Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Jonatan – ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt”

Jonatan – ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt”

Jonatan – ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt”

ISRAELIN ensimmäisen kuninkaan poika vierailee erään pakolaisen piilopaikassa ja sanoo hänelle: ”Älä pelkää, sillä isäni Saulin käsi ei tavoita sinua, ja sinä tulet olemaan Israelin kuningas, ja minusta tulee sinusta seuraava.” (1. Samuelin kirja 23:17.)

Vierailija on Jonatan ja pakolainen Daavid. Ellei Jonatan olisi kuollut pian tämän jälkeen, hänestä olisi voinut tulla Daavidin luottomies.

Jonatanin ja Daavidin välinen ystävyyssuhde oli harvinaislaatuinen – ja harvinaislaatuinen oli myös Jonatan. Hänen aikalaisensakin olivat sitä mieltä, sillä he sanoivat hänestä: ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt.” (1. Samuelin kirja 14:45.) Miksi Jonatanista sanottiin näin? Mitä ominaisuuksia hänellä oli? Mitä merkitystä hänen elämänvaiheillaan on sinulle?

Israelilaiset ”ahtaalla”

Kun Raamattu mainitsee Jonatanin ensimmäisen kerran, israelilaiset olivat ”ahtaalla”. Filistealaiset olivat ryöstelleet heidän maataan ja estäneet heitä puolustautumasta. (1. Samuelin kirja 13:5, 6, 17–19.)

Jehova kuitenkin lupasi, ettei hän hylkäisi kansaansa, ja Jonatan luotti siihen. Jumala oli sanonut hänen isästään Saulista: ”Hänen on pelastettava minun kansani filistealaisten käsistä.” Jonatan uskoi noihin sanoihin. Tuhat kehnosti aseistettua israelilaista oli jo saanut voiton filistealaisista Jonatanin johdolla. Nyt hän halusi poistaa filistealaisuhan kokonaan. (1. Samuelin kirja 9:16; 12:22; 13:2, 3, 22.)

Rohkea hyökkäys

Jonatan aikoi hyökätä filistealaisten etuvartioon lähellä Mikmasin rotkosolaa (1. Samuelin kirja 13:23). Vaikka hänen täytyi kiivetä sinne ”käsin ja jaloin”, hän ei luopunut aikeestaan. Jonatan päätti ottaa mukaan vain aseenkantajansa ja sanoi hänelle: ”Ehkäpä Jehova toimii puolestamme, sillä mikään ei estä Jehovaa pelastamasta monien välityksellä tai harvojen välityksellä.” (1. Samuelin kirja 14:6, 13.)

Jonatan ja hänen aseenkantajansa halusivat saada merkin Jehovalta. He näyttäytyisivät etuvartiossa oleville miehille. Jos filistealaiset sanoisivat: ”Seisokaa hiljaa, kunnes pääsemme kosketukseen teidän kanssanne!”, he eivät menisi ylös heidän luokseen. Mutta jos viholliset sanoisivat: ”Tulkaa ylös meitä vastaan!”, se merkitsisi, että Jehova antaisi näille kahdelle voiton. Jos Jonatan olisi varma Jumalan tuesta, hän menisi ylös etuvartion luo taistelemaan. (1. Samuelin kirja 14:8–10.)

Mitä kaksi miestä mahtaisi kokonaiselle sotilasvartiolle? Toisaalta eikö Jehova ollut auttanut tuomari Ehudia, kun tämä johti Israelin Moabia vastaan? Eikö Jumala ollut Samgarin kanssa ja auttanut häntä surmaamaan 600 filistealaista naudantutkaimella? Eikö Jehova vahvistanut Simsonia urotekoihin, kun hän taisteli yksinään filistealaisia vastaan? Jonatan luotti siihen, että Jumala tukisi häntäkin. (Tuomarit 3:12–31; 15:6–8, 15; 16:29, 30.)

Nähdessään nämä kaksi israelilaista filistealaiset huusivat: ”Tulkaa ylös meidän luoksemme, niin saattepa meiltä tietää jotakin!” Jonatan ja hänen aseenkantajansa menivät ylös. Rohkeasti he hyökkäsivät etuvartioon ja surmasivat parikymmentä sotilasta, mikä sai vihollisen paniikin valtaan. Ehkä filistealaiset luulivat, että tämän kaksikon perässä tulisi vielä koko joukko israelilaissotureita. Kerrotaan, että ”syntyi vavistus – – etuvartion kaiken väen keskuudessa, – – ja maa alkoi järistä, ja niin syntyi Jumalalta tuleva vavistus”. Jumalan aiheuttama maanjäristys sai aikaan ”kuohuntaa” filistealaisten keskuudessa, niin että ”kunkin miekka kääntyi hänen lähimmäistään vastaan”. Kun Israelin joukot näkivät tämän, ne rohkaistuivat. Nekin jotka olivat kätkeytyneet tai menneet filistealaisten puolelle, liittyivät mukaan taisteluun, ja ”he löivät filistealaisia maahan Mikmasista Aijaloniin asti”. (1. Samuelin kirja 14:11–23, 31.)

Kansa lunastaa

Harkitsemattomasti kuningas Saul julisti kirouksen jokaiselle sotilaalle, joka söisi, ennen kuin taistelu oli voitettu. Jostain syystä Jonatan ei tiennyt tästä, ja hän kastoi sauvansa hunajakennoon ja söi hunajaa. Kaikesta päättäen hän sai siitä uutta voimaa taistella loppuun asti. (1. Samuelin kirja 14:24–27.)

Kun Saul kuuli, että Jonatan oli syönyt, hän määräsi tämän tapettavaksi. Jonatan ei pelännyt kuolemaa. ”Tässä olen! Anna minun kuolla!” hän huudahti. ”Mutta kansa sanoi Saulille: ’Pitääkö Jonatanin kuolla, hänen joka on saanut aikaan tämän suuren pelastuksen Israelissa? Sitä on mahdotonta ajatella! Niin totta kuin Jehova elää, ei hiuskarvaakaan hänen päästään putoa maahan, sillä Jumalan kanssa hän on työskennellyt tänä päivänä.’ Siten kansa lunasti Jonatanin, eikä hän kuollut.” (1. Samuelin kirja 14:38–45.)

Jumalan palvelijat eivät nykyään taistele kirjaimellisissa sodissa. Elämässäsi saattaa siitä huolimatta tulla aikoja, jolloin sinultakin kysytään uskoa ja rohkeutta. Voi olla vaikea toimia oikein, kun kaikki ympärillä toimivat väärin. Jehova kuitenkin vahvistaa sinua ja siunaa ponnistelujasi, kun yrität pitää kiinni hänen vanhurskaista normeistaan. Vaatii ehkä rohkeutta ottaa vastaan palvelustehtäviä Jehovan järjestössä, esimerkiksi laajentaa palvelusta, ottaa kannettavaksi lisää vastuuta tai muuttaa alueelle, missä tarvitaan kipeästi Valtakunnan julistajia. Saatat miettiä, pystytkö suoriutumaan uudesta tehtävästä. Voit kuitenkin olla varma, että aina kannattaa asettua Jehovan käytettäväksi, halusipa hän käyttää sinua millä tavalla tahansa. Muista Jonatania, josta sanottiin: ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt.”

Jonatan ja Daavid

Noin 20 vuotta myöhemmin filistealaisten esitaistelija Goljat pilkkasi israelilaisarmeijaa, mutta Daavid surmasi hänet. Vaikka Jonatan oli luultavasti 30 vuotta vanhempi kuin Daavid, heillä oli paljon yhteistä. * Daavid ilmaisi samanlaista rohkeutta kuin Jonatan oli ilmaissut Mikmasissa. Ennen muuta Daavidilla oli yhtä luja usko Jehovan pelastusvoimaan, mikä auttoi häntä kohtaamaan rohkeasti Goljatin, kun kaikki muut israelilaiset pelkäsivät ottaa taisteluhaasteen vastaan. Niinpä ”Jonatanin sielu kiintyi Daavidin sieluun, ja Jonatan alkoi rakastaa häntä kuin omaa sieluaan”. (1. Samuelin kirja 17:1–18:4.)

Daavid oli urhoollinen, mikä sai kuningas Saulin pitämään häntä kilpailijanaan, mutta Jonatan ei ollut hiukkaakaan kateellinen. Hänestä ja Daavidista tuli hyvin läheiset ystävät. Todennäköisesti kahdenkeskisessä keskustelussa Jonatan sai tietää, että Daavid oli voideltu Israelin seuraavaksi kuninkaaksi. Hän kunnioitti Jumalan päätöstä.

Kun kuningas Saul puhui pojalleen ja palvelijoilleen Daavidin surmaamisesta, Jonatan varoitti Daavidia. Hän vakuutti Saulille, ettei tällä ollut mitään pelättävää Daavidin puolelta. Daavid ei suinkaan ollut tehnyt syntiä kuningasta vastaan. Hänhän oli vaarantanut henkensä kohdatessaan Goljatin! Jonatanin voimakas vetoomus kaltoin kohdellun ystävänsä puolesta lepytti Saulin. Pian Saul alkoi kuitenkin jälleen punoa murhanhimoisia juonia ja yritti riistää Daavidin hengen, minkä vuoksi tämän oli pakko paeta. (1. Samuelin kirja 19:1–18.)

Jonatan tuki Daavidia. Ystävykset tapasivat ja miettivät, mitä pitäisi tehdä. Jonatan – joka oli uskollinen ystävälleen ja yritti samalla olla uskollinen myös isälleen – sanoi Daavidille: ”Sitä on mahdotonta ajatella! Et sinä kuole.” Daavid kuitenkin sanoi hänelle: ”Onhan vain askeleen verran minun ja kuoleman välillä!” (1. Samuelin kirja 20:1–3.)

Jonatan ja Daavid laativat suunnitelman saadakseen selville Saulin aikeet. Jos Daavidin poissaolo kuninkaan pöydästä huomattaisiin, Jonatan kertoisi isälleen, että Daavid oli pyytänyt lupaa osallistua suvun teurasuhriin. Jos Saul suuttuisi, se olisi merkki vihamielisyydestä Daavidia kohtaan. Jonatan siunasi Daavidia ja tunnusti epäsuorasti hänen tulevan kuninkuutensa sanoessaan: ”Osoittautukoon, että Jehova on kanssasi, niin kuin osoittautui, että hän oli isäni kanssa.” Miehet vannoivat toisilleen uskollisuutta ja sopivat, miten Jonatan ilmoittaisi Daavidille lopputuloksen. (1. Samuelin kirja 20:5–24.)

Kun Saul näki Daavidin olevan poissa, Jonatan selitti Daavidin pyytäneen häneltä: ”Jos – – olen saanut suosion silmissäsi, annathan minun päästä pois katsomaan veljiäni.” Jonatan ei pelännyt myöntää, että Daavid oli hänen suosiossaan. Kuningas raivostui. Hän solvasi poikaansa ja ärjyi, että Daavid oli uhkana tämän tulevalle kuninkuudelle. Saul käski Jonatania noutamaan Daavidin hänen eteensä surmattavaksi. Jonatan tiukkasi: ”Miksi hänet pitäisi surmata? Mitä hän on tehnyt?” Raivonpuuskassa Saul sinkosi keihään kohti poikaansa. Jonatan pääsi pakoon ehjin nahoin, mutta hän oli hyvin pahoillaan Daavidin tähden. (1. Samuelin kirja 20:25–34.)

Jonatan oli todella uskollinen. Puhtaasti inhimilliseltä kannalta katsottuna hänellä ei ollut juurikaan voitettavaa mutta kylläkin paljon menetettävää siksi, että hän piti Daavidia ystävänään. Jehova oli kuitenkin määrännyt, että Daavidista tulisi Saulin seuraaja, ja se koituisi sekä Jonatanin että toisten parhaaksi.

Haikeat jäähyväiset

Jonatan tapasi Daavidin salaa kertoakseen hänelle, mitä oli tapahtunut. Sen koommin Daavid ei voisi astua jalallaan Saulin hoviin. Miehet itkivät ja syleilivät toisiaan. Sitten Daavid meni piilopaikkaansa. (1. Samuelin kirja 20:35–42.)

Jonatan näki Daavidin enää yhden kerran tämän piileskellessä Saulia ”Sifin erämaassa Horesissa”. Siinä tilanteessa Jonatan rohkaisi Daavidia sanomalla: ”Älä pelkää, sillä isäni Saulin käsi ei tavoita sinua, ja sinä tulet olemaan Israelin kuningas, ja minusta tulee sinusta seuraava, ja myös isäni Saul tietää siitä.” (1. Samuelin kirja 23:15–18.) Kohta tämän jälkeen Jonatan ja Saul kuolivat taistellessaan filistealaisia vastaan. (1. Samuelin kirja 31:1–4.)

Kaikkien, jotka rakastavat Jumalaa, tulisi miettiä Jonatanin esimerkkiä. Oletko tilanteessa, jossa sinun on valittava, kenelle olet uskollinen? Muista silloin, että vaikka Saul kehotti Jonatania tavoittelemaan omaa etuaan, tämä osoitti kunnioitusta Jehovaa kohtaan alistumalla koko sydämestään hänen alaisuuteensa ja ilmaisemalla jumalanpelkoa. Jonatan iloitsi siitä, että Jumalan valitsemasta miehestä tulisi Israelin seuraava kuningas. Hän tuki Daavidia ja oli uskollinen Jehovalle.

Jäljittele Jonatanin hienoja ominaisuuksia. Silloin sinustakin voidaan sanoa: ”Jumalan kanssa hän on työskennellyt.” (1. Samuelin kirja 14:45.)

[Alaviite]

^ kpl 18 Jonatan oli vähintään 20-vuotias, kun hänet mainitaan ensi kerran sotapäällikkönä Saulin 40-vuotisen hallituskauden alkupuolella (4. Mooseksen kirja 1:3; 1. Samuelin kirja 13:2). Hänen on siis täytynyt olla lähes 60-vuotias, kun hän kuoli vuoden 1078 eaa. tienoilla. Koska Daavid oli tuolloin 30-vuotias, Jonatan oli ilmeisesti häntä noin 30 vuotta vanhempi. (1. Samuelin kirja 31:2; 2. Samuelin kirja 5:4.)

[Kuva s. 19]

Jonatan ei kadehtinut Daavidia.