Muinaiset ruukunsirpaleet tukevat Raamatun kertomusta

RAAMATTU on Jumalan henkeytetty sana (2. Timoteukselle 3:16). Siinä on luotettavaa tietoa entisaikojen ihmisistä ja paikoista sekä uskonnollisista ja poliittisista oloista. Raamatun todenperäisyys ei ole millään muotoa riippuvainen arkeologisista löydöistä, mutta ne tukevat sen kertomusta ja auttavat meitä ymmärtämään sitä paremmin.

Niistä arkeologisista esineistä, joita on kaivettu esiin muinaisilla paikoilla, yleisimpiä ovat ruukunsirpaleet. Näitä saviastian palasia sanotaan myös ostrakoneiksi kreikkalaisen ’kuorta’ tai ’sirpaletta’ tarkoittavan sanan mukaisesti. Monin paikoin Egyptissä, Mesopotamiassa ja muualla muinaisessa Lähi-idässä saviastian palasia käytettiin huokeana kirjoitusmateriaalina samaan tapaan kuin muistilehtiöitä ja paperinpalasia nykyään. Ostrakoneille kirjoitettiin muistiin muun muassa sopimuksia sekä tili- ja myyntitietoja. Tekstit kirjoitettiin tavallisesti musteella, ja niiden pituus vaihteli vain yhdestä sanasta kymmeniin riveihin tai palstoihin.

Israelista on arkeologisissa kaivauksissa löytynyt lukuisia ostrakoneja Raamatun ajoilta. Erityisen kiinnostavia ovat kolme 600- ja 700-luvulta eaa. peräisin olevaa ostrakonkokoelmaa, koska ne tukevat monia Raamatussa kerrottuja historiallisia yksityiskohtia. Nämä kokoelmat ovat Samarian, Aradin ja Lakisin ostrakonit. Tarkastellaanpa niitä lähemmin.

Samarian ostrakonit

Samaria oli Israelin pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan pääkaupunkina, kunnes assyrialaiset kukistivat sen vuonna 740 eaa. Samarian alkuperästä sanotaan 1. Kuninkaiden kirjan 16:23, 24:ssä: ”Juudan kuninkaan Asan kolmantenakymmenentenäyhdentenä vuonna [947 eaa.] tuli Omrista Israelin kuningas – –. Aikanaan hän osti Samarian vuoren Semeriltä kahdella talentilla hopeaa ja alkoi rakentaa vuorelle ja antoi sitten rakentamalleen kaupungille – – nimen Samaria.” Kaupunki oli olemassa vielä Rooman vallan aikaan, jolloin se sai nimekseen Sebaste. Lopulta 500-luvulla jaa. se lakkasi olemasta kaupunki.

Muinaisen Samarian sijaintipaikalla vuonna 1910 suoritetuissa kaivauksissa arkeologit löysivät koko joukon ostrakoneja, jotka he ajoittivat 700-luvulle eaa. Niihin on merkitty muistiin tietoja muilta paikkakunnilta Samariaan toimitetun öljyn ja viinin kuljetuksista. Eräässä Raamatun ajan tekstejä käsittelevässä teoksessa tästä löydöstä sanotaan: ”Vuonna 1910 löydettyjä 63:a ostrakonia – – pidetään aivan aiheellisesti yhtenä tärkeimmistä niistä teksteistä, joita muinaisesta Israelista on säilynyt. Samarian ostrakonit eivät ole tärkeitä niinkään sisältönsä vuoksi – – vaan pikemminkin niissä esiintyvien monien israelilaisten erisnimien, sukujen nimien ja maantieteellisten nimien vuoksi.” (Ancient Inscriptions—Voices From the Biblical World.) Miten nämä nimet tukevat Raamatun kertomuksen yksityiskohtia?

Kun israelilaiset valtasivat Luvatun maan ja jakoivat sen heimojen kesken, Samarian seutu sijaitsi Manassen heimon alueella. Joosuan 17:1–6:n mukaan Manassen pojanpojan Gileadin kautta polveutuneille kymmenelle suvulle jaettiin arvalla maa-alueet tuolta seudulta. Näitä sukuja olivat Abieserin, Helekin,  Asrielin, Sikemin ja Semidan suvut. Kuudennella miespuolisella jälkeläisellä, Heferillä, ei ollut pojanpoikia vaan viisi pojantytärtä – Mahla, Noa, Hogla, Milka ja Tirsa – ja kukin heistä sai maapalstan. (4. Mooseksen kirja 27:1–7.)

Samarian ostrakoneissa mainitaan nimeltä näistä suvuista seitsemän: viisi Gileadin poikaa ja kaksi Heferin pojantytärtä, Hogla ja Noa. ”Raamatun lisäksi Samarian ostrakoneissa säilyneet sukujen nimet yhdistävät Manassen suvut siihen seutuun, jolle he Raamatun mukaan asettuivat”, toteaa teos NIV Archaeological Study Bible. Näin nämä ostrakonit tukevat sitä, mitä Raamattu kertoo Israelin heimojen alkuvaiheista.

Samarian ostrakonit näyttävät myös kuvailevan Israelin uskonnollista tilannetta juuri sellaiseksi, jollainen se Raamatun mukaan oli. Niiden kirjoittamisen aikaan israelilaiset yhdistivät Jehovan palvonnan kanaanilaisen Baalin palvontaan. Hoosean profetiassa, joka myös kirjoitettiin 700-luvulla eaa., ennustettiin aika, jolloin katuvainen Israel kutsuisi Jehovaa ”Aviomiehekseen” eikä enää ”Baalikseen” tai ”Omistajakseen” (Hoosea 2:16, 17; engl. viitelaitoksen alav.). Joidenkin Samarian ostrakoneissa esiintyvien erisnimien merkityksenä on muun muassa ’Baal on isäni’, ’Baal laulaa’, ’Baal on vahva’ ja ’Baal muistaa’. Jokaista 11:tä Jehovan nimen jonkin muodon sisältävää nimeä kohti on 7 nimeä, joiden osana on nimi Baal.

Aradin ostrakonit

Muinainen Aradin kaupunki sijaitsi suhteellisen kuivalla Negevin alueella melkoisen matkan päässä Jerusalemista etelään. Aradissa tehdyissä kaivauksissa tuli esiin kuusi perättäin rakennettua israelilaista linnoitusta Salomon kuninkuuden ajalta (1037–998 eaa.) aina siihen asti, kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 607 eaa. Aradista löydettiin myös ruukunsirpaleita, joista koostuu suurin Raamatun ajalta peräisin oleva ostrakonkokoelma. Se sisältää yli 200 ruukunsirpaletta, joissa on hepreaksi, arameaksi ja muilla kielillä kirjoitettua tekstiä.

Jotkin Aradin ostrakoneista tukevat Raamatun tietoja pappissuvuista. Esimerkiksi yhdessä ruukunsirpaleessa mainitaan ”Korahin pojat”, joista puhutaan 2. Mooseksen kirjan 6:24:ssä ja 4. Mooseksen kirjan 26:11:ssä. Psalmien 42, 44–49, 84, 85, 87 ja 88 päällekirjoituksissa mainitaan erikseen, että ”Korahin pojat” ovat kirjoittaneet ne. Aradin ostrakoneissa mainitaan myös Pashurin ja Meremotin pappissuvut (1. Aikakirja 9:12; Esra 8:33).

Tarkastellaanpa toista esimerkkiä. Erään sellaisen linnoituksen raunioilta, jonka arvellaan olevan peräisin babylonialaisten aiheuttamaa Jerusalemin tuhoa edeltäneeltä ajalta, löydettiin ruukunsirpale, joka oli osoitettu linnoituksen komentajalle. Löytöä käsittelevän julkaisun The Context of Scripture mukaan tuossa ostrakonissa sanotaan muun muassa: ”Herralleni Eljasibille. Jahve [Jehova] kysyköön rauhaasi. – – Asiassa, josta annoit minulle käskyn, kaikki on nyt hyvin: hän asuu Jahven temppelissä.” Monien tutkijoiden mielestä tässä mainittu temppeli on Jerusalemin temppeli, joka rakennettiin alun perin Salomon aikana.

 Lakisin ostrakonit

Lakisin muinainen linnoituskaupunki sijaitsi 43 kilometrin päässä Jerusalemista lounaaseen. Vuonna 1930 suoritetuissa kaivauksissa löydettiin joukko ostrakoneja, joista ainakin 12 on kirjeitä. Niitä sanotaan ”erittäin tärkeiksi – – siksi, että ne valaisevat Juudassa vallinnutta poliittista tilannetta ja yleistä ahdinkoa sen valmistautuessa [Babylonin kuninkaan] Nebukadnessarin väistämättömään hyökkäykseen”.

Tärkeimmät kirjeet ovat ne, joita muuan upseeri ja todennäköisesti Lakisin sotapäällikkönä toiminut Jaoš ovat kirjoittaneet toisilleen. Kirjeiden kieli muistuttaa samaan aikaan eläneen profeetta Jeremian käyttämää kieltä. Katsotaanpa, miten kaksi noista kirjeistä tukee Raamatun kertomusta tuosta kriittisestä ajasta.

Jeremian 34:7:ssä kuvaillaan aikaa, jolloin ”Babylonin kuninkaan sotajoukot taistelivat Jerusalemia vastaan ja kaikkia Juudan kaupunkeja vastaan, jotka olivat jääneet jäljelle, Lakisia vastaan ja Asekaa vastaan; nämä linnoitetut kaupungit olivat näet jääneet jäljelle Juudan kaupungeista”. Yhden Lakisin kirjeen kirjoittaja näyttää kuvailevan samoja tapahtumia. Hän kirjoittaa: ”Me tarkkailemme Lakisin [tuli]merkkejä – –, sillä me emme voi nähdä Asekaa.” Monet tutkijat uskovat tämän osoittavan, että babylonialaiset olivat kukistaneet Asekan ja että seuraavaksi tuhottaisiin Lakis. Kiinnostava yksityiskohta on maininta ”tulimerkeistä”. Niiden käyttö viestintäkeinona mainitaan myös Jeremian 6:1:ssä.

Erään toisen Lakisin kirjeen uskotaan tukevan sitä, mitä profeetat Jeremia ja Hesekiel sanovat Juudan kuninkaan yrityksistä saada apua Egyptistä kapinassa Babylonia vastaan (Jeremia 37:5–8; 46:25, 26; Hesekiel 17:15–17). Tuossa Lakisin kirjeessä sanotaan: ”Palvelijasi on nyt saanut seuraavan tiedon: Sotapäällikkö Konjahu, Elnatanin poika, on siirtynyt etelään mennäkseen Egyptiin.” Tutkijoiden yleinen mielipide on, että näin tehtiin, jotta olisi saatu sotilaallista apua Egyptistä.

Lakisin ostrakoneissa mainitaan myös muita Jeremian kirjassa esiintyviä nimiä. Niitä ovat Neria, Jaasanja, Gemarja, Elnatan ja Hosaja (Jeremia 32:12; 35:3; 36:10, 12; 42:1). Ei ole varmaa, onko kyse samoista henkilöistä, mutta samankaltaisuus on merkittävä, koska Jeremia eli juuri tuohon aikaan.

Yksi yhteinen piirre

Samarian, Aradin ja Lakisin ostrakonit tukevat monia Raamatussa esitettyjä yksityiskohtia. Näitä ovat muun muassa sukujen ja maantieteellisten paikkojen nimet sekä silloista uskonnollista ja poliittista ilmapiiriä kuvailevat seikat. Näille kolmelle ostrakonkokoelmalle on kuitenkin yhteistä yksi tärkeä piirre.

Aradin ja Lakisin kokoelmiin kuuluvissa kirjeissä esiintyy sellaisia lauseita kuin ”kysyköön Jehova rauhaasi”. Seitsemässä Lakisin ostrakoneihin kuuluvassa sanomassa Jumalan nimi mainitaan kaikkiaan 11 kertaa. Lisäksi moniin niistä hepreankielisistä erisnimistä, joita näissä kolmessa kokoelmassa mainitaan, sisältyy lyhentymä Jehovan nimestä. Nämä ostrakonit vahvistavat siis sen, että tuolloin eläneet israelilaiset käyttivät yleisesti Jumalan nimeä.

[Kuva s. 13]

Aradin raunioista löytynyt ruukunsirpale, joka on osoitettu Eljasib-nimiselle miehelle.

[Lähdemerkintä]

Photograph © Israel Museum, Jerusalem; courtesy of Israel Antiquities Authority

[Kuva s. 14]

Lakisin kirje, jossa esiintyy Jumalan nimi.

[Lähdemerkintä]

Photograph taken by courtesy of the British Museum