Mies ja nainen – molemmilla arvokas osa

JEHOVA JUMALA loi ensin Aadamin, sitten Eevan. Aadam ehti ennen Eevan luomista hankkia elämänkokemusta. Tänä aikana hän sai Jehovalta ohjeita. (1. Mooseksen kirja 2:15–20.) Hänen oli Jumalan edustajana määrä välittää ne vaimolleen. Oli johdonmukaista, että hän ottaisi johdon kaikissa palvontaan liittyvissä asioissa.

Kristillisessä seurakunnassa on voimassa vastaava järjestely, ja meidän on hyödyllistä tarkastella sitä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”En salli naisen – – vallitsevan miestä, vaan hän olkoon vaiti. Sillä Aadam muodostettiin ensin, sitten Eeva.” (1. Timoteukselle 2:12, 13.) Tämä ei tarkoita sitä, että nainen olisi täysin ääneti kristillisen seurakunnan kokouksissa. Hän on vaiti siinä mielessä, ettei hän ryhdy kiistelemään miehen kanssa. Hänen ei pidä väheksyä miehen asemaa, eikä hän saa yrittää opettaa seurakuntaa. Seurakunnan valvominen ja opettaminen on annettu tehtäväksi miehille, mutta naisillakin on paljon annettavaa kokouksissa.

Paavali valaisi miehen ja naisen eri rooleja Jumalan järjestelyssä kirjoittaessaan: ”Mies ei ole naisesta, vaan nainen miehestä – –. Sitä paitsi Herran yhteydessä ei ole naista ilman miestä eikä miestä ilman naista [kumpikaan ei ole riippumaton toisesta]. Sillä niin kuin nainen on miehestä, niin myös mies on naisen kautta, mutta kaikki on Jumalasta.” (1. Korinttilaisille 11:8–12.)

Naisilla tärkeitä tehtäviä

Jumalan Israelille antaman Lain alaisuudessa naisilla oli monia tehtäviä ja mahdollisuus käyttää vapaasti aloitekykyään. Esimerkiksi Sananlaskujen 31:10–31:ssä puhutaan ”pystyvästä vaimosta”, joka hankkii laadukkaita materiaaleja ja tekee niistä hyviä vaatteita perheelleen. Hän on ”tehnyt myös alusvaatteita ja ryhtynyt myymään niitä”! (Jakeet 13, 21–24.) Tämä oiva nainen on ”kauppiaan laivojen kaltainen”: hän ostaa mahdollisimman hyviä ruokatarvikkeita, vaikka joutuu hakemaan ne kaukaa (jae 14). ”Hän on harkinnut peltoa ja on ryhtynyt hankkimaan sitä”, ja lisäksi hän on ”istuttanut viinitarhan” (jae 16). ”Hänen liiketoimintansa sujuu hyvin”; se on tuottoisaa (jae 18). Tuo Jehovaa pelkäävä työteliäs nainen paitsi ”valvoo huonekuntansa menoa” myös auttaa epäitsekkäästi toisia (jakeet 20, 27). Ei ihme, että häntä ylistetään (jae 31).

Mooseksen kautta välitetyt Jehovan lait antoivat naisille täydet mahdollisuudet kasvaa hengellisesti. Esimerkiksi Joosuan 8:35:ssä sanotaan: ”Osoittautui, ettei kaikesta, mitä Mooses oli käskenyt, ollut sanaakaan, mitä Joosua ei olisi lukenut ääneen koko  Israelin seurakunnan sekä naisten ja pienokaisten ja muukalaisasukkaiden edessä, jotka vaelsivat heidän keskellään.” Pappi Esrasta kerrotaan: ”[Hän] toi lain seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä miesten sekä naisten ja kaikkien niiden muodostaman seurakunnan eteen, jotka kykenivät ymmärtämään kuulemansa. Sitten hän luki sitä ääneen Vesiportin edessä olevan torin edustalla päivänkoitosta puoleenpäivään saakka miesten ja naisten ja muiden ymmärtäväisten edessä, ja koko kansan korvat tarkkasivat lain kirjaa.” (Nehemia 8:2, 3.) Lain julkinen lukeminen oli naisille hyödyksi. He olivat läsnä myös uskonnollisissa juhlissa (5. Mooseksen kirja 12:12, 18; 16:11, 14). Mikä tärkeintä, naiset saattoivat muinaisessa Israelissa luoda henkilökohtaisen suhteen Jehova Jumalaan ja rukoilla häntä yksityisesti (1. Samuelin kirja 1:10).

Ensimmäisellä vuosisadalla Jumalaa pelkäävät naiset saivat kunnian palvella Jeesusta (Luukas 8:1–3). Eräillä illallisilla Betaniassa muuan nainen voiteli hänen päänsä ja jalkansa öljyllä (Matteus 26:6–13; Johannes 12:1–7). Kun Jeesus oli herätetty kuolleista, hän näyttäytyi naisille (Matteus 28:1–10; Johannes 20:1–18). Kun hän sitten oli noussut taivaaseen, siinä noin 120 hengen ryhmässä, joka kokoontui yhteen, oli ”muutamia naisia ja Maria, Jeesuksen äiti” (Apostolien teot 1:3–15). Monet elleivät kaikki näistä naisista olivat epäilemättä Jerusalemissa helluntaina vuonna 33 siinä ylähuoneessa, jossa pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen opetuslasten päälle ja jossa he puhuivat ihmeen välityksellä vieraita kieliä (Apostolien teot 2:1–12).

Sekä miehet että naiset saivat kokea Joelin 2:28, 29:n täyttymyksen, kuten apostoli Pietari osoitti lainatessaan helluntaina noita jakeita: ”Minä [Jehova] vuodatan henkeäni kaikenlaisen lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat – –; ja jopa orjieni ja orjattarieni päälle minä olen vuodattava henkeäni niinä päivinä.” (Apostolien teot 2:13–18.) Vuoden 33 helluntain jälkeen kristityt naiset saivat jonkin aikaa pyhän hengen lahjoja. He puhuivat vieraita kieliä ja profetoivat, mikä ei tarkoittanut välttämättä ennustusten esittämistä vaan Raamatun totuuksien puhumista.

Rooman kristityille kirjoittamassaan kirjeessä apostoli Paavali puhuu lämpimästi ”sisarestamme Foibesta” ja suosittelee häntä heille. Hän mainitsee myös Tryfainan ja Tryfosan ja kuvailee heitä ”naisiksi jotka  työskentelevät ahkerasti Herrassa”. (Roomalaisille 16:1, 2, 12.) Vaikka noilla naisilla ei ollut varhaiskristillisessä seurakunnassa valvontatehtäviä, Jumala siunasi heitä ja monia muita naisia valitsemalla heidät Poikansa Jeesuksen Kristuksen rinnalle taivaalliseen Valtakuntaan (Roomalaisille 8:16, 17; Galatalaisille 3:28, 29).

Nykyään jumalisilla naisilla on todella suurenmoinen tehtävä. Psalmissa 68:11 kuvaillaan: ”Itse Jehova antaa sanoman; hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija.” Nämä naiset ansaitsevat tunnustuksen. He esimerkiksi opettavat taitavasti Raamatun kotitutkisteluissa ja saavat näin monet ihmiset omaksumaan Jumalaa miellyttävät totuudelliset opetukset. Kiitoksen arvoisia ovat myös naimisissa olevat kristityt naiset, jotka auttavat lapsiaan kasvamaan uskoviksi ja tukevat monista seurakunnallisista tehtävistä huolehtivia miehiään (Sananlaskut 31:10–12, 28). Naimattomillakin naisilla on arvokas paikka Jehovan järjestelyssä, ja kristittyjä miehiä kehotetaan suhtautumaan ”vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa” (1. Timoteukselle 5:1, 2).

Miehen monenlaiset tehtävät

Kristitty mies on saanut Jumalalta osan, joka hänen on määrä täyttää. Paavali sanoi: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Korinttilaisille 11:3.) Miehelläkin on pää: Kristus. Mies on tilivelvollinen hänelle ja viime kädessä Jumalalle. Lisäksi Jumala odottaa miehen käyttävän johtoasemaansa rakkaudellisesti (Efesolaisille 5:25). Näin on ollut siitä lähtien, kun ensimmäiset ihmiset luotiin.

Raamattu osoittaa, että Jumala antoi miehelle tehtäviä, jotka sopivat hänen johtoasemaansa. Hän esimerkiksi käski Nooaa rakentamaan arkin, jossa ihmiset ja eläimet voisivat säilyä elossa vedenpaisumuksesta (1. Mooseksen kirja 6:9–7:24). Abrahamille luvattiin, että kaikki maan suvut ja kansakunnat siunaisivat itsensä hänen siemenensä välityksellä, jonka ensisijainen osa olisi Kristus Jeesus (1. Mooseksen kirja 12:3; 22:18; Galatalaisille 3:8–16). Moosekselle Jumala antoi tehtäväksi johtaa israelilaiset pois Egyptistä (2. Mooseksen kirja 3:9, 10, 12, 18). Hänen kauttaan Jehova antoi lakikokoelman, joka tunnetaan lakiliittona eli Mooseksen lakina (2. Mooseksen kirja 24:1–18). Raamatunkirjoittajat olivat poikkeuksetta miehiä.

Kristillisen seurakunnan Päänä Jeesus ”antoi lahjoja ihmisinä” (Efesolaisille 1:22; 4:7–13). Luetellessaan valvojien pätevyysvaatimukset Paavali puhuu miehistä (1. Timoteukselle 3:1–7; Titukselle 1:5–9). Tämän perusteella Jehovan todistajien seurakuntia palvelevat miespuoliset valvojat eli vanhimmat sekä avustavat palvelijat (Filippiläisille 1:1, 2; 1. Timoteukselle 3:8–10, 12). Kristillisessä seurakunnassa vain miehet toimivat paimenina (1. Pietarin kirje 5:1–4). Mutta kuten edellä on todettu, Jumala on antanut myös naisille suurenmoisia, tärkeitä tehtäviä.

Onnellisia osassaan

Jumalan antama osa tuo onnellisuutta sekä miehelle että naiselle. Avioliitto on onnellinen, kun mies ja vaimo jäljittelevät Kristuksen ja hänen seurakuntansa esimerkkiä. ”Miehet”, Paavali kirjoitti, ”rakastakaa jatkuvasti vaimoanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja luovutti itsensä sen puolesta – –. Rakastakoon – – kukin teistä henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään.” (Efesolaisille 5:25–33.) Miehet eivät siis saa käyttää johtoasemaansa itsekkäästi vaan rakkaudellisesti. Kristuksen seurakunta ei koostu täydellisistä ihmisistä. Silti Jeesus rakastaa sitä ja huolehtii siitä. Samoin kristityn aviomiehen tulee rakastaa vaimoaan ja pitää hänestä huolta.

 Kristityllä vaimolla taas ”tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan” (Efesolaisille 5:33). Hän voi tässä ottaa mallia seurakunnasta. Efesolaiskirjeen 5:21–24:ssä sanotaan: ”Olkaa alamaisia toinen toisellenne Kristuksen pelossa. Olkoot vaimot alamaisia miehelleen niin kuin Herralle, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristuskin on seurakunnan pää, hän, tämän ruumiin pelastaja. Mutta niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaiset.” Vaikka vaimosta voi joskus tuntua vaativalta tai vaikealta olla alamainen miehelleen, se on ”soveliasta Herrassa” (Kolossalaisille 3:18). Se on helpompaa, jos hän pitää mielessään, että se miellyttää Herraa Jeesusta Kristusta.

Vaikka mies ei olisi samanuskoinen, kristityn vaimon tulee silti olla hänelle alamainen. Apostoli Pietari sanoo: ”Te vaimot, olkaa alamaisia omalle miehellenne, jotta jos jotkut eivät tottele sanaa, heidät voitettaisiin sanatta vaimonsa käytöksellä, koska he ovat olleet teidän siveellisesti puhtaan käytöksenne sekä syvän kunnioituksenne silminnäkijöitä.” (1. Pietarin kirje 3:1, 2.) Saara, joka kunnioitti miestään Abrahamia, sai synnyttää Iisakin ja olla yksi Jeesuksen Kristuksen esiäideistä (Heprealaisille 11:11, 12; 1. Pietarin kirje 3:5, 6). Jumala palkitsee varmasti vaimot, jotka käyttäytyvät samalla tavoin kuin Saara.

Kun miehet ja naiset täyttävät Jumalalta saamansa osan, tuloksena on rauha ja sopusointu. Se tuo heille tyydytystä ja onnellisuutta. Lisäksi mukautuminen Raamatun vaatimuksiin pukee sekä miehen että naisen arvokkuuteen, jonka kunniakas paikka Jumalan järjestelyssä tuo mukanaan.

[Tekstiruutu s. 7]

Naisten mielipiteitä Jumalan heille antamasta osasta

”Mieheni käyttää johtoasemaansa rakkaudellisesti ja huomaavaisesti”, sanoo Susan. ”Keskustelemme ratkaisuista yleensä yhdessä, ja kun hän sitten päättää, mitä tehdään, tiedän, että päätös on parhaaksemme. Osa, jonka Jehova on antanut kristityille vaimoille, lisää onnellisuuttani ja lujittaa avioliittoamme. Olemme toisillemme läheisiä ja työskentelemme yhdessä hengellisten tavoitteiden hyväksi.”

Mindy puolestaan miettii: ”Osa, jonka Jehova on antanut naispalvelijoilleen, on selvä osoitus hänen rakkaudestaan meitä kohtaan. Se että kunnioitan miestäni ja tuen häntä seurakunnan tehtävissä, on minun tapani ilmaista arvostukseni Jehovaa kohtaan tämän järjestelyn johdosta.”

[Kuvat s. 5]

Jumala antoi Nooalle, Abrahamille ja Moosekselle tehtäviä, jotka sopivat miehen johtoasemaan.

[Kuva s. 7]

”Hyvää uutista kertovia naisia on suuri armeija.”