Pelto joka on ”vaalea elonkorjuuta varten”

Etelä-Amerikan pohjoiskärjessä – Pohjois-Kolumbian ja Luoteis-Venezuelan alueella – sijaitsee Guajiran niemimaa. Sateiden niukkuus ja paahtava helle ovat tämän puoliaavikon kiusana. Lämpötila kipuaa yli 40 asteen. Ahkerat viljelijät saavat koettelevista ilmasto-oloista huolimatta maan tuottamaan. Tasaiset merituulet ja koillispasaati tekevät elämästä siedettävää, ja näin vierailijatkin voivat nauttia kiehtovista maisemista ja upeista rannoista.

TERVETULOA wayuu-intiaanien maahan. Wayuu-intiaaneja on noin 305000, ja heistä 135000 asuu Kolumbiassa. Heimo eleli täällä jo kauan ennen espanjalaisten siirtokuntien perustamista.

Wayuu-intiaanien pääelinkeinoja ovat karjankasvatus ja maanviljely. He harjoittavat myös kalastusta ja rajakauppaa. Naiset tekevät taidokkaita kirkkaanvärisiä kudontatöitä, jotka ovat kovasti turistien mieleen.

Wayuut tunnetaan rehellisyydestään ja vieraanvaraisuudestaan. Mutta hekin elävät ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1). Heidän suurimpia pulmiaan on köyhyys, joka vuorostaan johtaa muihin ongelmiin, kuten lukutaidottomuuteen, lasten vajaaravitsemukseen, terveydenhuollon puutteellisuuteen ja joillakin alueilla nuorisorikollisuuteen.

Vuosikymmeniä kristikunnan kirkot ovat lähettäneet lähetystyöntekijöitä wayuu-intiaanien pariin. Suurin osa opettajankoulutus- ja sisäoppilaitoksista onkin kirkon valvonnassa. Monet intiaanit ovat omaksuneet kuvainpalvonnan, lapsikasteen ja muita niin sanottuja kristillisiä tapoja mutta eivät ole luopuneet uskomuksistaan eivätkä rituaaleistaan, joiden juuret ovat ikivanhassa mytologiassa ja taikauskossa.

Yleensä wayuut ovat jumalaapelkääviä ihmisiä ja he kuuntelevat mielellään, kun Jehovan todistajat opettavat heille Raamatun totuuksia. 1980-luvun alussa Guajirassa oli vain seitsemän wayuu-heimoon kuuluvaa todistajaa, joista kolme asui tuon alueen pääkaupungissa Ríohachassa. Syntyperäisten todistajien lisäksi 20 muuta julistajaa saarnasi alueella Valtakunnan hyvää uutista espanjaksi.

Sanomaa omalla kielellä

Enemmistö Ríohachassa asuvista wayuu-intiaaneista osaa äidinkielensä wayuunaikin lisäksi espanjaa vain auttavasti. Aluksi Valtakunnan saarnaamistyön tulokset jäivät sangen vähäisiksi. Intiaanit näyttivät karttelevan heimoonsa kuulumattomia, joista he käyttävät nimitystä arijunas. Kun todistajat kävivät heidän luonaan, useimmat puhuivat vain omaa kieltään, eivät espanjaa. Todistajien ei auttanut  muu kuin jatkaa matkaa seuraavaan taloon.

Vuoden 1994 lopulla Jehovan todistajien Kolumbian-haaratoimisto lähetti Ríohachan seurakuntaan erikoistienraivaajia eli kokoaikaisia saarnaajia. He pyysivät erästä wayuu-todistajaa opettamaan heille wayuunaikia. Opeteltuaan ulkoa muutamia yksinkertaisia esityksiä erikoistienraivaajat lähtivät alueelle ja panivat heti merkille huomattavan muutoksen ihmisten suhtautumisessa. Vaikka nämä sananpalvelijat puhuivat wayuunaikia murtaen, iloisesti yllättyneet intiaanit jäivät kuuntelemaan ja jatkoivat toisinaan eloisaa keskustelua puutteellisella espanjallaan.

”Vaalea elonkorjuuta varten”

Apostoli Paavali vertasi kristillistä opetuslasten tekemistä pellon viljelemiseen, ja maanviljelyä harjoittavat wayuut ymmärtävät hyvin tämän kuvauksen (1. Korinttilaisille 3:5–9). Kuvaannollisessa mielessä wayuu-pelto on todella ”vaalea elonkorjuuta varten” (Johannes 4:35).

Neil-nimisellä intiaanilla, joka asui Manauressa, oli synnynnäinen sairaus. Hän syytti siitä Jumalaa ja oli niin masentunut, että yritti jopa itsemurhaa. Eräs todistaja, joka käytti hyväkseen tilaisuudet saarnata talosta taloon käydessään eri kaupungeissa ansiotyönsä vuoksi, kertoi Neilille Jehovan valtakunnasta. Poika oli tuolloin vasta 14-vuotias. Havaitessaan Neilin kiinnostuksen todistaja alkoi tutkia hänen kanssaan Raamattua. Neil oli onnellinen saadessaan tietää Jehovan rakkaudellisesta persoonallisuudesta ja tajutessaan, etteivät hänen kärsimyksensä olleet Jumalan syytä. Hän liikuttui syvästi, kun hän luki Jumalan lupauksen maallisesta paratiisista, jossa ei ole enää sairauksia. (Jesaja 33:24; Matteus 6:9, 10.)

Näihin aikoihin Neilin perhe riitaantui erään toisen perheen kanssa. Taatakseen turvallisuutensa Neilin sukulaiset suorittivat joitakin heimorituaaleja. Neil kertoo: ”Aluksi pelkäsin puhua uudesta uskostani sukulaisille, etenkin suvun päämiehille, joita pidetään suuressa arvossa.” Neilin vanhemmat suuttuivat kuullessaan, ettei poika hyväksyisi epäraamatullisia uskomuksia eikä noudattaisi spiritistisiä tapoja. Silloin Neil muutti Ríohachaan ja alkoi käydä sikäläisen seurakunnan kokouksissa. Myöhemmin hänet kastettiin. Vuonna 1993 hänet nimitettiin avustavaksi palvelijaksi, ja kolmen vuoden kuluttua hän aloitti vakituisen tienraivauksen. Vuonna 1997 hänet nimitettiin vanhimmaksi. Vuonna 2000 hän laajensi palvelustaan aloittamalla erikoistienraivauksen.

Mietihän myös Teresan kokemusta. Tämä wayuu-intiaani alkoi tutkia Raamattua todistajien kanssa. Daniel, mies jonka kanssa hän asui, pilkkasi häntä sekä pahoinpiteli häntä ja heidän kolmea lastaan. Vaikka Daniel suostui myöhemmin tulemaan mukaan Teresan raamatuntutkisteluun, hän lähti ystävineen usein juopotteluretkille, jotka kestivät joskus neljä viisikin päivää. Perhe kärsi puutetta. Teresa jatkoi uskollisesti tutkimista ja kokouksissa käymistä. Se auttoi  Danielia ymmärtämään, kuinka tärkeää on tutkia Raamattua. Sitten sattui traaginen onnettomuus: heidän poikansa menehtyi kiehuvan veden aiheuttamiin palovammoihin. Sen lisäksi että Teresa tunsi syvää surua lapsensa kuoleman johdosta, hän joutui kestämään ystäviensä ja naapureidensa painostusta, kun nämä yrittivät saada häntä noudattamaan epäraamatullisia hautajaistapoja.

Tänä vaikeana aikana pariskuntaa rohkaisi lähiseurakuntien antama apu ja tuki. Hautajaisten jälkeenkin paikallisen wayuu-seurakunnan jäsenet kävivät lohduttamassa heitä. Kun Daniel näki, miten kristillistä rakkautta osoitetaan käytännössä, hän alkoi edistyä hengellisesti. Hän lopetti juopottelun ja lakkasi kohtelemasta Teresaa huonosti. He avioituivat, ja Daniel alkoi tehdä kovasti töitä perheensä elättämiseksi. He edistyivät hengellisesti ja kävivät kasteella vuonna 2003. Molemmat johtavat useita raamatuntutkisteluja. Teresa on antanut sukulaisilleen erinomaista todistusta, minkä ansiosta he ovat nyt halukkaita kuuntelemaan, mitä sanottavaa todistajilla on. Danielin sisarusten lapsista yksi poika on kastamaton julistaja ja kaksi tyttöä tutkii Raamattua ja käy kokouksissa. Teresan käly – jolta myös kuoli poika tapaturmaisesti – ja hänen perheensä ovat ilmaisseet kiinnostusta Raamatun tutkimista kohtaan.

Hengellistä ruokaa wayuunaikiksi

Vuonna 1998 julkaistiin kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! * wayuunaikiksi. Se osoittautui hyödylliseksi välineeksi wayuu-pellolla huolehdittaessa kiinnostuksesta ja johdettaessa Raamatun kotitutkisteluja. Vuonna 2003 joitakin veljiä koulutettiin kääntämään Jehovan todistajien julkaisuja tälle intiaanikielelle. Ríohachassa toimiva ahkera käännösryhmä on sittemmin kääntänyt lisää kirjasia, jotka osaltaan auttavat tätä kieltä puhuvia opetuslapsia kasvamaan hengellisesti.

Vuodesta 2001 lähtien piirikonventtien ohjelman osia on tulkattu wayuunaikiksi. Ohjelman kuuleminen omalla kielellä virkistää Raamattua tutkivia hengellisesti. He odottavat kovasti, että jonain päivänä raamatulliset näytelmätkin esitetään heidän kielellään.

Viljava pelto

Satakunta kilometriä Ríohachasta koilliseen sijaitsee Uribian kaupunki, jonka wayuu-seurakunnassa on 16 Valtakunnan julistajaa. Monet heistä ovat ahkeroineet kovasti saarnatakseen maaseudulla asuville intiaaneille. Muuan seurakunnan vanhin kertoo yhdestä todistusmatkasta: ”Kävimme eräällä karjatilalla, johon kuuluu tusinan verran matalakattoisia, pieni-ikkunaisia taloja. Jokaisen talon edessä on katos, joka on tehty yotojolosta, kaktuksen puutuneesta varresta. Se suojaa perhettä ja vierailijoita auringonpaahteelta. Iloksemme huomasimme monien olevan hyvin kiinnostuneita, ja niinpä teimme järjestelyjä voidaksemme tulla aloittamaan raamatuntutkisteluja. Seuraavalla kerralla panimme merkille, että useat eivät osanneet lukea. Kuulimme, että muuan koulurakennus oli varojen puutteen vuoksi jätetty tyhjilleen. Siitä vastuussa oleva henkilö antoi meille ystävällisesti luvan pitää lukukoulua ja johtaa raamatuntutkisteluja yhdessä luokkahuoneessa. Kuusi wayuu-intiaania on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, ja he edistyvät Raamatun tutkimisessa. On liikuttavaa nähdä heidän arvostuksensa, joten aiomme järjestää kokouksia tällä karjatilalla.”

Monet todistajat, jotka eivät ole wayuu-intiaaneja, ovat opetelleet heimon kieltä, ja heidän apunsa on kullanarvoista. Guajiran niemimaalla wayuunaikia käyttää nyt kahdeksan seurakuntaa ja kaksi ryhmää.

Tällä työllä on selvästikin Jehovan siunaus. Epäilemättä vielä paljon voidaan saada aikaan, kun hyvää uutista saarnataan wayuu-intiaanien keskuudessa. Niistä, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, tulee kristittyjä opetuslapsia, ja tulevaisuudennäkymät ovat lupaavia. Toivomme, että Jehova lähettää lisää työntekijöitä tälle pellolle, joka on ”vaalea elonkorjuuta varten” (Matteus 9:37, 38).

[Alaviite]

[Kartat s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

VENEZUELA

KOLUMBIA

LA GUAJIRA

Manaure

Ríohacha

Uribia

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Alla oleva wayuu-leiri: Victor Englebert