko kontrolloi käytännössä pienintäkin piirrettä ihmisten elämässä. Jokainen, joka tohti asettua poikkiteloin kirkon kanssa, saattoi päätyä kidutuskammioon tai jopa mestauslavalle. Myöhemmin ilmaantuneet protestanttiset kirkot rajoittivat nekin yksilönvapautta. Sellaiset ilmaukset kuin ”kalvinilainen” tai ”puritaani” eivät nykyään viittaa pelkästään tiettyjen uskonkäsitysten kannattajiin, vaan niistä on tullut ikään kuin ankaran kurin synonyymeja. Tämä kaikki on saanut ihmiset usein päättelemään hätäisesti, että kirkkojen sortava ote juontuu Raamatusta.

Viime vuosisatojen aikana kirkkojen ote ihmisten elämästä on monissa maissa kirvonnut. Samaan aikaan ihmiset ovat alkaneet ottaa omiin käsiinsä oikeuden päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Mikä on ollut tuloksena? Kriminologian ja oikeussosiologian professori Ahti Laitinen toteaa: ”Auktoriteettien kunnioitus on vähentynyt, ja ihmisillä on yhä hämärämpi käsitys sallitun ja kielletyn rajoista.” Ironista kyllä jopa kirkonmiehille on käynyt näin. Eräs vaikutusvaltainen luterilainen piispa lausahti: ”Hieman vierastan sellaista tulkintaa, että moraalin kysymykset ratkeavat sillä, mitä Raamattu tai joku uskonnollinen auktoriteetti sanoo.”

Ihanteena rajaton vapaus?

Ajatus rajattomasta vapaudesta saattaa etenkin nuorista kuulostaa houkuttelevalta. Harva nauttii holhottavana olemisesta tai käskyistä ja kielloista. Pitäisikö sitten kaikkien olla vapaita toimimaan oman päänsä mukaan? Ajatellaanpa kaupunkia, jossa ei olisi mitään liikennesääntöjä. Autokoulua ei ensinnäkään tarvitsisi käydä. Jokainen saisi ajaa mielensä mukaan – ei tarvitse murehtia nopeusrajoituksista, pysähtymismerkeistä, liikennevaloista, kielletyistä ajosuunnista tai suojateistä. Rattiin saisi tarttua vaikka juovuspäissään. Kuulostaako ihanteelliselta ”vapaudelta”? Tuskin. Tuloksena olisi täydellinen  kaaos ja katastrofi. Vaikka liikennesäännöt rajoittavat vapautta, ymmärrämme niiden suojelevan niin autoilijoita kuin jalankulkijoitakin.

Samoin Jehova Jumala antaa meille meidän omaksi parhaaksemme ohjeita siitä, miten elää. Ilman niitä joutuisimme oppimaan kaiken karvaasti kantapään kautta ja voisimme aiheuttaa itsellemme ja toisille vahinkoa. Tuloksena olisi moraalinen anarkia – ikään kuin kaupunki ilman liikennesääntöjä. Tosiasia on, että me tarvitsemme jonkinlaisia sääntöjä ja lakeja, minkä epäilemättä useimmat myöntävätkin.

”Kuormani on keveä”

Liikennesäännöt saattavat muodostaa pitkänpuoleisen ja yksityiskohtaisen säädöskokoelman; yksistään pysäköintiä varten on laadittu koko joukko rajoituksia. Raamattu sen sijaan ei sisällä pitkää ohjeluetteloa vaan perusperiaatteita, jotka eivät ole rasittavia tai sortavia. Jeesus Kristus esittikin aikalaisilleen vetoavan kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on keveä.” (Matteus 11:28, 30.) Apostoli Paavali puolestaan kirjoitti Korintin seurakunnalle: ”Missä Jehovan henki on, siellä on vapaus.” (2. Korinttilaisille 3:17.)

Tällä vapaudella on kuitenkin rajansa. Jeesus osoitti selvästi, että Jumalan vaatimuksiin sisältyy joitakin yksinkertaisia käskyjä. Hän sanoi opetuslapsilleen esimerkiksi: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Johannes 15:12.) Millaista elämä olisikaan, jos kaikki noudattaisivat tätä käskyä! Kristittyjen vapaus ei siis ole rajatonta. Apostoli Pietari kirjoittikin: ”Olkaa kuin vapaat, mutta säilyttäkää vapautenne, ei pahuuden verhona, vaan kuin Jumalan orjat.” (1. Pietarin kirje 2:16.)

Vaikka kristityillä ei siis ole pikkutarkkaa lakikokoelmaa, he eivät toimi sen mukaan, mikä heidän omasta mielestään on oikein tai väärin. Ihmiset tarvitsevat sellaista ohjausta, jota vain Jumala voi antaa. Raamattu sanoo suoraan: ”Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Kulkeminen Jumalan ohjauksen mukaan hyödyttää meitä suuresti (Psalmit 19:11).

Yksi hyödyllinen seuraus on onnellisuus. Esimerkiksi alussa mainitun nuoren miehen elämään mahtui näpistelyä ja valehtelua. Hänellä oli myös löyhä sukupuolimoraali. Perehdyttyään Raamatun korkeisiin normeihin hän mukautti elämänsä niihin. ”Vaikkei minulla ollutkaan nöyryyttä sopeutua kaikkiin Raamatun normeihin heti, ymmärsin kyllä niiden hyödyllisyyden”, hän sanoo. Aiemmasta elämäntavastaan hän kertoo: ”Ei  se tuottanut sellaista onnellisuutta, jota nyt tunnen. Raamatun normien mukaan eläminen selkeyttää elämää. Tietää, missä mennään ja mikä on oikein ja mikä väärin.”

Miljoonat muut ovat kokeneet saman. Raamatun ohjeet ovat auttaneet heitä muun muassa parantamaan ihmissuhteiden laatua, suhtautumaan tasapainoisesti työhön, välttämään vahingollisia tapoja ja viettämään siten onnellisempaa elämää. Markus-niminen * nuori mies, joka on kokeillut elämistä sekä ilman Raamatun mittapuita että niiden mukaan, kertoo omasta kokemuksestaan: ”Toimimalla Raamatun normien mukaan olen voinut parantaa itsekunnioitustani.” *

Mikä on sinun valintasi?

Rajoittaako Raamattu siis elämää? Vastaus on: kyllä rajoittaa – meidän jokaisen parhaaksi. Rajoittaako se elämää liikaa? Vastaus on: ei. Rajoittamaton vapaus tietäisi vain vaikeuksia. Raamatun normit ovat tasapainoisia ja edistävät hyvinvointiamme ja onnellisuuttamme. Markus sanoo: ”Aika on osoittanut Raamatun normien hyödyllisyyden myös omassa elämässäni. Vaikka toiminkin monissa asioissa eri lailla kuin ihmiset yleensä, mieleen ei koskaan tule ajatusta, että jäisin jostain tärkeästä paitsi.”

Kun itse kokee Raamatun mittapuiden hyödyt, arvostus Jumalan sanaa kohtaan kasvaa. Tämä johtaa vielä suurempaan siunaukseen: rakkauteen Raamatun tekijää, Jehova Jumalaa kohtaan. ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia.” (1. Johanneksen kirje 5:3.)

Jehova on sekä Luojamme että taivaallinen Isämme. Hän tietää, mikä on meille parasta. Hän ei halua rajoittaa elämäämme vaan antaa rakkaudellista opastusta omaksi hyödyksemme. Hän kannustaa meitä runollisesti: ”Oi kunpa vain todella kiinnittäisit huomiota minun käskyihini! Silloin rauhastasi tulisi niin kuin virta ja vanhurskaudestasi kuin meren aallot.” (Jesaja 48:18.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 9]

Jeesus sanoi Jumalan vaatimuksia virkistäviksi

[Kuva s. 10]

Kulkeminen Jumalan ohjauksen mukaan tuo onnellisuutta ja kasvattaa itsekunnioitusta