”Asiantuntijoiden” nousu ja tuho

JOS teet eräällä suositulla Internetin hakukoneella haun ”lasten kasvatus”, saat silmänräpäyksessä yli 15000 osumaa. Internetistä löytyy kaiken kaikkiaan miljoonittain sivuja, joilla tarjotaan neuvoja lastenkasvatukseen. Vaikka käyttäisit jokaisen lukemiseen vain yhden minuutin, lapsesi ehtisi kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois kotoa ennen kuin saisit edes kahlattua aineiston läpi.

Mistä vanhemmat etsivät ohjeita ennen Internetiä, lastenlääkäreitä ja lapsipsykologeja? Tavallisesti suvulta. Äidit, isät, tädit ja sedät olivat valmiita tarjoamaan niin neuvoja kuin taloudellista tukea ja lisäksi toimimaan lapsenvahteina. Monissa maissa massiivinen maaltamuutto on kuitenkin katkaissut tällaiset kiinteät perhesiteet lähes tyystin. Nykyään äidit ja isät joutuvat hyvin usein kohtaamaan vanhemmuuden haasteet yksin.

Tämä on epäilemättä yksi syy siihen, että lastenhoitoon liittyvä liiketoiminta on kasvanut räjähdysmäisesti. Toinen syy on yleinen luottamus tieteeseen. Amerikkalaiset alkoivat uskoa jo 1800-luvun loppupuolella, että tieteestä olisi suurta hyötyä kaikilla elämänalueilla, joten miksei myös lastenkasvatuksessa. Kun sitten vuonna 1899 Amerikan kansallinen äitien yhdistys valitteli julkisesti ”vanhempien taitamattomuutta”, näyttämölle ilmaantui nopeasti koko joukko ”asiantuntijoita”, jotka lupasivat pelastaa äidit ja isät pulasta.

Kasvatusta oppikirjan mukaan

Mitä nämä asiantuntijat ovat saaneet aikaan? Ovatko vanhemmat nykyään varmempia ja paremmin varustautuneita kasvattamaan lapsensa kuin menneinä aikoina? Erään tuoreen brittiläistutkimuksen mukaan eivät. Tutkimuksessa paljastui, että noin 35 prosenttia pienten lasten vanhemmista etsii yhä neuvoja, joihin he voisivat luottaa. Toisista tuntuu, ettei heillä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin luottaa omaan vaistoonsa.

Ann Hulbert selvittää lastenkasvatusoppaiden historiaa kirjassaan Raising America. Hulbert, itsekin kahden lapsen äiti, osoittaa, että asiantuntijoiden huomioista vain harvat ovat pohjautuneet todistettuihin tieteellisiin tosiasioihin. Heidän neuvoihinsa ovat nähtävästi vaikuttaneet pikemminkin heidän omat kokemuksensa kuin objektiiviset tutkimustulokset. Nyt jälkikäteen näyttää siltä, että heidän kirjoituksensa ovat pitkälti muodin sanelemia ja keskenään ristiriitaisia ja toisinaan suorastaan omituisia.

Millaisessa tilanteessa nykypäivän vanhemmat siis ovat? Ikävä kyllä monet ovat hämmentyneitä, sillä heillä on seulottavanaan ennätyksellinen määrä ohjeita, mielipiteitä ja erimielisyyksiä. Kaikki eivät kuitenkaan tunne olevansa neuvottomia. Lukuisat vanhemmat kaikkialla maailmassa ovat hyötyneet eräästä vanhasta viisauden lähteestä, jonka neuvot ovat osoittautuneet edelleen luotettaviksi, kuten seuraavasta kirjoituksesta käy ilmi.