Jehovan sana on elävä

Kohokohtia Joelin ja Aamoksen kirjoista

JOEL ei kerro itsestään mitään muuta kuin että hän on ”Petuelin poika” (Joel 1:1). Sanomansa lisäksi Joel kertoo hänen mukaansa nimetyssä kirjassa niin vähän muita asioita, että jopa hänen profetoimisensa ajankohta jää arvailujen varaan. Joelin ajatellaan esittäneen profetiansa vuoden 820 eaa. tienoilla, yhdeksän vuotta sen jälkeen, kun Ussiasta tuli Juudan kuningas. Miksi Joel on itsensä suhteen niin vaitelias? Todennäköinen syy on se, että hän haluaa korostaa sanomaa, ei sen esittäjää.

Ussian päivinä profeetaksi määrätään myös Aamos, Juudassa asuva ”paimen ja sykomoripuiden viikunoiden puhkoja” (Aamos 7:14). Toisin kuin Joel, joka profetoi Juudassa, Aamos lähetetään pohjoiseen Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaan. Aamoksen kirja, joka on yksinkertaista mutta värikästä kieltä, valmistuu vuoden 804 eaa. tienoilla, sen jälkeen kun profeetta Aamos on palannut Juudaan.

”VOI SITÄ PÄIVÄÄ” – MIKSI?

(Joel 1:1–3:21)

Joel näkee näyssä perhostoukkien, kulkusirkkojen ja torakoiden hyökkäyksen. Näiden hyökkääjien sanotaan olevan ”lukuisa ja mahtava kansa” ja ”voimallisia miehiä”. (Joel 1:4; 2:2–7.) ”Voi sitä päivää”, huokaa Joel, ”sillä Jehovan päivä on lähellä, ja se tulee niin kuin hävitys Kaikkivaltiaalta!” (Joel 1:15.) Jehova neuvoo Siionin asukkaita: ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne.” Jos kansa palaa, Jehova ”osoittaa sääliä” sille ja siirtää ”pohjoisesta tulevan” eli hyönteisten hyökkäyksen kauas. Ennen suuren päivänsä tuloa Jehova kuitenkin ”vuodattaa henkeään kaikenlaisen lihan päälle” ja ”antaa ennusmerkkejä taivaissa ja maan päällä”. (Joel 2:12, 18–20, 28–31.)

Kansakunnille esitetään haaste: ”Takokaa auranvantaanne miekoiksi ja vesurinne pistokeihäiksi” ja valmistautukaa sotaan. Niiden käsketään tulla ”Josafatin alatasangolle”, missä ne tuomitaan ja murskataan. ”Mutta Juuda taas tulee olemaan asuttu ajan hämärään asti.” (Joel 3:10, 12, 20.)

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

1:15; 2:1, 11, 31; 3:14: Mikä on ”Jehovan päivä”? Jehovan päivä on aika, jolloin Jehovan tuomio hänen vihollisiaan vastaan pannaan täytäntöön, mikä johtaa Jehovan vihollisten tuhoon mutta tosi palvojien pelastukseen. Juuri tällainen päivä kohtasi esimerkiksi muinaista Babylonia vuonna 539 eaa., jolloin meedialaiset ja persialaiset valloittivat sen (Jesaja 13:1, 6). Lähellä on jälleen yksi ”Jehovan päivä”, jona hän panee täytäntöön tuomionsa  ”Suurta Babylonia”, väärän uskonnon maailmanmahtia, vastaan (Ilmestys 18:1–4, 21).

2:1–10, 28: Miten profetia hyönteisten hyökkäyksestä on täyttynyt? Raamatussa ei ole mitään muistiinmerkintää niin suuresta Kanaanin maahan kohdistuneesta hyönteisten hyökkäyksestä kuin mistä Joelin kirjassa kerrotaan. Sen vuoksi Joelin kuvailema hyökkäys on ilmeisesti vertauskuvallinen esitys siitä, mitä tapahtui vuonna 33, jolloin Jehova alkoi vuodattaa henkeään Kristuksen varhaisten seuraajien päälle ja he ryhtyivät saarnaamaan sanomaa, joka piinasi petollisia uskonnollisia johtajia (Apostolien teot 2:1, 14–21; 5:27–33). Meillä on nykyään ilo ja kunnia osallistua samanlaiseen työhön.

2:32: Mitä merkitsee se, että ”huutaa avukseen Jehovan nimeä”? Jumalan nimen avuksi huutaminen merkitsee sitä, että tuntee tuon nimen, kunnioittaa sitä syvästi ja turvautuu ja luottaa tuon nimen haltijaan (Roomalaisille 10:13, 14).

3:14: Mikä on ”ratkaisun alatasanko”? Se on vertauskuvallinen paikka, jossa Jumalan tuomio pannaan täytäntöön. Kun Juudaa hallitsi kuningas Josafat – jonka nimi merkitsee ’Jehova on tuomari’ – Jumala pelasti Juudan sitä ympäröivien kansojen hyökkäykseltä saattamalla niiden sotajoukot sekasortoon. Sen vuoksi tuota paikkaa sanotaan myös ”Josafatin alatasangoksi” (Joel 3:2, 12). Meidän aikanamme se edustaa vertauskuvallista paikkaa, jossa kansakunnat tullaan murskaamaan kuin viinirypäleet viinikuurnassa (Ilmestys 19:15).

Opetuksia meille

1:13, 14: Pelastuksen saamiseksi on ilmaistava aitoa katumusta ja tunnustettava Jehova tosi Jumalaksi.

2:12, 13: Aito katumus lähtee sydämestä, ihmisen sisimmästä. Siihen liittyy se, että ”repäisee rikki sydämensä”, ei ”vaatteitaan”.

2:28–32: Vain se, ”joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pääsee turvaan” ”Jehovan suurena ja pelottavana päivänä”. Miten kiitollisia voimmekaan olla siitä, että Jehova vuodattaa henkeään kaikenlaisen lihan päälle ja saa nuoret ja vanhat, miehet ja naiset, osallistumaan profetoimistyöhön eli julistamaan ”Jumalan suurenmoisuuksia”! (Apostolien teot 2:11.) Eikö meidän pitäisikin Jehovan päivän lähestyessä ahkeroida ”pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa”? (2. Pietarin kirje 3:10–12.)

3:4–8, 19: Joel ennusti, että Juudaa ympäröivät kansakunnat joutuisivat tilille Jumalan valitun kansan huonosta kohtelusta. Noiden profeetallisten sanojen mukaisesti Babylonin kuningas Nebukadnessar tuhosi Tyroksen mannerkaupungin. Kun Aleksanteri Suuri kukisti myöhemmin Tyroksen saarikaupungin, tuhansia tyroslaisia sotilaita ja huomattavia henkilöitä kuoli ja 30000 tyroslaista myytiin orjiksi. Samanlaisen kohtelun Aleksanterin ja hänen seuraajiensa käsissä saivat osakseen filistealaiset. Ja 300-luvulle eaa. tultaessa oli autioitettu Edom (Malakia 1:3). Nämä täyttyneet ennustukset lujittavat uskoamme siihen, että Jehova täyttää lupauksensa. Ne osoittavat myös, mitä Jehova tekee kansoille, jotka vainoavat hänen nykyisiä palvojiaan.

3:16–21: ”Taivas ja maa todellakin järkkyvät”, ja kansakunnat tulevat kohtaamaan Jehovan epäsuotuisat tuomiot. ”Mutta Jehova on kansansa turva” ja antaa siihen kuuluville elämän paratiisillisissa olosuhteissa. Eikö meidän olekin syytä päättää lujasti pysyä lähellä häntä sen päivän lähestyessä, jona hänen tuomionsa tätä jumalatonta maailmaa vastaan pannaan täytäntöön?

”VALMISTAUDU KOHTAAMAAN JUMALASI”

(Aamos 1:1–9:15)

Aamoksella on sanoma Israelia ympäröiville viholliskansoille sekä Juudalle ja Israelille. Syyriaa, Filisteaa, Tyrosta, Edomia ja Moabia odottaa tuho, koska ne ovat kohdelleet Jumalan kansaa julmasti. Myös Juudan asukkaita kohtaa tuho, ”koska he ovat hylänneet  Jehovan lain” (Aamos 2:4). Entä Israelin kymmenen heimon valtakunta? Sen synteihin kuuluvat köyhien ahne sortaminen, moraalittomuus ja Jumalan profeettojen epäkunnioittava kohtelu. Aamos varoittaa, että Jehova ”panee Betelin alttarit tekemään tilin” ja ”lyö maahan talviasunnon kesäasunnon lisäksi” (Aamos 3:14, 15).

Epäjumalanpalvelukseen langenneet israelilaiset pysyvät uppiniskaisina huolimatta erilaisista rangaistuksista, joita he ovat jo saaneet osakseen. Aamos sanoo heille: ”Valmistaudu kohtaamaan Jumalasi.” (Aamos 4:12.) Jehovan päivä merkitsee israelilaisille sitä, että he ”joutuvat pakkosiirtolaisuuteen Damaskoksen tuolle puolen” eli Assyriaan (Aamos 5:27). Eräs Betelin pappi vastustaa Aamosta, mutta Aamos ei pelkää. ”Loppu on tullut kansalleni Israelille”, sanoo Jehova Aamokselle. ”Minä en enää anna heille anteeksi.” (Aamos 8:2.) Ei Šeol eivätkä korkeat vuoret voi suojella heitä Jumalan tuomioilta (Aamos 9:2, 3). Ennallistus on kuitenkin luvattu. ”Minä kokoan takaisin kansani Israelin vangitut”, sanoo Jehova, ”ja he rakentavat autioitetut kaupungit ja asuttavat ne ja istuttavat viinitarhoja ja juovat niiden viinin ja tekevät puutarhoja ja syövät niiden hedelmän.” (Aamos 9:14.)

Vastauksia raamatullisiin kysymyksiin

4:1: Keitä ”Basanin lehmät” kuvaavat? Basanin ylätasanko, joka sijaitsee Galileanmeren itäpuolella, oli tunnettu rotueläimistään, muun muassa valioluokan lehmistä. Osaltaan siihen vaikuttivat rehevät laitumet. Aamos vertasi ylellisyyksiä rakastavia samarialaisnaisia Basanin lehmiin. Nämä naiset epäilemättä painostivat ”herrojaan” eli aviomiehiään pettämään alhaisia voidakseen paremmin tyydyttää omaa rikkauksien haluaan.

4:6: Mitä tarkoitetaan ilmauksella ”hampaiden puhtaus”? Koska sen rinnakkaisilmaus on ”leivän puute”, se voi viitata nälänhädän aikaan, jolloin hampaat pysyvät puhtaina ruoanpuutteen vuoksi.

5:5: Missä mielessä Israelin ei pitänyt ”etsiä Beteliä”? Jerobeam oli pannut alulle vasikanpalvonnan Betelissä. Sen jälkeen Betelistä oli tullut väärän palvonnan keskus. Myös Gilgalissa ja Beersebassa on täytynyt olla luopiopalvontaa. Voidakseen välttää ennustetun onnettomuuden Israelin piti lakata tekemästä pyhiinvaellusmatkoja näihin paikkoihin ja alkaa etsiä Jehovaa.

7:1: Mitä ”kuninkaan niitos” tarkoittaa? Se tarkoittaa todennäköisesti kuninkaan kantamaa veroa, joka käytettiin hänen ratsumiestensä ja eläintensä ylläpitoon. Tämä vero piti maksaa, ”kun myöhempi kylvö alkoi nousta”. Sen jälkeen ihmiset saattoivat korjata itselleen kuuluvan sadon. Mutta ennen kuin he pystyivät tekemään sen, muodostui kulkusirkkaparvi, joka ahmi heidän satonsa ja muun kasvillisuuden.

8:1, 2: Mitä ”korillinen kesähedelmiä” tarkoitti? Se osoitti, että Jehovan päivä oli lähellä. Kesähedelmät poimitaan sadonkorjuuajan loppupuolella, toisin sanoen maatalousvuoden loppupuolella. Se että Jehova pani Aamoksen näkemään ”korillisen kesähedelmiä”, tarkoitti sitä, että Israel kohtaisi pian loppunsa. Siksi Jumala sanoi Aamokselle: ”Loppu on tullut kansalleni Israelille. Minä en enää anna heille anteeksi.”

Opetuksia meille

1:3, 6, 9, 11, 13; 2:1, 4, 6: Jehova tuntee Israelia, Juudaa ja kuutta niitä ympäröivää kansakuntaa kohtaan suuttumusta, jonka johdosta hän sanoo: ”Minä en peruuta sitä, minkä olen päättänyt.” Jehovan tuomioita ei voi paeta (Aamos 9:2–5).

2:12: Meidän ei pidä lannistaa tienraivaajia, matkavalvojia, lähetystyöntekijöitä tai Betel-perheen jäseniä kehottamalla näitä ahkeria työntekijöitä lopettamaan kokoaikaisen palveluksen, jotta he voisivat elää niin sanottua normaalia elämää. Päinvastoin meidän tulee kannustaa heitä jatkamaan hyvää työtään.

3:8: Ihminen tuntee pelkoa, kun hän kuulee leijonan karjuvan. Vastaavasti Aamos tunsi, että hänen oli pakko saarnata, kun hän  kuuli Jehovan sanovan: ”Mene, profetoi kansalleni Israelille.” (Aamos 7:15.) Jumalanpelon pitäisi saada meidät saarnaamaan innokkaasti Valtakunnan sanomaa.

3:13–15; 5:11: Vaatimaton paimen Aamos pystyi Jehovan avulla todistamaan ihmisille, jotka olivat varakkaita ja sen vuoksi itsetyytyväisiä. Samoin Jehova voi varustaa meidät julistamaan Valtakunnan sanomaa riippumatta siitä, miten haastava alueemme on.

4:6–11; 5:4, 6, 14: Vaikka israelilaiset kieltäytyivät toistuvasti ”palaamasta [Jehovan] luokse”, heitä kehotettiin: ”Etsikää Jehovaa, niin saatte elää.” Niin kauan kuin Jehova kärsivällisesti sallii tämän pahan asiainjärjestelmän olla olemassa, meidän tulee kehottaa siinä olevia palaamaan Jumalan luo.

5:18, 19: Ihmisen on typerää ”haluta Jehovan päivää”, ellei hän todellisuudessa ole siihen valmis. Tällaisen ihmisen tilanne on samankaltainen kuin jonkun, joka pakenee leijonaa ja kohtaakin karhun, ja kun hän sitten juoksee pakoon karhua, häntä puree käärme. Meidän on viisasta ”pysyä – – hereillä” hengellisesti ja olla jatkuvasti valmiina (Luukas 21:36).

7:12–17: Meidän tulee julistaa Jumalan sanomaa pelottomasti.

9:7–10: Uskottomilla israelilaisilla oli kuusilaisten tavoin huono asema Jumalan edessä, vaikka israelilaiset olivat uskollisten patriarkkojen jälkeläisiä ja niiden jälkeläisiä, jotka oli vapautettu Egyptistä Jumalan valittuna kansana. Hyväksytyn aseman saaminen puolueettoman Jumalan edessä ei riipu sukuperästä vaan siitä, että ”pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta” (Apostolien teot 10:34, 35).

Mitä meidän pitäisi tehdä?

Päivä, jona Jumalan tuomio pannaan täytäntöön Saatanan maailmalle, on lähellä. Jumala on vuodattanut henkeään palvojiensa päälle ja varustanut heidät varoittamaan ihmiskuntaa hänen päivänsä tulemisesta. Eikö meidän tulisi olla kokosydämisesti mukana auttamassa toisia saamaan tietoa Jehovasta ja huutamaan avukseen hänen nimeään? (Joel 2:31, 32.)

”Vihatkaa pahaa”, kehottaa Aamos, ”ja rakastakaa hyvää ja antakaa oikeudelle sija portissa.” (Aamos 5:15.) Nyt Jehovan päivän lähestyessä meidän on viisasta luoda läheinen suhde Jumalaan ja pysyä erossa jumalattomasta maailmasta ja sen tarjoamasta turmelevasta seurasta. Jotta voisimme onnistua tässä, ammentakaamme Raamatussa olevien Joelin ja Aamoksen kirjojen ajankohtaista opetusta! (Heprealaisille 4:12.)

[Kuva s. 12]

Joel profetoi: ”Jehovan päivä on lähellä!”

[Kuvat s. 15]

Meidän tulee Aamoksen tavoin julistaa Jumalan sanomaa pelottomasti.