Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Muinaiset kirjurit ja Jumalan sana

Muinaiset kirjurit ja Jumalan sana

Muinaiset kirjurit ja Jumalan sana

RAAMATUN heprealaiset kirjoitukset saatiin valmiiksi 400-luvun loppuun mennessä eaa. Seuraavina vuosisatoina juutalaiset oppineet, eritoten soferit ja myöhemmin masoreetit, varjelivat tuota heprealaista tekstiä tarkoin. Raamatun vanhimmat kirjat ovat kuitenkin peräisin Mooseksen ja Joosuan päiviltä, eli ne valmistuivat tuhat vuotta ennen sofereiden aikaa. Ne kirjoitettiin hauraalle materiaalille, joten kirjakääröjä on varmaankin jouduttu jäljentämään useaan otteeseen. Mitä tiedetään noiden entisaikaisten kirjureiden ammatista? Oliko muinaisessa Israelissa taitavia jäljentäjiä?

Vanhimpia nykyään saatavilla olevia Raamatun käsikirjoituksia ovat Kuolleenmeren kirjakääröjen katkelmat. Jotkin niistä ovat peräisin 200- ja 100-luvulta eaa. ”Mistään Raamatun osasta ei ole käytettävissämme sen vanhempia jäljennöksiä”, selittää professori Alan R. Millard, Lähi-idän kieliin ja arkeologiaan perehtynyt tutkija. Hän kuitenkin lisää: ”Naapurikulttuurit voivat havainnollistaa muinaisten kirjureiden työskentelyä, ja noista tiedoista voi olla apua arvioitaessa heprealaista tekstiä ja sen menneisyyttä.”

Kirjurin ammatti entisaikoina

Neljätuhatta vuotta sitten Mesopotamiassa laadittiin historiallisia, uskonnollisia, lainopillisia, tieteellisiä ja kaunokirjallisia tekstejä. Kirjurikoulut kukoistivat, ja niissä opetettiin muun muassa tekstien huolellista kopiointia. Tutkijat ovat nykyään havainneet vain mitättömän pieniä muutoksia babylonialaisissa teksteissä, joita jäljennettiin kerta toisensa jälkeen vähintäänkin tuhannen vuoden aikana.

Ammattikirjureita oli muuallakin kuin Mesopotamiassa. Eräässä arkeologian tietosanakirjassa todetaan: ”1500-luvulla eaa. elänyt babylonialainen kirjuri olisi luultavasti ollut kuin kotonaan missä tahansa niistä monista kirjurikeskuksista, joita oli eri puolilla Mesopotamiaa, Syyriaa, Kanaania ja jopa Egyptiä.” (The Oxford Encyclopedia of Archaeology in the Near East.) *

Mooseksen ajan Egyptissä kirjurin ammattia arvostettiin suuresti. Jäljennettävää kirjallisuutta riitti. Yli neljätuhatta vuotta vanhoissa egyptiläisissä hautakoristeluissa kuvataan kirjureita työssään. Edellä lainatussa tietosanakirjassa kerrotaan noista muinaisaikojen kirjureista: ”Tultaessa toiselle vuosituhannelle eaa. he olivat luoneet Mesopotamian ja Egyptin korkeakulttuureita kuvailevien teosten kokoelman ja vakiinnuttaneet ammattikirjureita koskevat eettiset normit.”

Näihin ”eettisiin normeihin” sisältyi esimerkiksi se, että päätekstiin liitettiin loppukirjoituksia. Niissä mainittiin muun muassa kirjurin ja kirjoitustaulun omistajan nimet, päiväys, alkuperäinen teksti, josta taulu oli kopioitu, ja rivien määrä. Hyvin usein kirjuri lisäsi vielä sanat: ”Alkuperäisen mukaan kirjoitettu ja tarkastettu.” Nämä yksityiskohdat ilmaisevat, että muinaiset jäljentäjät halusivat olla täsmällisiä.

Professori Millard, jota lainattiin edellä, sanoo: ”Jäljentämiseen sisältyi selvästikin tarkastaminen ja korjaaminen sekä tiettyjä menetelmiä virheiden välttämiseksi. Varhaiskeskiajalla masoreetit ottivat jälleen käyttöön jotkin näistä menetelmistä, varsinkin rivien tai sanojen laskemisen.” Lähi-idässä kannustettiin siis jo Mooseksen ja Joosuan päivinä kirjoitusten jäljentäjiä huolellisuuteen ja tarkkuuteen.

Oliko israelilaistenkin keskuudessa päteviä jäljentäjiä? Mitä Raamatun sisäiset todisteet osoittavat?

Kirjureita muinaisessa Israelissa

Mooses varttui faraon huonekunnan jäsenenä (2. Mooseksen kirja 2:10; Apostolien teot 7:21, 22). Egyptologien mukaan Mooseksen kasvatukseen olisi kuulunut se, että hänelle opetettiin egyptiläisiä kirjoitusmerkkejä ja ainakin jonkin verran kirjurintaitoja. Professori James K. Hoffmeier sanoo kirjassaan Israel in Egypt: ”On syytä uskoa Raamatun perimätietoon, jonka mukaan Mooses pystyi kirjoittamaan muistiin tapahtumia ja laatimaan matkakertomuksia sekä hallitsi muita kirjurintaitoja.” *

Raamattu osoittaa, että muinaisessa Israelissa oli muitakin, jotka hallitsivat kirjurintaitoja. Erään historiateoksen mukaan Mooses ”nimitti luku- ja kirjoitustaitoisia virkamiehiä – –, jotka kirjoittivat muistiin päätöksiä ja järjestelivät asioita” (The Cambridge History of the Bible). Tämä päätelmä perustuu 5. Mooseksen kirjan 1:15:een, jossa kerrotaan: ”Niin minä [Mooses] otin heimojenne päämiehet – – ja asetin heidät päämiehiksenne, tuhannenpäälliköiksi ja sadanpäälliköiksi ja viidenkymmenenpäälliköiksi ja kymmenenpäälliköiksi ja heimojenne päällysmiehiksi.” Keitä nämä päällysmiehet olivat?

’Päällysmiestä’ merkitsevä heprean sana esiintyy Raamatussa useita kertoja Mooseksen ja Joosuan aikaa koskevissa kuvauksissa. Monet tutkijat selittävät sen tarkoittavan tässä ”sihteeriä joka tekee muistiinpanoja”, ”sellaista joka ’kirjoittaa’ tai ’merkitsee muistiin’” ja ”virkamiestä joka avusti tuomaria sihteerintöissä”. Tämän heprean sanan esiintymät osoittavat, että sellaisia sihteereitä oli Israelissa melkoinen määrä ja että heillä oli paljon tehtäviä varhaisessa hallintokoneistossa.

Kolmas esimerkki kirjurintaidoista liittyy Israelin pappeihin. Teos Encyclopaedia Judaica sanoo, että heidän ”uskonnolliset ja maalliset tehtävänsä edellyttivät heiltä luku- ja kirjoitustaitoa”. Mooses kehotti Leevin poikia: ”Aina seitsemän vuoden kuluttua – – sinun tulee lukea tämä laki koko Israelin edessä.” Pappien tehtäväksi tuli huolehtia Lain virallisesta jäljennöksestä. Myöhemmät jäljennökset kirjoitettiin heidän valtuutuksellaan ja valvonnassaan. (5. Mooseksen kirja 17:18, 19; 31:10, 11.)

Mietihän vielä, miten ensimmäinen jäljennös Laista tehtiin. Mooses sanoi israelilaisille viimeisenä elinkuukautenaan: ”Niinä päivinä, joina te menette Jordanin yli siihen maahan, jonka Jehova, sinun Jumalasi, sinulle antaa, sinun on myös pystytettävä itsellesi suuria kiviä ja valkaistava ne kalkilla. Ja mentyäsi yli sinun on kirjoitettava niihin kaikki tämän lain sanat.” (5. Mooseksen kirja 27:1–4.) Jerikon ja Ain tuhon jälkeen israelilaiset kokoontuivat Ebalinvuoren luo, joka sijaitsi keskeisellä paikalla Luvatussa maassa. Siellä Joosua tosiaankin kirjoitti alttarin kiviin ”jäljennöksen Mooseksen laista”. (Joosua 8:30–32.) Piirtokirjoituksia voitiin tehdä, koska ihmiset osasivat kirjoittaa ja lukea. Entisaikojen israelilaisilla oli siis kielitajua ja tarvittavia taitoja, niin että he pystyivät säilyttämään pyhät tekstinsä tarkkoina.

Raamatun luotettavuus

Mooseksen ja Joosuan päivien jälkeen valmistettiin monia muita hepreankielisiä kirjakääröjä ja niitä jäljennettiin käsin. Koska jäljennökset kuluivat loppuun tai kärsivät kosteus- tai homevaurioita, niiden tilalle oli tehtävä uusia jäljennöksiä. Jäljentäminen jatkuikin halki vuosisatojen.

Vaikka Raamatun jäljentäjät olivat huolellisia, tekstiin pääsi pakostakin pujahtamaan joitakin virheitä. Muuttuiko Raamatun teksti olennaisesti jäljennysvirheiden vuoksi? Ei muuttunut. Muinaisten käsikirjoitusten huolellinen vertailu osoittaa, että nämä virheet ovat yleensä vähäpätöisiä ja että ne eivät vaikuta Raamatun yleiseen luotettavuuteen.

Jeesuksen Kristuksen mielipide Raamatun vanhimmista kirjoista lujittaa kristittyjen luottamusta siihen, että Pyhän Raamatun teksti on säilynyt puhtaana. Esimerkiksi kysymykset ”Ettekö ole lukeneet Mooseksen kirjasta?” ja ”Eikö Mooses antanut teille Lain?” osoittavat, että Jeesus piti luotettavina niitä käsin kirjoitettuja jäljennöksiä, jotka olivat saatavilla hänen maan päällä ollessaan. (Markus 12:26; Johannes 7:19.) Lisäksi hän vahvisti kaikkien Raamatun heprealaisten kirjoitusten väärentämättömyyden sanoessaan: ”Kaiken, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen lakiin ja Profeettoihin ja Psalmeihin, on täytyttävä.” (Luukas 24:44.)

Meillä on siksi täysi syy luottaa siihen, että Pyhän Raamatun teksti on välittynyt tarkasti hamasta muinaisuudesta. Henkeytetty profeetta Jesaja sanoikin sattuvasti: ”Vihreä ruoho on kuivunut, kukka on kuihtunut, mutta ajan hämärään asti pysyy Jumalamme sana.” (Jesaja 40:8.)

[Alaviitteet]

^ kpl 6 Joosua, joka eli 1500-luvulla eaa., mainitsee Kirjat-Sefer-nimisen kanaanilaiskaupungin. Nimen merkitys on ’kirjan kaupunki’ tai ’kirjurin kaupunki’. (Joosua 15:15, 16.)

^ kpl 12 2. Mooseksen kirjan 24:4, 7:ssä ja 34:27, 28:ssa sekä 5. Mooseksen kirjan 31:24–26:ssa Mooseksen kerrotaan merkinneen muistiin Lakiin liittyviä asioita. 5. Mooseksen kirjan 31:22:ssa puhutaan hänen kirjoittamastaan laulusta ja 4. Mooseksen kirjan 33:2:ssa viitataan matkakertomukseen, jonka hän laati erämaavaelluksesta.

[Kuva s. 18]

Egyptiläinen kirjuri työssään.

[Kuva s. 19]

Raamatun vanhimmat kirjat ovat peräisin Mooseksen ajalta.