Kohokohtia Laulujen laulusta
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Laulujen laulusta
”KUIN lilja piikkisten rikkakasvien joukossa, sellainen on tyttöystäväni tyttärien joukossa.” ”Kuin omenapuu metsän puiden joukossa, sellainen on rakkaani poikien joukossa.” ”Kuka on tämä nainen, joka katselee alas kuin aamunkoitto, kauniina kuin täysikuu, puhtaana kuin hehkuva aurinko?” (Laulujen laulu 2:2, 3; 6:10.) Miten sykähdyttäviä jakeita Laulujen laulusta! Koko tuo runomuotoinen raamatunkirja on niin sisällökäs ja lumoavan kaunis, että sitä on sanottu ”kauneimmaksi (verrattomimmaksi) lauluksi” (Laulujen laulu 1:1, engl. viitelaitoksen alav.).
Muinaisen Israelin kuningas Salomo sepitti Laulujen laulun todennäköisesti vuoden 1020 eaa. tienoilla 40-vuotisen hallituskautensa alkupuolella. Se on rakkauskertomus paimenpojasta ja sulamilaisesta maalaistytöstä. Runoelmassa mainitaan myös tytön äiti ja veljet, ”Jerusalemin tyttäret [hovinaiset]” ja ”Siionin tyttäret [jerusalemilaisnaiset]” (Laulujen laulu 1:5; 3:11). Raamatun lukijan voi olla vaikea erottaa Laulujen laulun henkilöitä toisistaan, mutta se onnistuu, kun miettii, mitä he sanovat tai mitä heille sanotaan.
Laulujen laulun sanoma on osa Jumalan sanaa, joten se on hyvin arvokas kahdestakin syystä (Heprealaisille 4:12). Ensinnäkin se opettaa meille, mitä on miehen ja naisen välinen tosi rakkaus. Toiseksi se havainnollistaa sitä rakkautta, joka vallitsee Jeesuksen Kristuksen ja voideltujen kristittyjen seurakunnan välillä. (2. Korinttilaisille 11:2; Efesolaisille 5:25–31.)
ÄLKÄÄ YRITTÄKÖ ”SYTYTTÄÄ MINUSSA RAKKAUTTA”
”Suudelkoon hän minua suunsa suudelmin, sillä hellyydenilmauksesi ovat parempia kuin viini.” (Laulujen laulu 1:2.) Laulujen laulun vuoropuhelu alkaa näillä vaatimattoman maalaistytön sanoilla. Tyttö tuodaan Salomon hovitelttaan. Miten hän sinne päätyi?
”Oman äitini pojat suuttuivat minuun”, tyttö kertoo. ”He asettivat minut viinitarhojen vartijaksi.” Hänen veljensä suuttuvat häneen, koska paimenpoika, jota hän rakastaa, on pyytänyt häntä kauniina kevätpäivänä kävelylle. Estääkseen tyttöä lähtemästä veljet ovat määränneet hänet vartioon ”pienten kettujen” varalta, ”jotka turmelevat viinitarhoja”. Niinpä hän työskentelee Salomon leirin läheisyydessä. Kun hän menee ”alas pähkinätarhaan”, hänen kauneutensa pannaan merkille, ja hänet tuodaan leiriin. (Laulujen laulu 1:6; 2:10–15; 6:11.)
Kun neitonen ilmaisee kaipaavansa rakasta paimentaan, hovinaiset kehottavat häntä menemään ”itse ulos katraan jalanjäljissä” ja etsimään poikaa. Mutta Salomo ei päästä tyttöä lähtemään. Salomo ihailee hänen kauneuttaan ja lupaa hänelle ”kultavanteita – – hopeanastoineen”. Tämä ei kuitenkaan tee tyttöön vaikutusta. Paimenpoika saapuu Salomon leiriin, löytää tytön ja huudahtaa: ”Katso! Olet kaunis, oi tyttöystäväni. Katso! Olet kaunis.” Neito vannottaa hovinaisia, etteivät he ”yritä herättää tai sytyttää – – [hänessä] rakkautta, ennen kuin se tuntee halua”. (Laulujen laulu 1:8–11, 15; 2:7; 3:5.)
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:2, 3: Miksi paimenpojan hellyydenilmausten muisto on kuin viini ja hänen nimensä kuin öljy? Aivan kuten viini ilahduttaa ihmisen sydämen ja öljyn vuodattaminen päähän rauhoittaa, pojan rakkauden ja nimen muisteleminen vahvisti ja lohdutti neitosta (Psalmit 23:5; 104:15). Samalla tavoin tosi kristityt, varsinkin voidellut, saavat voimaa ja rohkaisua muistellessaan rakkautta, jota Jeesus Kristus on osoittanut heitä kohtaan.
1:5: Miksi maalaistyttö vertaa tummaa ihoaan ”Kedarin telttoihin”? Vuohenkarvoista tehtyä kangasta käytettiin monenlaisiin tarkoituksiin (4. Mooseksen kirja 31:20). ”Vuohenkarvoista [tehtyjä] kankaita” pantiin esimerkiksi ”tabernaakkelin päälle teltaksi” (2. Mooseksen kirja 26:7). Nykyisten beduiinitelttojen tapaan muinaiset Kedarin teltat on saatettu hyvinkin tehdä mustista vuohenkarvoista.
1:15: Mitä paimenpoika tarkoittaa sanoessaan: ”Silmäsi ovat kyyhkysten silmät”? Paimenpoika sanoo, että hänen tyttöystävänsä silmät näyttävät lempeiltä ja lauhkeilta kuin kyyhkysten silmät.
2:7; 3:5: Miksi hovinaisia vannotetaan ”naarasgasellien tai kedon naarasjalohirvien kautta”? Gasellit ja naarasjalohirvet ovat viehättäviä ja kauniita eläimiä. Sulamilaisneito velvoittaa hovinaisia näin ollen kaiken sellaisen kautta, mikä on viehättävää ja kaunista, etteivät he yrittäisi herättää hänessä rakkautta.
Opetuksia meille
1:2; 2:6: Puhtaat hellyydenilmaukset voivat olla sopivia seurusteluaikana. Parin tulee kuitenkin huolehtia siitä, että ne ovat osoituksia aidosta kiintymyksestä eivätkä epäpuhtaasta intohimosta, joka voi johtaa sukupuoliseen moraalittomuuteen (Galatalaisille 5:19).
1:6; 2:10–15: Sulamilaisen veljet eivät antaneet hänen mennä rakkaansa kanssa yksinäiseen paikkaan vuorille, mutta se ei johtunut siitä, että heidän sisarensa olisi ollut moraaliton tai että hänen vaikuttimensa olisivat olleet väärät. Sen sijaan he ryhtyivät varotoimiin estääkseen häntä joutumasta tilanteeseen, joka saattaisi johtaa kiusaukseen. Seurustelevat parit voivat oppia tästä sen, että heidän tulisi välttää syrjäisiä paikkoja.
2:1–3, 8, 9: Vaikka sulamilaisneito oli kaunis, hän piti itseään vaatimattomasti ”pelkkänä rannikkotasangon sahramina” eli tavallisena kukkasena. Tytön kauneus ja uskollisuus Jehovalle saivat paimenpojan ajattelemaan hänen olevan kuin ”lilja piikkisten rikkakasvien joukossa”. Entä miten paimenta voidaan kuvailla? Koska hän oli komea, hän muistutti tytön mielestä ”gasellia”. Hän on varmasti ollut myös hengellismielinen ja uskollinen Jehovalle. ”Kuin omenapuu [joka antaa varjoa ja hedelmiä] metsän puiden joukossa”, sanoo tyttö, ”sellainen on rakkaani poikien joukossa.” Eivätkö usko ja uskollisuus Jumalalle olekin toivottavia ominaisuuksia puolisoehdokkaassa?
2:7; 3:5: Maalaistytöllä ei ollut romanttisia tunteita Salomoa kohtaan. Hän myös vannotti hovinaisia, etteivät he yrittäisi herättää hänessä rakkautta ketään muuta kuin paimenpoikaa kohtaan. Ei ole mahdollista eikä oikein tuntea romanttista rakkautta ketä tahansa kohtaan. Avioliittoa suunnittelevan naimattoman kristityn tulisi harkita puolisokseen vain uskollista Jehovan palvelijaa (1. Korinttilaisille 7:39).
”MITÄ TE NÄETTE SULAMILAISESSA?”
Jotakin ”tulee erämaasta kuin savupatsaat” (Laulujen laulu 3:6). Mitä jerusalemilaisnaiset näkevät, kun he menevät ulos katsomaan? Salomohan siellä on palvelijoineen palaamassa kaupunkiin! Ja kuningas on ottanut sulamilaisneidon mukaansa.
Paimenpoika on seurannut neitosta, ja pian hän keksii keinon nähdä hänet. Kun poika vakuuttaa tytölle rakkauttaan, tyttö kertoo, että haluaisi lähteä kaupungista: ”Siihen asti kun päivä henkäilee ja varjot ovat paenneet, menen mirhavuorelle ja suitsutuspihkakukkulalle.” Hän esittää paimenelle kutsun: ”Tulkoon rakkaani puutarhaansa ja syököön sen valiohedelmiä!” Paimen vastaa: ”Olen tullut puutarhaani, oi sisareni, morsiameni.” Jerusalemin naiset sanovat heille: ”Syökää, oi ystävät! Juokaa ja juopukaa hellyydenilmauksista!” (Laulujen laulu 4:6, 16; 5:1.)
Sulamilaisneito kertoo hovinaisille unensa ja sanoo sitten heille: ”Olen rakkaudesta sairas.” He kysyvät: ”Miten sinun rakkaasi on enemmän kuin kukaan muu rakas?” Neitonen vastaa: ”Rakkaani on häikäisevä ja verevä, huomattavin kymmenestätuhannesta.” (Laulujen laulu 5:2–10.) Salomo ylistää tyttöä maasta taivaaseen mutta tämä toteaa nöyrästi: ”Mitä te näette sulamilaisessa?” (Laulujen laulu 6:4–13.) Kuningas ajattelee, että nyt hänellä on tilaisuus voittaa tytön rakkaus, ja hukuttaa hänet jälleen kohteliaisuuksiin. Tyttö pysyy kuitenkin lujana rakkaudessaan paimenpoikaa kohtaan. Lopulta Salomo päästää tytön kotiin.
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
4:1; 6:5: Miksi neitosen hiuksia verrataan ”vuohilaumaan”? Tämä rinnastus viittaa siihen, että hänen hiuksensa olivat kiiltävät ja paksut kuin musta vuohenkarva.
4:11: Mitä tarkoitetaan sillä, että sulamilaisen ”huulet pisaroivat kennohunajaa” ja ”hunajaa ja maitoa” on hänen kielensä alla? Kennohunaja on maukkaampaa ja makeampaa kuin hunaja, joka on ollut kosketuksissa ilman kanssa. Tämä rinnastus ja se, että sulamilaisen kielen alla sanotaan olevan hunajaa ja maitoa, korostavat hänen sanojensa hyvyyttä ja miellyttävyyttä.
5:12: Mitä merkitsee ilmaus ”hänen silmänsä ovat kuin vesiuomien varrella olevat kyyhkyset, jotka kylpevät maidossa”? Neito puhuu tässä mielitiettynsä kauniista silmistä. Ehkä hän runollisesti vertaa pojan silmänvalkuaisten ympäröimiä tummia iiriksiä maidossa kylpeviin siniharmaisiin kyyhkysiin.
5:14, 15: Miksi paimenen käsiä ja sääriä kuvaillaan tällä tavalla? Kultasylintereillä neitonen tarkoittaa ilmeisesti paimenen sormia ja krysoliitilla hänen kynsiään. Hän vertaa pojan sääriä ”marmoripylväisiin”, koska ne ovat vahvat ja kauniit.
6:4: Tarkoittaako ”Miellyttävä Kaupunki” Jerusalemia? Ei. ”Miellyttävä Kaupunki” on ”Tirsa” (engl. viitelaitoksen alav.). Joosua valloitti tämän kanaanilaiskaupungin, ja Salomon päivien jälkeen siitä tuli Israelin pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan ensimmäinen pääkaupunki (Joosua 12:7, 24; 1. Kuninkaiden kirja 16:5, 6, 8, 15). ”Kaupunki on nähtävästi ollut hyvin kaunis, mikä selittäisi sen, että se mainitaan tässä”, sanotaan eräässä hakuteoksessa.
6:13: Mikä on ”kahden leirin tanssi”? Tämä ilmaus voidaan kääntää myös ”Mahanaimin tanssiksi” (engl. viitelaitoksen alav.). Mahanaim-niminen kaupunki sijaitsi Jordanin itäpuolella lähellä Jabbokin purolaaksoa (1. Mooseksen kirja 32:2, 22; 2. Samuelin kirja 2:29). ”Kahden leirin tanssi” voi tarkoittaa tanssia, joka liittyi johonkin tuossa kaupungissa vietettyyn juhlaan.
7:4: Miksi Salomo vertaa sulamilaisneidon kaulaa ”norsunluutorniin”? Aiemmin tytölle oli esitetty seuraavanlainen kohteliaisuus: ”Kaulasi on kuin Daavidin torni.” (Laulujen laulu 4:4.) Torni on korkea ja kapea, ja norsunluu on sileää. Tytön kaulan hoikkuus ja sileys tekevät vaikutuksen Salomoon.
Opetuksia meille
4:1–7: Vastustamalla Salomon houkutuksia sulamilainen osoittautui moraalisesti moitteettomaksi, vaikka hän olikin epätäydellinen. Näin hänen moraalinen lujuutensa korosti hänen fyysistä kauneuttaan. Kristittyjen naisten tulisi olla hänen kaltaisiaan.
4:12: Kuin kaunis, aidalla tai muurilla ympäröity puutarha, jonne pääsee vain lukollisesta portista, sulamilaisneito soi hellän kiintymyksensä vain tulevalle aviomiehelleen. Miten erinomainen esimerkki naimattomille kristityille naisille ja miehille!
”JAHIN LIEKKI”
”Kuka on tämä nainen, joka tulee erämaasta nojaten rakkaaseensa?” kysyvät sulamilaisen veljet nähdessään hänen palaavan kotiin. Vähän aiemmin yksi heistä oli sanonut: ”Jos hän on muuri, rakennamme hänen päälleen hopeisen sakaraharjan, mutta jos hän on ovi, niin salpaamme hänet setrilankulla.” Nyt kun sulamilaisen rakkauden kestävyys on koeteltu ja hän on osoittautunut uskolliseksi, hän toteaa: ”Minä olen muuri, ja rintani ovat kuin tornit. Niinpä minusta on tullut hänen silmissään kuin se, joka löytää rauhan.” (Laulujen laulu 8:5, 9, 10.)
Tosi rakkaus on ”Jahin liekki”. Miksi? Koska sellainen rakkaus on lähtöisin Jehovasta. Hän on pannut meihin kyvyn rakastaa. Se on liekki, jonka loimuja ei voi sammuttaa. Laulujen laulu kuvailee kauniisti, että miehen ja naisen välinen rakkaus voi olla ”yhtä voimakas [muuttumaton] kuin kuolema”. (Laulujen laulu 8:6.)
Salomon Laulujen laulu valaisee myös sitä sidettä, joka vallitsee Jeesuksen Kristuksen ja hänen taivaallisen ”morsiamensa” jäsenten välillä (Ilmestys 21:2, 9). Jeesuksen rakkaus voideltuja kristittyjä kohtaan ylittää miehen ja naisen välisen rakkauden. Morsianluokan jäsenet ovat tinkimättömän uskollisia. Jeesus antoi rakkaudellisesti henkensä myös ”muiden lampaiden” puolesta (Johannes 10:16). Kaikki tosi palvojat voivat näin ollen ottaa esimerkkiä sulamilaisen horjumattomasta rakkaudesta ja uskollisuudesta.
[Kuva s. 18, 19]
Mitä Laulujen laulu opettaa meitä etsimään puolisoehdokkaasta?