Hengellistä rakentamista ”kivisessä talossa”

Nimi Zimbabwe merkitsee ’kivistä taloa’. Tämä Afrikan maa on kuuluisa Victorian putouksista ja rikkaasta eläimistöstään. Siellä sijaitsevat myös suurimmat muinaiset ihmistekoiset rakennelmat, jotka on löydetty Saharan eteläpuolelta. Maan keskiosan halki kulkee graniittiylänkö. Siellä vallitsevan lauhkean ilmaston ansiosta maisemat ovat viljavia ja reheviä. Zimbabwessa on noin 12 miljoonaa asukasta.

MISTÄ ’kivistä taloa’ merkitsevä nimi juontuu? Vuonna 1867 metsästäjä ja tutkimusmatkailija Adam Renders saapui suurten kivirakennelmien luo, jotka levittäytyivät yli 720 hehtaarin alueelle. Hän oli siihen mennessä matkustellut Afrikan ruohoaavikoilla, missä asumukset oli tapana tehdä savesta ja paaluista ja kattaa ruoholla. Nyt hänen eteensä avautuivat valtavan kaupungin, Suur-Zimbabwen, kiviset jäännökset.

Raunioalue sijaitsee aivan nykyisen Masvingon eteläpuolella. Muurit ovat osittain yli yhdeksän metriä korkeita, ja ne on tehty ilman laastia päällekkäin ladotuista graniittilohkareista. Raunioista kohoaa lähes yhdentoista metrin korkeuteen erikoinen kartionmuotoinen torni, jonka pohjan halkaisija on kuusi metriä. Tämän vaikuttavan luomuksen käyttötarkoitus on edelleen hämärän peitossa. Rauniot ovat peräisin 700-luvulta, mutta on todisteita siitä, että paikalla oli asutusta jo satoja vuosia aiemmin.

 Vuonna 1980 tämä silloin Rhodesiana tunnettu maa irtautui Britanniasta ja sai uudeksi nimekseen Zimbabwe. Suurimmat etniset väestöryhmät ovat shonat (enemmistökansallisuus) ja ndebelet. Zimbabwelaiset ovat vieraanvaraisia, minkä Jehovan todistajat panevat usein merkille saarnatessaan talosta taloon. Toisinaan heti kun vieras koputtaa ovelle – jo ennen kuin talonväki tietää, kuka on tulossa – esitetään kutsut ”sisään” ja ”käykäähän istumaan”. Useimmat täkäläiset kunnioittavat syvästi Raamattua, ja monesti he haluavat ehdottomasti, että lapsetkin istuvat kuuntelemaan, kun siitä keskustellaan.

Kannustusta ja lohtua tarjolla

Zimbabwen yhteydessä vilahtavat uutisissa tämän tästä sanat ”aids” ja ”kuivuus”. Aidsin leviäminen on koskettanut kipeästi Saharan eteläpuolisten Afrikan maiden asukkaita ja vahingoittanut niiden taloutta. Sairaalakäyntien syynä on täällä usein HIV-tartunta. Aids on turmellut lukuisten perheiden elämän.

Auttaakseen zimbabwelaisia Jehovan todistajat julistavat innokkaasti, että paras elämäntapa perustuu Raamatussa esitettyihin Jumalan normeihin. Siinä opetetaan esimerkiksi, että sukupuolisuhteet ovat lahja Jumalalta ja kuuluvat vain avioliittoon, että Jumala ei hyväksy homoseksuaalisuutta ja että hänen lakinsa kieltää verensiirrot ja huumeiden käytön (Apostolien teot 15:28, 29; Roomalaisille 1:24–27; 1. Korinttilaisille 7:2–5; 2. Korinttilaisille 7:1). Todistajat kertovat myös luotettavaa toivon sanomaa ja korostavat sitä, että lähitulevaisuudessa Jumalan valtakunta poistaa kaikki sairaudet (Jesaja 33:24).

Hätäapua toimitetaan

Kymmenen viime vuoden aikana Zimbabwea on koetellut kuivuus. Villieläimiä on nääntynyt nälkään ja janoon. Satojatuhansia nautoja on kuollut. Hehtaareittain metsää on tuhoutunut tulipaloissa. Monet lapset ja vanhukset ovat menehtyneet aliravitsemukseen. Jopa mahtavan Zambezijoen vedet laskivat vesivoimaloiden toiminnan kannalta hälyttävän alhaiselle tasolle.

Näiden katastrofien vaikutusten lievittämiseksi Jehovan todistajat perustivat eri puolille maata kahdeksan hätäapukomiteaa. Matkavalvojat kävivät arvioimassa seurakuntien senhetkiset tarpeet, ja tiedot välitettiin kyseisestä alueesta huolehtivalle komitealle. Eräs matkavalvoja raportoi: ”Olemme viiden viime vuoden aikana jakaneet yli tuhat tonnia maissia, kymmenen tonnia kuivattua kalaa ja saman verran papuja. Hengelliset veljemme valmistivat kaksi tonnia mufushwaa [kuivattuja vihanneksia]. Lisäksi jakelimme valtavat määrät lahjavaatteita sekä tarpeen mukaan rahaa.” Toinen matkavalvoja sanoi: ”Kun mietin, miten vaikea meidän on ollut hankkia näille tarvikkeille Zimbabwen ja Etelä-Afrikan vaatimat maahantuontiluvat ja miten huutava pula on kaiken aikaa polttoaineesta, jota tarvitaan tämän kipeästi kaivatun avun toimittamiseksi, en voi muuta kuin todeta, että onnistumisemme on jälleen yksi osoitus siitä, että taivaallinen Isämme tietää meidän tarvitsevan näitä kaikkia, niin kuin Jeesus vakuutti.” (Matteus 6:32.)

Miten matkavalvojat itse selviytyvät työskennellessään kuivuuden vitsaamilla alueilla? Joillakuilla on mukanaan  ruokaa sekä heitä itseään että niitä perheitä varten, joiden luokse he majoittuvat. Eräs matkavalvoja kertoi kristittyjen sisarten kerran pohdiskelleen, pitäisikö heidän lopettaa kenttäpalvelus siltä erää ja mennä jonottamaan hallituksen lupaamaa hätäapua. Sisaret päättivät luottaa Jehovaan, keskittyä saarnaamiseen ja katsoa, miten asiat järjestyisivät. Mitään avustuskuormaa ei kuulunut eikä näkynyt sinä päivänä.

Seuraavana päivänä oli seurakunnan kokous, ja sisarten oli jälleen tehtävä ratkaisu: menisivätkö he kokoukseen vai lähtisivätkö he odottamaan avustuslähetystä? He asettivat asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen ja menivät valtakunnansalille kokoukseen (Matteus 6:33). Laulaessaan loppulaulua he kuulivat kuorma-auton lähestyvän. Avustuslähetys oli siis tulossa, mutta tuojina olivatkin hätäapukomitean veljet! Voit vain kuvitella, kuinka iloisia ja kiitollisia tuossa kokouksessa läsnä olleet uskolliset todistajat olivat.

Rakkaus tuo myönteistä julkisuutta

Ihmisystävällisyyden osoittaminen seurakunnan ulkopuolella olevia kohtaan on avannut erinomaisia todistustilaisuuksia. Kerran kun muuan Masvingon alueella palveleva matkavalvoja oli evankelioimistyössä paikallisten todistajien kanssa, hän näki, että tienvarressa makasi tyttö. Todistajat huomasivat hänen olevan hyvin sairas, koska hänen äänensä värisi, kun hän yritti puhua. Tytön nimi oli Hamunyari, joka merkitsee šonaksi ’Eikö teitä hävetä?’ Veljet saivat selville, että uskonnollinen yhteisö, jonka jäsen hän oli, oli mennyt vuorille pitämään jumalanpalvelusta ja jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Todistajat auttoivat tyttöä rakkaudellisesti ja veivät hänet läheiseen kylään.

Siellä jotkut tunsivat Hamunyarin, joten he pyysivät hänen sukulaisiaan hakemaan hänet. Kyläläiset sanoivat todistajista: ”Tässä on tosi uskonto. Tällaista rakkautta kristittyjen pitäisi ilmaista.” (Johannes 13:35.) Ennen lähtöään veljet antoivat Hamunyarille traktaatin Haluaisitko tietää enemmän Raamatusta? *

Seuraavalla viikolla matkavalvoja vieraili Hamunyarin kotipaikkakunnalla sijaitsevassa seurakunnassa. Hän halusi selvittää, oliko tyttö päässyt turvallisesti kotiin. Koko Hamunyarin perhe ilahtui kovasti nähdessään matkavalvojan ja paikalliset todistajat. Hänen vanhempansa totesivat: ”Te harjoitatte tosi uskontoa. Tyttäremme jätettiin tienvarteen kuolemaan, mutta te pelastitte hänen henkensä.” He olivat kysyneet sen uskonnollisen yhteisön jäseniltä, johon Hamunyari kuului: ”Eikö teitä hävettänyt jättää tämän nimistä tyttöä kuolemaan?” Todistajat keskustelivat perheen kanssa Raamatusta ja antoivat heille raamatullista kirjallisuutta. Perhe pyysi, että veljet tulisivat tutkimaan Raamattua heidän kanssaan. Jotkut Hamunyarin sukulaisista, jotka olivat aiemmin vastustaneet todistajia, muuttivat näkemystään. Esimerkiksi hänen langolleen, joka oli erään tuolla alueella toimivan kirkon johtaja, alettiin pitää raamatuntutkistelua.

Palvontahuoneiden rakentaminen

Henkeytetty runoilija kirjoitti kauan sitten: ”Oi Jumala – –. Sieluni janoaa sinua – – kuivassa ja nääntyneessä maassa,  jossa ei ole vettä.” (Psalmit 63:1.) Miten hyvin tämä onkaan pitänyt paikkansa monista zimbabwelaisista! He joutuvat kestämään kuivuutta fyysisesti mutta janoavat hengellisesti Jumalaa ja hänen hyvyyttään. Tämä voidaan havaita siitä, mitä Jehovan todistajat ovat saaneet aikaan sananpalveluksessa. Kun Zimbabwe itsenäistyi vuonna 1980, maassa palveli noin 10000 todistajaa 476 seurakunnan yhteydessä. Nyt, 27 vuotta myöhemmin, aktiivisten todistajien määrä on kolminkertaistunut ja seurakuntien määrä miltei kaksinkertaistunut.

Vain harvoilla seurakunnilla oli oma kokoussali. Tammikuussa 2001 Zimbabwen yli 800 seurakunnasta vain 98 saattoi pitää kokoukset valtakunnansalissa. Monet seurakunnat kokoontuivat puiden alla tai vaatimattomissa majoissa, jotka oli tehty paaluista ja joissa oli savella päällystetyt seinät ja ruohokatto.

Maailmanlaajuisen kristillisen veljesseuran anteliaiden lahjoitusten ja ahkeran vapaaehtoistyön ansiosta Zimbabwen todistajat ovat onnistuneet hankkimaan entistä useammille seurakunnille vaatimattoman mutta asiallisen valtakunnansalin. Monet muissa maissa asuvat rakennustaitoiset todistajat ovat olleet halukkaita matkustamaan Zimbabween ja työskentelemään rinta rinnan sikäläisten vapaaehtoisten kanssa. Muuan paikallinen todistaja kirjoitti: ”Kiitämme vilpittömästi kaikkia niitä veljiä ja sisaria, jotka ovat tulleet Zimbabween monista eri maista ja auttaneet rakentamaan kauniita valtakunnansaleja. Kiitämme myös kaikkia teitä muita, jotka olette antaneet lahjoituksia salien rakentamista varten.”

Maan itäosassa veljet kokoontuivat 50 vuotta erään suuren apinanleipäpuun alla. Kun vanhimmille kerrottiin, että alueelle oli tarkoitus rakentaa ihan oikea palvontahuone, kaikki eivät pystyneet pidättämään kyyneliään. Eräs naapuriseurakunnan 91-vuotias vanhin sanoi: ”Olen pyytänyt Jehovalta jo kauan, että jotakin tällaista tapahtuisi!”

Monesti ihmetellään sitä, miten nopeasti nämä viehättävät rakennukset nousevat. Eräs tarkkailija huudahti: ”Teidän väkenne rakentaa päivällä, mutta varmasti Jumala rakentaa yöllä!” Myös työntekijöiden sopuisuus ja iloisuus pannaan merkille. Tähän mennessä eri puolille maata on rakennettu yli 350 valtakunnansalia. Niinpä 534 seurakuntaa voi nyt kokoontua kunnollisissa tiilirakennuksissa.

Elintärkeä hengellinen rakentaminen jatkuu Zimbabwessa. Kun mietimme kaikkia näitä aikaansaannoksia, haluamme varmasti antaa niistä kunnian Jehovalle, näiden siunausten lähteelle. ”Ellei Jehova huonetta rakenna, niin turhaan sen rakentajat ovat tehneet kovasti työtä sen hyväksi.” (Psalmit 127:1.)

[Alaviite]

[Kartat s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

ZIMBABWE

HARARE

Masvingo

Suur-Zimbabwe

[Kuva s. 9]

Kartionmuotoinen torni

[Kuva s. 12]

Concessionin seurakunnan uusi valtakunnansali

[Kuva s. 12]

Lyndalen seurakunnan jäseniä uuden salinsa edessä

[Kuvien lähdemerkinnät s. 9]

Raunioita ja portaat: ©Chris van der Merwe/AAI Fotostock/age fotostock; pikkukuva tornista: ©Ingrid van den Berg/AAI Fotostock/age fotostock