”Kieli erottaa, mutta rakkaus yhdistää”

Vapautus. Huojennus. Pelastus. Kautta vuosisatojen ihmiset ovat toivoneet pääsevänsä taakoistaan ja huolistaan. Miten voimme selviytyä elämän ongelmista? Saadaanko vapautusta milloinkaan? Jos saadaan, niin miten?

TÄLLAISIA asioita käsiteltiin Jehovan todistajien järjestämien kolmipäiväisten piirikonventtien sarjassa, joka alkoi toukokuussa 2006. Teemana oli ”Vapautus on lähellä!”

Yhdeksässä näistä konventeista oli tuhansia edustajia muista maista. Ne pidettiin heinä- ja elokuun aikana 2006 Tšekin tasavallan pääkaupungissa Prahassa, Slovakian pääkaupungissa Bratislavassa, Puolan kaupungeissa Chorzówissa ja Poznańissa * sekä viidessä Saksan kaupungissa: Dortmundissa, Frankfurtissa, Hampurissa, Leipzigissä ja Münchenissä. Näissä konventeissa oli läsnä yhteensä yli 313000 henkeä.

Millainen henki konventeissa vallitsi? Millaista julkisuutta ne saivat? Entä mitä konventtivieraat ajattelivat oltuaan niissä läsnä?

Valmistelut

Sekä vierailijat että paikalliset todistajat odottivat innokkaasti näitä hengellisiä tilaisuuksia, joista he tiesivät tulevan ikimuistoisia. Oli iso urakka järjestää konventtivieraille riittävästi majapaikkoja. Esimerkiksi puolalaiset todistajat tarjoutuivat avaamaan kotinsa Chorzówin konventtiin tuleville lähes 13000 itäeurooppalaiselle vieraalle. Tähän konventtiin saapui ryhmiä Armeniasta, Georgiasta, Kazakstanista, Kirgisiasta, Latviasta, Liettuasta, Moldovasta, Tadžikistanista, Turkmenistanista, Ukrainasta, Uzbekistanista, Valko-Venäjältä, Venäjältä, Virosta ja Yhdysvalloista.

Monien konventtiin tulijoiden oli aloitettava valmistelut kuukausia ennen matkaa. Tatiana, joka toimii kokoaikaisena evankelistana Venäjään kuuluvalla Kamtšatkan niemimaalla Japanin koillispuolella, alkoi säästää rahaa vuotta ennen konventtia. Matkaa kertyi 10500 kilometriä. Hän lensi ensin viisi tuntia lentokoneella, matkusti sitten lähes kolme päivää junalla ja istui lopuksi 30 tuntia bussissa, ennen kuin hän pääsi Chorzówiin.

Tuhannet vapaaehtoiset ilmoittautuivat konventin valmistelutyöhön, jotta stadioneista ja niiden ympäristöstä olisi saatu sopivia paikkoja palvontatilaisuutta varten  (5. Mooseksen kirja 23:14). Esimerkiksi Leipzigissä paikalliset todistajat tekivät erinomaista työtä siivotessaan stadionin, ja he lupasivat siivota sen uudelleen konventin jälkeen. Niinpä stadionin virkailijat poistivat tuntuvan maksun, joka oli vuokrasopimuksessa määrätty siivouskulujen peittämiseksi.

Kutsujen levitys

Seurakunnat kautta maailman mainostivat innokkaasti ”Vapautus on lähellä!” -konventteja. Erikoiskonventteihin kutsutut osallistuivat tähän kampanjaan erityisen innokkaasti. He tekivät konventtia tunnetuksi vielä myöhään sen aattoiltana. Tuottiko heidän intonsa hyviä tuloksia.

Bogdan-niminen puolalaistodistaja tapasi iäkkään miehen, joka halusi tulla konventtiin. Mies kuitenkin sanoi, että hän sai vain pientä eläkettä, joten hänellä ei olisi varaa matkustaa 120 kilometrin päähän Chorzówiin. Kävi ilmi, että paikallisen seurakunnan vuokraamassa bussissa oli vielä yksi tyhjä paikka. Bogdan kertoo: ”Sanoimme miehelle, että hän pääsisi mukaamme ilmaiseksi, jos hän tulisi lähtöpaikalle aamulla kello 5.30.” Mies noudatti kutsua ja oli mukana konventissa. Myöhemmin hän kirjoitti veljille: ”Konventti sai minut päättämään, että minusta tulee parempi ihminen.”

Prahassa mies, joka asui samassa hotellissa Britanniasta konventtiin tulleiden kanssa, sanoi näille eräänä iltana, että hänkin oli ollut sinä päivänä konventissa. Mikä oli saanut hänet menemään sinne? Mies sanoi, että kymmenen eri julistajaa oli antanut hänelle kutsun kaupungin kaduilla, joten hänen oli pakko mennä! Tilaisuus oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen, ja hän halusi kovasti saada lisää tietoa (1. Timoteukselle 2:3, 4).

Täysipainoinen hengellinen ohjelma

Ohjelmassa käsiteltiin sitä, miten suhtautua erilaisiin ongelmiin. Suorat raamatulliset neuvot auttoivat näkemään, miten nämä ongelmat voidaan ratkaista tai miten niitä voidaan kestää.

Niille jotka kärsivät vanhuuden, heikon terveyden, omaisen kuoleman tai muiden henkilökohtaisten vaikeuksien vuoksi, annettiin Raamatusta rohkaisua, joka auttoi heitä saamaan valoisamman näkemyksen elämästä (Psalmit 72:12–14). Avioparit ja lasten vanhemmat kuulivat raamatullisia neuvoja siitä, miten tehdä avioliitosta onnellinen ja miten menestyä lastenkasvatuksessa (Saarnaaja 4:12; Efesolaisille 5:22, 25; Kolossalaisille 3:21). Nuoret kristityt, joita ikätoverit koulussa painostavat epäterveisiin ratkaisuihin mutta jotka saavat kotona ja seurakunnassa Jumalan sanan viisaita neuvoja, kuulivat käytännöllisiä ohjeita siitä, miten suhtautua ympäristön paineeseen ja miten ”paeta – – nuoruudelle ominaisia haluja” (2. Timoteukselle 2:22).

Todella kansainvälinen veljesseura

Jehovan todistajat saavat aina hyvää raamatullista ohjausta yhteenkokoontumisissaan (2. Timoteukselle 3:16). Nämä konventit olivat kuitenkin  aivan omaa luokkaansa kansainvälisyytensä vuoksi. Kaikissa erikoiskonventeissa esitettiin sama hengellinen ohjelma useammalla kuin yhdellä kielellä. Jehovan todistajien hallintoelimen jäsenet pitivät joka päivä puheita, ja eri maiden raportit lisäsivät ohjelman kiinnostavuutta. Nämä puheet ja raportit tulkattiin läsnä olevien kieliryhmien hyödyksi.

Konventtien läsnäolijat olivat innokkaita tapaamaan muista maista tulleita veljiään ja sisariaan. ”Eri kielet eivät olleet mikään ongelma”, sanoi eräs konventtivieras. ”Ne päinvastoin kohottivat tapahtuman tunnelmaa. Erilaisista kulttuuritaustoista huolimatta sama usko yhdisti kaikkia.” Münchenin konventissa jotkut ilmaisivat asian näin: ”Kieli erottaa, mutta rakkaus yhdistää.” Läsnäolijat tajusivat, että olipa heidän kotimaansa ja kielensä mikä hyvänsä, he olivat tosi ystävien – hengellisten veljien ja sisarten – keskuudessa (Sakarja 8:23).

Kiitollisuuden ilmauksia

Puolassa konventtien aikana vallinnut sää koetteli konventtivieraiden asennetta ja kärsivällisyyttä. Melkein koko ajan satoi, ja lisäksi ilma oli kolea: lämpömittari näytti vain noin 14:ää astetta. Eräs Yhdysvalloista tullut veli totesi: ”Missään konventissa, jossa olen ollut, ei ole ollut yhtä huono sää eikä yhtä kylmää, enkä ymmärtänyt ohjelmasta juuri mitään. Mutta uskomattoman hieno kansainvälinen ilmapiiri, suurenmoinen tunnelma ja ainutlaatuinen vieraanvaraisuus korvasivat kaiken. Tämä konventti oli aivan unohtumaton!”

Konventissa olleet puolalaiset eivät unohda erästä ilmoitusta: teos Raamatun ymmärtämisen opas julkaistiin nyt heidän omalla kielellään. Oli tosiaan kannattanut kestää kylmää ja sadetta. Kaikkia ”Vapautus on lähellä!” -konventin läsnäolijoita ilahdutti myös uuden julkaisun Elä Jehovan päivä mielessäsi ilmestyminen.

Konventti jäi monien mieleen muistakin syistä. Tšekkiläinen sisar Kristina, joka toimi ulkomailta tulleen bussiryhmän avustajana, muistelee: ”Jättäessämme jäähyväisiä eräs sisar halasi minua ja sanoi: ’Pidit meistä erinomaista huolta! Toit eväät suoraan istuimillemme ja hait meille vettä juotavaksi. Monet kiitokset uhrautuvasta rakkaudestasi.’” Hän puhui eväspaketeista, jotka oli varattu ulkomaisille vieraille. ”Meillä ei ollut mitään kokemusta tällaisesta työstä”, eräs veli selitti. ”Joka päivä piti jakaa lähes 6500 eväspakettia. Oli koskettavaa nähdä, kuinka halukkaasti monet vapaaehtoiset, myös lapset, olivat mukana auttamassa.”

Eräs sisar, joka matkusti Chorzówin konventtiin Ukrainasta, sanoi: ”Uskonveljiemme rakkaus, huolenpito ja anteliaisuus tekivät meihin syvän vaikutuksen. Sanat eivät riitä kertomaan, miten kiitollisia olemme.” Suomesta 8-vuotias Annika lähetti Jehovan todistajien Puolan-haaratoimistoon kirjeen, jossa hän kiitti konventista ja sanoi: ”Siellä oli vielä paljon ihanampaa kuin osasin kuvitella. – – On hienoa kuulua Jehovan järjestöön kun on ystäviä ympäri maailmaa!” (Psalmit 133:1.)

Sivustakatsojien kommentteja

Ennen konventteja joillekin ryhmille järjestettiin kiertoajeluja. Baijerissa vieraat kävivät maaseudulla valtakunnansaleissa, ja paikalliset todistajat ottivat heidät lämpimästi vastaan. Tämä veljellinen kiintymys teki  syvän vaikutuksen erään ryhmän oppaaseen, joka ei ole todistaja. Yksi matkalla olleista kertoo: ”Palatessamme bussilla hotelliin matkaopas sanoi, että erotuimme suuresti muista turistiryhmistä. Olimme pukeutuneet hyvin, ja kaikki olivat yhteistoiminnassa ryhmää johtavien kanssa. Kukaan ei kiroillut, ja kaikki tapahtui järjestyksellisesti. Häntä hämmästytti, miten ventovieraista saattoi yhtäkkiä tulla niin hyviä ystäviä.”

Eräs veli, joka työskenteli Prahan konventissa uutispalveluosastossa, kertoo: ”Sunnuntaiaamuna luoksemme tuli poliisipäällikkö, joka oli alaisineen määrätty konventtipaikalle. Hän totesi, että kaikki oli rauhallista ja ettei hänellä ollut mitään tekemistä. Hän kertoi vielä, että jotkut lähialueen asukkaat olivat kyselleet, millainen tapahtuma stadionilla oli meneillään. Kun poliisipäällikkö mainitsi Jehovan todistajat, he yleensä säpsähtivät, mutta hän tapasi sanoa heille: ’Jos ihmiset käyttäytyisivät puoliksikaan niin hyvin kuin Jehovan todistajat, poliiseja ei enää tarvittaisi.’”

Monet on jo vapautettu!

Jumalan sana Raamattu toimii kulttuurien välisenä siltana, joka yhdistää kristityt niin että heidän keskuudessaan vallitsee rauha ja sopusointu (Roomalaisille 14:19; Efesolaisille 4:22–24; Filippiläisille 4:7). ”Vapautus on lähellä!” -erikoiskonventit todistivat tämän. Jehovan todistajat on jo vapautettu monista vitsauksista, jotka vaivaavat tätä maailmaa. Suvaitsemattomuus, aggressiivisuus ja rasismi – vain muutamia yhteiskunnan epäkohtia mainitaksemme – on juurittu melkein tyystin pois heidän keskuudestaan, ja he odottavat aikaa, jolloin koko maailma vapautetaan tällaisista ongelmista.

Näissä konventeissa läsnä olleet kokivat omakohtaisesti sen sopusoinnun, joka vallitsee eri maita ja kulttuureja edustavien todistajien keskuudessa. Tämä oli hyvin ilmeistä konventtien päättyessä. Ihmiset taputtivat käsiään, halasivat uusia ystäviään ja ottivat viimeisiä valokuvia. (1. Korinttilaisille 1:10; 1. Pietarin kirje 2:17.) Konventtivieraat olivat onnellisia ja varmoja siitä, että vapautus kaikista vaikeuksista ja huolista on lähellä. Palattuaan koteihinsa ja seurakuntiinsa he halusivat entistä päättäväisemmin säilyttää lujan otteen Jumalalta olevaan ”elämän sanaan” (Filippiläisille 2:15, 16).

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 10]

Kahtakymmentäkuutta kieltä puhuttiin kuin yhdestä suusta

Kaikissa yhdeksässä konventissa ohjelma esitettiin paikallisella kielellä. Saksassa pidetyissä konventeissa puheet pidettiin saksan lisäksi 18 muulla kielellä. Dortmundissa puheita esitettiin arabiaksi, espanjaksi, farsiksi, portugaliksi ja venäjäksi; Frankfurtissa englanniksi, ranskaksi ja serbokroaatiksi; Hampurissa hollanniksi, ruotsiksi, tamiliksi ja tanskaksi; Leipzigissä kiinaksi, puolaksi ja turkiksi; Münchenissä italiaksi ja kreikaksi sekä saksalaisella viittomakielellä. Prahan konventissa kaikki puheet pidettiin englanniksi, tšekiksi ja venäjäksi. Bratislavassa ohjelma esitettiin englanniksi, slovakiksi ja unkariksi sekä slovakialaisella viittomakielellä. Chorzówissa kielinä olivat puola, ukraina, venäjä ja puolalainen viittomakieli ja Poznańissa puola ja suomi.

Kieliä oli kaikkiaan kaksikymmentäkuusi. Kieli kyllä erotti konventtivieraita, mutta heidän rakkautensa yhdisti heidät.

[Kuva s. 9]

Kroatialaiset konventtivieraat iloitsivat Frankfurtissa saadessaan ”Uuden maailman käännöksen” omalla kielellään.