Oletko tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan?

”On synti, joka koituu kuolemaksi.” (1. JOHANNEKSEN KIRJE 5:16)

1, 2. Mistä tiedämme, että on mahdollista tehdä syntiä Jumalan pyhää henkeä vastaan?

”MINUA on vaivannut sellainen ajatus, että olen tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan”, kirjoitti eräs Saksassa asuva nainen. Hänestä tuntui tältä, vaikka hän oli Jumalan palvelija. Voiko kristitty todella tehdä syntiä Jumalan pyhää henkeä eli vaikuttavaa voimaa vastaan?

² Kyllä voi. Jeesus Kristus sanoi: ”Kaikenlainen synti ja rienaus annetaan ihmisille anteeksi, mutta hengen rienaamista ei anneta anteeksi.” (Matteus 12:31.) Meitä varoitetaan: ”Jos tahallamme harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen, ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä, vaan tietty pelottava tuomion odotus.” (Heprealaisille 10:26, 27.) Apostoli Johannes kirjoitti: ”On synti, joka koituu kuolemaksi.” (1. Johanneksen kirje 5:16.) Mutta voiko se, joka on tehnyt vakavaa syntiä, itse ratkaista, onko hän syyllistynyt ”syntiin, joka koituu kuolemaksi”?

Katumus johtaa anteeksiantoon

3. Mikä on todennäköistä, jos syntimme murehduttaa meitä syvästi?

³ Viime kädessä väärintekijät tuomitsee Jehova. Meidän kaikkien on tosiaan tehtävä hänelle tili, ja hän tekee aina sitä, mikä on oikein. (1. Mooseksen kirja 18:25; Roomalaisille 14:12.) Jehova ratkaisee, olemmeko syyllistyneet anteeksiantamattomaan syntiin, ja hän voi ottaa meiltä pois henkensä (Psalmit 51:11). Jos syntimme murehduttaa meitä syvästi, on kuitenkin hyvin todennäköistä, että kadumme vilpittömästi. Mitä aito katumus oikein on?

4. a) Mitä katumus merkitsee? b) Miksi psalmin 103:10–14:n ajatukset lohduttavat meitä?

⁴ Katumus merkitsee sitä, että muutamme asennettamme jotakin aikaisempaa tai suunniteltua väärintekoa kohtaan ja että tunnemme surua tai mielipahaa ja käännymme pois syntiseltä tieltä. Jos olemme tehneet vakavaa syntiä mutta olemme ottaneet tarvittavat askeleet osoitukseksi siitä, että kadumme vilpittömästi, voimme saada lohtua psalmistan sanoista: ”Hän [Jehova] ei ole tehnyt meille syntiemme mukaan, eikä hän ole erheittemme mukaan saattanut päällemme sitä, minkä ansaitsemme. Sillä niin kuin taivaat ovat maata korkeammat, niin on hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa ylivertainen häntä pelkääviä kohtaan. Niin kaukana kuin auringonnousu on auringonlaskusta, niin kauas meistä hän on siirtänyt rikkomuksemme. Niin kuin isä osoittaa armoa pojilleen, niin Jehova on osoittanut armoa häntä pelkääville. Sillä hän tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua.” (Psalmit 103:10–14.)

5, 6. Selitä, mikä on 1. Johanneksen kirjeen 3:19–22:n sanojen ydinajatus ja merkitys.

⁵ Lohtua tuovat myös apostoli Johanneksen sanat: ”Tästä me tulemme tietämään, että olemme totuudesta, ja me tulemme saattamaan sydämemme vakuuttuneeksi hänen edessään kaiken sen suhteen, mistä meidän sydämemme voi langettaa meille tuomion, koska Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. Rakkaat, jos sydämemme ei langeta meille tuomiota, niin me puhumme Jumalalle vapaasti, ja pyydämmepä mitä tahansa, me saamme häneltä, koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme  sitä, mikä on mieluista hänen silmissään.” (1. Johanneksen kirje 3:19–22.)

⁶ Siitä, että ilmaisemme veljellistä rakkautta emmekä harjoita syntiä, ”tiedämme, että olemme totuudesta” (Psalmit 119:11). Jos sydämemme tuntuu jostakin syystä ”langettavan meille tuomion”, meidän tulisi muistaa, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken”. Jehova on meille armollinen, koska hän on selvillä siitä, että osoitamme ”veljellistä kiintymystä, jossa ei ole ulkokultaisuutta”, taistelemme syntiä vastaan ja pyrimme tekemään hänen tahtonsa (1. Pietarin kirje 1:22). Sydämemme ei tuomitse meitä, jos luotamme Jehovaan, ilmaisemme veljellistä rakkautta emmekä tahallamme harjoita syntiä. Voimme ”puhua Jumalalle vapaasti” rukouksessa, ja hän vastaa meille, koska noudatamme hänen käskyjään.

Niitä jotka tekivät syntiä henkeä vastaan

7. Mikä ratkaisee, voiko synnin saada anteeksi vai ei?

⁷ Millaisia syntejä ei saa anteeksi? Vastataanpa tähän kysymykseen joidenkin Raamatun esimerkkien avulla. Niiden tarkastelemisen tulisi lohduttaa meitä, jos katumuksestamme huolimatta vakavat erheet ahdistavat meitä yhä suuresti. Huomaamme, että anteeksianto ei riipu niinkään siitä, millaista syntiä joku on tehnyt. Ratkaisevaa on sen  sijaan vaikutin, sydämentila ja se, kuinka tahallista synti on ollut.

8. Miten jotkut ensimmäisellä vuosisadalla eläneet juutalaisten uskonnolliset johtajat tekivät syntiä pyhää henkeä vastaan?

⁸ Ensimmäisellä vuosisadalla juutalaisten uskonnolliset johtajat, jotka vastustivat ilkeämielisesti Jeesusta Kristusta, tekivät syntiä pyhää henkeä vastaan. He näkivät Jumalan hengen vaikuttavan Jeesuksessa, kun hän teki ihmeitä, jotka toivat kunniaa Jehovalle. Nämä Kristuksen viholliset sanoivat kuitenkin, että hän sai voimansa Saatana Panettelijalta. Jeesuksen mukaan ne, jotka näin rienasivat Jumalan pyhää henkeä, syyllistyivät syntiin, jota ei anneta anteeksi ”tässä asiainjärjestelmässä eikä tulevassa”. (Matteus 12:22–32.)

9. Mitä on rienaus, ja mitä Jeesus sanoi siitä?

⁹ Rienaus on häpäisevää, loukkaavaa tai herjaavaa puhetta. Koska pyhä henki on lähtöisin Jehovasta, sitä vastaan puhuminen on samaa kuin puhuisi häntä vastaan. Jos ihminen puhuu tällä tavoin tuntematta katumusta, hänelle ei anneta anteeksi. Puhuessaan anteeksiantamattomasta synnistä Jeesus kohdisti sanansa niille, jotka vastustavat tahallaan Jumalan pyhän hengen toimintaa. Koska Jehovan henki vaikutti Jeesuksessa mutta hänen vastustajansa väittivät hänen voimansa olevan lähtöisin Panettelijasta, he tekivät syntiä rienaamalla pyhää henkeä. Siksi Jeesus sanoi: ”Se, joka rienaa pyhää henkeä, ei saa ikinä anteeksi, vaan on syyllinen ikuiseen syntiin.” (Markus 3:20–29.)

10. Miksi Jeesus kutsui Juudasta ”tuhon pojaksi”?

¹⁰ Tarkastellaanpa myös Juudas Iskariotin tapausta. Hän oli epärehellinen, ja hänellä oli tapana varastaa kassalippaasta, joka oli uskottu hänen haltuunsa. (Johannes 12:5, 6.) Myöhemmin Juudas meni juutalaisten hallitusmiesten luo ja lupautui kavaltamaan Jeesuksen 30 hopearahasta. Kavaltamisen jälkeen Juudas sai kyllä tunnonvaivoja muttei koskaan katunut tahallista syntiään. Näin ollen hän ei ole arvollinen saamaan ylösnousemusta.  Jeesus kutsuikin häntä ”tuhon pojaksi”. (Johannes 17:12; Matteus 26:14–16.)

Niitä jotka eivät tehneet syntiä henkeä vastaan

11–13. Mihin syntiin kuningas Daavid syyllistyi Batseban kanssa, ja miten Jumalan tapa käsitellä asia voi lohduttaa meitä?

¹¹ Toisinaan kristittyjä, jotka ovat tunnustaneet vakavan syntinsä ja saaneet hengellistä apua seurakunnan vanhimmilta, voi edelleen vaivata se, että he ovat rikkoneet Jumalan lakia (Jaakobin kirje 5:14). Jos tällaiset ajatukset painavat mieltämme, meidän on hyödyllistä tarkastella, mitä Raamattu kertoo niistä, jotka saivat syntinsä anteeksi.

¹² Kuningas Daavid teki vakavaa syntiä Batseban, Uurian vaimon, kanssa. Kun Daavid näki palatsinsa katolta tämän kauniin naisen peseytymässä, hän haetutti hänet luokseen ja oli sukupuolisuhteissa hänen kanssaan. Myöhemmin hän sai tietää naisen olevan raskaana. Peittääkseen aviorikoksen Daavid yritti saada Uurian makaamaan vaimonsa kanssa. Juonen epäonnistuttua kuningas järjesti niin, että Uuria kuolisi taistelussa. Sen jälkeen Batsebasta tuli Daavidin vaimo ja hän synnytti hänelle lapsen, joka kuoli. (2. Samuelin kirja 11:1–27.)

¹³ Kun Jehova käsitteli tämän asian, hän otti nähtävästi huomioon sen, että Daavid katui ja että hänen kanssaan oli tehty valtakuntaliitto. Siksi hän antoi Daavidille anteeksi. (2. Samuelin kirja 7:11–16; 12:7–14.) Batsebakin tunsi ilmeisesti katumusta, sillä hänestä tuli kuningas Salomon äiti ja Jeesuksen Kristuksen esiäiti (Matteus 1:1, 6, 16). Jos olemme tehneet syntiä, meidän on hyvä muistaa, että Jehova ottaa huomioon katumuksemme.

14. Miten kuningas Manassen tapaus havainnollistaa Jumalan anteeksiannon suuruutta?

¹⁴ Jehovan anteeksiannon suuruutta havainnollistaa myös Juudan kuninkaan Manassen tapaus. Manasse teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä. Hän pystytti alttareita Baalille, palvoi ”kaikkea taivaiden armeijaa” ja rakensi alttareita väärille jumalille jopa temppelin kahteen esipihaan. Hän pani poikansa kulkemaan tulen läpi, edisti spiritistisiä tapoja ja sai Juudan ja Jerusalemin asukkaat ”tekemään pahemmin kuin ne kansakunnat, jotka Jehova oli tuhonnut Israelin poikien edestä”. Jumalan profeettojen varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Lopulta Assyrian kuningas vei Manassen vankeuteen. Siellä Manasse katui ja rukoili kaiken aikaa nöyrästi Jumalaa, joka antoi hänelle anteeksi ja palautti hänet kuninkaaksi Jerusalemiin, missä hän edisti tosi palvontaa. (2. Aikakirja 33:2–17.)

15. Mikä tapaus apostoli Pietarin elämässä osoittaa, että Jehova antaa ”paljon anteeksi”?

¹⁵ Satoja vuosia myöhemmin apostoli Pietari teki vakavaa syntiä kieltäessään Jeesuksen (Markus 14:30, 66–72). Jehova kuitenkin antoi Pietarille ”paljon anteeksi” (Jesaja 55:7). Miksi? Koska Pietari katui aidosti (Luukas 22:62). Jumalan anteeksianto kävi selvästi ilmi 50 päivää myöhemmin, kun Pietari sai helluntaipäivänä tilaisuuden todistaa rohkeasti Jeesuksesta (Apostolien teot 2:14–36). Miksei Jumala siis nykyään olisi aivan yhtä anteeksiantava niitä kristittyjä kohtaan, jotka katuvat vilpittömästi? Psalmista lauloi: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää? Sillä sinun luonasi on tosi anteeksianto.” (Psalmit 130:3, 4.)

Miten lievittää pelkoa?

16. Missä tapauksessa Jumala antaa anteeksi?

¹⁶ Jos pelkäämme tehneemme syntiä pyhää henkeä vastaan, edellä kerrotut esimerkit varmasti lievittävät ahdistustamme. Ne osoittavat, että Jehova antaa anteeksi katuville synnintekijöille. On ensiarvoisen tärkeää rukoilla Jumalaa hartaasti. Jos olemme tehneet syntiä, voimme anoa anteeksiantoa Jeesuksen lunastusuhrin, Jehovan armon, perityn epätäydellisyytemme ja uskollisen palveluksemme perusteella. Jehovan ansaitsemattomaan hyvyyteen luottaen voimme etsiä anteeksiantoa ja olla varmoja, että saamme sen. (Efesolaisille 1:7.)

17. Mitä meidän pitää tehdä, jos olemme syyllistyneet syntiin ja tarvitsemme hengellistä apua?

 ¹⁷ Entä jos olemme syntimme vuoksi sairastuneet hengellisesti, niin ettemme pysty rukoilemaan? Opetuslapsi Jaakob neuvoi, mitä tällaisessa tilanteessa olevan pitäisi tehdä: ”Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” (Jaakobin kirje 5:14, 15.)

18. Miksi jonkun synti ei ole välttämättä anteeksiantamaton, vaikka hänet erotettaisiin seurakunnasta?

¹⁸ Silloinkaan kun väärintekijä ei osoita katumusta ja hänet erotetaan seurakunnasta, hänen syntinsä ei välttämättä ole anteeksiantamaton. Paavali kirjoitti eräästä Korintissa asuvasta voidellusta, joka erotettiin väärintekonsa vuoksi: ”Tämä enemmistön antama nuhde on riittävä sellaiselle miehelle, niin että teidän päinvastoin tulisi nyt huomaavaisesti antaa anteeksi ja lohduttaa häntä, jottei sellaisen miehen liiallinen murhe vain nielaisisi häntä.” (2. Korinttilaisille 2:6–8; 1. Korinttilaisille 5:1–5.) Jotta hairahtuneet voisivat toipua hengellisesti, heidän on otettava vastaan Raamattuun perustuvaa hengellistä apua kristityiltä vanhimmilta ja todistaa aito katumuksensa. Heidän täytyy ”tuottaa – – katumukseen sopivia hedelmiä” (Luukas 3:8).

19. Mikä voi auttaa meitä pysymään ”terveinä uskossa”?

¹⁹ Miksi meistä saattaisi tuntua, että olemme tehneet syntiä pyhää henkeä vastaan? Syynä voi olla ylitunnollisuus tai heikko fyysinen tai psyykkinen terveys. Rukous ja lepo voivat tällöin auttaa. Meidän ei tulisi missään tapauksessa antaa Saatanan lannistaa meitä, niin että lakkaamme palvelemasta Jumalaa. Koska Jehova ei iloitse jumalattomien kuolemasta, hän ei varmastikaan saa iloa yhdenkään palvelijansa menettämisestä. Jos siis pelkäämme tehneemme syntiä henkeä vastaan, meidän tulisi edelleen ravita itseämme Jumalan sanalla, esimerkiksi lohduttavilla psalmeilla. Meidän täytyy käydä jatkuvasti seurakunnan kokouksissa ja osallistua Valtakunnan saarnaamistyöhön. Näin voimme pysyä ”terveinä uskossa” emmekä sure sitä, että olisimme mahdollisesti syyllistyneet anteeksiantamattomaan syntiin (Titukselle 2:2).

20. Millainen pohdiskelu voi auttaa ihmistä ymmärtämään, ettei hän ole tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan?

²⁰ Jokainen, joka pelkää tehneensä syntiä pyhää henkeä vastaan, voi kysyä itseltään: Olenko rienannut pyhää henkeä? Olenko katunut syntiäni vilpittömästi? Uskonko Jumalan anteeksiantoon? Olenko luopio, joka on hylännyt hengellisen valon? Todennäköisesti tällainen ihminen tajuaa, ettei hän ole rienannut Jumalan pyhää henkeä eikä hänestä ole tullut luopiota. Hän on katunut, ja hän uskoo edelleen Jehovan anteeksiantoon. Jos näin on, hän ei ole tehnyt syntiä Jehovan pyhää henkeä vastaan.

21. Mitä kysymyksiä seuraavassa kirjoituksessa käsitellään?

²¹ On helpottavaa saada varmuus siitä, ettei ole tehnyt syntiä pyhää henkeä vastaan. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan vielä joitakin muita pyhään henkeen liittyviä kysymyksiä. Voisimme esimerkiksi kysyä itseltämme: Ohjaako minua todella Jumalan pyhä henki? Ilmaisenko sen hedelmää elämässäni?

Mitä vastaat?

• Millä perusteella voidaan sanoa, että on mahdollista tehdä syntiä pyhää henkeä vastaan?

• Mitä katumus merkitsee?

• Ketkä tekivät syntiä henkeä vastaan, kun Jeesus oli maan päällä?

• Miten voi voittaa pelon siitä, että on syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 17]

Ne jotka väittivät Jeesuksen tekevän ihmeitä Saatanan voimalla, tekivät syntiä Jumalan pyhää henkeä vastaan.

[Kuva s. 18]

Vaikka Pietari kielsi Jeesuksen, hän ei syyllistynyt anteeksiantamattomaan syntiin.