Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Tulisiko meidän elää vain tätä päivää?

Tulisiko meidän elää vain tätä päivää?

Tulisiko meidän elää vain tätä päivää?

”EN KOSKAAN ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian.” Kuuluisan tiedemiehen Albert Einsteinin kerrotaan lausuneen nämä usein lainatut sanat. Monista tuntuu samalta, ja he saattavat todeta, että on turha murehtia tulevaisuutta. Tai olet ehkä kuullut sanottavan ”elä vain tätä hetkeä”, ”ota päivä kerrallaan”, ”ei huolta huomisesta”.

Tällaisessa suhtautumistavassa ei kylläkään ole mitään uutta. ”Syö, juo ja pidä hauskaa. Muulla ei ole väliä”, kuului muinaisten epikurolaisten motto. Samoin ajattelivat jotkut apostoli Paavalin aikalaiset sanoessaan: ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” (1. Korinttilaisille 15:32.) He uskoivat, ettei ihmisellä ole muuta kuin tämä lyhyt nykyinen elämä, joten heidän mielestään siitä tuli ottaa irti kaikki mahdollinen.

Miljoonille maapallon asukkaille kaiken mahdollisen ottaminen irti elämästä on kuitenkin kaukana hedonistisesta mielihyvän tavoittelusta. Vaikeiden elinolojen vuoksi monien elämä on nykyään pelkkää jatkuvaa, ankaraa henkiinjäämistaistelua. Miksi heidän pitäisi ajatella tulevaisuutta, ”huomista” joka näyttää usein perin synkältä ja lohduttomalta?

Kannattaako huomista suunnitella?

Helpommissakin oloissa elävistä tuntuu monesti, ettei huomista kannata suunnitella. Joistakuista se voi olla turhaa siksi, että lopulta suunnitelmat kuitenkin kariutuvat, mikä johtaa vain pettymykseen. Jopa muinoin elänyt patriarkka Job vaipui epätoivoon, kun hän näki suunnitelmansa ”rikki revittyinä” ja omat ja perheensä tulevaisuudennäkymät raunioina (Job 17:11; Saarnaaja 9:11).

Skotlantilainen runoilija Robert Burns vertasi onnetonta tilaamme sen pikkuruisen peltohiiren ahdinkoon, jonka pesän Burns vahingossa tuhosi aurallaan. Kun hiiren koko elämä oli mennyt mullin mallin, se kipitti pakoon henkensä edestä. Runoilija päivitteli sitä, kuinka monesti huomaamme joutuneemme sellaisten tapahtumien kurimukseen, joille emme mahda kerrassaan mitään, ja kuinka usein parhaimmatkin suunnitelmat raukeavat tyhjiin.

Onko siis täysin hyödytöntä suunnitella tulevaisuutta? Asianmukaisten suunnitelmien puutteesta voi tosiasiassa koitua suurta vahinkoa, kun sattuu hirmumyrskyjä tai muita luonnonkatastrofeja. Kukaan ei tietenkään olisi voinut pysäyttää esimerkiksi hurrikaani Katrinaa. Mutta eikö kaukokatseisuudella ja paremmalla suunnittelulla olisi voitu minimoida sen tuhoisa vaikutus New Orleansin kaupunkiin ja sen asukkaisiin?

Mitä mieltä sinä olet? Onko tosiaan järkevää elää vain tätä päivää ja unohtaa huominen? Katsotaanpa, mitä seuraavassa kirjoituksessa sanotaan tästä.

[Kuvat s. 3]

”Syö, juo ja pidä hauskaa. Muulla ei ole väliä.”

[Kuva s. 4]

Olisiko kaukokatseisuudella ja suunnittelulla voitu minimoida hurrikaani Katrinan aiheuttamat tuhot?

[Lähdemerkintä]

U.S. Coast Guard Digital