Miksi olla rehellinen?

KAHDEKSANTOISTAVUOTIAS Manfred oli harjoittelijana eräässä toimistossa. * Yritys järjesti hänelle ja muutamille muille harjoittelijoille mahdollisuuden osallistua ammattikorkeakoulun kurssille kahtena päivänä viikossa. Kerran kurssipäivä päättyi tavallista aikaisemmin. Yrityksen sääntöjen mukaan harjoittelijoiden oli määrä mennä loppupäiväksi takaisin työhön. Sen sijaan he vaihtoivat vapaalle; ainoastaan Manfred palasi työpaikalle. Harjoittelijoista vastaava yrityksen johtaja tuli sattumoisin käymään toimistossa. Nähdessään Manfredin hän kysyi: ”Eikö sinun pitäisi tänään olla kurssilla? Ja missä kaikki muut harjoittelijat ovat?” Miten Manfredin olisi pitänyt vastata?

Manfred oli tukalassa mutta varsin tyypillisessä tilanteessa: olisiko pitänyt kertoa totuus, vai olisiko ollut parempi suojella kurssitovereita? Rehellinen vastaus olisi merkinnyt muille ongelmia ja saattanut Manfredin epäsuosioon. Olisiko tällaisessa tilanteessa ollut oikein valehdella? Mitä sinä olisit tehnyt? Palaamme tähän tapaukseen myöhemmin, mutta ensin pohdimme, mitä kaikkea liittyy tilanteisiin, joissa on ratkaistava, kertoako totuus vai ei.

Totuuden ja valheen perimmäinen kamppailu

Ihmiskunnan historian alussa kaikki perustui totuuteen. Kukaan ei vääristellyt asioita eikä esittänyt valheellisia tietoja. Jehova, Luoja, on ”totuuden Jumala”. Hänen sanansa on totuus; hän ei voi valehdella, ja hän tuomitsee valehtelun ja valehtelijat. (Psalmit 31:5; Johannes 17:17; Titukselle 1:2.)

Miten epärehellisyys sitten on saanut alkunsa? Jeesus Kristus esitti tähän kysymykseen arvovaltaisen vastauksen, kun hän puhui hänen tappamistaan suunnitteleville uskonnollisille vastustajilleen: ”Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. Hän oli tappaja alusta asti, eikä hän pysynyt lujana totuudessa, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44.) Jeesus viittasi tässä Eedenin  puutarhan tapahtumiin. Saatana houkutteli siellä ensimmäisen ihmisparin tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan, mikä ajoi ihmiset synnin ja kuoleman orjuuteen. (1. Mooseksen kirja 3:1–5; Roomalaisille 5:12.)

Jeesuksen sanat osoittavat selvästi, että Saatana on ”valheen isä”, valehtelun ja epärehellisyyden alkuunpanija. Saatana on vielä nykyäänkin suurin valheiden levittäjä, joka ”eksyttää koko asuttua maata”. Hän joutuu kantamaan raskaan vastuun siitä vahingosta, jota yleinen epärehellisyys on aiheuttanut ihmisille. (Ilmestys 12:9.)

Saatana Panettelijan alulle panema totuuden ja valheen välinen perimmäinen kamppailu jatkuu laantumatta edelleen. Se ulottuu syvälle kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin ja vaikuttaa jokaiseen yksilöön. Valitsemallaan elämäntavalla ihminen asettuu joko totuuden tai valheen puolelle. Ne, jotka ovat Jumalan puolella, perustavat elämänsä hänen Sanansa Raamatun totuuteen. Se joka ei noudata totuutta, päätyy tieten tai tietämättään Saatanan leiriin, sillä ”koko maailma on paholaisen vallassa”. (1. Johanneksen kirje 5:19; Matteus 7:13, 14.)

Mistä taipumus epärehellisyyteen?

Sen tietäminen, että ”koko maailma” on ”valheen isän” vallassa, auttaa ymmärtämään, miksi monet valehtelevat. Mutta miksi Saatana alun alkaen puhui totuudenvastaisesti? Hän tiesi, että Jehova on kaikkien luomustensa, myös ensimmäisen ihmisparin, laillinen Suvereeni. Saatana kuitenkin himoitsi itselleen tuota korkeaa ja ainutlaatuista asemaa, vaikka hänellä ei ollut siihen oikeutta. Ahneus ja itsekäs kunnianhimo saivat hänet suunnittelemaan Jehovan aseman anastamista. Päästäkseen tavoitteeseensa hän turvautui valheisiin ja petokseen. (1. Timoteukselle 3:6.)

Entä nykyään? Eivätkö juuri ahneus ja itsekäs kunnianhimo ole monesti valehtelun taustalla? Ahne liikemaailma, turmeltunut politiikka ja väärä uskonto ovat täynnä petosta, valhetta, väärennöksiä ja huijausta. Mistä tämä johtuu? Eikö usein nimenomaan siitä, että ahneus ja kunnianhimo ajavat ihmisiä tavoittelemaan menestystä, rikkautta, vaikutusvaltaa tai asemaa, joka ei heille kuulu? Muinaisen Israelin viisas kuningas Salomo varoitti: ”Rikastumaan kiirehtivä ei pysy viattomana.” (Sananlaskut 28:20.) Apostoli Paavali kirjoitti: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Timoteukselle 6:10.) Samaa voidaan varmasti sanoa kohtuuttomasta halusta saada valtaa tai asema.

Yksi epärehellisyyden taustalla oleva seikka on pelko – joko seurausten pelko tai pelko siitä, mitä muut ajattelevat, jos totuus tulee ilmi. On aivan luonnollista haluta olla pidetty ja hyväksytty. Tämä halu voi kuitenkin saada ihmisen vääristelemään totuutta, vaikka vain hitusen, jotta hän voisi peittää virheet, kätkeä epäedulliset yksityiskohdat tai vain antaa hyvän vaikutelman. Salomo kirjoittikin: ”Ihmisten edessä vapiseminen asettaa ansan, mutta Jehovaan luottava suojellaan.” (Sananlaskut 29:25.)

Uskollisuus totuuden Jumalalle

Mitä Manfred vastasi, kun johtaja vaati häneltä selitystä? Hän kertoi totuuden. Hän sanoi: ”Opettaja päästi meidät tänään aikaisemmin pois, joten tulin töihin. Muiden puolesta en voi sanoa mitään. Asiaa kannattaa ehkä kysyä heiltä itseltään.”

Manfred olisi voinut antaa taitavan, harhaanjohtavan vastauksen, mikä olisi lisännyt hänen suosiotaan toisten kurssilaisten silmissä. Hänellä oli kuitenkin hyvät syyt pitäytyä uskollisesti totuudessa. Hän on Jehovan  todistaja. Rehellisyyden ansiosta hänen omatuntonsa pysyi puhtaana ja hän voitti työnantajansa luottamuksen. Harjoitteluaikanaan Manfred pääsi koruosastolle, missä harjoittelijat eivät tavallisesti saaneet työskennellä. Viitisentoista vuotta myöhemmin, kun Manfred ylennettiin yrityksessä vastuulliseen asemaan, hänen harjoitteluaikainen esimiehensä onnitteli häntä puhelimitse ja muistutti vuosien takaisesta tapauksesta, jolloin Manfred oli pitänyt kiinni totuudesta.

Jehova on totuuden Jumala, joten jokaisen, joka haluaa läheisen suhteen häneen, täytyy ”panna pois valhe” ja ”puhua totta”. Jumalan palvelijan tulee rakastaa totuutta. ”Uskollinen todistaja on se, joka ei valehtele”, Salomo kirjoitti. Mikä sitten on valhe? (Efesolaisille 4:25; Sananlaskut 14:5.)

Mikä on valhe?

Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua. Miksi ei? Suomen kielen perussanakirjan mukaan valhe on ”vilpillisesti esitettävä totuudenvastainen, perätön väittämä t[ai] tieto”. Valehtelemiseen sisältyy siis toisen tarkoituksellinen harhaanjohtaminen. Niinpä se, että joku puhuu perättömiä vahingossa – esimerkiksi antaa erehdyksessä vääriä tietoja – ei ole valehtelemista.

Lisäksi tulee harkita, onko kysyjälle tarpeen antaa tyhjentävä vastaus. Ajatellaanpa esimerkiksi, että Manfredille olisi esittänyt samat kysymykset jonkin toisen yrityksen johtaja. Olisiko Manfred ollut velvollinen kertomaan hänelle kaiken? Ei. Tuolla johtajalla ei olisi ollut oikeutta saada sellaista tietoa, eikä Manfredillakaan siksi olisi ollut velvollisuutta antaa sitä. Tällaisessakin tilanteessa Manfredin olisi tietysti ollut väärin valehdella.

Millainen esimerkki Jeesus Kristus on meille tässä asiassa? Kerran hän keskusteli joidenkin ei-uskovien kanssa, jotka olivat kiinnostuneita hänen matkasuunnitelmistaan. He neuvoivat Jeesusta: ”Lähde täältä ja mene Juudeaan.” Mitä Jeesus vastasi? ”Menkää te ylös juhlaan [Jerusalemiin]; minä en vielä mene ylös tähän juhlaan, koska minun oikea aikani ei ole vielä täysin tullut.” Pian tämän jälkeen Jeesus kuitenkin meni Jerusalemissa pidettävään juhlaan. Miksi hän antoi tuollaisen vastauksen? Hänen tulemisensa ja menemisensä yksityiskohdat eivät kuuluneet noille ei-uskoville. Jeesus ei siis valehdellut, vaan hän kertoi vain osan totuudesta minimoidakseen itselleen tai seuraajilleen mahdollisesti koituvan vahingon. Apostoli Pietari kirjoitti Kristuksesta: ”Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu petosta.” (Johannes 7:1–13; 1. Pietarin kirje 2:22.)

Entä Pietari itse? Eikö hän sinä yönä, jona  Jeesus pidätettiin, valehdellut kolmeen otteeseen ja kieltänyt tuntevansa Jeesusta? Hän tosiaan antoi myöten ihmispelolle ja puhui totuudenvastaisesti. Hän kuitenkin katui saman tien ja ”itki katkerasti”, ja hän sai syntinsä anteeksi. Lisäksi Pietari otti tästä virheestä opikseen. Joitakin päiviä myöhemmin hän puhui Jerusalemissa julkisesti Jeesuksesta ja kieltäytyi päättäväisesti lopettamasta, vaikka juutalaiset viranomaiset uhkailivat häntä. Pietarin hetkellisen hairahduksen ja nopean tointumisen pitäisi rohkaista meitä kaikkia, jotka heikkona hetkenä saatamme helposti kompastua sanassa tai teossa. (Matteus 26:69–75; Apostolien teot 4:18–20; 5:27–32; Jaakobin kirje 3:2.)

Totuus saa pysyvän voiton

Sananlaskujen 12:19:ssä sanotaan: ”Totuuden huuli pysyy iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.” Todenmukaiselle puheelle on ominaista pysyvyys. Ihmissuhteetkin ovat vakaampia ja antoisampia, kun osapuolet puhuvat aina totta ja seisovat sanojensa takana. Rehellisyydestä on välitöntä hyötyä: siitä seuraa puhdas omatunto, hyvä maine ja vahvat suhteet avioliitossa, perheessä, ystäväpiirissä ja jopa liike-elämässä.

Valheet eivät sitä vastoin kestä ajan kokeessa. Valheita lasketteleva kieli voi menestyä jonkin aikaa, mutta kovin pitkälle ei epärehellisyydellä päästä. Lisäksi totuuden Jumala Jehova on asettanut aikarajan sille, miten pitkään hän suvaitsee epärehellisyyttä ja niitä, jotka edistävät valheita. Raamattu lupaa, että Jehova tekee tyhjäksi koko asuttua maata eksyttävän valheen isän, Saatana Panettelijan, vaikutuksen. Jehova poistaa pian kaikki valheet ja hävittää valheen puhujat. (Ilmestys 21:8.)

On suunnaton helpotus, kun totuus saa vihdoin lopullisen, pysyvän voiton!

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

Ahneus ja itsekäs kunnianhimo ovat monesti valehtelun taustalla.

[Huomioteksti s. 6]

Valehtelu on aina totuudenvastaista puhetta, mutta kaikki totuudenvastainen puhe ei ole valehtelua.

[Kuva s. 6]

Mitä opimme siitä, että Pietari kielsi Kristuksen?

[Kuva s. 7]

Toden puhuminen tekee ihmissuhteista vakaita ja antoisia.