”Ihailin hänen uskomatonta tahdonlujuuttaan”

SAKSALAINEN kirjailija Günter Grass, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1999, julkaisi omaelämäkertansa vuonna 2006. Siinä hän kuvailee aikaa, jolloin hän palveli Saksan väestönsuojelujoukoissa. Samaisessa kirjassa hän kertoo miehestä, joka teki häneen niin voimakkaan vaikutuksen, että se on säilynyt hänen mielessään yli 60 vuoden ajan. Tuo mies puolusti uskoaan yksin vainosta huolimatta.

Päivälehdessä Frankfurter Allgemeine Zeitung julkaistussa haastattelussa Grass muisteli tuota harvinaislaatuista ihmistä, joka kieltäytyi tarttumasta aseisiin. Hän sanoi, että mies ”ei kannattanut mitään tuolloin yleistä ideologiaa – hän ei ollut natsi eikä kommunisti sen enempää kuin sosialistikaan. Hän oli Jehovan todistaja.” Grass ei muista tuon todistajan nimeä mutta sanoo tätä ”me-emme-tee-niin-mieheksi”. Jehovan todistajien arkistojen avulla on saatu selville, että kyseessä oli Joachim Alfermann. Kerran toisensa jälkeen häntä hakattiin ja nöyryytettiin, ja sitten hänet pantiin eristysselliin. Alfermann pysyi kuitenkin lujana ja kieltäytyi ottamasta asetta.

”Ihailin hänen uskomatonta tahdonlujuuttaan”, Grass totesi. ”Kysyin itseltäni, miten hän pystyy kestämään sen kaiken. Miten hän oikein tekee sen?” Vaikka Alfermannin nuhteettomuus Jumalan edessä yritettiin murtaa toistuvasti, hän kesti, ja lopulta helmikuussa 1944 hänet passitettiin Stutthofin keskitysleiriin. Hänet vapautettiin sieltä huhtikuussa 1945, ja hän selvisi hengissä sodasta. Hän pysyi uskollisena Jehovan todistajana kuolemaansa saakka, vuoteen 1998.

Alfermann oli yksi niistä noin 13400 todistajasta, jotka joutuivat kestämään vainoa uskonsa vuoksi Saksassa sekä natsien miehittämissä maissa. He noudattivat Raamatun neuvoa pysyä poliittisesti puolueettomina ja olla tarttumatta aseisiin (Matteus 26:52; Johannes 18:36). Noin 4200 todistajaa lähetettiin keskitysleireihin, ja 1490 menetti henkensä. Vielä nykyäänkin heidän vakaumuksensa tekee vaikutuksen moniin sellaisiin, jotka eivät itse ole Jehovan todistajia mutta ihailevat heidän lujuuttaan.

[Kuva s. 32]

Joachim Alfermann