1. Miksi meidän pitäisi ottaa Jumalan kuri vastaan?

MUINAISEN Israelin kuningas Salomo esittää meille kaikille hyvän syyn ottaa vastaan Jumalalta tuleva kuri. Hän sanoo: ”Oi poikani, älä hylkää Jehovan kuria äläkä inhoa hänen ojennustaan, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän ojentaa, niin kuin isä poikaa, josta hän saa mielihyvää.” (Sananlaskut 3:11, 12.) Taivaallinen Isäsi antaa sinulle kuria, koska hän rakastaa sinua.

2. Miten ”kuri” määritellään, ja miten sitä saatetaan antaa?

² ”Kuri” viittaa kuritukseen, oikaisuun, ohjeisiin ja opetukseen. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Heprealaisille 12:11.) Pyhältä Jumalalta Jehovalta tulevan kurin vastaanottaminen ja noudattaminen voi auttaa sinua elämään vanhurskaasti ja näin pääsemään lähemmäksi Häntä (Psalmit 99:5). Oikaisu voi tulla toisilta uskovilta, seurakunnan kokouksissa saatavan opetuksen välityksellä sekä Jumalan sanan ja ”uskollisen taloudenhoitajan” julkaisujen tutkimisen kautta (Luukas 12:42–44). Voit olla todella kiitollinen, kun huomiosi kiinnitetään tällä tavalla johonkin korjausta vaativaan asiaan. Mutta millaista kuria saatetaan tarvita, jos on tehty vakava synti?

3. Milloin joku erotetaan?

³ Jumalan palvelijat tutkivat Raamattua ja kristillisiä julkaisuja. Jehovan normeja käsitellään heidän kokouksissaan ja konventeissaan. Siksi he tietävät, mitä Jehova heiltä odottaa. Seurakunnasta erotetaan vain se, joka tekee katumattomasti törkeää syntiä.

4, 5. Mikä raamatullinen esimerkki tässä esitetään erottamisesta, ja miksi seurakuntaa kehotettiin ottamaan tuo mies takaisin?

 ⁴ Tarkastellaanpa yhtä Raamatussa kerrottua esimerkkiä erottamisesta. Korintin seurakunta suvaitsi ”sellaista haureutta, jota ei ollut kansakuntienkaan keskuudessa, että eräällä miehellä oli isänsä vaimo”. Paavali kehotti korinttilaisia ”luovuttamaan sellaisen miehen Saatanalle lihan tuhoksi, jotta henki pelastuisi”. (1. Korinttilaisille 5:1–5.) Kun syntinen erotettiin ja näin luovutettiin Saatanalle, hän kuului taas Panettelijan maailmaan (1. Johanneksen kirje 5:19). Hänen erottamisensa poisti seurakunnasta pahan lihallisen vaikutuksen ja säilytti sen ”hengen” eli vallitsevan asenteen jumalisena (2. Timoteukselle 4:22; 1. Korinttilaisille 5:11–13).

⁵ Ennen pitkää Paavali kehotti Korintin kristittyjä ottamaan väärintekijän takaisin. Syy oli apostolin mukaan siinä, ettei Saatana pääsisi heistä voitolle. Synnintekijä oli ilmeisesti katunut ja puhdistanut elämänsä. (2. Korinttilaisille 2:8–11.) Jos korinttilaiset olisivat kieltäytyneet ottamasta katuvaa miestä takaisin, Saatana olisi päässyt heistä voitolle siinä mielessä, että he olisivat olleet kovia ja anteeksiantamattomia, sellaisia kuin hän halusi heidän olevan. Todennäköisesti he pian ”antoivat anteeksi ja lohduttivat” tuota katuvaa miestä. (2. Korinttilaisille 2:5–7.)

6. Mitä erottaminen voi saada aikaan?

⁶ Mitä erottaminen saa aikaan? Se säilyttää Jehovan pyhän nimen moitteettomana ja suojelee hänen kansansa hyvää mainetta (1. Pietarin kirje 1:14–16). Katumattoman väärintekijän poistaminen seurakunnasta pitää kunniassa Jumalan normeja ja säilyttää seurakunnan hengellisen puhtauden. Se voi lisäksi saattaa katumattoman järkiinsä.

7. Miten Daavidiin vaikutti se, ettei hän tunnustanut rikkomuksiaan?

⁷ Useimmat niistä, jotka syyllistyvät vakavaan syntiin, tuntevat vilpitöntä katumusta, eikä heitä eroteta seurakunnasta. Aito katumus ei tietenkään synny välttämättä helposti. Ajatellaanpa Israelin kuningasta Daavidia, joka sepitti psalmin 32. Tuo laulu paljastaa, että Daavid ei heti tunnustanut vakavia syntejään, jotka todennäköisesti liittyivät Batsebaan. Seurauksena oli, että noista synneistä johtuva ahdistus vei häneltä voimat, niin kuin kuiva kesähelle ehdyttää puusta kosteuden. Daavid kärsi fyysisesti ja henkisesti, mutta kun hän ”tunnusti rikkomuksensa”, Jehova antoi hänelle anteeksi. (Psalmit 32:3–5.) Silloin Daavid lauloi: ”Onnellinen on se ihminen, jonka tilille Jehova ei pane erhettä.” (Psalmit 32:1, 2.) Oli todella suurenmoista kokea Jumalan armo.

8, 9. Miten katumus ilmenee, ja miten tärkeää se on erotetun takaisin ottamisen yhteydessä?

⁸ On siis selvää, että syntisen täytyy katua, jotta hän saisi osakseen armoa. Häpeä tai ilmitulon pelko ei kuitenkaan ole katumusta. Sana ”katua” merkitsee ’tuntea mielipahaa jostakin tekemästään, toivoa jotakin tekemäänsä tekemättömäksi’. Katuvalla ihmisellä on ”särkynyt ja musertunut sydän”, ja hän haluaa mahdollisuuksiensa mukaan oikaista vääryyden (Psalmit 51:17; 2. Korinttilaisille 7:11).

⁹ Katumus on hyvin tärkeää, kun on kyse henkilön ottamisesta takaisin kristilliseen seurakuntaan. Erotettua ei oteta takaisin seurakuntaan automaattisesti, kun on kulunut tietyn pituinen aika. Ennen kuin hänet voidaan ottaa takaisin, hänen sydämentilassaan täytyy tapahtua suuri muutos. Hänen täytyy tajuta syntinsä vakavuus ja se, millaista häpeää hän on aiheuttanut Jehovalle ja seurakunnalle. Syntisen täytyy katua, rukoilla hartaasti anteeksiantoa ja mukautua Jumalan vanhurskaisiin vaatimuksiin. Kun hän anoo takaisin seurakuntaan, hänen pitäisi kyetä osoittamaan, että hän on katunut ja tuottaa nyt ”katumukseen sopivia tekoja” (Apostolien teot 26:20).

10, 11. Miksi olisi epäviisasta vain yrittää salata synti?

¹⁰ Jotkut syntiä tehneet saattaisivat järkeillä, että jos he kertovat jollekulle synnistään, he voivat joutua vastaamaan hämmentäviin kysymyksiin ja heidät saatetaan erottaa. Jos he pysyvät hiljaa, se voidaan välttää eikä kukaan seurakunnassa saa koskaan tietää asiasta. Näin ajatteleva jättää huomiotta joitakin tärkeitä seikkoja. Mitä seikkoja?

¹¹ Jehova on ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin”. Kuitenkin hän oikaisee kansaansa ”sopivassa määrin”. (2. Mooseksen kirja 34:6, 7; Jeremia 30:11.) Mikäli syyllistyisit vakavaan syntiin, miten voisit saada osaksesi Jumalan armoa, jos yrittäisit salata asian? Jehova tietää väärinteosta, eikä hän sulje siltä silmiään (Sananlaskut 15:3; Habakuk 1:13).

12, 13. Mihin yritys salata väärinteko voi johtaa?

¹² Jos olet tehnyt jonkin vakavan synnin, tunnustaminen voi auttaa sinua saamaan takaisin hyvän omantunnon (1. Timoteukselle 1:18–20). Tunnustamatta jättäminen voisi turmella omantunnon, mikä voisi saada tekemään vielä enemmän syntiä. Muista, ettet ole tehnyt syntiä ainoastaan toista ihmistä tai seurakuntaa vastaan vaan myös Jumalaa vastaan. Psalmista lauloi: ”Jehova – taivaissa on hänen valtaistuimensa. Hänen omat silmänsä katselevat, hänen omat säteilevät silmänsä tutkivat ihmisten poikia. Jehova itse tutkii vanhurskasta niin kuin jumalatontakin.” (Psalmit 11:4, 5.)

¹³ Jehova ei siunaa ketään, joka salaa tekemänsä törkeän synnin ja yrittää pysyä puhtaassa kristillisessä seurakunnassa (Jaakobin kirje 4:6). Jos siis olet langennut syntiin ja haluat toimia oikein, älä epäröi tunnustaa asiaa rehellisesti. Muussa tapauksessa omatuntosi vaivaa sinua varsinkin silloin, kun luet tai kuulet neuvoja, jotka koskevat tällaisia vakavia asioita. Mitä jos Jehova ottaisi henkensä sinulta pois, kuten hän otti sen kuningas Saulilta? (1. Samuelin kirja 16:14.) Jos Jumalan henki poistuisi sinusta, voisit langeta vielä vakavampaan syntiin.

14. Miksi väärintekijän pitäisi noudattaa Jaakobin kirjeen 5:14, 15:n neuvoa?

¹⁴ Mitä katuvan väärintekijän siis pitäisi tehdä? ”Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös.” (Jaakobin kirje 5:14, 15.) Yksi tapa tuottaa ”katumukseen sopivaa hedelmää” on lähestyä vanhimpia (Matteus 3:8). Nämä uskolliset ja lämminsydämiset miehet ”rukoilevat hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä”. Heidän raamatulliset neuvonsa ovat kuin öljyä haavoihin siinä mielessä, että ne lohduttavat aidosti katuvaa ihmistä (Jeremia 8:22).

15, 16. Miten kristityt vanhimmat noudattavat Hesekielin 34:15, 16:ssa kuvailtua Jumalan esimerkkiä?

¹⁵ Paimenemme, Jehova, osoitti rakkautta todella esimerkillisellä tavalla, kun hän vapautti juutalaiset Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa. ja hengellisen Israelin ”Suuresta Babylonista” vuonna 1919 (Ilmestys 17:3–5; Galatalaisille 6:16). Näin hän täytti lupauksensa: ”Minä itse tulen ruokkimaan lampaani, ja minä itse panen ne lepäämään – – Kadonneen minä tulen etsimään ja harhautuneen tuomaan takaisin ja murtuneen sitomaan, ja sairastavaa minä vahvistan.” (Hesekiel 34:15, 16.)

¹⁶ Jehova ruokki kuvaannollisia lampaitaan, pani heidät makaamaan turvassa ja etsi kadonneet. Vastaavasti kristityt paimenet huolehtivat siitä, että Jumalan lauma on hengellisesti hyvin ravittu ja turvassa. Vanhimmat etsivät lampaita, jotka harhailevat pois seurakunnasta. Samoin kuin Jumala sitoi  murtuneen, valvojat ”sitovat” lampailta haavat, joita nämä ovat saaneet jonkun sanoista tai omista teoistaan. Edelleen samoin kuin Jumala vahvisti sairastavaa, vanhimmat auttavat niitä, jotka ovat tulleet hengellisesti sairaiksi, kenties oman väärintekonsa vuoksi.

17. Miksi meidän ei pitäisi epäröidä pyytää vanhimmilta hengellistä apua?

¹⁷ Vanhimmat noudattavat mielellään neuvoa: ”Osoittakaa jatkuvasti armoa – – peläten.” (Juudaan kirje 23.) Jotkut kristityt ovat tehneet vakavaa syntiä, kun he ovat langenneet sukupuoliseen moraalittomuuteen. Jos he todella katuvat, he voivat kuitenkin odottaa armollista, rakkaudellista kohtelua vanhimmilta, jotka ovat erittäin halukkaita auttamaan heitä hengellisesti. Paavali sanoi tällaisista miehistä, hän itse mukaan luettuna: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne.” (2. Korinttilaisille 1:24.) Älä siis koskaan epäröi pyytää heiltä hengellistä apua.

18. Miten vanhimmat suhtautuvat hairahtuneisiin uskonveljiinsä?

¹⁸ Jos olet syyllistynyt johonkin vakavaan syntiin, miksi voit kääntyä luottavaisin mielin vanhinten puoleen? Koska he ovat ensisijaisesti Jumalan lauman paimenia (1. Pietarin kirje 5:1–4). Yksikään rakkaudellinen paimen ei lyö sävyisää, surkeasti määkivää karitsaa siksi, että se on vahingoittanut itseään. Kun vanhimmat käsittelevät uskonveljiensä väärintekoja, he eivät siis ole langettamassa rangaistusta rikoksesta vaan – mikäli mahdollista – palauttamassa syntistä hengellisesti ennalleen (Jaakobin kirje 5:13–20). Vanhinten täytyy tuomita vanhurskaasti ja ”kohdella laumaa hellästi” (Apostolien teot 20:29, 30; Jesaja 32:1, 2). Heidän täytyy kaikkien muiden kristittyjen tavoin ”noudattaa oikeutta ja rakastaa huomaavaisuutta ja olla vaatimattomia vaeltaessaan Jumalan kanssa” (Miika 6:8). Tällaiset ominaisuudet ovat elintärkeitä, kun tehdään ratkaisuja, jotka koskevat Jehovan ”laitumen lampaiden” elämää ja pyhää palvelusta (Psalmit 100:3).

19. Millaista asennetta kristityt vanhimmat osoittavat yrittäessään palauttaa jonkun kohdalleen?

¹⁹ Kristityt paimenet ovat pyhän hengen nimittämiä, ja he pyrkivät noudattamaan sen ohjausta. Jos ”joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä” – jos hän on tullut varomattomuuttaan yllätetyksi – hengellisesti pätevät miehet yrittävät ”palauttaa kohdalleen sellaisen ihmisen lempeyden hengessä” (Galatalaisille 6: 1; Apostolien teot 20:28). Vanhimmat ovat lempeitä mutta kuitenkin lujia jumalisten normien puolesta, kun he yrittävät saattaa kohdalleen hänen ajatteluaan. He toimivat samoin kuin huomaavainen lääkäri, joka panee murtuneen luun paikalleen varovaisesti välttääkseen aiheuttamasta tarpeetonta kipua mutta kuitenkin niin, että ongelma korjaantuu (Kolossalaisille 3:12). Koska vanhimmat turvautuvat rukoukseen ja etsivät ohjausta Raamatusta, heidän päätöksensä osoittaa armoa heijastaisi Jumalan näkemystä asioista (Matteus 18:18).

20. Milloin saattaa olla tarpeellista ilmoittaa seurakunnalle, että jotakuta on ojennettu?

²⁰ Sellaisessa tapauksessa, jossa synti on tullut laajalti tunnetuksi tai epäilemättä tulee tunnetuksi, olisi todennäköisesti sopivaa esittää ilmoitus seurakunnalle sen maineen suojelemiseksi. Ilmoitus tehdään myös siinä tapauksessa, että tieto on seurakunnalle tarpeellinen. Henkilöä, joka on saanut seurakunnan oikeuskomitealta ojennusta, voidaan hänen hengellisen tervehtymisensä aikana verrata toipilaaseen, jonka toimintaa hänen saamansa vamma tilapäisesti rajoittaa. Todennäköisesti olisi hyvä, jos katuva jonkin aikaa vain kuuntelisi kokouksissa esittämättä niissä kommentteja. Vanhimmat voivat järjestää niin, että joku pitää hänelle raamatuntutkistelua vahvistaakseen häntä asioissa, joissa hän tarvitsee apua, jotta hän voisi taas tulla ”terveeksi uskossa” (Titukselle 2:2). Kaikki tämä tehdään rakkaudesta eikä väärintekijän rankaisemiseksi.

21. Miten jotkin väärintekotapaukset saatetaan käsitellä?

²¹ Vanhimmat voivat antaa hengellistä apua monin tavoin. Oletetaan, että veli, jolla on menneisyydessä ollut ongelmia alkoholin vuoksi, juo kerran tai pari liikaa ollessaan yksin kotona. Tai kenties joku, joka on kauan sitten lakannut tupakoimasta, polttaa heikkona hetkenään salaa kerran pari. Vaikka hän on rukoillut ja uskoo, että Jumala on antanut hänelle anteeksi, hänen pitäisi pyytää apua joltakulta vanhimmalta, jottei tällainen synti tulisi hänelle tavaksi. Yksi tai kaksi vanhinta voisi hoitaa asian. Nämä ilmoittaisivat kuitenkin tapauksesta esivalvojalle, sillä asiaan saattaa liittyä muitakin seikkoja.

22, 23. Miksi sinun pitäisi ottaa jatkuvasti vastaan Jumalalta tuleva kuri?

²² Saadakseen Jumalan hyväksynnän jokaisen kristityn täytyy kiinnittää huomiota Häneltä tulevaan kuriin (1. Timoteukselle 5:20). Suhtaudu siis vakavasti oikaisuun, jota saat tutkiessasi Raamattua ja kristillisiä julkaisuja tai kuunnellessasi neuvoja, joita esitetään Jehovan kansan kokouksissa ja konventeissa. Noudata valppaasti Jehovan tahtoa. Silloin Jumalalta saatava kuri auttaa sinua pitämään ympärilläsi vahvan hengellisen suojavallin syntiä vastaan.

²³ Ottamalla vastaan Jumalalta tulevan kurin voit pysyä hänen rakkaudessaan. Jotkut on kyllä erotettu kristillisestä seurakunnasta, mutta näin ei tarvitse käydä sinulle, jos ”varjelet sydäntäsi” ja vaellat ”niin kuin viisaat” (Sananlaskut 4:23; Efesolaisille 5:15). Jos olet tällä hetkellä erotettuna seurakunnasta, sinun kannattaa kuitenkin ryhtyä toimiin, jotta sinut otettaisiin siihen takaisin. Jumala haluaa, että kaikki, jotka ovat vihkiytyneet hänelle, palvovat häntä uskollisesti ja ”sydämen ilosta” (5. Mooseksen kirja 28:47). Voit tehdä näin ikuisesti, jos otat aina vastaan Jehovalta tulevan kurin (Psalmit 100:2).