Kohokohtia Hesekielin kirjasta (1. osa)
Jehovan sana on elävä
Kohokohtia Hesekielin kirjasta (1. osa)
ELETÄÄN vuotta 613 eaa. Profeetta Jeremia on Juudassa ja julistaa pelottomasti, että Jerusalem tuhoutuu pian ja Juudan maa autioituu. Babylonin kuningas Nebukadnessar on jo vienyt monia juutalaisia vankeuteen. Heidän joukossaan ovat nuori Daniel ja hänen kolme toveriaan, jotka palvelevat Kaldean hovissa. Useimmat juutalaisista pakkosiirtolaisista ovat Kebarjoen varrella ”kaldealaisten maassa” (Hesekiel 1:1–3). Jehova ei jätä noita vankeja ilman sanansaattajaa. Hän nimittää 30-vuotiaan Hesekielin profeetaksi.
Hesekielin kirja, joka valmistui vuonna 591 eaa., käsittää 22 vuoden ajanjakson. Hesekiel kirjoittaa asiat muistiin erittäin tarkasti. Hän kertoo täsmällisen ajan, jolloin hän saa profetiansa, ja mainitsee vuoden lisäksi myös kuukauden ja päivän. Hesekielin sanoman ensimmäinen osa keskittyy Jerusalemin kukistumiseen ja tuhoon. Toinen osa sisältää julistuksia ympärillä olevia kansoja vastaan, ja viimeinen osa käsittelee Jehovan palvonnan ennallistamista. Tässä kirjoituksessa on kohokohtia Hesekielin 1:1–24:27:stä, jossa kerrotaan näkyjen, profetioiden ja havaintoesitysten avulla, mikä Jerusalemia kohtaisi.
”MINÄ OLEN TEHNYT SINUSTA – – VARTIOMIEHEN”
Nähtyään pelonsekaista kunnioitusta herättävän näyn Jehovan valtaistuimesta Hesekiel saa tehtävämääräyksensä. Jehova sanoo hänelle: ”Minä olen tehnyt sinusta Israelin huoneelle vartiomiehen, ja sinun on kuultava puhetta suustani ja annettava heille minulta varoitus.” (Hesekiel 3:17.) Hesekieliä käsketään profetoimaan Jerusalemin piiritys ja sen vaikutukset kahden pantomiimin avulla. Jehova sanoo Hesekielin välityksellä Juudan maasta: ”Tässä minä olen! Minä tuon teidän kimppuunne miekan, ja minä tuhoan uhrikukkulanne.” (Hesekiel 6:3.) Hän sanoo eräälle maan asukkaalle: ”[Onnettomuuden] seppeleen on tultava sinulle.” (Hesekiel 7:7.)
Vuonna 612 eaa. näky vie Hesekielin Jerusalemiin. Mitä inhottavuuksia hän näkeekään tapahtuvan Jumalan temppelissä! Kun Jehova lähettää taivaalliset teloitusjoukkonsa (joita ”kuusi miestä” edustavat) ilmaisemaan hänen suuttumuksensa luopioita kohtaan, vain ne, jotka ovat saaneet ”merkin – – otsaansa”, säästetään (Hesekiel 9:2–6). Ensin kaupungin yli täytyy kuitenkin viskata ”tulisia hiiliä”, Jumalan tulisia tuhosanomia (Hesekiel 10:2). Samalla kun Jehova saattaa jumalattomien pään päälle ”heidän oman tiensä”, hän lupaa kerätä takaisin ne Israeliin kuuluvat, jotka on hajotettu eri puolille (Hesekiel 11:17–21).
Jumalan henki tuo Hesekielin takaisin Kaldeaan. Kuningas Sidkian ja kansan pako Jerusalemista esitetään näyttelemällä. Väärät mies- ja naisprofeetat tuomitaan. Epäjumalanpalvelijat hylätään. Juudaa verrataan arvottomaan viiniköynnökseen. Kotkaa ja viiniköynnöstä koskeva arvoitus osoittaa, millaisia katkeria seurauksia koituu siitä, että Jerusalem kääntyy etsimään apua Egyptiltä. Arvoitus päättyy Jehovan lupaukseen ”istuttaa – – [hento oksa] uudelleen korkealle – – vuorelle” (Hesekiel 17:22). Juudassa ei kuitenkaan tule olemaan ”hallitsijan valtikkaa” (Hesekiel 19:14).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
1:4–28: Mitä taivaalliset vaunut kuvaavat? Vaunut edustavat Jehovan järjestön taivaallista osaa, joka koostuu uskollisista henkiolennoista. Niiden voiman lähteenä on Jehovan pyhä henki. Vaunujen Ajaja, joka edustaa Jehovaa, on sanomattoman loistoisa. Hänen tyyneyttään kuvataan ihastuttavalla sateenkaarella.
1:5–11: Keitä ovat neljä elävää olentoa? Toisessa näyssään vaunuista Hesekiel ilmaisee, että neljä elävää olentoa ovat kerubeja (Hesekiel 10:1–11; 11:22). Tässä jälkimmäisessä näyssä hän sanoo sonnin kasvoja ”kerubin kasvoiksi” (Hesekiel 10:14). Tämä on sopivaa, koska sonni kuvaa voimaa, ja kerubit ovat voimakkaita henkiolentoja.
2:6: Miksi Hesekieliä sanotaan toistuvasti ”ihmisen pojaksi”? Puhuttelemalla profeetta Hesekieliä näin Jehova muistuttaa, että Hesekiel on lihaa ja verta oleva luomus, ja korostaa siten ihmissanansaattajan ja sanoman jumalisen Lähettäjän suurta vastakohtaisuutta. Samaa nimitystä käytetään evankeliumeissa Jeesuksesta Kristuksesta noin 80 kertaa, mikä osoittaa selvästi, että Jumalan Poika ei ollut inkarnaatio eli ruumiillistunut henkiolento vaan että hän oli tullut ihmiseksi.
2:9–3:3: Miksi surulauluja ja vaikerointia sisältävä kirjakäärö maistui Hesekielin suussa makealta? Hesekielin asenne tehtävämääräystään kohtaan teki kirjakääröstä hänelle makean. Hesekiel oli kiitollinen siitä, että hän sai palvella Jehovaa profeettana.
4:1–17: Näyttelikö Hesekiel oikeasti esityksen, joka kuvasi Jerusalemin tulevaa piiritystä? Se että Hesekiel pyysi vaihtamaan ruoan valmistuksessa tarvittavan polttoaineen toiseksi ja että Jehova suostui hänen pyyntöönsä, osoittaa hänen todella näytelleen tämän esityksen. Vasemmalla kyljellä makaaminen vastasi niitä 390:tä vuotta, joina kymmenen heimon valtakunta oli toiminut väärin: ajanjaksoa, joka alkoi tuon valtakunnan perustamisesta vuonna 997 eaa. ja päättyi Jerusalemin tuhoon vuonna 607 eaa. Oikealla kyljellä makaaminen vastasi niitä 40:tä vuotta, joina Juuda oli syyllistynyt syntiin: ajanjaksoa, joka alkoi siitä, kun Jeremia nimitettiin profeetaksi vuonna 647 eaa., ja päättyi vuonna 607 eaa. Koko tuon 430-päiväisen jakson ajan Hesekiel eli niukalla ruoalla ja vedellä, mikä osoitti profeetallisesti, että Jerusalemin piirityksen aikana kärsittäisiin puutetta.
5:1–3: Mitä merkitsi se, että Hesekiel otti tuuleen hajotettavista karvoista vähäisen määrän ja kääri sen liepeisiinsä? Tällä osoitettiin, että jäännös palaisi Juudaan ja alkaisi jälleen harjoittaa tosi palvontaa 70-vuotisen autioituksen jälkeen (Hesekiel 11:17–20).
17:1–24: Mitä ovat kaksi suurta kotkaa, miten setrin nuoret versot nyhtäistään irti, ja kuka on ”hento oksa”, jonka Jehova istuttaa uudelleen? Kaksi kotkaa edustavat Babylonin ja Egyptin hallitsijoita. Ensimmäinen kotka tulee setrin latvan eli Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvan hallitsijan luo. Tämä kotka nyhtäisee irti nuorten versojen latvuksen poistamalla Juudan kuninkaan Jojakinin ja asettamalla hänen sijaansa Sidkian. Sidkia yrittää uskollisuudenvalastaan huolimatta saada apua toiselta kotkalta, Egyptin hallitsijalta, mutta turhaan. Hänet vietäisiin vangiksi, ja hän kuolisi Babylonissa. Myös Jehova nyhtäisee irti ”yhden hennon oksan”, messiaanisen Kuninkaan. Tämä istutetaan uudelleen ”korkealle ja ylhäiselle vuorelle”, taivaalliselle Siioninvuorelle, jossa hänestä tulee ”majesteettinen setri”, todellisten siunausten lähde koko maapallolle (Ilmestys 14:1).
Opetuksia meille
2:6–8; 3:8, 9, 18–21: Meidän ei tulisi pelätä jumalattomia ihmisiä eikä pidättyä julistamasta Jumalan sanomaa, joka sisältää heille varoituksen. Kun kohtaamme välinpitämättömyyttä tai vastustusta, meidän täytyy olla yhtä kovia kuin timantti. Meidän pitäisi kuitenkin varoa tulemasta kovasydämisiksi, tunteettomiksi tai armottomiksi. Jeesus tunsi sääliä niitä ihmisiä kohtaan, joille hän saarnasi, ja säälin pitäisi yhtä lailla saada meidät saarnaamaan toisille (Matteus 9:36).
3:15: Saatuaan tehtävämääräyksensä Hesekiel asui Tel-Abibissa ja sulatteli ”seitsemän päivää huumaantuneena” sanomaa, joka hänen oli määrä julistaa. Eikö meidänkin pitäisi varata aikaa ahkeraan tutkimiseen ja mietiskelyyn ymmärtääksemme syvällisiä hengellisiä totuuksia?
4:1–5:4: Kahden profeetallisen pantomiimin näytteleminen vaati Hesekieliltä nöyryyttä ja rohkeutta. Meidänkin pitäisi hoitaa Jumalalta saamamme tehtävät nöyrästi ja rohkeasti.
7:4, 9; 8:18; 9:5, 10: Meidän ei tarvitse antaa ”silmämme surkutella” niitä, jotka saavat Jumalan epäsuotuisan tuomion, eikä tuntea sääliä heitä kohtaan.
7:19: Kun Jehova panee toimeen tuomionsa tälle asiainjärjestelmälle, rahalla ei ole mitään arvoa.
8:5–18: Luopumus on hengellisesti vaarallista. ”Suullaan saattaa luopio lähimmäisensä turmioon.” (Sananlaskut 11:9.) Meidän on viisasta kavahtaa ajatustakin luopioiden kuuntelemisesta.
9:3–6: Jotta säilyisimme elossa ”suuresta ahdistuksesta”, meidän täytyy hankkia merkki, joka on todistus siitä, että olemme Jumalan vihkiytyneitä, kastettuja palvelijoita ja että meillä on kristillinen persoonallisuus (Matteus 24:21). Mies, jolla on sihteerin mustesarvi, edustaa voideltuja kristittyjä, jotka johtavat merkitsemistyötä, toisin sanoen Valtakunnan saarnaamista ja opetuslasten tekemistä. Jos haluamme säilyttää merkkimme, meidän täytyy innokkaasti auttaa heitä tässä työssä.
12:26–28: Hesekielin piti sanoa niillekin, jotka pilkkasivat hänen sanomaansa: ”Lykkäystä ei enää tule mihinkään [Jehovan] sanoihin.” Meidän täytyy parhaamme mukaan auttaa toisia panemaan luottamuksensa Jehovaan, ennen kuin hän saattaa tämän asiainjärjestelmän loppuunsa.
14:12–23: Pelastuksen saaminen riippuu meistä itsestämme. Emme voi vierittää vastuuta kenellekään toiselle. (Roomalaisille 14:12.)
18:1–29: Meidän on vastattava tekojemme seurauksista.
”RAUNIOIKSI, RAUNIOIKSI, RAUNIOIKSI MINÄ PANEN SEN”
Pakkosiirtolaisuuden seitsemäntenä vuotena, vuonna 611 eaa., Israelin vanhimmat tulevat Hesekielin luo ”tiedustelemaan Jehovalta”. He kuulevat pitkän selostuksen Israelin kapinoinnista, ja heitä varoitetaan siitä, että Jehova ”vetää miekkansa” ja käyttää sitä heitä vastaan. (Hesekiel 20:1; 21:3.) Jehova sanoo Israelin johtomiehelle (Sidkialle): ”Poista turbaani ja nosta pois kruunu. Tämä ei jää tällaiseksi. Korota alhainen ja alenna korkea. Raunioiksi, raunioiksi, raunioiksi minä panen sen. Eikä tämäkään tule varmasti kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus [Jeesus Kristus], ja minun on annettava se hänelle.” (Hesekiel 21:26, 27.)
Jerusalem vaaditaan tilille. Oholan (Israelin) ja Oholiban (Juudan) syyllisyys paljastetaan. Ohola on jo annettu ”häntä intohimoisesti rakastavien käsiin, Assyrian poikien käsiin” (Hesekiel 23:9). Oholiban autioitus lähestyy nopeasti. Vuonna 609 eaa. alkaa Jerusalemin puolitoistavuotinen piiritys. Kun kaupunki lopulta kukistuu, juutalaiset eivät tyrmistykseltään pysty ilmaisemaan suruaan. Hesekiel ei saa esittää Jumalan sanomaa pakkosiirtolaisille ennen kuin hän kuulee ”pakoon päässeeltä” ilmoituksen kaupungin tuhosta (Hesekiel 24:26, 27).
Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin
21:3: Mikä on se ”miekka”, jonka Jehova vetää tupesta? ”Miekaksi”, jonka avulla Jehova panee täytäntöön Jerusalemin ja Juudan tuomion, osoittautuu Babylonin kuningas Nebukadnessar ja hänen armeijansa. ”Miekkaan” voisi sisältyä myös Jumalan järjestön taivaallinen osa, joka koostuu mahtavista henkiolennoista.
24:6–14: Mitä edustaa padan ruoste? Piiritettyä Jerusalemia verrataan pataan. Sen ruoste edustaa kaupungin moraalista saastaa: epäpuhtautta, irstautta ja verenvuodatusta, joista se on vastuussa. Sen epäpuhtaus on niin huomattavaa, että vaikka padan annetaan olla tyhjänä hiilten päällä ja se kuumennetaan äärimmilleen, sen ruoste ei häviä.
Opetuksia meille
20:1, 49: Israelin vanhinten suhtautuminen osoittaa, että he epäilivät Hesekielin sanoja. Meidän ei pidä koskaan alkaa epäillä Jumalan varoituksia.
21:18–22: Vaikka Nebukadnessar turvautui ennusteluun, nimenomaan Jehova huolehti siitä, että tuo pakanahallitsija nousisi Jerusalemia vastaan. Tämä osoittaa, etteivät demonitkaan pysty estämään Jehovan teloitusjoukkoja toteuttamasta hänen tarkoitustaan.
22:6–16: Jehova inhoaa panettelua, irstautta, vallan väärinkäyttöä ja lahjusten ottamista. Meidän on vastustettava päättäväisesti tällaista väärää toimintaa.
23:5–49: Poliittisten liittojen tekeminen sai Israelin ja Juudan omaksumaan liittolaistensa väärän palvonnan. Meidän tulee varoa luomasta maailmaan läheisiä siteitä, jotka voivat tuhota uskomme (Jaakobin kirje 4:4).
Sanoma joka on elävä ja uhkuu voimaa
Miten erinomaista opetusta saammekaan Raamatusta Hesekielin kirjan 24 ensimmäisestä luvusta! Niissä esitetyt periaatteet osoittavat, mikä johtaa Jumalan epäsuosioon, miten voimme saada osaksemme hänen armonsa ja miksi meidän tulee varoa jumalattomuutta. Jerusalemin tuhoa koskeva profetia osoittaa selvästi, että Jehova on Jumala, joka ilmoittaa uusia asioita ”ennen kuin ne alkavat orastaa” (Jesaja 42:9).
Hesekielin 17:22–24:ssä ja 21:26, 27:ssä kerrotut ennustukset viittasivat messiaanisen Valtakunnan perustamiseen taivaassa. Hyvin pian tämä hallinto johtaa Jumalan tahdon toteutumiseen maan päällä (Matteus 6:9, 10). Voimme odottaa Valtakunnan siunauksia ilmaisten lujaa uskoa ja vakaumusta. Tosiaankin ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva” (Heprealaisille 4:12).
[Kuva s. 12]
Mitä taivaalliset vaunut kuvaavat?
[Kuva s. 14]
Innokkuus saarnaamistyössä auttaa meitä säilyttämään ”merkin”.