Mitä sisältyy Jumalan nimen tuntemiseen?

Jumalan nimen tunteminen merkitsee enemmän kuin vain sen tietämistä, mikä tuo nimi on (2. Aikakirja 6:33). Se merkitsee todellisuudessa Jumalan tuntemista persoonana – hänen tarkoitustensa, tekojensa ja ominaisuuksiensa tuntemista sellaisina kuin hänen Sanansa ne paljastaa (1. Kuninkaiden kirja 8:41–43; 9:3, 7; Nehemia 9:10). Monet Raamatun esimerkit valaisevat tätä seikkaa.

Mooses oli mies, jonka Jehova ”tunsi nimeltä”, toisin sanoen läheisesti (2. Mooseksen kirja 33:12). Mooseksella oli mahdollisuus nähdä Jehovan kirkkauden ilmentymä ja kuulla ”julistettavan Jehovan nimeä” (2. Mooseksen kirja 34:5). Tämä julistaminen ei ollut vain nimen Jehova toistamista, vaan se merkitsi Jumalan ominaisuuksien ja tekojen julistusta: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka säilyttää rakkaudellisen huomaavaisuuden tuhansille, antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta, koska hän aiheuttaa rangaistuksen isien erheestä pojille ja pojanpojille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen.” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7.) Samaan tapaan Mooseksen laulussa, joka sisältää sanat: ”Sillä minä julistan Jehovan nimeä”, kerrotaan Jehovan menettelyistä Israelin suhteen ja kuvaillaan hänen persoonallisuuttaan (5. Mooseksen kirja 32:3–44).

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän teki Isänsä nimen ilmeiseksi opetuslapsilleen (Johannes 17:6, 26). Opetuslapset tosin tunsivat jo entuudestaan tämän nimen ja sen, mitä Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa kerrottiin Jumalan teoista, mutta nyt he tulivat tuntemaan Jehovan paljon paremmin ja suurenmoisemmalla tavalla hänen kauttaan, ”joka on Isän poven edessä” (Johannes 1:18). Kristus Jeesus edusti Isäänsä täydellisesti tehden Isänsä tekoja ja puhuen, ei omasta aloitteestaan, vaan Isänsä sanoja (Johannes 10:37, 38; 12:50; 14:10, 11, 24). Siitä syystä Jeesus saattoi sanoa: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt myös Isän.” (Johannes 14:9.)

Nämä esimerkit osoittavat selvästi, että ainoastaan Jumalan tottelevaiset palvelijat todella tuntevat hänen nimensä (1. Johanneksen kirje 4:8; 5:2, 3). Näihin ihmisiin soveltuu siksi se, mitä Jehova vakuuttaa psalmissa 91:14: ”Minä suojelen häntä, koska hän on tullut tuntemaan nimeni.” Nimi itse ei ole mikään taikasana, mutta Hän, jota sillä nimellä kutsutaan, voi suojella hänelle omistautuneen kansan. Nimi edustaa siten itse Jumalaa. Sen tähden sananlasku sanoo: ”Jehovan nimi on vahva torni. Sinne vanhurskas juoksee ja saa suojan.” (Sananlaskut 18:10.) Näin toimivat ne, jotka heittävät taakkansa Jehovalle (Psalmit 55:22). Samoin tämän nimen rakastaminen (Psalmit 5:11), sille laulaminen (Psalmit 7:17), sen avuksi huutaminen (1. Mooseksen kirja 12:8), sen kiittäminen (1. Aikakirja 16:35), siihen vannominen (5. Mooseksen kirja 6:13), sen muistaminen (Psalmit 119:55), sen pelkääminen (Psalmit 61:5), sen etsiminen (Psalmit 83:16), siihen luottaminen (Psalmit 33:21), sen ylistäminen (Psalmit 34:3) ja siihen toivonsa paneminen (Psalmit 52:9) merkitsevät tämän kaiken tekemistä Jehovalle itselleen. Jumalan nimen herjaaminen on Jumalan  rienaamista (3. Mooseksen kirja 24:11, 15, 16).

Jehova on mustasukkainen nimensä puolesta eikä suvaitse kilpailua eikä uskottomuutta palvontaa koskevissa asioissa (2. Mooseksen kirja 34:14; Hesekiel 5:13). Tätä valaisee Jumalan nimikkokansan, Israelin, esimerkki. Israelilaisia kiellettiin edes mainitsemasta muiden jumalien nimiä (2. Mooseksen kirja 23:13). Koska Raamatussa kuitenkin esiintyy väärien jumalien nimiä, viittaus ilmeisesti tarkoittaa väärien jumalien nimien mainitsemista palvontaan liittyvällä tavalla.

Israelilaiset eivät onnistuneet Jumalan nimikkokansana elämään hänen vanhurskaiden käskyjensä mukaan, ja siksi he häpäisivät eli saastuttivat Jumalan nimen (Hesekiel 43:8; Aamos 2:7). Heidän uskottomuutensa johti siihen, että Jumala rankaisi heitä, mikä antoi myös muille kansakunnille tilaisuuden puhua epäkunnioittavasti hänen nimestään (Psalmit 74:10, 18; Jesaja 52:5). Nämä kansakunnat eivät nähneet, että kuritus tuli Jehovalta, ja sen tähden ne ajattelivat virheellisesti Israelia kohdanneiden onnettomuuksien olevan merkki siitä, ettei Jehova kyennyt suojelemaan kansaansa. Puhdistaakseen nimensä tällaisesta häväistyksestä Jehova toimi nimensä tähden ja palautti israelilaisten jäännöksen heidän omaan maahansa. (Hesekiel 36:22–24.)

Jumalan nimen tunteminen merkitsee siis Jehovan tuntemista persoonana. Jehova on sanansa Raamatun välityksellä tehnyt itsensä tunnetuksi palvelijoilleen. Lisäksi hän on antanut kansalleen kunnian kantaa hänen nimeään. Meidän täytyy varoa, ettemme millään tavalla häpäise tuota nimeä, joka edustaa ainoaa tosi Jumalaa.