Lukijoiden kysymyksiä

Eikö Jaakob toiminut väärin, kun hän esiintyi Esauna, kuten kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 27:18, 19:ssä?

Tämä kertomus saattaa olla sinulle tuttu. Tultuaan vanhaksi Iisak pyysi kerran Esauta metsästämään riistaa ja sanoi: ”Anna minun syödä, jotta sieluni siunaisi sinut ennen kuin kuolen.” Kun Rebekka kuuli, mitä hänen miehensä sanoi, hän valmisti herkkuruoan ja neuvoi Jaakobia: ”Sinun on vietävä se isällesi syötäväksi, jotta hän siunaisi sinut ennen kuolemaansa.” Sitten Jaakob, yllään Esaun vaatteet ja kaulassaan ja käsissään nuorten vuohien nahat, meni isänsä luo herkkuruoka mukanaan. Iisak kysyi häneltä: ”Kuka sinä olet, poikani?” Jaakob vastasi: ”Minä olen Esau, esikoisesi.” Iisak uskoi häntä ja antoi hänelle siunauksen. (1. Mooseksen kirja 27:1–29.)

Raamatussa ei kerrota kaikkia yksityiskohtia siitä, miksi Rebekka ja Jaakob toimivat siten kuin toimivat, joskin siinä osoitetaan, että tilanne syntyi yllättäen. On tärkeää panna merkille, että koska Jumalan sanassa ei anneta hyväksyntää sille, mitä Rebekka ja Jaakob tekivät, eikä sitä myöskään tuomita, tätä kertomusta ei voida pitää valheita ja petoksia koskevana ennakkopäätöksenä. Raamatussa kerrotaan kuitenkin asioita, jotka luovat valoa tähän tilanteeseen.

Ensinnäkin kertomus tekee selväksi, että Jaakobilla oli oikeus saada isänsä siunaus, mutta Esaulla ei ollut. Jaakob oli aiemmin ostanut laillisesti esikoisoikeuden kaksoisveljeltään, joka ei sitä arvostanut vaan myi sen yhdestä ateriasta nälkänsä tyydyttämiseksi. Esau ”halveksi esikoisoikeutta”. (1. Mooseksen kirja 25:29–34.) Niinpä Jaakob meni isänsä luo ja pyysi siunausta, joka laillisesti kuului hänelle.

Toiseksi kun Iisak tajusi, että hän oli antanut siunauksen Jaakobille, hän ei yrittänyt korjata tilannetta. Hän ehkä muisti, mitä Jehova oli sanonut Rebekalle ennen kaksosten syntymää: ”Vanhempi tulee palvelemaan nuorempaa.” (1. Mooseksen kirja 25:23.) On myös huomionarvoista, että kun Jaakob oli lähdössä Haraniin, Iisak vielä laajensi Jaakobille aiemmin antamaansa siunausta (1. Mooseksen kirja 28:1–4).

Lopuksi on hyvä muistaa, että Jehova tiesi kaiken, mitä tapahtui, ja oli kiinnostunut siitä. Iisakin antama siunaus liittyi lupaukseen, jonka Jumala oli antanut Abrahamille (1. Mooseksen kirja 12:2, 3). Jos Jumala ei olisi halunnut siunauksen tulevan Jaakobille, hän olisi voinut jollain tavoin puuttua tilanteeseen. Hän ei tehnyt niin vaan vahvisti asian Jaakobille sanoen: ”Sinun – – siemenesi välityksellä kaikki maan suvut siunaavat itsensä.” (1. Mooseksen kirja 28:10–15.)