Mikä on ratkaisu etniseen suvaitsemattomuuteen?

ESPANJASSA erotuomari keskeyttää jalkapallo-ottelun. Miksi? Koska eräs kamerunilainen pelaaja uhkaa lähteä kentältä loukkausten vuoksi, joita hänelle satelee yleisön joukosta. Venäjällä ovat yleistyneet väkivaltaiset hyökkäykset afrikkalaisia, aasialaisia ja latinalaisamerikkalaisia vastaan; vuoden 2004 aikana rasististen hyökkäysten määrä kasvoi 55 prosenttia, ja vuonna 2005 tapauksia oli 394. Britanniassa tehdyn haastattelututkimuksen mukaan kolmasosa aasialaisista ja mustaihoisista uskoo menettäneensä työpaikan rotusyrjinnän vuoksi. Nämä esimerkit kuvastavat maailmanlaajuista suuntausta.

Etninen suvaitsemattomuus vaihtelee vakavuudeltaan. Se alkaa loukkaavista tai ajattelemattomista huomautuksista, ja sen toista ääripäätä edustavat kansalliset pyrkimykset jonkin etnisen ryhmän * perinpohjaiseksi tuhoamiseksi. Mistä etninen suvaitsemattomuus pohjimmiltaan johtuu? Miten voimme välttää osoittamasta sitä? Onko järkevää toivoa, että jonakin päivänä kaikki ihmiskunnan erilaiset ryhmät elävät rauhassa keskenään? Raamatussa esitetään kiinnostavia seikkoja, jotka auttavat vastaamaan näihin kysymyksiin.

Sorto ja viha

”Ihmisen sydämen taipumus on paha hänen nuoruudestaan lähtien”, sanotaan Raamatussa (1. Mooseksen kirja 8:21). Siksi jotkut nauttivat toisten sortamisesta. Raamattu sanoo myös: ”Katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella.” (Saarnaaja 4:1.)

Raamattu osoittaa, että etninen viha juontaa juurensa kaukaa menneisyydestä. Esimerkiksi 1700-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Egyptin farao kutsui heprealaisen Jaakobin ja hänen suuren perheensä asumaan Egyptiin. Myöhemmin eräästä toisesta faraosta kuitenkin tuntui, että tämä suuri maahanmuuttajaryhmä oli uhkana hänen maalleen. Mitä tästä seurasi? ”Hän sanoi kansalleen: ’Katso! Israelin poikien kansa on meitä lukuisampi ja mahtavampi. Tulkaa! Käsitellään heitä viisaasti, jotteivät he lisääntyisi – –.’ Niin heille asetettiin pakkotyötä valvovia päälliköitä sortamaan heitä, kun he kantoivat taakkojaan.” (2. Mooseksen kirja 1:9–11.) Egyptiläiset menivät niin pitkälle, että he määräsivät kaikki Jaakobin jälkeläisten vastasyntyneet pojat surmattavaksi (2. Mooseksen kirja 1:15, 16).

Mikä on ongelman perimmäinen syy?

Maailman uskonnoista ei juuri ole ollut apua etnisen suvaitsemattomuuden ehkäisemisessä. Jotkut yksilöt ovat kyllä sankarillisesti vastustaneet sortoa, mutta uskontokunnat yleensä ovat varsin usein asettuneet sortajien puolelle. Näin oli Yhdysvalloissa, jossa musta väestö saatettiin lain ja lynkkausten avulla alistettuun asemaan ja seka-avioliitot oli kielletty aina vuoteen 1967 saakka. Se piti paikkansa myös Etelä-Afrikassa apartheidin aikana, jolloin vähemmistö suojeli valta-asemaansa laeilla, jotka kielsivät muun muassa erirotuisten väliset avioliitot. Suvaitsemattomuutta edistäneeseen kansanryhmään kuului kummassakin maassa syvästi uskonnollisia ihmisiä.

Raamattu paljastaa kuitenkin vielä syvemmällä olevan syyn etniseen suvaitsemattomuuteen. Se selittää, miksi jotkin etniset ryhmät sortavat toisia. Siinä sanotaan: ”Joka ei rakasta, ei ole tullut tuntemaan Jumalaa, koska Jumala on rakkaus. Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään,  niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Johanneksen kirje 4:8, 20.) Nämä jakeet ilmaisevat etnisen suvaitsemattomuuden perimmäisen syyn. Ihmiset harjoittavat tällaista suvaitsemattomuutta – sanovatpa he olevansa uskonnollisia tai eivät – koska he eivät ole tulleet tuntemaan Jumalaa eivätkä oppineet rakastamaan häntä.

Jumalan tuntemus – etnisen sopusoinnun perusta

Miten Jumalan tunteminen ja rakastaminen edistävät etnistä sopusointua? Mitä sellaista tietoa on Jumalan sanassa, joka estää ihmisiä vahingoittamasta niitä, jotka näyttävät olevan erilaisia? Raamatussa paljastetaan, että Jehova on kaikkien ihmisten Isä. Siinä sanotaan: ”Todellisuudessa on meillä yksi Jumala, Isä, josta kaikki on.” (1. Korinttilaisille 8:6.) Lisäksi siinä kerrotaan: ”Hän teki yhdestä ihmisestä kaikki ihmisten kansakunnat.” (Apostolien teot 17:26.) Kaikki ihmiset ovat siis veljiä.

Kaikki etniset ryhmät voivat olla ylpeitä siitä, että he ovat saaneet elämän Jumalalta, mutta kaikilla on syytä olla pahoillaan jostain, mitä heidän esivanhempansa ovat tehneet. Raamatunkirjoittaja Paavali totesi: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan.” Näin ollen ”kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kunniaa vailla”. (Roomalaisille 3:23; 5:12.) Jehova on Jumala, joka suosii vaihtelua: mitkään kaksi luomusta eivät ole täsmälleen samanlaisia. Hän ei silti ole antanut millekään etniselle ryhmälle perusteita ylemmyydentunteeseen. Se laajalle levinnyt ajatus, että ihmisen oma etninen ryhmä on parempi kuin muut, on ristiriidassa Raamatussa esitettyjen tosiasioiden kanssa. Jumalalta saatava tieto selvästikin edistää sopusointua ihmisten keskuudessa.

Jumala on kiinnostunut kaikista kansoista

Jotkut ovat pohtineet, edistikö Jumala etnistä ennakkoluuloa, kun hän asetti israelilaiset erikoisasemaan ja opetti heitä pysymään erossa muista kansoista (2. Mooseksen kirja 34:12). Hän valitsi Israelin kansan erikoisomaisuudekseen, koska Israelin esi-isä Abraham osoitti huomattavaa uskoa. Jumala itse hallitsi muinaista Israelia valitsemalla sen vallanpitäjät ja antamalla sille lakikokoelman. Silloin kun Israel tunnusti tämän järjestelyn, muut kansat saattoivat nähdä, miten paljon parempaan tulokseen Jumalan hallinto johti ihmisten hallintoon verrattuna. Lisäksi Jehova opetti muinoin Israelille, että tarvittiin uhria, jotta ihmiskunta pääsisi takaisin hyvään suhteeseen hänen kanssaan. Se että Jehova oli tekemisissä Israelin kansan kanssa, hyödytti siis kaikkia kansoja. Tämä oli sopusoinnussa sen  kanssa, mitä hän oli sanonut Abrahamille: ”Sinun siemenesi välityksellä kaikki maan kansakunnat siunaavat itsensä, koska olet kuunnellut ääntäni.” (1. Mooseksen kirja 22:18.)

Lisäksi juutalaisille uskottiin Jumalan pyhät julistukset ja he saivat olla kansa, johon syntyi Messias. Mutta tämäkin tähtäsi siihen, että kaikki kansat hyötyisivät. Juutalaisille annettuihin Raamatun heprealaisiin kirjoituksiin sisältyy koskettava kuvaus ajasta, jolloin kaikki etniset ryhmät saisivat suuria siunauksia: ”Monet kansakunnat todellakin menevät ja sanovat: ’Tulkaa, ja nouskaamme Jehovan vuorelle ja Jaakobin Jumalan huoneeseen; ja hän opettaa meille teitään’ – –. He eivät nosta miekkaa, kansakunta kansakuntaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotaa. Ja he istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan.” (Miika 4:2–4.)

Vaikka Jeesus Kristus itse saarnasi juutalaisille, hän sanoi myös: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille.” (Matteus 24:14.) Tosiaankin kaikki kansakunnat kuulisivat hyvän uutisen. Jehova on näin ollen täydellinen esimerkki siitä, miten kohdella tasapuolisesti kaikkia etnisiä ryhmiä. ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.” (Apostolien teot 10:34, 35.)

Myös lait, jotka Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle, paljastavat hänen välittävän kaikista kansoista. Laki esimerkiksi vaati enemmän kuin vain suvaitsevaisuutta maassa asuvia ei-israelilaisia kohtaan. Se sanoi: ”Muukalaisasukkaan, joka asustaa luonanne, tulee olla teille sellainen kuin on syntyperäinen asukkaannekin, ja sinun on rakastettava häntä niin kuin itseäsi, sillä teistä tuli muukalaisasukkaita Egyptin maassa.” (3. Mooseksen kirja 19:34.) Monet Jumalan lait opettivat israelilaisia olemaan huomaavaisia maahan muuttaneita kohtaan. Niinpä kun Boas, josta tuli Jeesuksen esi-isä, näki jälkikorjuuta suorittavien joukossa köyhän ulkomaalaisen naisen, hän toimi sen mukaan kuin hän oli oppinut Jumalasta. Hän huolehti siitä, että hänen palveluksessaan olevat sadonkorjaajat jättivät runsaasti viljaa tuon naisen korjattavaksi. (Ruut 2:1, 10, 16.)

Jeesus opettaa huomaavaisuutta

Jeesus opetti ihmisille Jumalasta enemmän kuin kukaan muu. Hän osoitti seuraajilleen, miten kohdella huomaavaisesti ihmisiä, jotka ovat erilaisia. Kerran hän ryhtyi keskustelemaan erään samarialaisen naisen kanssa. Nainen oli yllättynyt, koska samarialaiset olivat etninen ryhmä, jota monet juutalaiset halveksivat. Keskustelun aikana Jeesus auttoi huomaavaisesti naista ymmärtämään, miten tämä voisi saada ikuisen elämän. (Johannes 4:7–14.)

Myös kuvauksellaan lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta Jeesus opetti, miten kohdella toisiin etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä. Tuo mies näki matkansa varrella juutalaisen, joka oli joutunut ryöstäjien käsiin ja oli loukkaantunut pahoin. Hän olisi voinut  helposti järkeillä, ettei hänellä ollut velvollisuutta auttaa juutalaista, koska juutalaiset halveksivat hänen kansaansa. Jeesuksen kertomuksen samarialainen ei kuitenkaan suhtautunut muukalaisiin tällä tavalla. Vaikka muut kulkijat olivat vain menneet loukkaantuneen miehen ohi, samarialainen ”liikuttui säälistä” ja auttoi häntä poikkeuksellisen paljon. Jeesus päätti tämän vertauksen sanomalla, että jokaisen, joka haluaa saada osakseen Jumalan suosion, pitäisi tehdä samoin. (Luukas 10:30–37.)

Apostoli Paavali opetti niitä, jotka haluavat miellyttää Jumalaa, muuttamaan persoonallisuuttaan ja jäljittelemään Jumalan tapaa kohdella ihmisiä. Paavali kirjoitti: ”Riisukaa pois vanha persoonallisuus tottumuksineen ja pukeutukaa uuteen persoonallisuuteen, jota uudistetaan täsmällisen tiedon avulla hänen kuvansa mukaan, joka sen loi, missä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, vierasmaalaista, skyyttalaista – –. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:9–14.)

Muuttaako Jumalan tuntemus ihmisiä?

Muuttaako Jehova Jumalan tunteminen tosiaan ihmisten suhtautumista muiden etnisten ryhmien jäseniin? Pohditaanpa, mitä tapahtui eräälle aasialaiselle naiselle, joka oli muuttanut Kanadaan ja pettynyt kohdatessaan siellä syrjintää. Hän tapasi Jehovan todistajia, ja he alkoivat tutkia hänen kanssaan Raamattua. Hän kirjoitti myöhemmin arvostusta heijastavan kirjeen, jossa hän sanoi: ”Te olitte hyvin mukavia ja ystävällisiä valkoisia ihmisiä. Kun tajusin, että olitte todella erilaisia kuin muut valkoiset, mietin miksi. Ajattelin ja ajattelin tuota syytä ja päättelin: ’Olitte Jumalan todistajia. Raamatussa täytyy olla jotain.’ Näin kokouksissanne joukoittain valkoisia, mustia, ruskeita ja keltaisia, joiden sydämet olivat samaa väriä – läpinäkyviä – koska he olivat veljiä ja sisaria. Tiedän nyt, kuka heidät teki sellaisiksi. Teidän Jumalanne.”

Jumalan sana ennustaa ajan, jolloin ”maa on oleva täynnä Jehovan tuntemusta” (Jesaja 11:9). Jo nyt Raamatun profetian täyttymykseksi tosi palvonta yhdistää ”kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” koostuvaa suurta joukkoa, jonka määrä on kohonnut miljooniin (Ilmestys 7:9). He odottavat pian koittavaa aikaa, jolloin maailmanlaajuisessa ihmisyhteisössä vihan tilalle tulee rakkaus. Näin ”kaikki maan suvut” ”tullaan siunaamaan” Abrahamille ilmaistun Jehovan tarkoituksen mukaisesti. (Apostolien teot 3:25.)

[Alaviite]

[Kuva s. 4, 5]

Jumalan laki opetti israelilaisia rakastamaan muukalaisasukkaita.

[Kuva s. 5]

Mitä vertaus lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta opettaa meille?

[Kuvat s. 6]

Jumala ei ole antanut yhdellekään etniselle ryhmälle perusteita ylemmyydentunteeseen.