Vuodenkierto ”hyvässä maassa”

VUONNA 1908 rannikkotasangon laidalla Jerusalemista länteen tehtiin jännittävä löytö. Paikalla, jossa Raamatun aikoina sijaitsi kaupunki nimeltä Geser, tuli päivänvaloon pieni kalkkikivilaatta tai -taulu, jonka uskotaan olevan peräisin 900-luvulta eaa. Siinä oli muinaisheprealaisin kirjaimin kirjoitettu teksti, jonka arvellaan olevan yksinkertaistettu kuvaus maatalousvuodesta erilaisine töineen. Taulu tunnetaan nykyisin nimellä Geserin kalenteri.

Taulussa on allekirjoituksena nimi Abia. Monet arkeologit, joskaan eivät kaikki, pitävät kalenteria runomuotoon puettuna koulupojan harjoitelmana. * Kiinnostaisiko sinua nähdä vuodenaikojen kierto muinoin eläneen pojan silmin? Samalla mieleesi voi tulla joitakin Raamatun tapahtumia.

Kaksi kuukautta sadonkorjuuta

Geserin kalenterin kirjoittaja aloitti kuvauksensa yleisestä sadonkorjuusta. Vaikka se mainitaan tässä kalenterissa ensimmäisenä, on helppo ymmärtää, miksi israelilaiset pitivät sitä ennemminkin päätepisteenä, johon maatalousvuosi huipentui. Etanimkuu (jota myöhemmin kutsuttiin tisriksi) vastaa nykyisen kalenterimme syys-lokakuuta. Silloin suurin osa sadosta oli korjattu, joten se oli juhla-aikaa, joka varmasti näkyi nuoren Abiankin elämässä. Voi vain kuvitella, miten innoissaan hän on auttanut isäänsä rakentamaan lehtimajan, jossa perhe asuisi viikon ja kiittäisi iloiten Jehovaa peltojen tuotosta (5. Mooseksen kirja 16:13–15).

Näihin aikoihin alkoivat myös oliivit olla valmiita Abian perheen korjattavaksi. Ne karistettiin puista alas lyömällä oksia kepeillä, mikä on ehkä ollut liian raskas työ Abialle mutta sitäkin hauskempaa katseltavaa  (5. Mooseksen kirja 24:20). Maassa olevat oliivit kerättiin ja vietiin lähimpään kivipuristimeen, jolla niistä saatiin öljyä. Yksinkertaisempi menetelmä oli laittaa ne survottuina veteen ja kuoria sitten pintaan noussut öljy. Oliiviöljy oli arvokasta muutenkin kuin ruoka-aineena. Se sopi lamppuöljyksi, ja sillä hoidettiin ruhjeita ja haavoja, joita Abia muiden pojannaskalien tavoin saattoi saada leikeissään.

Kaksi kuukautta kylvöä

Kun varhaissateet alkoivat, Abia on saattanut nauttia taivaalta pisaroivan veden viileydestä ihollaan. Hänen isänsä on luultavasti kertonut, miten tärkeitä sateet ovat maaperälle (5. Mooseksen kirja 11:14). Kuukausia jatkunut auringonpaahde oli kuivattanut maan kovaksi, mutta nyt se pehmeni kyntöä varten. Muinainen kyntäjä ohjasi taiten juhdan vetämää puuauraa, jossa saattoi olla metallikärki. Tavoitteena oli saada vaoista suoria. Maa oli arvokasta, joten israelilaisviljelijät hyödynsivät pienetkin tilkut mäenrinteitä myöten. Tällaisessa viettävässä maastossa työ oli ehkä tehtävä ilman juhtien apua.

Kun pehmennyt maa oli kynnetty, siihen voitiin kylvää vehnää ja ohraa. Geserin kalenterissa ovatkin seuraavana vuorossa kaksi kylvökuukautta. Kylväjä saattoi pitää siemeniä vaatteidensa laskoksessa, josta hän sitten viskasi niitä peltoon laajassa kaaressa.

 Kaksi kuukautta myöhäiskylvöä

”Hyvä maa” ei koskaan lakannut tuottamasta ravintoa (5. Mooseksen kirja 3:25). Joulukuussa sateet saavuttivat huippunsa ja luonto vihertyi. Silloin oli aika kylvää palkokasvit, kuten herneet, sekä muut vihannekset (Aamos 7:1, 2). Taulussaan Abia puhuu ”kevätlaitumista” tai erään toisen käännöksen mukaan ”myöhäiskylvöstä”. Se oli aikaa, jolloin kauden runsaasta vihannessadosta tehtiin herkullisia ruokia.

Kun ilmat lämpenivät, mantelipuuhun puhkesi valkoisia tai vaaleanpunaisia kukkia. Vähäinenkin lämpö riitti herättämään tämän kevään airuen eloon jo tammikuussa. (Jeremia 1:11, 12.)

Kuukausi pellavankorjuuta

Seuraavaksi Abia mainitsi pellavan. Se voi tuoda mieleemme tilanteen, joka sattui joitakin satoja vuosia ennen Abian aikaa Juudan vuoriston itäpuolella Jerikossa. Tässä kaupungissa Rahab piilotti kaksi vakoojaa ”pellavanvarsien sekaan, joita oli levitetty riveihin” hänen kotitalonsa katolle kuivumaan (Joosua 2:6). Pellavalla oli tärkeä paikka israelilaisten elämässä. Kuitujen irrottamiseksi oli pellavanvarsia ensin lahotettava. Se tapahtui joko hitaasti siten, että varret levitettiin maahan kasteen pehmitettäväksi, tai nopeammin niin, että niitä liotettiin lammessa tai joessa. Kun kuidut oli erotettu puumaisista osista, niistä valmistettiin kangasta, josta ommeltiin purjeita, telttoja ja vaatteita. Pellavaa käytettiin myös lampunsydäminä.

Kaikki eivät usko, että pellavaa olisi viljelty Geserin alueella, missä vettä oli niukalti. Toisten mielestä sitä kasvatettiin vasta myöhempinä kuukausina. Siksi jotkut ovat sillä kannalla, että sana ”pellava” tarkoitti Geserin kalenterissa rehukasveja.

Kuukausi ohrankorjuuta

Joka vuosi kevätpäiväntasauksen tienoilla Abia saattoi panna merkille ohran vihreät tähkät, ja tämän viljakasvin hän mainitsikin kalenterissaan seuraavana. Vastaava heprealainen kuukausi oli abib. Sana merkitsee ’vihreitä tähkiä’, ja se viittasi mahdollisesti vaiheeseen, jolloin tähkät olivat kypsiä mutta vielä pehmeitä. Jehova käski: ”Pantakoon merkille abibkuu, ja sinun on vietettävä Jehovan, sinun Jumalasi, pesahia.” (5. Mooseksen kirja 16:1.) Abib (jota myöhemmin kutsuttiin nisaniksi) vastaa nykyistä maalis-huhtikuuta. Ohran kypsyminen on saattanut vaikuttaa tämän kuukauden ajoittamiseen.  Vielä nykyäänkin karaiittijuutalaiset seuraavat ohran tuleentumista voidakseen sen perusteella määrittää uuden vuoden alun. Joka tapauksessa ohran ensi hedelmiä oli heilutettava Jehovan edessä abibkuun 16. päivänä (3. Mooseksen kirja 23:10, 11).

Ohra oli hyvin tärkeä tuote useimpien israelilaisten jokapäiväisessä elämässä. Se oli halvempaa kuin vehnä, ja siksi se oli suositumpaa leipäjauhoina varsinkin köyhien keskuudessa (Hesekiel 4:12).

Kuukausi korjuuta ja mittaamista

Varhain jonain aamuna Abia on saattanut huomata, että raskaat pilvet olivat hajaantumassa: sadetta ei enää tulisi vähään aikaan. Hyvän maan kasvit olivat nyt kokonaan kasteen varassa (1. Mooseksen kirja 27:28; Sakarja 8:12). Viljelijät tiesivät, että monet vuoden aurinkoisimpina kuukausina korjattavat lajit tarvitsivat helluntaihin asti juuri sopivasti tietynlaisia tuulia. Kylmä, kostea pohjoistuuli saattoi olla hyväksi viljakasvien kehittymiselle, mutta hedelmäpuille se oli kukinnan jälkeen vahingoksi. Kuuma, kuiva etelätuuli puolestaan edisti kukkien avautumista ja pölyttymistä. (Sananlaskut 25:23; Laulujen laulu 4:16.)

Jehova, luonnonvoimien Herra, on pannut alulle hienosäätöiset ekosysteemit. Abian aikoina Israel oli ”vehnän ja ohran ja viiniköynnösten ja viikunoiden ja granaattiomenien maa, öljyisten oliivien ja hunajan maa” (5. Mooseksen kirja 8:8). Hänen isoisänsä on ehkä kertonut hänelle niistä poikkeuksellisen yltäkylläisyyden vuosista, jotka kansa koki viisaan kuninkaan Salomon hallituskaudella selvänä todisteena Jehovan siunauksesta (1. Kuninkaiden kirja 4:20).

Korjuun jälkeen kalenterissa on sana, jonka jotkut arvelevat merkitsevän ’mittaamista’. Se saattoi viitata siihen, että sadosta mitattiin osuudet pellon omistajille ja työntekijöille tai jopa veronmaksuun. Toiset tutkijat tulkitsevat tuon heprealaisen sanan merkitsevän ’juhlimista’ ja näkevät siinä viittauksen viikkojuhlaan, joka osui sivankuuhun (touko-kesäkuu) (2. Mooseksen kirja 34:22).

Kaksi kuukautta lehtien nyhtämistä

Seuraavaksi Abia kirjoitti kahdesta kuukaudesta, jolloin hoidettiin viiniköynnöksiä. Oliko hän kenties apupoikana tuuhean lehvästön karsimisessa, niin että rypäleet saivat paremmin auringonvaloa? (Jesaja 18:5.) Tämän jälkeen oli vuorossa viininkorjuu, joka oli lapsille jännittävää aikaa. Miten makeilta ensimmäiset rypäleet maistuivatkaan! Abia oli luultavasti kuullut 12 vakoojasta, jotka Mooses lähetti Luvattuun maahan. He  lähtivät viinirypäleiden kypsien ensi hedelmien aikaan nähdäkseen, kuinka hyvä tuo maa oli. Yksi heidän korjaamansa terttu oli niin painava, että sen kantamiseen tarvittiin kaksi miestä! (4. Mooseksen kirja 13:20, 23.)

Kesähedelmien kuukausi

Viimeinen kohta Abian kalenterissa viittaa kesähedelmiin. Kesä oli muinoin Lähi-idässä sitä aikaa maatalousvuodesta, jolloin saatiin ennen kaikkea hedelmiä. Abian päivien jälkeen Jehova havainnollisti ilmauksen ”korillinen kesähedelmiä” avulla sitä, että hänen kansalleen Israelille oli koittanut loppu. Heprean kielessä sanoihin ”kesähedelmät” ja ”loppu” sisältyi sanaleikki. (Aamos 8:2.) Sanoman olisi pitänyt saada uskoton Israel muistamaan, että se oli tullut tiensä päähän ja sitä odotti Jehovan tuomio. Abian mainitsemiin kesähedelmiin sisältyivät epäilemättä viikunat. Kesäviikunat voitiin puristaa kakuiksi, jotka sitten syötiin tai joita käytettiin hauteina paiseiden hoidossa (2. Kuninkaiden kirja 20:7).

Geserin kalenterin merkitys meille

Nuori Abia osallistui todennäköisesti itsekin maataloustöihin. Ne kuuluivat siihen aikaan monien israelilaisten arkeen. Vaikkemme itse olisikaan tekemisissä maatalouden kanssa, tämä Geseristä löydetty taulu voi elävöittää tapahtumia, joista luemme Raamatusta, niin että ne avautuvat helpommin ja saavat enemmän merkitystä.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 11]

YKSI MAHDOLLINEN KÄÄNNÖS GESERIN KALENTERISTA:

”Viinin- ja oliivinkorjuun kuukaudet;

kylvökuukaudet;

kevätlaitumien kuukaudet;

pellavan nyhtämisen kuukausi;

ohrankorjuun kuukausi;

vehnänkorjuun ja mittaamisen kuukausi;

karsimisen kuukaudet;

kesähedelmien kuukausi.”

[Allekirjoitus:] Abia *

[Alaviite]

[Lähdemerkintä]

Archaeological Museum of Istanbul

[Taulukko/Kuvat s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

NISAN (ABIB)

maaliskuu–huhtikuu

IJJAR (SIV)

huhtikuu–toukokuu

SIVAN

toukokuu–kesäkuu

TAMMUS

kesäkuu–heinäkuu

AB

heinäkuu–elokuu

ELUL

elokuu–syyskuu

TISRI (ETANIM)

syyskuu–lokakuu

HESVAN (BUL)

lokakuu–marraskuu

KISLEV

marraskuu–joulukuu

TEBET

joulukuu–tammikuu

SEBAT

tammikuu–helmikuu

ADAR

helmikuu–maaliskuu

VEADAR

maaliskuu

[Lähdemerkintä]

Viljelijä: Garo Nalbandian

[Kuva s. 8]

Kaivausalue Geserissä

[Lähdemerkintä]

© 2003 BiblePlaces.com

[Kuvat s. 10]

Mantelipuu

[Kuva s. 10]

Pellava

[Lähdemerkintä]

Dr. David Darom

[Kuva s. 10]

Ohra

[Lähdemerkintä]

U.S. Department of Agriculture