Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten voit juurruttaa lapsesi sydämeen rakkauden Jumalaan?

Miten voit juurruttaa lapsesi sydämeen rakkauden Jumalaan?

Miten voit juurruttaa lapsesi sydämeen rakkauden Jumalaan?

LÄHEISEN suhteen luominen Jehova Jumalaan on nykyään haasteellista (Psalmit 16:8). Raamatun ennustuksen mukaisesti elämme ”kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä”. Useimmat ihmiset rakastavat ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa”. (2. Timoteukselle 3:1–5.) Aito rakkaus Jumalaan onkin nykymaailmassa todella harvinaista.

Emme voi jättää sattuman varaan sitä, kehittyykö lapsen sydämessä rakkautta Jehova Jumalaan. Meidän on juurrutettava se hänen sydämeensä. Miten voimme onnistua siinä?

Avoin ja luottamuksellinen ajatustenvaihto

Voimme juurruttaa lastemme sydämeen rakkauden Jumalaan, jos oma sydämemme on tulvillaan rakkautta häneen (Luukas 6:40). Raamattu tähdentää tätä sanoessaan: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi.” (5. Mooseksen kirja 6:4–7.)

Miten voimme juurruttaa lapsen sydämeen rakkauden Jumalaan? Ensin meidän on saatava selville, mitä on hänen sydämessään. Toiseksi meidän on osoitettava, mitä on omassa sydämessämme.

Kun Jeesus Kristus kulki Emmaukseen johtavalla tiellä kahden opetuslapsensa kanssa, hän kehotti heitä ensin kertomaan toiveistaan ja peloistaan. Vasta kuunneltuaan heitä jonkin aikaa Jeesus korjasi heidän ajatteluaan selittämällä Raamatun kirjoituksia. Jälkeenpäin opetuslapset sanoivat: ”Eikö sydämemme ollut palava, kun hän puhui meille?” Tuo keskustelu oli esimerkki avoimesta ja luottamuksellisesta ajatustenvaihdosta. (Luukas 24:15–32.) Miten me voimme saada selville lapsemme tunteet?

Muutamilta vanhemmilta, joiden lapset ovat jo aikuisia tai aikuisiän kynnyksellä ja näyttävät hyvää esimerkkiä seurakunnassa, kysyttiin jokin aika sitten, miten heidän perheessään onnistuttiin viestimään avoimesti. Esimerkiksi meksikolaisella Glenillä on neljä aikuista lasta. * Hän toteaa: ”Miellyttävää ajatustenvaihtoa lasten ja vanhempien välillä ei synny itsestään. Vaimoni ja minä työnsimme sivuun vähemmän tärkeät asiat viettääksemme aikaa lasten kanssa. Kun he olivat teini-iässä, istuimme välillä koko illan heidän kanssaan ja puhuimme kaikesta mahdollisesta, mitä heidän mieleensä juolahti. Myös aterioilla kuuntelimme heidän keskusteluaan, ja saimme näin selville, millaisia ongelmia heillä oli. Saatoimme hellävaroin korjata heidän taipumuksiaan – usein heidän edes huomaamatta sitä.”

Avoimeen ja luottamukselliseen ajatustenvaihtoon kuuluu myös se, että paljastamme, mitä omassa sydämessämme on. Jeesus sanoi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, – – sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” (Luukas 6:45.) Toshiki, jonka kolme lasta toimivat kokoaikaisina palvelijoina Japanissa, sanoo: ”Kerroin heille monesti, miksi aloin uskoa Jehovaan – mikä sai minut täysin vakuuttumaan hänen olemassaolostaan, ja miten olen omien elämänkokemusteni kautta oppinut luottamaan lujasti siihen, että Raamatussa on totuus ja että se on paras elämänopas.” Meksikolainen Cindy kertoo: ”Mieheni rukoili aina lastemme kanssa. Kun he kuulivat hänen sydämestä lähtevät rukouksensa, he tiesivät, että Jehova ei ole mielikuvituksen tuotetta.”

Esimerkin voima

Elämäntapamme vaikuttaa lapsiin vielä voimakkaammin kuin sanamme, koska se osoittaa heille, kuinka paljon rakastamme Jumalaa. Kun ihmiset huomasivat Jeesuksen Kristuksen tottelevan Jehovaa, he saattoivat nähdä, miten syvää hänen rakkautensa Jumalaan oli. Jeesus sanoi: ”Jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää, minä teen juuri niin kuin Isä on antanut minulle käskyn tehdä.” (Johannes 14:31.)

Walesissa asuva Jehovan todistaja nimeltään Gareth toteaa: ”Lasten on nähtävä, että rakastamme Jehovaa ja pyrimme tekemään hänen tahtonsa. Lapseni esimerkiksi havaitsevat, että Jumalan käskyn mukaisesti olen valmis myöntämään virheeni. Nyt he yrittävät itse toimia samoin.”

Australialainen Greg kertoo: ”Halusimme lastemme näkevän, että totuus on elämämme keskipiste. Kun teemme ratkaisuja, jotka koskevat työtä tai virkistäytymistä, mietimme ensin, miten ne vaikuttavat kristillisiin velvollisuuksiimme. On ilo huomata, että 19-vuotias tyttäremme on omaksunut tämän saman asenteen palvellessaan osa-aikaisena tienraivaajana.”

Auta lastasi tuntemaan Jumala

Meillä ei voi olla rakkautta ja luottamusta johonkuhun, jota emme tunne. Kun apostoli Paavali halusi filippiläiskristittyjen kasvavan rakkaudessaan Jehovaa kohtaan, hän kirjoitti: ”Sitä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden tarkkanäköisyyden ohella.” (Filippiläisille 1:9.) Falconerio, joka kasvattaa neljää lasta Perussa, sanoo: ”Kun luemme ja tutkimme Raamattua yhdessä säännöllisesti, lasten usko vahvistuu. Laiminlyötyäni joskus tutkisteluamme huomasin, että heidän rakkautensa Jumalaan heikkeni.” Australialainen Gary selittää: ”Näytän usein lapsilleni todisteita siitä, että Raamatun ennustukset käyvät toteen. Kiinnitän myös huomiota siihen, miten hyödymme Raamatun periaatteiden soveltamisesta. Säännöllinen Raamatun tutkiminen perheenä on ollut avainasemassa heidän uskonsa vahvistamisessa.”

Tieto tavoittaa lapsen sydämen parhaiten, kun ilmapiiri on vapautunut mutta kunnioittava – silloin oppiminen tuottaa iloa (Jaakobin kirje 3:18). ”Kun tutkimme Raamattua perheenä, yritimme olla torumatta lapsiamme, vaikka he olisivat hieman riehaantuneetkin”, kertovat Britanniassa asuvat nelilapsisen perheen vanhemmat Shawn ja Pauline. ”Vaihtelimme tapaamme tutkia lasten kanssa. Toisinaan annoimme heidän valita aiheen. Käytimme Jehovan järjestön valmistamia videoita. Joskus katsoimme jonkin osion uudelleen tai pysäytimme videon voidaksemme keskustella siitä.” Britannialainen äiti nimeltään Kim sanoo: ”Valmistaudun perhetutkisteluun huolella, jotta osaan tehdä kysymyksiä, jotka saavat lapseni ajattelemaan. Nautimme tutkimisesta ja nauramme paljon.”

Seuran valinta

Rakkaus Jehovaan ja arvostus tosi palvontaa kohtaan kehittyy lapsissamme helpommin, jos heidän ympärillään on ihmisiä, jotka ovat Jumalan ystäviä. Vaatii ehkä vaivannäköä löytää lapsillemme hyvää seuraa. Mutta se on vaivan arvoista! On myös hyödyllistä järjestää lapsille tilaisuuksia tutustua Jehovan todistajiin, jotka ovat tehneet kokoaikaisesta palveluksesta elämänuransa. Monesti tähän uranvalintaan on vaikuttanut innokkaiden Jumalan palvelijoiden seura. Eräs sisar, josta tuli lähetystyöntekijä, muistelee: ”Vanhempani kutsuivat tienraivaajia syömään monta monituista kertaa. Ilo, jota he saivat palveluksesta, oli niin ilmeistä, että halusin palvella Jumalaa samalla tavoin.”

On selvää, että lastemme asenteita voidaan muokata joko hyvään tai huonoon suuntaan. Huonon seuran vaarat asettavat siksi haasteen meille vanhemmille. (1. Korinttilaisille 15:33.) Vaatii taitoa opettaa nuorille, miten karttaa seuranpitoa ihmisten kanssa, jotka eivät rakasta Jehovaa eivätkä tunne häntä. (Sananlaskut 13:20.) Aiemmin mainittu Shawn jatkaa: ”Opetimme lapsillemme, että heillä tulisi olla ystävälliset välit koulutovereihinsa, mutta kanssakäymisen pitäisi jäädä sinne – koulun seinien sisäpuolelle. Lapset ymmärsivät, miksi heidän ei pitäisi osallistua koulun vapaa-ajan toimintaan tai urheilutapahtumiin.”

Arvokasta valmennusta

Valmennus auttaa lapsiamme puhumaan toisille uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaan ja nauttimaan siitä. Yhdysvalloissa asuva Mark kertoo: ”Halusimme poikien tuntevan, että he voivat kertoa uskostaan kaikkina aikoina, ei vain silloin kun he ovat varta vasten sonnustautuneet kenttäpalvelusta varten. Niinpä kun lähdemme virkistäytymään vaikkapa puistoon, rannalle tai metsään, otamme mukaan Raamatut ja raamatullista kirjallisuutta ja puhumme uskostamme tapaamillemme ihmisille. Pojista on todella mukavaa, kun todistamme yhdessä vapaamuotoisesti. He osallistuvat keskusteluun ja kertovat uskostaan.”

Iäkäs apostoli Johannes auttoi monia ihmisiä kehittämään rakkautta Jumalaan. Hän kirjoittikin: ”Minulla ei ole suurempaa kiitollisuuden syytä kuin se, että kuulen [hengellisten] lasteni yhä vaeltavan totuudessa.” (3. Johanneksen kirje 4.) Jos juurrutamme lastemme sydämeen rakkauden Jumalaan, tunnemme varmasti samanlaista iloa.

[Alaviite]

^ kpl 8 Jotkin nimet on muutettu.

[Kuvat s. 9]

Avointa ja luottamuksellista ajatustenvaihtoa uskoon liittyvistä asioista ei synny itsestään.

[Kuva s. 10]

Valmenna lastasi ilmaisemaan rakkautensa Jumalaan.

[Lähdemerkintä]

Courtesy of Green Chimneys Farm