Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Lukijoiden kysymyksiä

Mitä tarkoitetaan Ilmestyksen 7:3:ssa mainitulla sinetöimisellä?

Ilmestyksen 7:1–3:ssa sanotaan: ”Minä näin neljän enkelin seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän tiukasti kiinni maan neljää tuulta, jotta mikään tuuli ei puhaltaisi maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään toisen enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden oli annettu vahingoittaa maata ja merta, sanoen: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta älkääkä puita, ennen kuin olemme sinetöineet Jumalamme orjat otsastaan.’”

”Neljän tuulen” päästäminen irti johtaa ”suureen ahdistukseen”, väärän uskonnon ja tämän jumalattoman maailman muiden osien tuhoon (Ilmestys 7:14). ”Jumalamme orjat” ovat maan päällä olevia Kristuksen voideltuja veljiä (1. Pietarin kirje 2:9, 16). Tämä ennustus osoittaa, että Kristuksen veljien sinetöiminen on saatettu päätökseen, kun suuri ahdistus puhkeaa. Toisten raamatunkohtien mukaan voidellut sinetöidään kuitenkin jo aiemmin. Toisinaan puhutaankin siksi alustavasta ja lopullisesta sinetöinnistä. Mitä eroa niillä on?

Pohditaanpa sanan ”sinetöity” merkitystä. Entisaikoina sinetillä painettiin kohokuvio johonkin asiakirjaan. Sanalla voidaan tarkoittaa myös itse kuviota. Muinaiset asiakirjat ja jotkin esineet oli tapana sinetöidä aitouden tai omistusoikeuden ilmaisemiseksi. (1. Kuninkaiden kirja 21:8; Job 14:17.)

Paavali vertasi pyhää henkeä sinettiin, kun hän sanoi: ”Se, joka takaa, että te ja me kuulumme Kristukselle, ja se, joka on voidellut meidät, on Jumala. Hän on myös pannut sinettinsä meihin ja on antanut meille ennakkovakuuden siitä, mitä on määrä tulla, toisin sanoen hengen, sydämeemme.” (2. Korinttilaisille 1:21, 22.) Jehova näin ollen voitelee nämä kristityt pyhällä hengellään merkiksi siitä, että he kuuluvat hänelle.

Voideltujen sinetöimisessä on kuitenkin kaksi vaihetta. Alustava ja lopullinen sinetöinti eroavat toisistaan 1) tarkoitukseltaan ja 2) ajankohdaltaan. Alustava sinetöinti ilmaisee, että voideltujen kristittyjen joukkoon on valittu uusi jäsen. Lopullinen sinetöinti vahvistaa, että tämä valittu ja sinetöity on osoittautunut täysin uskolliseksi. Vasta tuolloin, toisin sanoen lopullisen sinetöinnin yhteydessä, voideltu sinetöidään pysyvästi ”otsastaan”, mikä todistaa hänen olevan koeteltu, uskollinen ”Jumalamme orja”. Ilmestyksen 7. luvussa mainittu sinetöiminen viittaa tähän sinetöimisen lopulliseen vaiheeseen. (Ilmestys 7:3.)

Alustavan sinetöinnin ajankohdasta apostoli Paavali kirjoitti voidelluille kristityille: ”Tekin panitte toivonne häneen kuultuanne totuuden sanan, pelastustanne koskevan hyvän uutisen. Hänen välityksellään teidät myös uskottuanne sinetöitiin luvatulla pyhällä hengellä.” (Efesolaisille 1:13, 14.) Raamattu osoittaa, että monet ensimmäisen vuosisadan kristityt tosiaan sinetöitiin pian sen jälkeen kun he olivat kuulleet hyvän uutisen ja alkaneet uskoa Kristukseen (Apostolien teot 8:15–17; 10:44). Tuo sinetöiminen ilmaisi Jumalan hyväksyneen heidät, mutta se ei ollut osoitus hänen lopullisesta hyväksynnästään. Miksi ei?

Paavali sanoi, että voidellut kristityt ”on sinetöity lunastusvapautuksen päivään” (Efesolaisille 4:30). Tämä viittaa siihen, että alustavan sinetöinnin jälkeen kuluu aikaa, tavallisesti useita vuosia. Voideltujen täytyy pysyä uskollisina siitä päivästä lähtien, jolloin heidät sinetöidään pyhällä hengellä, aina siihen päivään saakka, jolloin heidät ”vapautetaan” liharuumiistaan, toisin sanoen kuolemaansa saakka (Roomalaisille 8:23; Filippiläisille 1:23; 2. Pietarin kirje 1:10). Siksi Paavali saattoi todeta vasta aivan elämänsä loppuvaiheessa: ”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästä lähtien minulle on varattuna vanhurskauden kruunu.” (2. Timoteukselle 4:6–8.) Myös Jeesus sanoi voideltujen kristittyjen seurakunnalle: ”Osoittaudu uskolliseksi aina kuolemaan saakka, niin annan sinulle elämän kruunun.” (Ilmestys 2:10; 17:14.)

Sana ”kruunu” onkin lisätodiste siitä, että alustavan ja lopullisen sinetöinnin välissä kuluu aikaa. Miksi? Kilpailun voittajajuoksijalle oli muinoin tapana antaa kruunu tai seppele. Saadakseen sen hänen täytyi tehdä muutakin kuin vain lähteä kilpailemaan. Hänen täytyi juosta maaliin saakka. Samoin voideltujen kristittyjen on pysyttävä lujina aivan elämänvaelluksensa loppuun saakka, alustavasta sinetöinnistä lopulliseen sinetöintiin. Vain siinä tapauksessa heille voidaan antaa kruunuksi elämä kuolemattomina taivaassa. (Matteus 10:22; Jaakobin kirje 1:12.)

Milloin voideltujen kristittyjen jäännös, johon kuuluvat on sinetöity alustavasti, sinetöidään lopullisesti? Kaikki vielä maan päällä olevat voidellut sinetöidään ”otsastaan” ennen suuren ahdistuksen puhkeamista. Kun ahdistuksen neljä tuulta päästetään valloilleen, kaikki hengelliseen Israeliin kuuluvat on lopullisesti sinetöity, vaikka muutamat heistä ovatkin yhä elossa lihassa ja heidän täytyy vielä päättää maallinen vaelluksensa.