Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä voit oppia lapsilta?

Mitä voit oppia lapsilta?

Mitä voit oppia lapsilta?

”OLETPA sinä lapsellinen!” Me aikuiset epäilemättä loukkaantuisimme, jos meille sanottaisiin näin. Niin suloisia kuin pienet lapset ovatkin, heiltä selvästikin puuttuu iän mukanaan tuoma kypsyys, kokemus ja viisaus (Job 12:12).

Erään kerran Jeesus kuitenkin kehotti opetuslapsiaan: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan.” (Matteus 18:3.) Mitä hän tarkoitti? Mitä sellaisia ominaisuuksia pikkulapsilla on, joita aikuisten tulisi jäljitellä?

Kehitä lapsille ominaista nöyryyttä

Tarkastellaanpa, mikä sai Jeesuksen esittämään edellä mainitun kehotuksen. Hän ja hänen opetuslapsensa olivat tehneet pitkän matkan. Heidän saavuttuaan Kapernaumiin hän kysyi heiltä: ”Mistä te kiistelitte tiellä?” Opetuslapset pysyivät noloina vaiti, sillä he olivat väitelleet keskenään siitä, kuka heistä oli suurin. Viimein he rohkaisivat mielensä ja kysyivät Jeesukselta: ”Kuka oikein on suurin taivasten valtakunnassa?” (Markus 9:33, 34; Matteus 18:1.)

Voi tuntua yllättävältä, että opetuslapset kiistelivät arvosta tai asemasta, sillä olivathan he olleet Jeesuksen seurassa lähes kolme vuotta. Heidät oli kuitenkin kasvatettu juutalaiseen uskontoon, joka piti tuollaisia seikkoja hyvin tärkeinä. Tällainen uskonnollinen tausta yhdessä inhimillisen epätäydellisyyden kanssa ilmeisesti vaikutti opetuslasten ajatteluun.

Jeesus istuutui, kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen on oltava viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.” (Markus 9:35.) Nämä sanat saivat heidät todennäköisesti mykistymään hämmästyksestä. Jeesuksen perustelu poikkesi täysin siitä, mikä oli juutalaisten käsitys suuruudesta. Sitten Jeesus pyysi vierelleen pienen lapsen. Hän tehosti opetustaan kietomalla kätensä hellästi lapsen ympärille, kun hän kehotti: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lapsukaisten kaltaisiksi, ette missään tapauksessa tule menemään taivasten valtakuntaan. Sen tähden joka nöyrryttää itsensä tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matteus 18:3, 4.)

Miten syvällinen havainto-opetus nöyryydestä! Kuvittelehan tuota tilannetta. Raavaita, totisia miehiä seisoo pienen lapsen ympärillä ja tuijottaa häntä herkeämättä. Miten ujo ja luottavainen hän onkaan! Ei puhettakaan kilpailuhenkisyydestä eikä ilkeydestä! Niin kiltti ja vaatimaton! Lapsukainen edusti todella kauniisti nöyryyden jumalista ominaisuutta.

Jeesuksen opetuksen ydin on selvä. Jos haluamme periä Jumalan valtakunnan, meidän kaikkien on kehitettävä lapsille ominaista nöyryyttä. Jehovan järjestössä ei ole sijaa kilpailuhengelle eikä ylpeydelle (Galatalaisille 5:26). Juuri nuo piirteet saivat Saatana Panettelijan alun alkaen kapinoimaan Jumalaa vastaan. Ei ihme, että Jehova vihaa niitä! (Sananlaskut 8:13.)

Tosi kristityt pyrkivät palvelemaan, eivät määräilemään muita. Joudummepa suorittamaan kuinka epämiellyttävän tehtävän tahansa tai palvelemaan kuinka alhaista ihmistä hyvänsä, aito nöyryys saa meidät auttamaan toisia. Nöyrä palveleminen on hyvin palkitsevaa. Jeesus selittää: ”Joka ottaa vastaan yhden tällaisista lapsukaisista minun nimeni perusteella, se ottaa vastaan minut, ja joka ottaa vastaan minut, se ei ota vastaan ainoastaan minua, vaan myös hänet, joka on minut lähettänyt.” (Markus 9:37.) Alttiin, nöyrän, lapsenomaisen hengen kehittäminen yhdistää meidät maailmankaikkeuden korkeimpaan Persoonaan ja hänen Poikaansa (Johannes 17:20, 21; 1. Pietarin kirje 5:5). Antamisesta saamme onnellisuutta (Apostolien teot 20:35). Lisäksi tunnemme tyydytystä siitä, että edistämme omalta osaltamme Jumalan kansan keskuudessa vallitsevaa rauhaa ja ykseyttä (Efesolaisille 4:1–3).

Opinhaluisia ja luottavaisia

Jeesus tähdentää seuraavaksi erästä toista seikkaa, jonka aikuiset voivat oppia lapsilta: ”Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.” (Markus 10:15.) Sen lisäksi että lapset ovat nöyriä, he ovat myös opinhaluisia. ”He imevät tietoa kuin pesusienet”, sanoo eräs äiti.

Voidaksemme periä Jumalan valtakunnan meidän tulee siis ottaa vastaan Valtakunnan sanoma ja toimia sen mukaan (1. Tessalonikalaisille 2:13). Vastasyntyneiden pienokaisten tavoin meidän täytyy kehittää ”kaipaus sanan väärentämättömään maitoon, jotta sen avulla kasvaisimme pelastukseen” (1. Pietarin kirje 2:2). Entä jos jokin Raamatun opetus tuntuu vaikeatajuiselta? ”Lapset kyselevät jatkuvasti ’miksi?’, kunnes he saavat kysymyksiinsä tyydyttävät vastaukset”, toteaa eräs lastenhoitoalan työntekijä. Meidän kannattaa ottaa lapsista esimerkkiä. Jatka siis tutkimista. Keskustele kokeneiden kristittyjen kanssa. Pyydä Jehovalta viisautta (Jaakobin kirje 1:5). Aikanaan hellittämättömät rukouksesi varmasti palkitaan (Matteus 7:7–11).

Jotkut voivat kuitenkin pelätä, että luottavaiset ja opinhaluiset ihmiset on helppo johtaa harhaan. Näin ei käy, jos he saavat luotettavaa opastusta. Esimerkiksi lapset turvautuvat vaistomaisesti vanhempiensa ohjaukseen. ”Vanhemmat osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi suojelemalla lapsiaan ja huolehtimalla heidän tarpeistaan päivittäin”, sanoo eräs isä. Varmasti samasta syystä me voimme luottaa taivaalliseen Isäämme Jehovaan (Jaakobin kirje 1:17; 1. Johanneksen kirje 4:9, 10). Hän antaa meille luotettavaa opastusta kirjoitetun Sanansa välityksellä. Hänen pyhä henkensä ja järjestönsä lohduttavat ja tukevat meitä (Matteus 24:45–47; Johannes 14:26). Näin varjellumme hengelliseltä vahingolta (Psalmit 91:1–16).

Lapsenomaisen luottamuksen kehittäminen Jumalaa kohtaan antaa meille myös mielenrauhan. Eräs Raamattuun perehtynyt tutkija kuvailee: ”Lapsena lähdemme matkalle, jota meillä ei ole varaa maksaa, eikä meillä ole aavistustakaan, miten saavutamme määränpäämme, mutta meille ei tule mieleenkään epäillä, etteivätkö vanhempamme veisi meitä perille turvallisesti.” Onko meillä samanlainen luottamus Jehovaan läpi elämämme? (Jesaja 41:10.)

Ehdoton luottamus Jumalaan auttaa meitä karttamaan asenteita ja tekoja, jotka voisivat vaarantaa hengellisyytemme. Uskomme lujasti siihen Jeesuksen vakuutukseen, että taivaallinen Isämme tietää tekomme ja huolehtii meistä niin kauan kuin etsimme ensin Valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Tämä auttaa meitä vastustamaan kiusausta keskittyä aineellisiin tavoitteisiin hengellisten velvollisuuksien kustannuksella. (Matteus 6:19–34.)

”Lapsia pahuuteen katsoen”

Vaikka lapset ovat syntyessään epätäydellisiä, he ovat viehättävän puhtaita mieleltään ja sydämeltään. Tästä syystä Raamattu kehottaa kristittyjä: ”Olkaa lapsia pahuuteen katsoen.” (1. Korinttilaisille 14:20.)

Otetaanpa esimerkiksi viisivuotias Monique. Tyttönen selitti innoissaan äidilleen: ”Uudella ystävälläni Sarahilla on ihan samanlainen kihara tukka kuin minulla!” Monique ei maininnut lainkaan Sarahin erilaista ihonväriä eikä etnistä taustaa. Eräs äiti huomauttaa: ”Pikkulapset ovat värisokeita. Heillä ei ole mitään käsitystä roduista eikä ennakkoluuloista.” Tässä suhteessa lapset heijastavat ihastuttavasti puolueetonta Jumalaamme, joka rakastaa kaikkiin kansakuntiin kuuluvia ihmisiä (Apostolien teot 10:34, 35).

Lapsilla on myös ainutlaatuinen kyky antaa anteeksi. Eräs isä kertoo: ”Kun pikkuvesselit Jack ja Levi tapella nahistelevat, käskemme heidän pyytää toisiltaan anteeksi, ja hetken kuluttua he leikkivät taas sulassa sovussa. Eivät he murjota, kaivele menneitä eivätkä aseta ehtoja ennen kuin antavat anteeksi. He vain jatkavat muitta mutkitta.” Aikuisilla on tästä paljon oppimista! (Kolossalaisille 3:13.)

Pienet lapset tunnustavat auliisti myös Jumalan olemassaolon (Heprealaisille 11:6). Heidän luontainen vilpittömyytensä saa heidät usein todistamaan rohkeasti toisille (2. Kuninkaiden kirja 5:2, 3). Heidän yksinkertaiset, hartaat rukouksensa saattavat koskettaa kovasydämisintäkin ihmistä. Joutuessaan kiusaukseen pikkulapset voivat ilmaista huomattavaa moraalista lujuutta. Lapset ovat todella arvokkaita lahjoja! (Psalmit 127:3, 4.)

Kauneus takaisin

Saatat miettiä, voimmeko enää aikuisina saada takaisin noita kauniita, lapsuudenaikaisia ominaisuuksiamme. On lohdullista tietää, että voimme. Jeesuksen kehotus ”tulla lapsukaisten kaltaisiksi” osoittaa sen tosiaan olevan mahdollista (Matteus 18:3).

Havainnollistetaanpa asiaa. Ryhmä restauroijia työskentelee arvokkaan mestariteoksen kimpussa. He poistavat pinttyneitä likakerroksia ja korjaavat aiempia kömpelöitä entisöintiyrityksiä. Restauroijien kärsivällisen uurastuksen tuloksena alkuperäisen taideteoksen täyteläiset värit ja aito kauneus paljastuvat kaikkien nähtäväksi. Kun siis ponnistelemme sinnikkäästi ja turvaudumme Jehovan pyhän hengen apuun ja seurakunnan rakkaudelliseen tukeen, mekin voimme saada takaisin ne kauniit ominaisuudet, jotka kukoistivat luonnostaan, kun olimme lapsia (Efesolaisille 5:1).

[Kuva s. 9]

Lapset ovat luonnostaan nöyriä.

[Kuva s. 10]

Pikkulapset eivät ole ennakkoluuloisia, ja he antavat nopeasti anteeksi ja unohtavat.