Voitko avartua rakkauden osoittamisessa?

ANKKURIKETJUN täytyy kestää valtavaa rasitusta, jotta alus ei pääsisi ajelehtimaan. Tämä on mahdollista vain jos sen lenkit ovat lujia eivätkä anna periksi. Muuten ketju paukahtaa poikki.

Sama pätee pitkälti myös kristilliseen seurakuntaan. Jotta se olisi vahva ja terve, sen yksittäisten jäsenten välillä täytyy olla lujat siteet, niin että he muodostavat yhtenäisen joukon. Mikä sitoo heidät yhteen? Rakkaus, kaikkein vahvin yhdistävä voima. Ei ihme, että Jeesus Kristus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” Tosi kristittyjen rakkaus toisiinsa menee pitemmälle kuin tavallinen ystävyys ja molemminpuolinen kunnioitus. He kehittävät uhrautuvaa rakkautta. (Johannes 13:34, 35.)

Keskinäinen arvostus

Monet seurakunnat koostuvat ihmisistä, jotka ovat iältään, rodultaan, kansallisuudeltaan, kulttuuriltaan, kieleltään ja yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaisia. Kullakin on omat mieltymyksensä, toiveensa ja pelkonsa, ja yleensä jokaisella on jokin kuorma kannettavanaan, ehkä huono terveys tai taloudellinen epävarmuus. Erilaisuus voi olla haaste kristilliselle ykseydelle. Mikä voi auttaa meitä avartumaan rakkauden osoittamisessa ja säilyttämään ykseyden tästä haasteesta huolimatta? Vilpitön arvostus seurakunnan jokaista jäsentä kohtaan syventää rakkauttamme toisiin.

Miten voimme ilmaista arvostusta? Jos arvostamme uskonveljiämme, huomaamme herkästi heidän tarpeensa, pidämme heitä kallisarvoisina, tunnustamme heidän hienot ominaisuutensa ja olemme kiitollisia siitä, että he palvovat Jumalaa rinnallamme. Tällä tavoin opimme rakastamaan heitä hyvin paljon. Lyhyt katsaus siihen, mitä apostoli Paavali kirjoitti ensimmäisellä vuosisadalla Korintin kristityille, valaisee sitä, miten voimme ilmaista kristillistä rakkautta mahdollisimman paljon.

Korinttilaisilla ”ahdasta”

Paavali kirjoitti ensimmäisen kirjeensä korinttilaisille vuonna 55 ja toisen kirjeensä vuoden kuluessa siitä. Hänen sanoistaan voidaan päätellä, että jotkut seurakunnassa eivät arvostaneet toisia uskovia. Hän kuvaili tilannetta: ”Suumme on avautunut teille, korinttilaiset, sydämemme on avartunut. Teillä ei ole ahdasta meissä, mutta teillä on ahdasta omassa hellässä kiintymyksessänne.” (2. Korinttilaisille 6:11, 12.) Mitä hän tarkoitti sanoessaan, että heillä oli ”ahdasta”?

Hän tarkoitti, että he olivat sydämeltään rajoittuneita ja kitsaita. Eräs raamatunoppinut uskoo, että korinttilaisten rakkauden  Paavalia kohtaan ”tukahduttivat hankalat tilanteet, jotka johtuivat perusteettomista epäilyistä – – ja loukatusta ylpeydestä”.

Tämän vuoksi Paavali neuvoi: ”Vastapalkkioksi – puhun kuin lapsille – avartukaa tekin.” (2. Korinttilaisille 6:13.) Hän kannusti korinttilaisia avartumaan rakkauden osoittamisessa toisia kohtaan. Tämä merkitsi sitä, että heidän käytöstään ei ohjaisi epäluottamus ja pikkumaisuus vaan myönteisyys ja avara sydän.

Rakkaudessa avartuminen nykyään

On sydäntä lämmittävää nähdä, miten Jumalan tosi palvojat ponnistelevat kovasti nykyäänkin avartuakseen rakkaudessa toisiaan kohtaan. Ponnistelua kieltämättä tarvitaan. Avartuminen ei voi tapahtua pelkästään älyllisellä tasolla, sillä se vaatii sitä, että käyttäydymme eri tavalla kuin ne, jotka eivät elä Raamatun periaatteiden mukaan. Sellaiset ihmiset eivät yleensä pidä toisia kovin suuressa arvossa. He saattavat olla ajattelemattomia, nokkavia ja sarkastisia. Emme saa antaa tällaisten asenteiden vaikuttaa itseemme. Olisi todella surullista, jos rakkautemme tukahtuisi luottamuksen puutteeseen, kuten kävi korinttilaisille. Näin voi tapahtua, jos olemme hanakoita kiinnittämään huomiota kristityn veljen tai sisaren puutteisiin mutta emme kovin helposti tunnusta hänen vahvuuksiaan. Rakkaus voi tukahtua myös silloin kun sydämessämme ei ole tilaa ihmiselle, jolla on toinen kulttuuritausta.

Sitä vastoin Jumalan palvelija, joka avartuu rakkaudessa, arvostaa vilpittömästi toisia uskovia. Hän pitää heitä kallisarvoisina, kohtelee heitä kauniisti ja huomaa herkästi heidän tarpeensa. Silloinkin kun hänellä on todellista valituksen aihetta, hän on halukas antamaan anteeksi eikä suostu kantamaan  kaunaa. Sen sijaan hän on valmis uskomaan toisista hyvää. Avara sydän auttaa häntä ilmaisemaan sellaista rakkautta, joka Jeesuksella oli mielessään hänen ennustaessaan: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.)

Laajenna ystäväpiiriäsi

Vilpitön rakkaus auttaa meitä laajentamaan ystäväpiiriämme ja tutustumaan niihin seurakunnan jäseniin, joiden kanssa emme tavallisesti ole läheisissä tekemisissä. Keitä he voisivat olla? Jotkut kristityt veljemme ja sisaremme ovat ujoja, tai heillä on syystä tai toisesta vain vähän ystäviä. Meistä voi aluksi tuntua, ettei meillä uskomme lisäksi ole heidän kanssaan paljonkaan yhteistä. Mutta eivätkö jotkin läheisimmistä Raamatussa kuvailluista ystävyyssuhteista syntyneetkin sellaisten ihmisten välille, jotka näyttivät olevan varsin erilaisia?

Esimerkiksi Ruut ja Noomi olivat eri ikäpolvea ja edustivat eri kansoja ja kulttuureja, eikä heillä ollut edes samaa äidinkieltä. Heidän ystävyytensä ylitti kuitenkin nuo erot. Jonatan varttui prinssinä, ja Daavid oli paimen. Heillä oli suuri ikäero, mutta heidän ystävyytensä on yksi läheisimmistä, mitä Raamatussa mainitaan. Kummassakin tapauksessa ystävyys tuotti osapuolille paljon iloa, ja he saivat toisiltaan hengellistä tukea. (Ruut 1:16; 4:15; 1. Samuelin kirja 18:3; 2. Samuelin kirja 1:26.)

Samoin tosi kristittyjen keskuudessa solmitaan nykyään läheisiä ystävyyssuhteita eri ikäisten ja aivan erilaisissa olosuhteissa elävien ihmisten välillä. Hyvä esimerkki tästä on Reginan sekä Haraldin ja Uten * ystävyys. Regina on yksinhuoltaja, jolla on kaksi teini-ikäistä lasta. Hänen aikataulunsa on tiivis, eikä hänellä ole paljon mahdollisuuksia viettää aikaa toisten kanssa. Harald ja Ute ovat eläkkeellä oleva lapseton aviopari. Ulkoisesti näillä kahdella perheellä ei ole paljonkaan yhteistä. Harald ja Ute ovat kuitenkin soveltaneet Raamatun neuvoa avartua. He ovat pyytäneet Reginaa ja lapsia mukaan kenttäpalvelukseen, vapaa-ajan viettoon ja muuhun toimintaan.

Voimmeko me laajentaa vakiintunutta ystäväpiiriämme? Voisimme pyrkiä tutustumaan seurakunnassa lähemmin niihin, jotka ovat kotoisin toisesta maasta, joilla on erilainen kulttuuritausta tai jotka ovat eri ikäisiä kuin me.

Ota huomioon toisten tarpeet

Avara sydän saa meidät panemaan merkille toisten tarpeet. Millaisia tarpeita seurakunnan jäsenillä voisi olla? Nuoret tarvitsevat opastusta, iäkkäät rohkaisua. Kokoaikaiset palvelijat kaipaavat kiitosta ja tukea, masentuneet kuulevaa korvaa. Jokaisella on tarpeita. Haluamme reagoida niihin siinä määrin kuin kohtuudella pystymme.

Avartuminen merkitsee myös sitä, että olemme ymmärtäväisiä niitä kohtaan, joilla on erityistarpeita. Tiedätkö jonkun, joka on kroonisesti sairas tai jolla on jokin muu koetus meneillään? Kun avarrut rakkauden osoittamisessa ja opettelet suhtautumaan toisiin laajasydämisesti, sinun on helpompi ymmärtää ja tukea avun tarpeessa olevia.

Kun lähitulevaisuutta koskevat Raamatun ennustukset alkavat täyttyä, vahvat ykseyden siteet seurakunnan jäsenten välillä ovat paljon arvokkaammat kuin omaisuus, kyvyt tai saavutukset (1. Pietarin kirje 4:7, 8). Jokainen meistä voi henkilökohtaisesti lujittaa noita siteitä omassa seurakunnassaan avartumalla rakkaudessa toisia kohtaan. Voimme olla varmoja, että Jehova siunaa meitä avokätisesti, kun toimimme hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, sanojen mukaisesti: ”Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne niin kuin minä olen rakastanut teitä.” (Johannes 15:12.)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 10]

Veljiemme ja sisartemme arvostaminen merkitsee sitä, että pidämme heitä kaikkia kallisarvoisina, kohtelemme heitä kauniisti ja huomaamme heidän tarpeensa.