Jumalaa miellyttävät uhrit

”ELÄMÄ kumpusi kuolemasta – näin uskoivat asteekit, joiden uhraamien ihmisuhrien määrä oli jotain ennennäkemätöntä Meso-Amerikassa”, kerrotaan kirjassa The Mighty Aztecs. Siinä jatketaan: ”Valtakunnan kasvaessa sen hauraan itseluottamuksen pönkittämiseksi tarvittiin verta, aina vain lisää verta.” Erään hakuteoksen mukaan asteekit uhrasivat jopa 20000 ihmisuhria vuodessa.

Kautta historian pelko ja epävarmuus tai syyllisyys ja katumus ovat saaneet ihmiset uhraamaan jumalilleen mitä erilaisimpia uhreja. Toisaalta Raamattu osoittaa, että jotkin uhrit olivat itsensä kaikkivaltiaan Jumalan Jehovan asettamia. Siksi onkin aiheellista kysyä: Millaiset uhrit miellyttävät Jumalaa? Tulisiko uhraamisen kuulua palvontaan nykyään?

Uhrit ja tosi palvonta

Kun Israelin kansakunta muodostettiin, Jehova antoi tarkat ohjeet siitä, miten hän halusi israelilaisten palvovan häntä. Myös uhraamisesta annettiin ohjeita. (4. Mooseksen kirja, luvut 28 ja 29.) Uhreja esitettiin maan sadosta, ja uhriksi annettiin eläimiä, esimerkiksi sonneja, lampaita, vuohia, kyyhkysiä tai turturikyyhkyjä (3. Mooseksen kirja 1:3, 5, 10, 14; 23:10–18; 4. Mooseksen kirja 15:1–7; 28:7). Kokonaispolttouhrit piti polttaa kokonaan tulessa (2. Mooseksen kirja 29:38–42). Yhteysteurasuhrien uhraajat osallistuivat niihin syömällä siitä, mikä uhrattiin Jumalalle (3. Mooseksen kirja 19:5–8).

Kaikki Mooseksen lain alaisuudessa Jumalalle esitetyt uhrit olivat osa palvontaa. Niiden avulla israelilaiset tunnustivat, että Jehova on kaikkeuden Suvereeni. Uhrien välityksellä he kiittivät Jumalaa hänen siunauksestaan ja suojeluksestaan sekä saivat syntinsä anteeksi. Niin kauan kuin he noudattivat uskollisesti niitä vaatimuksia, jotka Jehova oli asettanut palvontaa varten, heitä siunattiin runsaasti (Sananlaskut 3:9, 10).

Jehovalle oli tärkeintä uhraajien asenne. Profeettansa Hoosean välityksellä hän sanoi: ”Rakkaudelliseen huomaavaisuuteen minä olen mieltynyt enkä teurasuhriin ja Jumalan tuntemukseen ennemmin kuin kokonaispolttouhreihin.” (Hoosea 6: 6.) Kun Israelin kansa luopui tosi palvonnasta, harjoitti irstautta ja vuodatti viatonta verta, uhreilla, joita se esitti Jehovan alttarilla, ei ollut mitään arvoa. Jehova sanoi siksi kansalleen Jesajan kautta: ”Mitä hyötyä minulle on monista teurasuhreistanne? – – Olen saanut tarpeekseni kokonaispolttouhripässeistä ja syöttöeläinten rasvasta, enkä ole mieltynyt nuorten sonnien enkä uroskaritsojen enkä pukkien vereen.” (Jesaja 1:11.)

”Mitä minä en ole käskenyt”

Israelilaisten toiminnan räikeänä vastakohtana Kanaanin asukkaat uhrasivat lapsiaan jumalilleen. Yksi tällainen jumala oli ammonilaisten Molek, joka tunnettiin myös nimillä Milkom ja Molok. (1. Kuninkaiden kirja 11:5, 7, 33; Apostolien teot 7:43.) Eräässä Raamatun käsikirjassa sanotaan: ”Kanaanilaiset palvoivat antautumalla moraalittomiin nautintoihin jumaliensa edessä – mikä heillä oli uskonnollinen rituaali – ja sitten murhaamalla esikoislapsensa uhriksi näille samoille jumalille.” (Halley’s Bible Handbook.)

Miellyttivätkö sellaiset tavat Jehova Jumalaa? Eivät missään tapauksessa. Kun israelilaiset olivat menossa Luvattuun maahan, Jehova esitti heille 3. Mooseksen kirjan 20:2, 3:ssa olevan käskyn: ”Sinun pitää sanoa Israelin pojille: ’Jokainen mies Israelin pojista ja jokainen Israelissa asustava muukalaisasukas, joka antaa jälkeläisiään Molekille, tulee ehdottomasti surmata. Maan kansan tulee kivittää hänet kuoliaaksi. Ja minä käännän kasvoni sitä miestä vastaan, ja minä karsin hänet pois kansansa keskuudesta, koska hän on antanut jälkeläisiään Molekille saastuttaakseen pyhän paikkani ja häpäistäkseen pyhän nimeni.’”

Uskomatonta kyllä, jotkut tosi palvonnasta harhautuneet israelilaiset omaksuivat tämän demonisen tavan uhrata lapsiaan väärille jumalille. Psalmissa 106:35–38 kerrotaan tästä: ”He alkoivat sekoittua kansakuntiin ja oppivat heidän tekojaan. Ja he palvelivat heidän epäjumaliaan, ja niistä tuli heille ansa. Ja he uhrasivat poikiaan ja tyttäriään demoneille. Niin he vuodattivat viatonta verta, niiden poikiensa ja tyttäriensä verta, jotka he uhrasivat Kanaanin epäjumalille, ja maa saastui verenvuodatuksesta.”

Jehova inhosi tätä tapaa, kuten ilmenee siitä, mitä hän sanoi profeettansa Jeremian välityksellä Juudan pojista: ”He ovat asettaneet iljetyksensä huoneeseen, joka on otettu minun nimiini, saastuttaakseen sen. Ja he ovat rakentaneet Hinnomin pojan laaksossa olevan Tofetin  uhrikukkulat polttaakseen poikiaan ja tyttäriään tulessa, mitä minä en ole käskenyt ja mikä ei ole noussut sydämeeni.” (Jeremia 7:30, 31.)

Koska Israelin kansa antautui tällaisiin iljettäviin tapoihin, se menetti viimein Jumalan suosion. Lopulta sen pääkaupunki Jerusalem tuhottiin, ja kansa vietiin vankeuteen Babyloniin. (Jeremia 7:32–34.) Ihmisuhrien uhraaminen ei selvästikään ole lähtöisin tosi Jumalasta. Se ei kuulu puhtaaseen palvontaan vaan on demonista, ja Jumalan tosi palvojat pysyvät erossa kaikesta siihen liittyvästä.

Kristuksen Jeesuksen lunastusuhri

Jotkut voivat kuitenkin kysyä, miksi Jehovan laki sitten vaati israelilaisia uhraamaan eläinuhreja. Apostoli Paavali käsitteli juuri tätä kysymystä ja vastasi siihen sanomalla: ”Miksi sitten Laki? Se lisättiin tekemään rikkomukset ilmeisiksi, kunnes saapuisi se siemen, jolle lupaus oli annettu – –. Näin ollen Laista on tullut meidän kasvattajamme, joka johtaa Kristukseen.” (Galatalaisille 3:19–24.) Mooseksen lain alaisuudessa uhratut eläinuhrit edustivat suurempaa uhria, jonka Jehova Jumala antaisi ihmiskunnan puolesta, nimittäin Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhria. Jeesus viittasi tähän rakkaudelliseen tekoon sanoessaan: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

Rakkaudesta Jumalaa ja ihmisiä kohtaan Jeesus luovutti halukkaasti täydellisen ihmiselämänsä lunnaiksi Aadamin jälkeläisten puolesta (Roomalaisille 5:12, 15). Jeesus sanoi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matteus 20:28.) Kukaan toinen maan päällä ei olisi voinut lunastaa ihmisiä synnin ja kuoleman orjuudesta, johon Aadam oli myynyt heidät (Psalmit 49:7, 8). Paavali selittikin, että Jeesus ”meni, ei vuohien ja nuorten sonnien verta mukanaan, vaan oma verensä mukanaan kerta kaikkiaan pyhään paikkaan ja hankki meille ikuisen vapautuksen” (Heprealaisille 9:12). Ottamalla vastaan Jeesuksen uhriveren Jumala ”pyyhki pois meitä vastaan olleen käsin kirjoitetun asiakirjan”. Toisin sanoen Jehova kumosi lakiliiton ja sen alaisuudessa vaaditut uhrit ja antoi ”lahjaksi – – ikuisen elämän”. (Kolossalaisille 2:14; Roomalaisille 6:23.)

Hengellisiä uhreja

Koska eläinuhrit eivät enää kuulu tosi palvontaan, vaaditaanko meiltä nykyään mitään uhreja? Kyllä vaaditaan. Jeesus Kristus vietti uhrautuvaa elämää palvellessaan Jumalaa ja uhrasi lopulta itsensä ihmiskunnan puolesta. Siksi hän sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Jokaisen, joka haluaa tulla Jeesuksen seuraajaksi, täytyy siis uhrata joitakin uhreja. Millaisia?

Ensinnäkään Kristuksen aito seuraaja ei elä enää itselleen vaan Jumalan tahdon tekemistä varten. Hän alistaa oman tahtonsa  ja omat halunsa Jumalan tahtoon. Huomaa, miten apostoli Paavali ilmaisi asian: ”Minä Jumalan sääliväisyyden kautta hartaasti pyydän teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne. Ja älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:1, 2.)

Lisäksi Raamattu osoittaa, että ylistyksen ilmaustemme voidaan katsoa olevan ikään kuin uhreja Jehovalle. Profeetta Hoosea puhui ”huultemme nuorista sonneista” ja viittasi näin siihen, että Jumala pitää huultemme ylistystä erityisen miellyttävänä uhrina (Hoosea 14:2). Apostoli Paavali kannusti heprealaiskristittyjä uhraamaan ”Jumalalle ylistysuhria, toisin sanoen niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään” (Heprealaisille 13:15). Nykyään Jehovan todistajat saarnaavat hyvää uutista erittäin innokkaasti ja tekevät opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä (Matteus 24:14; 28:19, 20). He uhraavat ylistysuhreja Jumalalle yötä päivää kautta maailman (Ilmestys 7:15).

Saarnaamisen ohella Jumalaa miellyttäviin uhreihin kuuluu hyvän tekeminen toisille. Paavali kehotti: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” (Heprealaisille 13:16.) Jotta ylistysuhrit miellyttäisivät Jumalaa, uhraajilta vaaditaan hyvää käytöstä. Paavali muistutti: ”Käyttäytykää vain Kristusta koskevan hyvän uutisen arvon mukaisesti.” (Filippiläisille 1:27; Jesaja 52:11.)

Kuten muinoin niin nykyäänkin kaikki uhrit tosi palvonnan tukemiseksi johtavat suureen iloon ja Jehovan siunaukseen. Uhratkaamme siksi parhaamme mukaan uhreja, jotka todella miellyttävät Jumalaa!

[Kuva s. 18]

”Poikiansa ja tyttäriänsä – – he uhrasivat Kanaanin epäjumalille.”

[Kuvat s. 20]

Tosi kristityt uhraavat Jumalaa miellyttäviä uhreja saarnaamalla hyvää uutista ja auttamalla toisia muilla tavoin.