John Miltonin unohdettu tutkielma

HARVA kirjailija on vaikuttanut ympäröivään maailmaan yhtä voimakkaasti kuin englantilainen John Milton, joka kirjoitti eeppisen runoelman nimeltä Kadotettu paratiisi. Eräs elämäkerran kirjoittaja kuvailee Miltonia mieheksi, jota ”monet rakastivat, jotkut vihasivat, mutta jonka vain harvat kokonaan sivuuttivat”. Englantilainen kirjallisuus ja kulttuuri ovat vielä nykyäänkin suuressa kiitollisuudenvelassa hänelle.

Miten John Miltonista tuli tällainen vaikuttaja? Miksi hänen viimeinen teoksensa ”Kristillisestä opista” oli niin kiistanalainen, ettei sitä julkaistu 150 vuoteen?

Varhaiset vaiheet

John Milton syntyi varakkaaseen lontoolaisperheeseen vuonna 1608. ”Isäni perehdytti minut varhaislapsuudessani kirjallisuuteen, jota jo 11-vuotiaana ahmin niin suurella innolla, että tuskin maltoin laskea kirjoja käsistäni ja mennä levolle ennen puoltayötä”, Milton muisteli. Hän menestyi opinnoissaan erinomaisesti ja valmistui maisteriksi Cambridgesta vuonna 1632. Sen jälkeen hän syvensi edelleen tietojaan historiasta ja antiikin kirjallisuudesta.

Milton halusi runoilijaksi, mutta hänen aikanaan Englanti kamppaili vallankumouksen kourissa. Oliver Cromwell oli johtohahmona parlamentissa, jonka asettama tuomioistuin teloitutti kuningas Kaarle I:n vuonna 1649. Milton puolusti tuota tekoa vakuuttavalla proosallaan, ja hänestä tuli Cromwellin hallinnon kannattaja. Jo ennen kuin John Milton niitti mainetta runoilijana, hän oli tunnettu politiikkaa ja moraalia käsittelevistä pamfleteistaan.

Kun monarkia palautettiin ja Kaarle II kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1660, Miltonin aiempi yhteistyö Cromwellin kanssa saattoi hänet hengenvaaraan. Milton piiloutui, ja hän vältti kuoleman ainoastaan vaikutusvaltaisten ystäviensä ansiosta. Kaikesta huolimatta hän säilytti voimakkaan hengellismielisyytensä.

”Raamatun mittapuu”

Milton kertoi, kuinka hän nuoruudessaan suuntautui hengellisiin asioihin: ”Jo poikasena aloin toden teolla omistautua Vanhan ja Uuden testamentin tutkimiseen niiden alkukielillä.” Milton oppi pitämään Pyhää Raamattua ainoana varmana oppaana moraalisissa ja hengellisissä kysymyksissä. Mutta kun hän tutki senaikaista teologista kirjallisuutta, hän joutui pahasti pettymään. Hän kirjoitti myöhemmin: ”Tulin siihen johtopäätökseen, että en mitenkään voinut perustaa uskoani tai pelastuksen toivoani sellaisten oppaiden varaan.” Milton päätti arvioida uskonkäsityksiään ainoastaan ”Raamatun mittapuuhun verraten” ja alkoi koota pääotsikoiden alle tärkeimpiä raamatunkohtia ja lainata niitä.

Nykyään John Milton muistetaan parhaiten runoelmastaan Kadotettu paratiisi, joka perustuu Raamatun kertomukseen siitä, miten ihminen menetti täydellisyytensä (1. Mooseksen kirja, 3. luku). Teos julkaistiin vuonna 1667, ja pääasiassa se teki hänestä maineikkaan kirjailijan varsinkin englantia puhuvassa  maailmassa. Myöhemmin hän julkaisi jatko-osan nimeltä ”Takaisin saatu paratiisi”. Näissä runoissa kerrotaan Jumalan alkuperäisestä tarkoituksesta ihmisen suhteen – täydellisestä elämästä paratiisimaassa – ja viitataan siihen, että Jumala ennallistaa paratiisin maan päälle Kristuksen välityksellä. Esimerkiksi Kadotetussa paratiisissa arkkienkeli Mikael ennustaa ajan, jolloin Kristus ”uskovaiset ottaa autuuteen Maan päällä sekä Taivaassa; Maa silloin on suuri Paratiisi, auvokkaampi kuin Eeden nyt, sen päivät autuaammat”.

”Kristillisestä opista”

Vuosien ajan Miltonin haaveena oli myös valmistaa tutkielma, jossa käsiteltäisiin laajasti kristillistä elämää ja oppia. Vaikka hän oli sokeutunut kokonaan vuonna 1652, hän uurasti sihteeriensä avustuksella tämän hankkeen parissa, kunnes hän kuoli vuonna 1674. Miltonin viimeisen teoksen nimi oli ”Kristillisestä opista”, ja hän kirjoitti sen esipuheessa: ”Useimmat tätä aihetta käsitelleet kirjailijat – – ovat tehneet vain reunahuomautuksia, joissa viitataan lyhyesti niiden raamatunkohtien lukuun ja jakeeseen, joista koko heidän opetuksensa on täysin riippuvainen. Minä puolestani olen pyrkinyt ahtamaan sivut täyteen lainauksia kaikista Raamatun osista.” Miltonin sanat pitävät paikkansa, sillä teoksessaan hän lainaa Raamattua tai viittaa siihen yli 9000 kertaa.

Milton oli aiemmin tuonut näkemyksensä julki epäröimättä, mutta tämän tutkielman julkaisemista hän lykkäsi. Minkä vuoksi? Ensinnäkin hän tiesi, että sen raamatulliset perustelut poikkesivat suuresti kirkon opetuksista. Lisäksi monarkian palauttamisen vuoksi hän oli menettänyt maan vallanpitäjien suosion. Siksi hän kenties jäi odottamaan rauhallisempia aikoja. Joka tapauksessa Miltonin kuoltua hänen sihteerinsä vei latinankielisen käsikirjoituksen julkaisijalle, mutta tämä kieltäytyi painamasta sitä. Sitten Englannin ulkoministeri takavarikoi käsikirjoituksen ja kätki sen arkistoon. Kului 150 vuotta, ennen kuin Miltonin tutkielma näki päivänvalon.

Vuonna 1823 muuan arkistonhoitaja löysi paperikäärön, jossa tunnetun runoilijan käsikirjoitus oli. Silloinen Englannin kuningas Yrjö IV määräsi, että teos tuli kääntää latinasta ja julkistaa. Kun se kaksi vuotta myöhemmin julkaistiin englanniksi, teologien ja kirjailijoiden piireissä syntyi kiihkeää väittelyä. Eräs piispa julisti heti käsikirjoituksen väärennökseksi, sillä hän kieltäytyi uskomasta, että Milton, jota monet pitivät Englannin suurimpana uskonnollisena runoilijana, olisi niin avoimesti voinut hylätä kirkon vaalimat opetukset. Koska kääntäjä oli aavistanut tällaisen reaktion, hän oli halunnut vahvistaa Miltonin  olevan kirjoittaja. Siksi hän oli lisännyt teokseen alaviitteitä, joissa selostettiin seikkaperäisesti 500:aa samankaltaisuutta teosten ”Kristillisestä opista” ja Kadotettu paratiisi välillä. *

Miltonin uskonkäsitykset

Miltonin aikaan mennessä Englanti oli ottanut avosylin vastaan protestanttisen uskonpuhdistuksen ja katkaissut välinsä roomalaiskatoliseen kirkkoon. Yleensä protestantit ajattelivat, että uskoa ja moraalia koskevissa asioissa määräysvalta ei ollut paavilla vaan Raamatulla. Teoksessa ”Kristillisestä opista” Milton kuitenkin osoitti, että myös monet protestanttien opetukset ja tavat olivat Raamatun vastaisia. Raamattuun vedoten hän hylkäsi kalvinistisen predestinaatio-opin ja esitti sen sijaan, että ihmisellä on vapaa tahto. Hän kannatti Jumalan nimen Jehova kunnioittavaa käyttöä, ja se esiintyykin usein hänen teoksissaan.

Milton perusteli Raamatulla, että ihmissielu voi kuolla. Kommentoidessaan 1. Mooseksen kirjan 2:7:ää hän kirjoitti: ”Kun ihminen oli tällä tavoin luotu, sanottiin lopuksi: Niin ihmisestä tuli elävä sielu. – – Hän ei ole kaksiosainen tai -jakoinen. Toisin kuin yleisesti uskotaan, häntä ei ole muodostettu eikä hän koostu kahdesta erilaisesta ja erillisestä osasta: sielusta ja ruumiista. Päinvastoin koko ihminen on sielu ja sielu ihminen.” Sitten Milton esitti kysymyksen: ”Kuoleeko koko ihminen vai pelkkä ruumis?” Käsiteltyään useita raamatunkohtia, joissa osoitetaan koko ihmisen kuolevan, hän lisäsi: ”Mutta vakuuttavin peruste, jonka voin esittää sen tueksi, että sielu kuolee, on Jumalan itsensä sanomana Hes. 18:20:ssä: Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava.” Milton lainasi myös sellaisia kohtia kuin Luukkaan 20:37 ja Johanneksen 11:25 osoittaakseen, että kuolleiden toivona on saada tulevaisuudessa ylösnousemus, herätä kuoleman unesta.

Mikä teoksessa ”Kristillisestä opista” herätti eniten vastustusta? Miltonin yksinkertainen mutta voimakas raamatullinen todistus siitä, että Kristus on Jumalan Poikana alempi kuin Jumala, Isä. Lainattuaan Johanneksen 17:3:a ja 20:17:ää Milton kysyy: ”Jos Isä on Kristuksen Jumala ja meidän Jumalamme, ja jos on olemassa vain yksi Jumala, kuka muu Jumala voi olla kuin Isä?”

Lisäksi Milton huomauttaa: ”Itse Poika ja hänen apostolinsa tunnustavat kaikissa puheissaan ja kirjoituksissaan, että Isä on joka suhteessa suurempi kuin Poika.” (Johannes 14:28.) ”Juuri Kristus sanookin Matt. 26:39:ssä: Oi Isäni, jos on mahdollista, niin menköön tämä malja pois minulta; ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. – – Miksi hän rukoilee yksin Isää eikä itseään, jos hän kerran itse on Jumala? Jos hän itse on sekä ihminen että korkein Jumala, miksi hän lainkaan rukoilee jotakin, mikä on hänen omassa vallassaan? – – Samoin kuin Poika aina palvoo ja kunnioittaa yksin Isää, niin hän opettaa myös meitä tekemään.”

Miltonin rajoitukset

John Milton etsi totuutta. Hänellä oli silti inhimillisiä rajoituksia, ja joistakin hänen näkemyksistään saattoivat heijastua karvaat kokemukset. Esimerkiksi pian sen jälkeen kun hän oli avioitunut kuningasmielisen tilanomistajan nuoren tyttären kanssa, hänen nuorikkonsa jätti hänet ja palasi perheensä luo noin kolmeksi vuodeksi. Tuona aikana Milton kirjoitti pamfletteja, joissa hän puolusti avioeroa paitsi aviollisen uskottomuuden vuoksi – joka oli Jeesuksen mukaan avioeron ainoa peruste – myös puolisoiden yhteensopimattomuuden takia (Matteus 19:9). Milton esitti saman ajatuksen myös teoksessaan ”Kristillisestä opista”.

Vaikka Miltonilla olikin puutteita, ”Kristillisestä opista” tuo vakuuttavasti esiin Raamatun näkökannan lukuisista tärkeistä opetuksista. Vielä nykyäänkin hänen tutkielmansa pakottaa lukijat vertaamaan omia uskonkäsityksiään Raamatun erehtymättömään mittapuuhun.

[Alaviite]

[Kuva s. 11]

Milton tutki ahkerasti Raamattua.

[Lähdemerkintä]

The Early Modern Web at Oxford

[Kuva s. 12]

Miltonin runoelma ”Kadotettu paratiisi” toi hänelle mainetta.

[Lähdemerkintä]

The Early Modern Web at Oxford

[Kuva s. 12]

Miltonin viimeinen teos unohdettiin 150 vuodeksi.

[Lähdemerkintä]

Rare Books and Special Collections, Thomas Cooper Library, University of South Carolina

[Kuvan lähdemerkintä s. 11]

Rare Books and Special Collections, Thomas Cooper Library, University of South Carolina