Hengellisiä aarteita etsitään Guineassa

HALKI vuosisatojen tutkimusmatkailijat ovat vaarantaneet henkensä ja terveytensä etsiessään aarteita ja rikkauksia. Ne pelottomat, jotka ovat raivanneet tiensä Guineaan Länsi-Afrikkaan, ovat löytäneet kahdenlaisia, luonteeltaan hyvin erilaisia rikkauksia – aineellisia ja hengellisiä. Tässä maassa, jossa on runsaasti timantteja, kultaa, rautamalmia ja ensiluokkaista bauksiittia (alumiinin raaka-ainetta), asuu yli yhdeksän miljoonaa guinealaista.

Vaikkei kristikunnan kirkoilla olekaan maassa valta-asemaa, uskonto on tärkeällä sijalla ihmisten elämässä ja monet arvostavat hengellisiä aarteita. Mitä näillä aarteilla oikeastaan tarkoitetaan? Niillä tarkoitetaan Jehovan uskollisia palvelijoita, joita kuvaillaan Haggain 2:7:ssä ”kaikkien kansakuntien halutuiksi”.

Hengellisiä aarteita

Syvällä maan uumenissa olevien aarteiden kaivaminen esiin vaatii ankaraa ponnistelua. Samoin kristillisessä sananpalveluksessa on ponnisteltava kovasti hengellisten rikkauksien löytämiseksi. Valtakunnan sanomaa alettiin saarnata Guinean keskiosissa 1950-luvun alussa. Vasta 1960-luvun alkupuolella työ oli edennyt pääkaupunkiin Conakryyn saakka. Nykyään 21 seurakunnassa ja ryhmässä eri puolilla maata toimii noin 900 Jehovan todistajaa.

Vuonna 1987 Guineaan saapui lähetystyöntekijöitä, ja he alkoivat työskennellä Conakryn ainoan seurakunnan yhteydessä. Nyttemmin pääkaupungissa ja sisämaassa  on yli 20 innokasta lähetystyöntekijää. He vahvistavat seurakuntia ja osallistuvat palvelukseen paikallisten veljien kanssa.

Conakryssä asuvalla Lucilla oli ilo johtaa raamatuntutkistelua Albert-nimiselle nuorelle lääkärille. Albert oli etsinyt uskonnollista totuutta eri kirkkokunnista. Hän harrasti spiritismiä, ja hän oli saanut eräältä meediolta sormuksen onnenkalukseen. Koettuaan monia pettymyksiä tosi uskonnon etsinnässään Albert heitti pois sormuksensa ja rukoili: ”Jumala, jos olet olemassa, anna minun oppia tuntemaan sinut ja palvella sinua. Muussa tapauksessa elän ihan niin kuin minua huvittaa.” Pian tämän jälkeen Albert oli käymässä sisarensa luona ja sattui siellä kuulemaan, kun eräs Jehovan todistaja tutki Raamattua hänen sisarentyttärensä kanssa. Eipä aikaakaan, kun Luc sopi raamatuntutkistelusta Albertin kanssa.

Luc käveli ilomielin joka viikko yli viisi kilometriä yhteen suuntaan johtamaan tutkistelua. Vaikkei Luc ollut saanut paljon koulutusta, hänen luja uskonsa Raamattuun ja hänen aineistosta esittämänsä käytännön sovellukset tekivät syvän vaikutuksen Albertiin, joka puolestaan oli suorittanut korkeakoulututkinnon. Albert oli hyvin onnellinen saadessaan tietää, etteivät ihmisten kärsimykset ole Jumalan syytä vaan että hän aikoo lopettaa ne ja tehdä maasta paratiisin (Psalmit 37:9–11). Raamatun totuudet ja seurakunnan jäsenten hyvä käytös koskettivat Albertin sydäntä.

Jotta raakatimantista tulisi säihkyvä jalokivi, taitavan ammattimiehen täytyy hioa sitä huolellisesti. Samaan tapaan Albertin oli poistettava elämäntavastaan maailmalliset piirteet voidakseen saattaa sen sopusointuun Jumalan vanhurskaiden normien kanssa. Hän lakkasi kysymästä neuvoa meedioilta ja lopetti juopottelun ja rahapelien pelaamisen. Mutta tupakasta Albertin oli vaikea päästä eroon. Rukoiltuaan hartaasti Jehovalta apua hän lopulta onnistui. Puolen vuoden kuluttua hän laillisti avioliittonsa. Hänen vaimonsa alkoi tutkia Raamattua, ja nyt he  molemmat ovat kastettuja Jehovan palvelijoita.

Martin on myös yksi hengellinen timantti. Hän alkoi tutkia Raamattua Guéckédoussa ollessaan 15-vuotias. Hänen katoliset vanhempansa eivät hyväksyneet sitä, että hän kävi Jehovan todistajien kokouksissa. He hävittivät Martinin raamatullisen kirjallisuuden, hakkasivat häntä ja ajoivat hänet pois kotoa. Vastustus vain lujitti Martinin rakkautta Raamatun totuutta kohtaan aivan kuten timantti muodostuu, kun hiili joutuu äärimmäisen paineen alaiseksi. Ajan myötä hänen vanhempiensa asenne pehmeni, ja hän muutti takaisin kotiin. Mistä vanhempien asenteenmuutos johtui? He panivat merkille, kuinka suuri ero oli Martinin ja hänen nuorempien sisarustensa käytöksen välillä: nämä olivat kapinallisia ja viettivät moraalitonta elämää. Martinin isä vakuuttui siitä, että pojan uusi uskonto oli tälle hyväksi, ja hän kutsui seurakunnan jäseniä kylään. Martinin äiti on useaan otteeseen kiittänyt veljiä siitä, että nämä ovat auttaneet hänen poikaansa monin tavoin. Martin kastettiin 18-vuotiaana, ja sittemmin hän kävi palvelijoiden valmennuskoulun. Tätä nykyä hän palvelee erikoistienraivaajana.

Hengellistä ”tuontitavaraa”

Vaikka Guinean luonnonvaroja menee paljon vientiin, osa maan hengellisistä rikkauksista on ”tuontitavaraa”. Guineaan on muuttanut kovasti väkeä toisista Afrikan maista, tavallisesti taloudellisten syiden vuoksi. Jotkut ovat paenneet sinne pitkällisiä, julmia sotia, jotka riehuvat heidän kotimaassaan.

Ernestine-niminen nainen tuli Guineaan 12 vuotta sitten Kamerunista. Vuosikausia hän tutki Jehovan todistajien kanssa ja kävi kokouksissa muttei mennyt kasteelle. Kyyneleet kihosivat hänen silmiinsä, kun hän katseli kastetilaisuutta eräässä Jehovan todistajien kierroskonventissa vuonna 2003. Syyllisyydentunne  valtasi hänet, ja hän rukoili Jehovaa: ”Olen nyt 51-vuotias, enkä ole tehnyt mitään sinun hyväksesi. Haluan palvella sinua.” Sen jälkeen Ernestine toimi nöyrän rukouksensa mukaisesti. Hän selitti miehelle, jonka kanssa hän asui, etteivät he enää voisi olla yhdessä, elleivät laillistaisi suhdettaan. Mies suostui naimisiinmenoon. Marraskuussa 2004 Ernestine vuodatti ilonkyyneliä omassa kastetilaisuudessaan.

1990-luvun alkupuolelta lähtien Guineaan on virrannut tuhansia pakolaisia Liberiasta ja Sierra Leonesta. Heidän joukossaan on ollut satoja Jehovan palvelijoita. Heti pakolaisleirille saavuttuaan veljet järjestävät säännölliset kokoukset, organisoivat saarnaamistyön ja rakentavat valtakunnansalin. Joistakuista on tullut Jehovan palvelijoita pakolaisleireillä. Isaac on yksi heistä. Kasteensa jälkeen hänelle avautui mahdollisuus palata entiseen työhönsä erääseen suureen liberialaisyritykseen. Hän päätti kuitenkin jäädä vakituiseksi tienraivaajaksi Lainén pakolaisleirille. Hän selittää: ”Nyt minun ei tarvitse pyytää johtajalta lupaa päästäkseni kokouksiin tai konventtiin. Olen vapaa palvelemaan Jehovaa.” Joulukuussa 2003 pidettiin piirikonventti niille 150 todistajalle, jotka asuvat tällä kaukaisella leirillä 30000 pakolaisen joukossa. Läsnä oli peräti 591, mukaan lukien yhdeksän kuuroa, jotka seurasivat ohjelmaa viittomakielellä. 12 kastettiin. Veljet arvostivat kovasti sitä, että heille järjestettiin hengelliset pidot.

”Halutut” tekevät tarvittavia muutoksia

Kullan ja timanttien etsijöille ei mikään este näytä olevan ylipääsemätön. Miten sydäntä lämmittävää onkaan nähdä uusien ponnistelevan, jotta he voisivat voittaa kaikki Jehovan palveluksen tiellä olevat esteet. Mietihän Zainab-nimisen naisen kokemusta.

Zainabista tehtiin lapsiorja 13-vuotiaana. Hänet tuotiin Guineaan eräästä Länsi-Afrikan maasta. 20-vuotiaana hän sai kuulla Raamatun sanomasta. Hän sovelsi innokkaasti oppimaansa.

Zainabin oli vaikea päästä kristillisiin kokouksiin. Hän kuitenkin arvosti niitä syvästi eikä halunnut olla niistä poissa (Heprealaisille 10:24, 25). Hän tapasi piilottaa kirjansa jonnekin ulkosalle ja noutaa ne kokousmatkalla. Useasti näiden hengellisten tilaisuuksien jälkeen hänen ”omistajansa” pieksivät häntä raa’asti.

Myöhemmin tilanne muuttui ja Zainab pääsi vapaaksi. Hän alkoi heti käydä kaikissa kokouksissa, mikä vauhditti hänen hengellistä edistymistään. Hän kieltäytyi hyväpalkkaisesta työpaikasta, joka olisi estänyt häntä pääsemästä kokouksiin saamaan kristillistä opetusta. Hän ilmoittautui teokraattiseen palveluskouluun, ryhtyi kastamattomaksi Valtakunnan julistajaksi ja kävi myöhemmin vesikasteella Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi. Heti sen jälkeen Zainab aloitti osa-aikaisen tienraivauksen. Puolen vuoden kuluttua hän jätti anomuksen vakituiseen tienraivauspalvelukseen.

Oltuaan läsnä muutamassa kokouksessa eräs kiinnostunut mies sanoi: ”Täällä en tunne itseäni köyhäksi.” Vaikka monet ovat kiinnostuneita vain Guinean aineellisista rikkauksista, Jehovaa rakastavat etsivät innokkaasti hengellisiä rikkauksia. ”Kaikkien kansakuntien halutut” kääntyvät nykyään Jehovan puhtaan palvonnan puoleen.

[Tekstiruutu s. 8]

GUINEA – 2005

Todistajia enimmillään: 883

Raamatuntutkisteluja: 1710

Läsnä muistonvietossa: 3255

[Kartat s. 8]

(Ks. painettu julkaisu)

GUINEA

Conakry

SIERRA LEONE

LIBERIA

[Kuva s. 9]

Albert ja Luc

[Kuva s. 9]

Valtakunnansali Conakryssä

[Kuva s. 10]

Ernestine

[Kuva s. 10]

Martin

[Kuva s. 10]

Zainab

[Kuvan lähdemerkintä s. 8]

USAID