Toimi omantuntosi mukaan

”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta.” (TITUKSELLE 1:15)

1. Miten Paavali oli tekemisissä Kreetan seurakuntien kanssa?

APOSTOLI Paavalilla oli takanaan kolme lähetysmatkaa, kun hänet pidätettiin ja lähetettiin lopulta Roomaan, missä hän oli vangittuna kaksi vuotta. Vapaaksi päästyään hän kävi Tituksen kanssa Kreetan saaressa. Paavali kirjoitti Titukselle: ”Jätin sinut Kreetaan siitä syystä, että oikaisisit sen, mikä oli puutteellista, ja nimittäisit vanhimmat.” (Titukselle 1:5.) Huolehtiessaan tuosta tehtävästä Tituksen oli otettava huomioon, että kaikkien omatunto ei toiminut samalla tavalla.

2. Mikä ongelma Tituksen eteen tuli Kreetassa?

² Paavali esitti Titukselle seurakunnan vanhinten pätevyysvaatimukset ja huomautti sitten, että oli ”monia niskoittelevia, turhan puhujia ja mielen pettäjiä”. ”He mullistivat jatkuvasti kokonaisia huonekuntia opettamalla – – sellaista, mitä heidän ei pitäisi.” Tituksen oli määrä ”ojentaa heitä edelleen ankarasti”. (Titukselle 1:10–14; 1. Timoteukselle 4:7.) Kun Paavali sanoi, että heidän mielensä ja omatuntonsa olivat ”saastuneet”, hän käytti sanaa, joka tarkoittaa tahraantumista, esimerkiksi kauniin vaatteen tahraantumista väristä (Titukselle 1:15). Joillakuilla heistä on saattanut olla juutalainen tausta, sillä he ”pitivät kiinni ympärileikkauksesta”. Vaikka tämän ajatuksen kannattajat eivät horjutakaan seurakuntia nykyään, voimme oppia paljon omastatunnosta, kun tarkastelemme neuvoja, joita Paavali antoi Titukselle.

Ne joiden omatunto oli saastunut

3. Mitä Paavali kirjoitti Titukselle omastatunnosta?

³ Pane merkille, missä yhteydessä Paavali mainitsi omantunnon. ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa ovat saastuneet. He julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he kieltävät hänet.” Joidenkuiden silloin eläneiden oli epäilemättä tehtävä muutoksia voidakseen ”olla uskossa terveitä”. (Titukselle 1:13, 15, 16.) He eivät osanneet erottaa, mikä oli puhdasta ja mikä epäpuhdasta – ja se johtui heidän omastatunnostaan.

4, 5. Mikä puute joillakin kristityillä oli, ja miten se vaikutti heihin?

⁴ Yli kymmenen vuotta aiemmin kristillinen hallintoelin oli päättänyt, ettei ympärileikkausta enää vaadittu tosi palvojiksi tulevilta, ja se oli ilmoittanut päätöksensä seurakunnille (Apostolien teot 15:1, 2, 19–29). Jotkut kreetalaiset kuitenkin edelleen ”pitivät kiinni ympärileikkauksesta”. He olivat avoimesti eri mieltä hallintoelimen kanssa ja opettivat ”sellaista, mitä heidän ei pitäisi”. (Titukselle 1:10, 11.) Koska heidän ajattelunsa oli vääristynyt, he saattoivat puolustaa Lain säännöksiä, jotka koskivat ruokia  ja puhdistautumisrituaaleja. Ehkä he tekivät Lakiin jopa omia lisäyksiään, aivan kuten heidän edeltäjänsä Jeesuksen päivinä, ja pitivät arvossa juutalaisten taruja ja ihmisten käskyjä. (Markus 7:2, 3, 5, 15; 1. Timoteukselle 4:3.)

⁵ Sellainen ajattelu vaikutti kielteisesti heidän arvostelukykyynsä ja moraalitajuunsa, heidän omaantuntoonsa. Paavali kirjoitti: ”Saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta.” Heidän omantuntonsa ääni vääristyi niin pahoin, ettei se enää ohjannut luotettavasti heidän toimiaan eikä arvioitaan. Lisäksi he tuomitsivat toisia kristittyjä henkilökohtaisista asioista, joissa yksi saattoi tehdä yhdenlaisen ratkaisun mutta toinen toisenlaisen. Tässä suhteessa nämä kreetalaiset pitivät epäpuhtaana sellaista, mikä ei todellisuudessa ollut epäpuhdasta. (Roomalaisille 14:17; Kolossalaisille 2:16.) Vaikka he julistivat tuntevansa Jumalan, heidän tekonsa kertoivat muuta (Titukselle 1:16).

”Puhdasta puhtaille”

6. Mitkä kaksi ihmisryhmää Paavali mainitsi?

⁶ Miten voimme hyötyä siitä, mitä Paavali kirjoitti Titukselle? Huomaa seuraava vastakohtaisuus: ”Kaikki on puhdasta puhtaille. Mutta saastuneille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan sekä heidän mielensä että heidän omatuntonsa ovat saastuneet.” (Titukselle 1:15.) Paavali ei varmastikaan tarkoittanut sitä, että moraalisesti puhtaalle kristitylle aivan kaikki on puhdasta ja luvallista. Eräässä toisessa kirjeessään hän oli näet sanonut selvästi, että esimerkiksi haureutta, epäjumalanpalvelusta tai spiritismiä harjoittavat ”eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Galatalaisille 5:19–21). Kaikesta päättäen Paavali puhui yleisluonteisesti kahdenlaisista ihmisistä: niistä, jotka ovat moraalisesti ja hengellisesti puhtaita, ja niistä, jotka eivät ole.

7. Minkä Heprealaiskirjeen 13:4 kieltää, mutta mikä kysymys saattaisi herätä?

⁷ Vilpittömän kristityn täytyy karttaa muitakin kuin vain niitä asioita, jotka Raamatussa suoraan kielletään. Mietitäänpä esimerkiksi selvää kehotusta: ”Pidettäköön avioliitto kunniassa kaikkien keskuudessa ja aviovuode saastuttamattomana, sillä Jumala tulee tuomitsemaan haureelliset ja avionrikkojat.” (Heprealaisille 13:4.) Jopa ei-kristityt ja sellaiset, jotka eivät tiedä mitään Raamatusta, osaisivat päätellä, että tämä jae kieltää aviorikoksen. Tämän ja muiden raamatunkohtien perusteella on selvää, että Jumala tuomitsee naimisissa olevan miehen tai naisen ja jonkun muun kuin hänen laillisen miehensä tai vaimonsa välisen sukupuoliyhteyden. Mitä sitten on sanottava kahden naimattoman välisestä suuseksistä? Monien teini-ikäisten mielestä se on harmitonta, koska siinä ei ole kyse sukupuoliyhteydestä. Voisiko kristitty pitää tuota tapaa puhtaana?

8. Miten kristityt suhtautuvat suuseksiin eri tavalla kuin monet maailman ihmiset?

⁸ Heprealaiskirjeen 13:4 ja 1. Korinttilaiskirjeen 6:9 osoittavat, että Jumala ei hyväksy  aviorikosta eikä haureutta (kreikaksi por·neiʹa). Mitä jälkimmäiseen sisältyy? Haureutta vastaavaan kreikan sanaan sisältyy sukupuolielinten käyttö joko luonnollisella tai kieroutuneella tavalla irstaassa tarkoituksessa. Se käsittää kaikenlaiset luvattomat, raamatullisen avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet. Siihen kuuluu siis myös suuseksi huolimatta siitä, että ympäri maailman monille teini-ikäisille on sanottu sen olevan sopivaa tai he ovat itse päätelleet niin. Tosi kristittyjen ajattelua ja toimintaa eivät ohjaa ”turhan puhujien ja mielen pettäjien” käsitykset (Titukselle 1:10). He noudattavat korkeampaa normia, joka on esitetty Pyhässä Raamatussa. Sen sijaan että he yrittäisivät puolustella suuseksiä, he ymmärtävät, että Raamatun mukaan se on haureutta, por·neiʹaa, ja he valmentavat omantuntonsa sen mukaisesti. * (Apostolien teot 21:25; 1. Korinttilaisille 6:18; Efesolaisille 5:3.)

Erilainen ääni, erilainen ratkaisu

9. Mihin omaatuntoa tarvitaan, jos ”kaikki on puhdasta”?

⁹ Mitä Paavali sitten tarkoitti, kun hän sanoi, että ”kaikki on puhdasta puhtaille”? Hän puhui kristityistä, jotka olivat saattaneet ajattelunsa ja moraalitajunsa sopusointuun Jumalan henkeytetyssä sanassa esitettyjen normien kanssa. He ymmärtävät, että silloin kun jotakin ei ole suoraan kielletty, voidaan tehdä erilaisia ratkaisuja. He eivät ole tuomitsevia vaan pitävät ”puhtaana” sitä, mitä Jumala ei kiellä. He eivät odota, että kaikki toiset ajattelisivat täsmälleen samalla tavalla kuin he niistä elämän eri piirteistä, joista ei ole nimenomaisia ohjeita Raamatussa. Tarkastellaanpa muutamia esimerkkejä.

10. Miten häät tai hautajaiset saattaisivat muodostua ongelmaksi?

¹⁰ Monissa perheissä vain toinen puolisoista on kristitty (1. Pietarin kirje 3:1; 4:3). Tämä voi johtaa hankaliin tilanteisiin esimerkiksi silloin, kun on kyse sukulaisen häistä tai hautajaisista. Ajatellaanpa kristittyä vaimoa, jonka miehellä on erilainen uskonnollinen vakaumus kuin hänellä. Miehen sukulainen on menossa naimisiin, ja vihkiminen tapahtuu kirkossa. (Tai joku miehen sukulainen, ehkä isä tai äiti, on kuollut, ja hautajaiset järjestetään kirkossa.) Pariskunta on kutsuttu tilaisuuteen, ja mies haluaa, että vaimo lähtee mukaan. Mitä vaimon omatunto sanoo tästä? Mitä hän tekee? Kuvitellaanpa kahta erilaista mahdollisuutta.

11. Kuvaile, miten kristitty vaimo saattaisi pohdiskella kirkkohäihin menemistä ja millaiseen ratkaisuun hän voisi päätyä.

¹¹ Laura pohtii vakavasti Raamatun käskyä lähteä ulos ”Suuresta Babylonista”, väärän uskonnon maailmanmahdista (Ilmestys 18:2, 4). Hän kuului aikoinaan kirkkoon, jossa häät pidetään. Hän tietää, että vihkitoimituksen aikana kaikkia läsnäolijoita pyydetään osallistumaan uskonnollisiin menoihin, esimerkiksi rukoilemiseen ja laulamiseen. Hän ei missään tapauksessa halua osallistua niihin eikä edes mennä tilaisuuteen, jossa hänen nuhteettomuutensa joutuisi koetukselle. Laura kunnioittaa miestään ja haluaa olla yhteistoiminnassa hänen kanssaan, sillä Raamatun mukaan mies on hänen päänsä, mutta Raamatun periaatteista hän ei tahdo tinkiä (Apostolien teot 5:29). Niinpä hän kertoo tahdikkaasti puolisolleen, että vaikka tämä päättäisi mennä kirkkoon, hän ei voisi tulla sinne. Hän ehkä selittää, että jos hän tulisi tilaisuuteen ja kieltäytyisi siellä osallistumasta johonkin, mies saattaisi joutua noloon asemaan, joten sikäli miehenkin kannalta olisi parasta, ettei hän tule sinne. Lauralla on ratkaisunsa jälkeen hyvä omatunto.

12. Millaisia ajatuksia kutsu kirkkohäihin saattaisi herättää jonkun mielessä, ja mitä hän voisi päättää tehdä?

¹² Riitta on käytännöllisesti katsoen samanlaisen  vaikean valinnan edessä. Hän kunnioittaa miestään, haluaa pysyä uskollisena Jumalalle ja noudattaa Raamatun avulla valmennetun omantuntonsa ohjausta. Hän harkitsee samankaltaisia näkökohtia kuin Laura ja tarkastelee sitten rukouksen hengessä ”Lukijoiden kysymyksiä” -palstaa, joka oli Vartiotornissa 15.5.2002. Hän muistaa, että vaikka kolme heprealaista noudattivat käskyä saapua tilaisuuteen, jossa harjoitettiin epäjumalanpalvelusta, he eivät osallistuneet palvontaan ja säilyttivät siten nuhteettomuutensa (Daniel 3:15–18). Riitta päättää mennä häihin miehensä kanssa mutta ei aio osallistua mihinkään uskonnollisiin menoihin – hän toimii tässä omantuntonsa mukaan. Hän selittää miehelleen tahdikkaasti mutta selvästi, mitä hänen omatuntonsa sallii hänen tehdä ja mitä ei. Hän toivoo, että mies näkee oikean ja väärän palvonnan välisen eron. (Apostolien teot 24:16.)

13. Miksi ei ole syytä huoleen, vaikka kaksi kristittyä päätyy erilaiseen ratkaisuun?

¹³ Jos kaksi kristittyä päätyy erilaiseen ratkaisuun, merkitseekö se sitä, ettei sillä ole väliä, mitä ihminen tekee, tai että toisella heistä on heikko omatunto? Ei merkitse. Lauran aiemmat kokemukset kirkonmenoista niihin liittyvine rituaaleineen ja musiikkeineen saavat hänet ehkä ajattelemaan, että läsnäolo olisi erityisen vaarallista hänelle. Lisäksi hänen omaantuntoonsa voi vaikuttaa se, mitä ennen on tapahtunut pariskunnan ollessa tilanteissa, joissa uskonto on tullut esille. Laura on siksi varma, että tämä on hänelle paras ratkaisu.

14. Mitä kristittyjen tulisi muistaa henkilökohtaista ratkaisua vaativista kysymyksistä?

¹⁴ Onko Riitan ratkaisu sitten huono? Ei ole toisten asia puuttua siihen. Heidän ei tulisi tuomita tai arvostella häntä siksi, että hän päättää mennä tilaisuuteen muttei aio osallistua uskonnollisiin menoihin. Muista, mitä Paavali sanoi henkilökohtaisista ratkaisuista, jotka liittyivät joidenkin ruokien syömiseen tai syömättä jättämiseen: ”Joka syö, älköön halveksuko sitä, joka ei syö, ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö – – Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Hänet pidetäänkin pystyssä, sillä Jehova voi pitää hänet pystyssä.” (Roomalaisille 14:3, 4.) Kukaan tosi kristitty ei varmasti haluaisi kehottaa ketään hylkäämään valmennetun omantuntonsa ohjausta, sillä se merkitsisi sellaisen äänen tukahduttamista, joka voisi välittää elintärkeän viestin.

15. Miksi tulisi ottaa huomioon toisten omatunto ja tunteet?

¹⁵ Kummassakin esimerkkitapauksessa kristityn tulisi harkita myös muita seikkoja, kuten hänen ratkaisunsa vaikutusta toisiin. Paavali neuvoi: ”Päättäkää – – olla panematta veljen eteen kompastuskiveä tai lankeamisen aihetta.” (Roomalaisille 14:13.) Laura on  ehkä selvillä siitä, että samankaltaiset tilanteet ovat aiheuttaneet paljon hämmennystä seurakunnassa tai perhepiirissä ja että hänen toimintansa voi vaikuttaa suuresti hänen lapsiinsa. Riitta puolestaan tietää, että tällaiset ratkaisut eivät ole herättäneet hämminkiä hänen seurakunnassaan tai lähipiirissään. Molempien – ja meidän kaikkien – tulisi tajuta, että oikein valmennettu omatunto ottaa huomioon toiset. Jeesus sanoi: ”Sille, joka kompastuttaa yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, on hyödyllisempää, että hänen kaulaansa ripustetaan myllynkivi, jollaista aasi vääntää, ja hänet upotetaan avomereen.” (Matteus 18:6.) Jos ihminen ei välitä siitä, että hän kompastuttaa toisia, hänen omatuntonsa voi saastua, kuten kävi joillekin kreetalaiskristityille.

16. Millaisia muutoksia kristityssä pitäisi tapahtua ajan myötä?

¹⁶ Kristityn pitäisi pyrkiä edistymään koko ajan hengellisesti ja opetella aina vain tarkemmin kuuntelemaan omaatuntoaan ja toimimaan sen mukaan. Kuvitellaanpa vastakastetun Markuksen tilannetta. Hänen omatuntonsa käskee hänen karttaa epäraamatullisia tapoja, joita hän ennen noudatti. Ne saattavat liittyä epäjumalankuviin tai veren käyttöön. (Apostolien teot 21:25.) Tunnontarkasti hän välttää nyt kaikkea sellaista, mikä hiukankin muistuttaa sitä, minkä Jumala kieltää. Toisaalta häntä ihmetyttää, miksi jotkut eivät hyväksy esimerkiksi joitakin televisio-ohjelmia, jotka hänen mielestään ovat sopivia.

17. Valaise, miten aika ja hengellinen kasvu saattaisivat vaikuttaa kristityn omaantuntoon ja ratkaisuihin.

¹⁷ Vähitellen Markus kartuttaa tietojaan ja pääsee lähemmäs Jumalaa (Kolossalaisille 1:9, 10). Millainen vaikutus sillä on? Hänen omatuntonsa, sisäinen äänensä, saa hyvää valmennusta. Hän on taipuvaisempi kuuntelemaan sitä ja punnitsemaan Raamatun periaatteita. Hän tajuaa, että jotkin ”hiukankin” kartettavilta vaikuttaneet asiat eivät todellisuudessa olekaan ristiriidassa Jumalan ajattelutavan kanssa. Lisäksi kun Markus ymmärtää selvemmin Raamatun periaatteita ja on halukkaampi toimimaan hyvin valmennetun omantuntonsa mukaan, omatunto saa hänet välttämään ohjelmia, jotka aiemmin olivat hänen mielestään sopivia. Hänen omatuntonsa jalostuu. (Psalmit 37:31.)

18. Mistä voimme iloita?

¹⁸ Useimmissa seurakunnissa on hengellisen kasvun kaikissa eri vaiheissa olevia yksilöitä. Jotkut ovat uusia totuudessa. Voi olla, että heidän omatuntonsa vaikenee miltei kokonaan joistakin asioista mutta varoittaa voimakkaasti toisista. He tarvitsevat ehkä aikaa ja apua mukautuakseen Jehovan ohjaukseen ja pystyäkseen toimimaan oman valmennetun omantuntonsa mukaan. (Efesolaisille 4:14, 15.) Onneksi seurakunnissa on myös monia, joilla on paljon tietoa samoin kuin kokemusta Raamatun periaatteiden soveltamisesta ja joiden omatunto on tarkoin sopusoinnussa Jumalan ajattelun kanssa. Mikä ilo onkaan olla tällaisten ”puhtaiden” ihmisten seurassa, jotka ymmärtävät Herralle otollisten asioiden olevan moraalisesti ja hengellisesti ”puhtaita”! (Efesolaisille 5:10.) Pitäkäämme kaikki tavoitteenamme tulla heidän kaltaisikseen ja säilyttää puhdas omatunto, joka on sopusoinnussa totuuden täsmällisen tuntemuksen ja jumalisen antaumuksen kanssa (Titukselle 1:1).

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Miksi joidenkin kreetalaiskristittyjen omatunto oli saastunut?

• Miksi kaksi kristittyä, joilla on hyvin valmennettu omatunto, saattaisivat tehdä erilaisen ratkaisun?

• Mitä tulisi ajan myötä tapahtua omalletunnollemme?

[Tutkistelukysymykset]

[Kartta s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

Sisilia

KREIKKA

Kreeta

VÄHÄ-AASIA

Kypros

VÄLIMERI

[Kuva s. 28]

Kaksi kristittyä saattaa samassa tilanteessa tehdä erilaisen ratkaisun.