Kristillisyys leviää Vähään-Aasiaan

VÄHÄSSÄ-AASIASSA, valtaosin nykyisen Turkin alueella, kukoisti ensimmäisellä vuosisadalla useita kristillisiä seurakuntia. Monet juutalaiset ja ei-juutalaiset ottivat vastaan kristillisen sanoman. Eräässä Raamatun sanakirjassa sanotaan: ”Jollei Syyriaa ja Palestiinaa oteta lukuun, kristillinen liike levisi ensiksi juuri Vähään-Aasiaan ja sai siellä eniten kannatusta.”

Saamme selvemmän kuvan kristillisyyden leviämisestä tuolla alueella, kun kokoamme tietoja käytettävissä olevista eri lähteistä. Katsotaanpa, miten tämä voi hyödyttää meitä.

Vähän-Aasian ensimmäiset kristityt

Alkusysäys kristillisyyden leviämiselle Vähään-Aasiaan tuli vuoden 33 helluntaina, jolloin tapahtui jotakin merkittävää. Jerusalemiin kokoontui monikielinen joukko, johon kuului diasporajuutalaisia (Palestiinan ulkopuolella asuvia juutalaisia) sekä juutalaisuuteen kääntyneitä. Jeesuksen apostolit saarnasivat hyvää uutista näille Jerusalemiin tulleille vieraille. Historiallisen kertomuksen mukaan monet heistä olivat tulleet Kappadokiasta, Pontoksesta, Aasian piirikunnasta *, Frygiasta ja Pamfyliasta – paikoista, joista Vähä-Aasia suureksi osaksi koostui. Noin 3000 kuulijaa otti vastaan kristillisen sanoman, ja heidät kastettiin. Palatessaan koteihinsa he veivät uuden uskon mukanaan. (Apostolien teot 2:5–11, 41.)

Kristillisyyden leviämistä Vähässä-Aasiassa valottaa myös se, mitä Raamattu kertoo apostoli Paavalin lähetysmatkoista. Ensimmäisellä matkallaan vuosien 47 ja 48 paikkeilla Paavali tovereineen purjehti Kyproksesta Vähään-Aasiaan ja nousi maihin Pamfylian Pergessä. Sisämaassa sijaitsevassa Pisidian Antiokiassa näiden lähetystyöntekijöiden menestyksekäs saarnaaminen herätti juutalaisissa mustasukkaisuutta ja vastarintaa. Paavalin siirryttyä kaakkoon Ikonioniin jotkut muut juutalaiset juonittelivat kohdellakseen heitä röyhkeästi. Läheisen Lystran temperamenttiset asukkaat julistivat Paavalin ensin jumalaksi, mutta kun Antiokiasta ja Ikonionista saapui vihamielisiä juutalaisia, he alkoivatkin kivittää  Paavalia, kunnes luulivat hänen kuolleen. Tämän kokemuksen jälkeen Paavali ja Barnabas lähtivät Derbeen, Rooman Galatian-provinssiin, missä puhuttiin lykaonian kieltä. Seurakuntia perustettiin ja vanhimpia nimitettiin. Niinpä siis viitisentoista vuotta vuoden 33 helluntain jälkeen kristillisyys oli jo juurtunut Vähään-Aasiaan. (Apostolien teot 13:13–14:26.)

Toisella lähetysmatkallaan vuosien 49–52 tienoilla Paavali seurueineen meni ensin maitse Lystraan. Matkalla he todennäköisesti ohittivat Paavalin kotikaupungin Kilikian Tarsoksen. Käytyään jälleen Lystran veljien luona Paavali jatkoi pohjoiseen Bithynian ja Aasian provinsseihin, missä hän yritti ”puhua sanaa”. Pyhä henki kuitenkin ”kielsi” sen. Evankeliumi vietäisiin noille seuduille myöhemmin. Jumala sitä vastoin johdatti Paavalin Vähän-Aasian luoteisosan halki Troakseen, joka sijaitsi rannikolla. Sitten Paavali sai näyn, jossa häntä neuvottiin julistamaan hyvää uutista Euroopassa. (Apostolien teot 16:1–12; 22:3.)

Paavali liikkui Vähässä-Aasiassa myös noin  vuosina 52–56 kolmannella lähetysmatkallaan, joka ulottui jopa Efesokseen, Aasian provinssissa sijaitsevaan tärkeään satamakaupunkiin. Hän oli käynyt siellä jo aikaisemmin, kun hän oli palaamassa toiselta matkaltaan. Efesoksessa toimi ryhmä kristittyjä, ja Paavali ja hänen toverinsa jäivät heidän luokseen lähes kolmeksi vuodeksi. Tuota aikaa leimasivat monet vaikeudet ja vaarat. Yksi vakavimmista oli mellakka, jonka efesolaiset hopeasepät nostivat puolustaakseen tuottoisaa uskonnollista liiketoimintaansa. (Apostolien teot 18:19–26; 19:1, 8–41; 20:31.)

Efesoksesta käsin suoritetulla lähetystyöllä oli ilmeisesti kauaskantoinen vaikutus. Apostolien tekojen 19:10:ssä sanotaan: ”Kaikki Aasian piirikunnan asukkaat kuulivat Herran sanan, sekä juutalaiset että kreikkalaiset.”

Työ menee eteenpäin

Kun Paavalin oleskelu Efesoksessa läheni loppuaan, hän kirjoitti korinttilaisille: ”Aasian seurakunnat lähettävät teille terveisiä.” (1. Korinttilaisille 16:19.) Mitä seurakuntia Paavali tarkoitti? Luultavasti muun muassa Kolossan, Laodikean ja Hierapoliin seurakuntia (Kolossalaisille 4:12–16). Kirjassa Paul—His Story todetaan: ”Vaikuttaa johdonmukaiselta, että Smyrnan, Pergamonin, Sardeen ja Filadelfian yhteisöt syntyivät Efesoksesta alkunsa saaneen lähetystyön ansiosta. – – Ne kaikki sijaitsivat noin 200 kilometrin säteellä Efesoksesta, ja niitä yhdistivät erinomaiset tiet.”

Kun vuoden 33 helluntaista siis oli kulunut parikymmentä vuotta, Vähän-Aasian etelä- ja länsiosissa toimi koko joukko kristillisiä seurakuntia. Entä miten oli tuon seudun muiden osien laita?

Ne joille Pietari kirjoitti

Apostoli Pietari kirjoitti ensimmäisen henkeytetyn kirjeensä muutama vuosi myöhemmin, noin vuosina 62–64. Hän osoitti sen Pontoksen, Galatian, Kappadokian, Aasian ja Bithynian kristityille. Hänen kirjeensä osoittaa, että noilla alueilla oli todennäköisesti kristillisiä seurakuntia, sillä hän kehotti niiden vanhimpia ”paimentamaan – – laumaa”.  Milloin nämä seurakunnat oli perustettu? (1. Pietarin kirje 1:1; 5:1–3.)

Paavali oli jo julistanut evankeliumia joissakin niistä paikoista, joissa asui Pietarin kirjeiden vastaanottajia. Niitä olivat muun muassa Aasia ja Galatia. Kappadokiassa ja Bithyniassa Paavali ei kuitenkaan ollut saarnannut. Raamatussa ei kerrota, miten kristillisyys saapui noille alueille, mutta se on saattanut tapahtua niiden juutalaisten tai juutalaisuuteen kääntyneiden toimesta, jotka olivat Jerusalemissa helluntaina vuonna 33 ja jotka sitten palasivat kotiseuduilleen. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että kun Pietari noin 30 vuotta helluntain jälkeen kirjoitti kirjeensä, ”siellä täällä ympäri Vähää-Aasiaa” oli seurakuntia, kuten muuan oppinut sanoo.

Ilmestyksen seitsemän seurakuntaa

Juutalaisten kapina roomalaisia vastaan johti siihen, että Jerusalem tuhottiin vuonna 70. Jotkut Juudeassa asuneet kristityt päätyivät mahdollisesti Vähään-Aasiaan. *

Ensimmäisen vuosisadan loppupuolella Jeesus Kristus ohjasi apostoli Johannesta kirjoittamaan kirjeitä seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle. Nuo Efesoksen, Smyrnan, Pergamonin, Tyatiran, Sardeen, Filadelfian ja Laodikean seurakunnille osoitetut kirjeet paljastavat, että noiden seurakuntien kristittyjä uhkasivat muun muassa moraalittomuus, lahkolaisuus ja luopumus. (Ilmestys 1:9, 11; 2:14, 15, 20.)

Vaatimaton, kokosieluinen palvelus

Kristillisyyden leviämiseen ensimmäisellä vuosisadalla sisältyi selvästi muutakin kuin se, mitä Apostolien teoissa kerrotaan. Tuon kirjan tapahtumissa olivat mukana tunnetut apostolit Pietari ja Paavali, mutta hyvää uutista saarnasi tuntematon joukko muitakin. Työn eteneminen Vähässä-Aasiassa osoittaa, että varhaiskristityt noudattivat tunnollisesti Jeesuksen käskyä: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.” (Matteus 28:19, 20.)

Samoin nykyään vain melko pieni osa Jehovan todistajien uskollisista teoista on kansainvälisen veljesseuran tiedossa. Kuten enemmistö niistä uskollisista evankelistoista, jotka toimivat ensimmäisellä vuosisadalla Vähässä-Aasiassa, myös useimmat nykyisistä hyvän uutisen saarnaajista ovat jokseenkin tuntemattomia. Silti hekin viettävät työntäyteistä, antoisaa elämää ja tuntevat syvää tyydytystä, kun he tekevät tottelevaisesti parhaansa pelastaakseen toisia (1. Timoteukselle 2:3–6).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 11]

VARHAISKRISTILLISYYS BITHYNIASSA JA PONTOKSESSA

Bithynian ja Pontoksen muodostama provinssi sijaitsee Mustanmeren rannikolla Vähässä-Aasiassa. Sen jokapäiväisestä elämästä tiedetään paljon sen perusteella, mitä Plinius nuorempi, yksi sen viranomaisista, kirjoitti Rooman keisari Trajanukselle.

Noin 50 vuotta sen jälkeen kun Pietarin kirjeet olivat kiertäneet tuon alueen seurakunnissa, Plinius pyysi Trajanukselta neuvoa siihen, miten hänen tulisi menetellä kristittyjen suhteen. ”Koska en ole milloinkaan ollut läsnä kristittyjä vastaan järjestetyissä oikeudenkäynneissä, en tiedä mitä niissä on tapana tutkia ja kuinka ankaria rangaistukset voivat olla”, kirjoitti Plinius. ”Syytettynä on ja tulee olemaan suuri joukko kaikenikäisiä ja -säätyisiä, sekä miehiä että naisia. Eivät ainoastaan kaupungit ole saaneet tartuntaa tästä taikauskosta, se on kulkutaudin tavoin levinnyt myös kyliin ja maaseudulle.”

[Kaavio/Kartta s. 9]

(Ks. painettu julkaisu)

PAAVALIN MATKAT

Ensimmäinen lähetysmatka

KYPROS

PAMFYLIA

Perge

Antiokia (Pisidian)

Ikonion

Lystra

Derbe

Toinen lähetysmatka

KILIKIA

Tarsos

Derbe

Lystra

Ikonion

Antiokia (Pisidian)

FRYGIA

GALATIA

Troas

Kolmas lähetysmatka

KILIKIA

Tarsos

Derbe

Lystra

Ikonion

Antiokia (Pisidian)

Efesos

AASIA

Troas

[Seitsemän seurakuntaa]

Pergamon

Tyatira

Sardes

Smyrna

Efesos

Filadelfia

Laodikea

[Muut paikat]

Hierapolis

Kolossa

LYKIA

BITHYNIA

PONTOS

KAPPADOKIA

[Kuva s. 9]

Antiokia

[Kuva s. 9]

Troas

[Lähdemerkintä]

© 2003 BiblePlaces.com

[Kuva s. 10]

Teatteri Efesoksessa (Apostolien teot 19:29).

[Kuva s. 10]

Zeuksen alttarin perustus Pergamonissa. Tuon kaupungin kristityt asuivat ”siellä missä Saatanan valtaistuin” oli (Ilmestys 2:13).

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.