”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”

Perusteellista todistusta ”rohkealla mielellä”

VÄKIVALTAINEN joukko aikoo piestä erään uskollisen Jumalan palvelijan kuoliaaksi. Viime hetkellä roomalaiset sotilaat sieppaavat hänet joukon keskeltä ja pidättävät hänet. Tästä saa alkunsa tapahtumien sarja, johon kuluu viitisen vuotta. Sinä aikana monet korkea-arvoiset roomalaiset vallanpitäjät saavat kuulla Jeesuksesta Kristuksesta.

Hyökkäyksen kohteeksi joutunut mies on apostoli Paavali. Vuoden 34 tienoilla Jeesus paljasti, että Paavali (Saul) kantaisi hänen nimeään ”kuninkaille” (Apostolien teot 9:15). Vuoteen 56 mennessä näin ei vielä ole käynyt, mutta Paavalin kolmannen lähetysmatkan loppuvaiheilla alkaa tapahtua.

Peloton pahoinpitelystä huolimatta

Paavali tekee matkaa kohti Jerusalemia, kun eräät kristityt ”hengen vaikutuksesta” varoittavat häntä, että hän kohtaisi siellä ankaraa vainoa. Hän sanoo kuitenkin rohkeasti: ”Minä olen valmis, en vain joutumaan sidottavaksi, vaan myös kuolemaan Jerusalemissa Herran Jeesuksen nimen puolesta.” (Apostolien teot 21:4–14.) Heti kun Paavali menee Jerusalemin temppeliin, Aasian provinssista tulleet juutalaiset, jotka tietävät hänen saarnaamistyönsä menestyksestä Aasiassa, kiihottavat kansaa tappamaan hänet. Roomalaiset sotilaat tulevat pian hätiin. (Apostolien teot 21:27–32.) Tämän ansiosta Paavalille avautuu harvinaislaatuisia tilaisuuksia julistaa totuutta Kristuksesta sekä vihamielisille yleisöille että korkea-arvoisille henkilöille.

Poikkeuksellisten yleisöjen edessä

Paavali raahataan turvaan ylös Antonian linnaksi kutsutun linnoituksen portaita. * Noilla portailla Paavali esittää uskonnolliselle väkijoukolle voimakkaan todistuksen. (Apostolien teot 21:33–22:21.) Mutta heti kun hän mainitsee, kuinka hänet lähetettiin saarnaamaan ei-juutalaisille, mellakka puhkeaa uudelleen. Sotapäällikkö Lysias käskee kuulustella Paavalia ruoskimalla saadakseen tietää, mistä juutalaiset häntä syyttävät. Ruoskiminen jää kuitenkin sikseen, kun Paavali ilmoittaa olevansa Rooman kansalainen. Seuraavana päivänä Lysias vie Paavalin sanhedrinin eteen saadakseen tietää juutalaisten syytöksistä. (Apostolien teot 22:22–30.)

Seisoessaan juutalaisten ylimmän tuomioistuimen edessä Paavalilla on jälleen erinomainen tilaisuus todistaa maanmiehilleen. Hän julistaa pelottomasti uskovansa ylösnousemukseen. (Apostolien teot 23:1–8.) Juutalaisten murhanhimo ei laannu, joten Paavali viedään kasarmiin. Seuraavana yönä hän saa Herralta rohkaisevan sanoman: ”Ole rohkealla mielellä! Sillä niin kuin olet antanut minua koskevista asioista perusteellista todistusta Jerusalemissa, niin sinun on todistettava myös Roomassa.” (Apostolien teot 23:9–11.)

Paavalin tappamiseksi punottu juoni kariutuu, kun hänet toimitetaan nopeasti salaa Kesareaan, Juudean roomalaiseen hallintokeskukseen (Apostolien teot 23:12–24). Kesareassa Paavalille tarjoutuu uusia arvokkaita tilaisuuksia puolustaa uskoaan ja hän todistaa ”kuninkaille”. Ensin hän kuitenkin osoittaa käskynhaltija Felixille, että häntä vastaan esitetyt syytökset ovat perusteettomia. Myöhemmin Paavali saarnaa Felixille ja tämän vaimolle Drusillalle Jeesuksesta, itsehillinnästä, vanhurskaudesta ja tulevasta tuomiosta. Paavalia pidetään kaikesta huolimatta vangittuna kaksi vuotta, koska Felix toivoo lahjusta, jota hän ei koskaan saa. (Apostolien teot 23:33–24:27.)

 Kun käskynhaltijaksi nousee Felixin tilalle Festus, juutalaiset yrittävät taas kerran saada Paavalin tuomituksi ja teloitetuksi. Asiaa käsitellään Kesareassa uudelleen, ja estääkseen oikeudenkäynnin siirtymisen Jerusalemiin Paavali sanoo: ”Seison keisarin tuomarinistuimen edessä – –. Vetoan keisariin!” (Apostolien teot 25:1–11, 20, 21.) Muutamien päivien kuluttua Paavali esittää asiansa kuningas Herodes Agrippa II:n edessä, minkä jälkeen tämä sanoo: ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” (Apostolien teot 26:1–28.) Noin vuonna 58 Paavali lähetetään Roomaan. Ollessaan siellä vankina hän onnistuu löytämään keinoja saarnata Kristuksesta vielä kaksi vuotta. (Apostolien teot 28:16–31.) Nähtävästi Paavali lopulta vietiin keisari Neron eteen, todettiin syyttömäksi ja päästettiin vapaaksi, niin että hän pystyi viimein jatkamaan lähetystyötään. Kenenkään muun apostolin ei tiedetä saaneen tilaisuutta kertoa hyvää uutista yhtä huomattaville henkilöille.

Kuten tämä kertomus osoittaa, apostoli Paavali eli sen tärkeän periaatteen mukaisesti, jonka hänen kristityt toverinsa olivat ilmaisseet juutalaisen tuomioistuimen edessä: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.) Miten erinomainen esimerkki meille! Paavali noudatti tinkimättä käskyä antaa perusteellinen todistus, vaikka häntä yritettiin jatkuvasti estää. Tottelemalla Jumalaa horjumatta hän osoittautui saamansa tehtävän arvoiseksi: hän oli tosiaan ”valittu astia”, joka kantoi Jeesuksen nimeä ”kansakunnille samoin kuin kuninkaille ja Israelin pojille” (Apostolien teot 9:15).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 9]

OLIKO PAAVALI KIINNOSTUNUT VAIN ITSENSÄ PUOLUSTAMISESTA?

Raamatunoppinut Ben Witherington III kirjoittaa tästä kysymyksestä: ”Paavalin – – kannalta tärkeintä ei ole – – itsensä puolustaminen vaan pikemminkin evankeliumista todistaminen vallanpitäjille, niin juutalaisille kuin ei-juutalaisillekin. – – todellisuudessa syytteet kohdistuvat evankeliumiin.”