Onko sinulla kuolematon sielu?

Olemmeko vain lihaa ja verta? Olemmeko muutakin kuin niiden alkuaineiden yhdistelmä, joista meidät on tehty? Olemmeko tänään täällä ja huomenna poissa? Vai jääkö meistä kuoleman jälkeen eloon jokin näkymätön osa?

MAAILMAN uskonnot ovat esittäneet monenlaisia hämmentäviä käsityksiä tuonpuoleisesta, mutta useimmat niistä ovat samaa mieltä yhdestä perusajatuksesta: jokin ihmisen sisällä on kuolematon ja jatkaa elämää kuoleman jälkeen. Monet uskovat, että tämä ”jokin” on sielu. Mitä mieltä sinä olet? Onko meillä ruumiin lisäksi erillinen sielu? Mikä on sielu? Onko se kuolematon? Meidän on erittäin tärkeää tietää totuus siitä, mikä ihminen on.

”Ihmisestä tuli elävä sielu”

Onko ihmisellä ”sielu”, joka erkanee ruumiista kuolemassa ja jatkaa elämää? Erään Raamatun sanakirjan mukaan ”sielu on usein sama kuin koko ihminen” (Holman Illustrated Bible Dictionary). Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä sanotaan: ”Jehova Jumala muodosti ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen, ja ihmisestä tuli elävä sielu.” Ensimmäinen ihminen, Aadam, oli sielu.

Muutkin raamatunkohdat tukevat sitä käsitystä, että sana ”sielu” voi tarkoittaa koko ihmistä. Raamattu puhuu esimerkiksi siitä, että sielu tekee työtä (3. Mooseksen kirja 23:30). Siinä sanotaan myös, että sielu voi tuskastua, ärsyyntyä tai olla uneton, peloissaan ja masentunut (Tuomarit 16:16; Job 19:2; Psalmit 119:28; Apostolien teot 2:43; 1. Tessalonikalaisille 5:14). Sielulla tarkoitetaan ihmistä myös Roomalaiskirjeen 13:1:ssä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille.” Ja 1. Pietarin kirjeen 3:20 sanoo: ”Nooan päivinä – – muutamat, toisin sanoen kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi.” Mikään näissä kohdissa ei viittaa siihen, että sielu olisi jokin aineeton olio, joka jatkaisi elämää kuoleman jälkeen.

Entä eläimet ja kasvit? Ovatko ne sieluja?  Katsotaanpa, miten Raamattu kuvailee eläinten luomista. Jumala käski: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja parvittain.” Seuraavana luomispäivänä Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa eläviä sieluja lajiensa mukaan, kotieläimiä ja muita liikkuvia eläimiä sekä maan villieläimiä lajiensa mukaan.” (1. Mooseksen kirja 1:20, 24.) Kaikki elävät olennot, sekä ihmiset että eläimet, ovat siis sieluja. Kasveja ei Raamatussa sanota sieluiksi.

Sanaa ”sielu” käytetään muullakin tavoin. Jobin 33:22:ssa todetaan: ”Hänen sielunsa lähenee hautakuoppaa ja hänen elämänsä kuoleman aiheuttajia.” Tässä sanoja ”sielu” ja ”elämä” käytetään synonyymeinä täsmentämään toisiaan. ”Sielu” voi näin ollen tarkoittaa myös elämää, joka ihmisellä on elävänä sieluna eli olentona. Siksi Mooseksen vihollisia, jotka yrittivät riistää hänen elämänsä, sanotaan Raamatussa ”miehiksi, jotka metsästivät [hänen] sieluaan” (2. Mooseksen kirja 4:19). Raamattu sanoo Jeesuksesta Kristuksesta, että hän tuli ”antamaan sielunsa [elämänsä] lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28).

Raamattu määrittelee sanan ”sielu” yksinkertaisesti ja johdonmukaisesti. Se voi tarkoittaa ihmistä tai eläintä tai elämää, joka elävällä sielulla on. Kuten tulemme näkemään, tämä käsitys on sopusoinnussa sen kanssa, mitä sielulle Raamatun mukaan tapahtuu kuolemassa.

”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan”

Raamattu toteaa: ”Se sielu, joka tekee syntiä, se tulee kuolemaan.” (Hesekiel 18:4.) Ollessaan ahdistunut profeetta Elia ”alkoi pyytää, että hänen sielunsa kuolisi” (1. Kuninkaiden kirja 19:4). Joonakin ”pyysi pyytämistään, että hänen sielunsa kuolisi” (Joona 4:8). Sielu tosiaankin kuolee, kun ihminen kuolee; se ei ole kuolematon. Koska ihminen on sielu, hänen kuoltuaan voidaan sanoa, että hänen sielunsa kuoli.

Mutta entä raamatunkohdat, joissa puhutaan sielun lähtemisestä ja palaamisesta? Raamattu kertoo, mitä tapahtui Raakelille, kun hän synnytti poikansa: ”Kun hänen [Raakelin] sielunsa oli lähtemäisillään – sillä hän kuoli – hän antoi hänelle nimen Ben-Oni, mutta hänen isänsä nimitti hänet Benjaminiksi.” (1. Mooseksen kirja 35:18.) 1. Kuninkaiden kirjan 17:22:ssa kuvaillaan erään lesken pojan ylösnousemusta: ”Jehova kuunteli  Elian ääntä [rukousta], niin että lapsen sielu palasi häneen ja hän heräsi eloon.” Osoittavatko nämä raamatunkohdat, että sielu on jokin näkymätön, epämääräinen osa, joka voi lähteä ruumiista tai palata siihen?

On hyvä muistaa, että yksi sanan ”sielu” merkityksistä on ’elämä’. Raakelin sielu oli siis lähtemäisillään siinä mielessä, että hänen elämänsä oli päättymässä. Joissakin raamatunkäännöksissä lause ”hänen sielunsa oli lähtemäisillään” kuuluukin: ”Raakel oli jo kuolemaisillaan” (vuoden 1992 kirkkoraamattu), ”hänen elämänsä oli loppumaisillaan” (Knox), ja ”hän veti viimeisen henkäyksensä” (Jerusalem Bible). Samoin lesken pojan tapauksessa oli kyse elämän palaamisesta poikaan (1. Kuninkaiden kirja 17:23).

Mikä ihminen on?

Raamattu osoittaa selvästi, mikä ihminen on. Hänellä ei ole sielua, vaan hän on sielu. Näin ollen kuolleiden mahdollisuus elää tulevaisuudessa riippuu ylösnousemuksesta. Raamattu lupaa: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Johannes 5:28, 29.) Kuolleiden todellinen toivo perustuu tähän luotettavaan lupaukseen ylösnousemuksesta – ei opetukseen sielun kuolemattomuudesta.

On hyvin tärkeää hankkia täsmällistä tietoa siitä, mikä ylösnousemus on ja mitä se merkitsee ihmiskunnalle. Lisäksi on välttämätöntä tuntea Jumala ja Jeesus Kristus, sillä Jeesus sanoi rukouksessaan: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3.) Paikkakuntasi Jehovan todistajat tutkivat mielellään kanssasi Raamattua, niin että voit hankkia lisää tietoa Jumalasta, hänen Pojastaan ja lupauksistaan. Kannustamme sinua ottamaan yhteyttä todistajiin tai kirjoittamaan tämän lehden julkaisijoille.

[Kuvat s. 4]

Nämä kaikki ovat sieluja.

[Lähdemerkintä]

Vuohi: CNPC—Centro Nacional de Pesquisa de Caprinos (Sobral, CE, Brasil)