Alistumme nöyrästi rakkaudellisten paimenten alaisuuteen

”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia.” (HEPREALAISILLE 13:17)

1, 2. Mitkä raamatunkohdat osoittavat, että Jehova ja Jeesus ovat rakkaudellisia Paimenia?

JEHOVA JUMALA ja hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat rakkaudellisia Paimenia. Jesaja ennusti: ”Katso! Suvereeni Herra Jehova itse tulee voimakkaana, ja hänen käsivartensa hallitsee hänen puolestaan. – – Paimenen tavoin hän kaitsee laumaansa. Käsivarrellaan hän kerää karitsat, ja povellaan hän kantaa niitä. Imettäviä hän ohjaa varovasti.” (Jesaja 40:10, 11.)

² Tämä ennallistusennustus täyttyi ensi kerran, kun juutalaisten jäännös palasi Juudaan vuonna 537 eaa. (2. Aikakirja 36:22, 23). Se täyttyi uudelleen, kun Suurempi Kyyros, Jeesus Kristus, vapautti voidellun jäännöksen ”Suuresta Babylonista” vuonna 1919 (Ilmestys 18:2; Jesaja 44:28). Hän on ”käsivarsi”, jonka avulla Jehova hallitsee, kokoaa yhteen lampaat ja kaitsee niitä hellästi. Jeesus itse sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen lampaani, ja minun lampaani tuntevat minut.” (Johannes 10:14.)

3. Miten Jehova osoittaa olevansa kiinnostunut siitä, miten hänen lampaitaan kohdellaan?

³ Jesajan 40:10, 11:n profetia korostaa sitä, miten hellästi Jehova kaitsee kansaansa (Psalmit 23:1–6). Palvellessaan maan päällä Jeesuskin huolehti hellästi opetuslapsistaan ja ihmisistä yleensä (Matteus 11:28–30; Markus 6:34). Sekä Jehova että Jeesus paheksuivat sitä, että Israelin säälimättömät paimenet eli johtajat häpeämättömästi laiminlöivät ja riistivät laumojaan (Hesekiel 34:2–10; Matteus 23:3, 4, 15). Jehova lupasi: ”Minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää joudu ryöstettäviksi, ja minä olen tuomitseva lampaan ja lampaan välillä. Ja minä herätän heille yhden paimenen, ja hänen, palvelijani Daavidin, on ruokittava heitä. Hän itse ruokkii heitä, ja juuri hänestä tulee heidän paimenensa.” (Hesekiel 34:22, 23.) Tänä lopun aikana Suurempi Daavid, Jeesus Kristus, on tuo ”yksi paimen”. Jehova on asettanut Jeesuksen huolehtimaan kaikista Hänen maan päällä olevista palvelijoistaan, sekä hengellä voidelluista kristityistä että ”muista lampaista” (Johannes 10:16).

 Lahjoja taivaasta

4, 5. a) Minkä kallisarvoisen lahjan Jehova on antanut maan päällä olevalle kansalleen? b) Minkä lahjan Jeesus on antanut seurakunnalleen?

⁴ Kun Jehova ”herätti – – yhden paimenen”, Jeesuksen Kristuksen, maan päällä oleville palvelijoilleen, kristillinen seurakunta sai kallisarvoisen lahjan. Tämä lahja, taivaallinen Johtaja, ennustettiin Jesajan 55:4:ssä: ”Katso! Todistajaksi kansallisille ryhmille olen hänet antanut, johtajaksi ja käskijäksi kansallisille ryhmille.” Sekä voidellut kristityt että ”suuren joukon” jäsenet kootaan kaikkien kansallisten ryhmien, heimojen, kansojen ja kielten keskuudesta (Ilmestys 5:9, 10; 7:9). Heistä muodostuu kansainvälinen seurakunta, ”yksi lauma”, joka on ”yhden paimenen”, Kristuksen Jeesuksen, alaisuudessa.

⁵ Jeesuskin on antanut maan päällä olevalle seurakunnalleen kallisarvoisen lahjan, uskollisia alipaimenia. Jehovaa ja Jeesusta jäljitellen he paimentavat laumaa hellästi. Apostoli Paavali puhui tästä rakkaudellisesta lahjasta, kun hän kirjoitti Efesoksen kristityille: ”’Kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” (Efesolaisille 4:8, 11, 12.)

6. Miten Ilmestyksen 1:16, 20 kuvaili vanhimmistoissa palvelevia voideltuja valvojia, ja mitä voidaan sanoa muihin lampaisiin kuuluvista nimitetyistä vanhimmista?

⁶ Nämä ”lahjat ihmisinä” ovat valvojia eli vanhimpia, jotka Jehova ja hänen Poikansa ovat pyhän hengen välityksellä nimittäneet paimentamaan lampaita hellästi (Apostolien teot 20:28, 29). Aluksi nämä valvojat olivat kaikki voideltuja kristittyjä miehiä. Voidellun seurakunnan vanhimmistoissa toimivia sanottiin Ilmestyksen 1:16, 20:ssä vertauskuvallisesti Kristuksen oikeassa kädessä eli hänen valvonnassaan oleviksi ”tähdiksi” tai ”enkeleiksi”. Tänä lopun aikana maan päällä olevien voideltujen valvojien määrä kuitenkin vähenee jatkuvasti. Siksi suuri enemmistö seurakuntien kristityistä vanhimmista on muita lampaita. Koska hallintoelimen edustajat nimittävät heidät pyhän hengen johdolla, heidänkin voidaan sanoa olevan Hyvän Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, oikean käden eli ohjauksen alaisuudessa (Jesaja 61:5, 6). Seurakuntiemme vanhimmat ovat alamaisia Kristukselle, seurakunnan Päälle, ja siksi meidän tulee olla yhteistoiminnassa heidän kanssaan (Kolossalaisille 1:18).

Tottelevaisuus ja alamaisuus

7. Miten Paavali neuvoi suhtautumaan kristittyihin valvojiin?

⁷ Taivaalliset Paimenemme Jehova Jumala ja Jeesus Kristus ovat asettaneet alipaimenet  vastuuasemiin seurakunnassa ja odottavat, että tottelemme heitä ja alistumme heidän johtoonsa (1. Pietarin kirje 5:5). Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja tarkastellessanne, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan. Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:7, 17.)

8. Mitä Paavali kehottaa meitä ”tarkastelemaan”, ja millä tavalla meidän pitäisi ”olla tottelevaisia”?

⁸ Huomaa, että Paavali kehottaa meitä ”tarkastelemaan” eli harkitsemaan huolellisesti sitä, millaiseksi vanhinten uskollinen ”käytös osoittautuu”, ja jäljittelemään tällaisia uskon esimerkkejä. Lisäksi hän neuvoo meitä olemaan tottelevaisia näille nimitetyille miehille ja alistumaan heidän ohjaukseensa. Raamatunoppinut R. T. France selittää, että tässä sanoilla ”olkaa tottelevaisia” käännetty alkuperäinen kreikan sana ei ole ”tavallinen tottelevaisuudesta käytetty sana, vaan se merkitsee kirjaimellisesti ’olkaa vakuuttuneita’ ja ilmaisee, että heidän johtonsa hyväksytään halukkaasti”. Emme tottele vanhimpia vain siksi, että Jumalan sana kehottaa meitä tekemään niin, vaan myös siksi, että olemme vakuuttuneita siitä, että heillä on sydämellään Valtakunnan edut ja meidän parhaamme. Olemme totisesti onnellisia, jos hyväksymme halukkaasti heidän johtonsa.

9. Miksi meidän on tarpeellista olla paitsi tottelevaisia myös alistuvaisia?

⁹ Entä jos emme jossakin tapauksessa ole varmoja siitä, että vanhinten ohjausta noudattamalla päästään parhaaseen tulokseen? Silloin meiltä vaaditaan alistuvaisuutta. On helppo totella, kun kaikki on selvää ja olemme asioista samaa mieltä. Mutta todellista alistuvaisuutta ilmaisemme antaessamme myöten silloinkin, kun emme ymmärrä saamaamme ohjausta. Pietari, josta tuli myöhemmin apostoli, osoitti tällaista alistuvaisuutta (Luukas 5:4, 5).

Neljä syytä alttiiseen yhteistoimintaan

10, 11. Millä tavoin valvojat ovat puhuneet Jumalan sanaa toisille kristityille ensimmäisellä vuosisadalla ja nykyään?

¹⁰ Edellä lainattiin Heprealaiskirjeen 13:7, 17:ää, jossa Paavali esittää neljä syytä olla tottelevaisia ja alistuvaisia kristityille valvojille. Ensimmäinen on se, että he ”ovat puhuneet – – [meille] Jumalan sanaa”. Muistamme, että Jeesus antaa seurakunnalle ”lahjoja ihmisinä” ”pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen” (Efesolaisille 4:11, 12). Jeesus palautti ensimmäisen vuosisadan kristittyjen ajattelun ja käytöksen kohdalleen uskollisten alipaimenten välityksellä, joista jotkut henkeytettiin kirjoittamaan kirjeitä seurakunnille. Hän käytti näitä hengen nimittämiä valvojia opastamaan ja vahvistamaan varhaiskristittyjä. (1. Korinttilaisille 16:15–18; 2. Timoteukselle 2:2; Titukselle 1:5.)

¹¹ Nykyään Jeesus johtaa meitä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” välityksellä, jota edustavat sen hallintoelin ja nimitetyt vanhimmat (Matteus 24:45). Kunnioituksesta ”ylipaimenta”, Jeesusta Kristusta, kohtaan noudatamme Paavalin neuvoa: ”Pitäkää arvossa niitä, jotka työskentelevät kovasti teidän keskuudessanne ja johtavat teitä Herrassa ja vakavasti neuvovat teitä.” (1. Pietarin kirje 5:4; 1. Tessalonikalaisille 5:12; 1. Timoteukselle 5:17.)

12. Miten vanhimmat valvovat sielujamme?

¹² Toinen syy olla yhteistoiminnassa kristittyjen valvojien kanssa on se, että he ”valvovat – – [meidän] sielujamme”. Jos he huomaavat asenteessamme tai käytöksessämme jotakin, mikä voisi vaarantaa hengellisyytemme, he antavat meille nopeasti tarpeellisia neuvoja palauttaakseen meidät kohdallemme  (Galatalaisille 6:1). Verbillä ”valvoa” käännetty kreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ’pidättyä unesta’. Erään raamatunoppineen mukaan se ”tuo mieleen paimenen herpaantumattoman valppauden”. Vanhimmat säilyttävät hengellisen valppauden ja saattavat jopa viettää unettomia öitä kantaessaan huolta hengellisestä hyvinvoinnistamme. Eikö meidän pitäisi olla halukkaasti yhteistoiminnassa tällaisten rakkaudellisten alipaimenten kanssa, jotka jäljittelevät parhaansa mukaan Jeesuksen Kristuksen, ”suuren lampaiden paimenen”, hellää huolenpitoa? (Heprealaisille 13:20.)

13. Kenelle ja millä tavoin valvojat ja kaikki kristityt ovat tilivelvollisia?

¹³ Kolmas syy olla halukkaasti yhteistoiminnassa valvojien kanssa on se, että he valvovat meitä ”sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin”. He muistavat, että he ovat alipaimenia ja palvelevat taivaallisten Paimenten, Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa (Hesekiel 34:22–24). Jehova omistaa lampaat, jotka ”hän osti omansa verellä”, ja pitää nimitettyjä valvojia tilivelvollisina: heidän on kohdeltava laumaa ”hellästi” (Apostolien teot 20:28, 29). Me kaikki olemme vastuussa Jehovalle siitä, miten suhtaudumme hänen ohjaukseensa (Roomalaisille 14:10–12). Tottelevaisuutemme nimitetyille vanhimmille todistaa lisäksi, että olemme alamaisia Kristukselle, seurakunnan Päälle (Kolossalaisille 2:19).

14. Mikä voisi saada kristityt valvojat hoitamaan tehtäviään ”huokaillen”, ja mihin se johtaisi?

¹⁴ Paavali esitti neljännen syyn siihen, että meidän pitäisi olla nöyrästi alamaisia kristityille valvojille, kun hän kirjoitti: ”Jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Heprealaisille 13:17.) Kristityt vanhimmat kantavat monien tärkeiden tehtäviensä vuoksi raskasta kuormaa. Heidän täytyy opettaa, paimentaa, ottaa johto saarnaamistyössä, kasvattaa perhettään ja käsitellä seurakunnan ongelmia. (2. Korinttilaisille 11:28, 29.) Jos emme ole yhteistoiminnassa heidän kanssaan, me vain lisäämme heidän kuormaansa. Se saisi heidät ”huokailemaan”. Vastahakoisuutemme herättäisi tyytymättömyyttä Jehovassa ja  voisi koitua vahingoksemme. Kun toisaalta osoitamme oikeaa kunnioitusta ja olemme yhteistoiminnassa vanhinten kanssa, he voivat hoitaa velvollisuutensa iloiten. Tämä edistää yksimielisyyttä, ja voimme jatkaa iloisina Valtakunnan saarnaamista. (Roomalaisille 15:5, 6.)

Alamaisuutemme osoittaminen

15. Miten voimme osoittaa tottelevaisuutta ja alamaisuutta?

¹⁵ Voimme olla yhteistyössä nimitettyjen valvojien kanssa monin käytännön tavoin. Ehkä vanhimmat ovat alueen uusien olosuhteiden vuoksi muuttaneet kenttäpalveluskokousten ajankohtia. Olemmeko halukkaita mukauttamaan aikatauluamme voidaksemme tukea uusia järjestelyjä? Näin tekemällä voimme saada odottamattomia siunauksia. Vieraileeko palvelusvalvoja kirjantutkisteluryhmässämme? Meidän kannattaa osallistua mahdollisimman paljon saarnaamistyöhön tuolla viikolla. Olemmeko saaneet tehtävän teokraattisessa palveluskoulussa? Meidän tulisi pyrkiä olemaan läsnä ja huolehtia tehtävästämme. Onko seurakunnan kirjantutkisteluvalvoja ilmoittanut, että meidän ryhmällämme on vuoro siivota valtakunnansali? Haluamme varmasti antaa hänelle täyden tukemme siinä määrin kuin terveytemme ja voimamme sallivat. Näillä ja monilla muilla tavoilla osoitamme alamaisuutta niille miehille, jotka Jehova ja hänen Poikansa ovat nimittäneet huolehtimaan laumasta.

16. Miksi se, että joku vanhin ei toimi ohjeiden mukaisesti, ei antaisi meille oikeutta kapinoida?

¹⁶ Joskus joku vanhin ei ehkä noudata uskollisen orjaluokan ja sen hallintoelimen ohjausta. Jos hän jatkaa tällaista menettelyä, hän joutuu tekemään tilin Jehovalle, ”sielumme paimenelle ja valvojalle” (1. Pietarin kirje 2:25). Tällaisen vanhimman laiminlyönnit tai virheet eivät kuitenkaan anna meille oikeutta niskoitteluun. Jehova ei siunaa tottelemattomuutta eikä kapinallisuutta. (4. Mooseksen kirja 12:1, 2, 9–11.)

Jehova siunaa altista yhteistoimintaa

17. Miten meidän tulisi suhtautua valvojiimme?

¹⁷ Jehova Jumala tietää, että miehet, jotka hän on nimittänyt valvojiksi, ovat epätäydellisiä. Hän kuitenkin käyttää heitä ja kaitsee henkensä välityksellä maan päällä olevaa kansaansa. Vanhimmista – samoin kuin meistä kaikista – pitää paikkansa se, että ”voima, joka ylittää tavanomaisen, – – [on] Jumalan eikä meistä itsestämme” (2. Korinttilaisille 4:7). Meidän tulisi siksi kiittää Jehovaa kaikesta siitä, mitä hän tekee uskollisten valvojiemme välityksellä, ja olla heidän kanssaan yhteistoiminnassa halukkaasti.

18. Mitä tosiasiassa ilmaisemme, kun olemme alamaisia valvojillemme?

¹⁸ Jeremian 3:15:ssä kuvaillaan, millaisia paimenia Jehova lupasi antaa laumalleen viimeisinä päivinä. Hän sanoi: ”Minä olen antava teille sydämeni mukaisia paimenia, ja varmasti he ruokkivat teitä tiedolla ja ymmärtäväisyydellä.” Keskuudessamme olevat vanhimmat pyrkivät parhaansa mukaan toimimaan tämän kuvauksen mukaisesti. He tekevät varmasti hyvää työtä opettaessaan ja suojellessaan Jehovan lampaita. Osoitamme, että arvostamme heidän kovaa työtään, kun olemme halukkaasti yhteistoiminnassa heidän kanssaan ja olemme tottelevaisia ja alistuvaisia. Siten ilmaisemme arvostuksemme myös taivaallisia Paimeniamme, Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta, kohtaan.

Kertaukseksi

• Miten Jehova ja Jeesus Kristus ovat osoittautuneet rakkaudellisiksi Paimeniksi?

• Miksi tottelevaisuuden lisäksi tarvitaan alistuvaisuutta?

• Millä käytännön tavoilla voimme osoittaa alamaisuutemme?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 27]

Kristityt vanhimmat alistuvat Kristuksen johtoon.

[Kuvat s. 29]

Voimme osoittaa alamaisuutemme Jehovan nimitetyille paimenille monin tavoin.