Paavalin jalanjäljissä Beroiaan

Elettiin suunnilleen vuotta 50. Kahden lähetystyöntekijän, Paavalin ja Silaksen, työ Makedoniassa sijaitsevassa Tessalonikan satamakaupungissa menestyi, ja monista tuli uskovia. Heitä vastaan nousi kuitenkin metelöivä joukko. Mitä tehdä? Sekä vastaperustetun seurakunnan takia että oman turvallisuutensa vuoksi Paavali ja Silas lähtivät pakoon heti yöllä. He matkustivat saarnaamaan seuraavaan kohteeseen, Beroiaan.

BEROIAN (Véroian) voi nähdä jo kaukaa. Tuo kaupunki sijaitsee vehreän Bermiosvuoren juurella sen itäpuolella, noin 65 kilometriä Tessalonikasta lounaaseen. Egeanmerelle on matkaa noin 40 kilometriä. Beroian eteläpuolella kohoaa Olymposvuori, jolla antiikin helleenit kuvittelivat pantheoninsa pääjumalien asuvan.

Beroia kiinnostaa Raamatun tutkijoita, sillä Paavali saarnasi siellä ja sai monia kääntymään kristillisyyteen (Apostolien teot 17:10–15). Lähdetäänpä nyt tutustumaan kaupungin historiaan Paavalin jalanjäljissä.

Varhaishistoria

Kaupungin perustamisen ajankohdasta ei ole varmaa tietoa. Suunnilleen 600-luvulla eaa. makedonialaiset ajoivat pois sen ensimmäiset asukkaat, jotka olivat luultavasti frygialaisheimoja. Kolmesataa vuotta myöhemmin Makedonia rikastui Aleksanteri Suuren valloitusten ansiosta. Noihin aikoihin pystytettiin mahtavia muureja ja vaikuttavia rakennuksia, esimerkiksi pyhäköt Zeukselle, Artemiille, Apollonille, Athenelle ja muille Kreikan jumalille.

Eräässä historiakirjassa todetaan, että Beroialla oli vuosisatojen ajan ”tärkeä asema lähiseudulla ja yleensäkin Pohjois-Kreikassa”. Kaupungista tuli erityisen huomattava Makedonian viimeisen dynastian, antigonidien, hallituskaudella (306–168 eaa.). Lopulta Rooma syöksi tuon hallitsijasuvun vallasta.

Kun roomalaiset kukistivat kuningas Filippos V:n vuonna 197 eaa., ”vanha voimatasapaino järkkyi ja Rooma sai määräysvallan Välimeren itäosassa”, toteaa Encyclopædia Britannica. Vuonna 168 eaa. eräs roomalainen sotapäällikkö voitti ratkaisevan taistelun muinaisen Makedonian viimeistä hallitsijaa Perseusta vastaan Pydnassa, muutamia kilometrejä Beroiasta etelään. Raamatun  ennustuksen mukaisesti Rooma oli noussut Kreikan maailmanvallan tilalle (Daniel 7:6, 7, 23). Tuon taistelun jälkeen Beroia antautui Rooman vallan alaisuuteen ensimmäisten makedonialaiskaupunkien joukossa.

Ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Makedoniasta tuli Pompeiuksen ja Julius Caesarin välisen taistelun näyttämö. Itse asiassa Pompeius sijoitti päämajansa ja armeijansa Beroian läheisyyteen.

Kukoistusaika Rooman vallan alaisuudessa

Pax Romanan eli Rooman rauhan aikana Beroiassa näki pylväiden reunustamia kivipäällysteisiä katuja. Siellä oli julkisia kylpylöitä, teattereita, kirjastoja ja tiloja gladiaattoritaisteluja varten. Juomavesi virtasi putkia pitkin, ja kaupungissa oli maanalainen viemärijärjestelmä. Beroia kasvatti mainettaan liike-elämän keskuksena, jossa kävi kauppiaita, taiteilijoita ja urheilijoita. Monet tulivat katsomaan urheilukilpailuja ja muita esityksiä. Ulkomaalaiset saattoivat löytää palvontapaikkoja, joissa heidän oli mahdollista harjoittaa omaa uskontoaan. Tässä kaupungissa koko roomalaisen maailman kultit kohtasivat ja sekoittuivat toisiinsa.

Beroiassa palvottiin muun muassa Rooman keisareita, jotka oli kuolemansa jälkeen julistettu jumaliksi. Se ei ehkä kummastuttanut beroialaisia, sillä ennen keisarinpalvontaa oli Aleksanteri Suurta kunnioitettu ja palvottu jumalana. Eräässä kreikkalaisessa lähdeteoksessa sanotaan: ”Imperiumin  itäosan helleenit olivat tottuneet kunnioittamaan kuningasta jumalana hänen eläessään, ja niinpä he soivat kernaasti uskonnollisen kunnioituksensa myös Rooman keisareille – –. Heidän kolikoissaan keisari kuvattiin jumalaksi, jolla oli päässään säteilevä seppele. He esittivät hänelle rukouksia sekä hymnejä ja lauluja ikään kuin jumalalle.” Pystytettiin alttareita ja temppeleitä, keisarille uhrattiin uhreja ja järjestettiin kulttijuhlia, joissa urheilijat, taiteilijat ja kirjailijat kilpailivat toistensa kanssa. Keisarikin tuli joskus juhliin.

Miksi pakanapalvonta oli keskittynyt Beroiaan? Koska siellä kokoontui Makedonian koinon eli tuon provinssin kaupunkeja edustavien valtuutettujen kokous. Nämä valtuutetut kokoontuivat säännöllisesti Beroiaan keskustelemaan kaupunkia ja provinssia koskevista asioista ja hoitamaan niitä Rooman valvonnassa. Koinonin päätehtäviä oli valvoa keisarikultin noudattamista.

Tällaiseen kaupunkiin Paavali ja Silas siis tulivat paettuaan Tessalonikasta. Siihen aikaan Beroia oli ollut Rooman vallan alaisuudessa kaksi vuosisataa.

Hyvä uutinen saavuttaa Beroian

Paavali aloitti saarnaamisen Beroian synagogasta. Miten hänet otettiin vastaan? Henkeytetyssä kertomuksessa sanotaan, että sikäläiset juutalaiset ”olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin” (Apostolien teot 17:10, 11). Nämä ”jalomieliset” ihmiset eivät pitäneet itsepintaisesti kiinni perinteistään. Vaikka he kuulivat nyt jotakin uutta, he eivät olleet epäluuloisia eivätkä he ärsyyntyneet. He eivät hylänneet Paavalin sanomaa vaan kuuntelivat häntä huolellisesti ja ennakkoluulottomasti.

Miten nuo juutalaiset pystyivät tunnistamaan totuuden soinnin Paavalin opetuksessa? He tarkistivat kuulemansa luotettavimmasta mahdollisesta lähteestä. He tutkivat huolellisesti ja uutterasti Raamatun kirjoituksia. Raamatunoppinut Matthew Henry kirjoitti: ”Koska Paavali perusteli sanojaan raamatunkohdilla ja esitti niiden todistukseksi jaksoja Vanhasta testamentista, he turvautuivat Raamattuihinsa, etsivät kohdat, joihin hän oli viitannut, lukivat tekstiyhteyden, harkitsivat niiden merkitystä, vertasivat niitä muihin raamatunkohtiin, miettivät,  olivatko Paavalin niiden perusteella tekemät päätelmät luontevia ja oikeita ja hänen niihin perustuvat todistelunsa vakuuttavia, ja ratkaisivat sitten kantansa.”

Beroialaiset eivät pelkästään vilkaisseet noita raamatunkohtia ohimennen. He tutkivat kirjoituksia uutterasti ja jatkuvasti joka päivä, eivät vain sapattina.

Mihin tämä johti? Monet Beroian juutalaiset ottivat sanoman vastaan, ja heistä tuli uskovia. Myös useat kreikkalaiset, joukossa kenties joitakin juutalaisuuteen kääntyneitä, uskoivat. Tämä ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta Tessalonikan juutalaisilta. Kun he kuulivat asiasta, he lähtivät kiireen kaupalla Beroiaan ”yllyttämään ja kiihottamaan ihmisjoukkoja”. (Apostolien teot 17:4, 12, 13.)

Paavalin oli pakko lähteä Beroiasta, mutta hän jatkoi saarnaamista muualla. Tällä kertaa hän nousi Ateenaan menevään laivaan. (Apostolien teot 17:14, 15.) Hän saattoi kuitenkin iloita siitä, että hänen Beroiassa tekemänsä työn tuloksena kristillisyys juurtui sinne. Ja se kantaa hedelmää vielä nykyään.

Beroiassa (Véroiassa) on yhä ihmisiä, jotka tutkivat huolellisesti Raamattua ”varmistautuakseen kaikesta” ja ”pitääkseen kiinni” siitä, mikä on hyvin perusteltua ja totta (1. Tessalonikalaisille 5:21). Kaksi kukoistavaa Jehovan todistajien seurakuntaa saarnaa tuossa kaupungissa ja kertoo Raamatun sanomaa toisille Paavalin tavoin. He etsivät sydämeltään rehellisiä ihmisiä ja perustelevat heille sanomaansa Raamatun avulla. Sen vaikuttava voima auttaa kaikkia niitä, jotka haluavat oppia tuntemaan Jehovan, tosi Jumalan (Heprealaisille 4:12).

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Osa Paavalin toista lähetysmatkaa

MYSIA

Troas

Neapolis

Filippi

MAKEDONIA

Amfipolis

Tessalonika

Beroia

KREIKKA

Ateena

Korintti

AKHAIA

AASIA

Efesos

RODOS

[Kuva s. 13]

Hopeakolikko jossa Aleksanteri Suuri esitetään kreikkalaisena jumalana.

[Lähdemerkintä]

Kolikko: Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuva s. 14]

Beroian (Véroian) juutalaiseen kortteliin johtava portti.

[Kuva s. 15]

Vanha synagoga nykyisessä Beroiassa (Véroiassa).