Sanoma herättää vastakaikua niissä joilla on oikea sydämen asenne

”Kaikista niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia.” (APT. 13:48)

1, 2. Miten varhaiskristityt reagoivat siihen Jeesuksen ennustukseen, että hyvä uutinen saarnattaisiin koko asutussa maassa?

RAAMATUSSA olevaan Apostolien tekojen kirjaan on tallennettu jännittävä kertomus siitä, miten varhaiskristityt reagoivat siihen Jeesuksen ennustukseen, että Valtakunnan hyvä uutinen saarnattaisiin kautta asutun maan (Matt. 24:14). Uutterat saarnaajat viitoittivat tien kaikille niille, jotka seuraisivat heidän jalanjälkiään. Jeesuksen opetuslasten innokas todistaminen Jerusalemissa johti siihen, että ensimmäisen vuosisadan seurakuntaan liittyi tuhansia ihmisiä, myös ”suuri joukko pappeja” (Apt. 2:41; 4:4; 6:7).

² Varhaiset lähetystyöntekijät auttoivat monia muita omaksumaan kristillisyyden. Esimerkiksi Filippos meni Samariaan, jossa ihmisjoukot kiinnittivät huomiota hänen sanoihinsa (Apt. 8:5–8). Paavali matkusti tovereineen laajalti ja saarnasi kristillistä sanomaa Kyproksessa, eri osissa Vähää-Aasiaa, Makedoniassa, Kreikassa ja Italiassa. Suuri joukko sekä juutalaisia että kreikkalaisia tuli uskoviksi kaupungeissa, joissa hän saarnasi (Apt. 14:1; 16:5; 17:4). Titus suoritti sananpalvelusta Kreetassa (Tit. 1:5). Pietari ahersi Babylonissa, ja noin vuosina 62–64, kun hän kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, kristittyjen toiminta oli yleisesti tunnettua Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bithyniassa (1. Piet. 1:1; 5:13). Miten jännittäviä aikoja ne olivatkaan! Nuo ensimmäisen vuosisadan kristityt saarnaajat olivat niin innokkaita, että heidän vihollisensa väittivät heidän ”saattaneen asutun maan pois tolaltaan” (Apt. 17:6; 28:22).

3. Millaisia tuloksia Valtakunnan julistajat saavat nykyään saarnaamistyössään, ja mitä sinä ajattelet tästä?

³ Nykyäänkin kristillistä seurakuntaa on siunattu huomattavalla kasvulla. Eikö olekin rohkaisevaa lukea vuosiraporttia Jehovan todistajien toiminnasta ja nähdä, millaisia tuloksia on saatu kautta maailman? Eikö ole lämmittävää tietää, että Valtakunnan julistajat johtivat palvelusvuoden 2007 aikana yli kuutta miljoonaa raamatuntutkistelua? Lisäksi viime vuonna Jeesuksen Kristuksen kuoleman muistonvietossa olleiden määrä osoittaa, että hyvä uutinen kiinnosti siinä määrin noin kymmentä miljoonaa sellaista ihmistä, jotka eivät ole Jehovan todistajia, että he olivat läsnä tässä tärkeässä tilaisuudessa. Paljon työtä on siis vielä tehtävänä.

4. Keissä Valtakunnan sanoma herättää vastakaikua?

⁴ Nykyään samoin kuin  ensimmäisellä vuosisadalla totuuden sanoma herättää vastakaikua kaikissa niissä, jotka ovat oikean sydämen asenteensa vuoksi ”ehdolla ikuiseen elämään” (Apt. 13:48). Jehova vetää tällaisia ihmisiä järjestöönsä. (Lue Haggain 2:7.) Millainen asenne kristillistä palvelusta kohtaan meidän täytyy säilyttää voidaksemme täysipainoisesti edistää tätä kokoamistyötä?

Saarnaa puolueettomasti

5. Millaiset ihmiset saavat Jehovan suosion?

⁵ Ensimmäisen vuosisadan kristityt ymmärsivät, että ”Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apt. 10:34, 35). Hyvä suhde Jehovaan riippuu siitä, uskooko ihminen Jeesuksen lunastusuhriin (Joh. 3:16, 36). Ja Jehovan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:3, 4).

6. Mitä Valtakunnan saarnaajien täytyy varoa ja miksi?

⁶ Hyvän uutisen julistajien olisi väärin tuomita ennakolta ihmisiä esimerkiksi rodun, yhteiskunnallisen aseman, ulkonäön tai uskonnollisen taustan perusteella. Etkö olekin kiitollinen siitä, että ihmisellä, joka alun alkaen puhui sinulle Raamatun totuuksista, ei ollut ennakkoluuloja sinua kohtaan? Miksi siis pidättyisit esittämästä pelastavaa sanomaa jollekulle, joka mahdollisesti kuuntelisi sitä ja jolle se voisi merkitä elämää? (Lue Matteuksen 7:12.)

7. Miksi meidän täytyy varoa tuomitsemasta niitä, joille saarnaamme?

⁷ Jehova on asettanut Jeesuksen Tuomariksi, joten meillä ei ole oikeutta tuomita ketään. Tämä on aivan oikein, koska me – toisin kuin Jeesus – voimme tuomita vain ”silmillämme näkemämme mukaan” tai ”korvillamme kuulemamme mukaan”, kun taas Jeesus pystyy lukemaan sydämen sisimmät ajatukset. (Jes. 11:1–5; 2. Tim. 4:1.)

8, 9. a) Millainen ihminen Saul oli ennen kristityksi tuloaan? b) Mitä meidän pitäisi oppia apostoli Paavalin kokemuksesta?

⁸ Kaikenlaisia ihmisiä on tullut Jehovan palvelijoiksi. Yksi huomattava esimerkki on tarsolainen Saul, joka tunnettiin myöhemmin apostoli Paavalina. Saul oli fariseus ja vastusti katkerasti kristittyjä. Hän uskoi vilpittömästi heidän olevan väärässä, ja se sai hänet vainoamaan kristillistä seurakuntaa (Gal. 1:13). Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna vaikutti varmasti siltä, että hän olisi viimeinen, josta tulee kristitty. Silti Jeesus näki Saulin sydämessä jotakin hyvää ja valitsi hänet toteuttamaan erikoistehtävää. Saulista tulikin yksi ensimmäisen vuosisadan kristillisen seurakunnan aktiivisimmista ja innokkaimmista jäsenistä.

⁹ Mitä apostoli Paavalin kokemus opettaa meille? Alueellamme asuu kenties ihmisryhmiä, jotka näyttävät suhtautuvan vihamielisesti sanomaamme. Vaikkei tuntuisi todennäköiseltä, että kenestäkään heistä koskaan tulisi tosi kristittyä, meidän ei pitäisi lakata yrittämästä todistaa heille. Joskus totuus herättää vastakaikua ihmisissä, joista sitä vähiten odottaisimme. Meidän tehtävämme on jatkaa ”herkeämättä” saarnaamista kaikille. (Lue Apostolien tekojen 5:42.)

Siunauksia niille jotka saarnaavat ”herkeämättä”

10. Miksi meidän ei tulisi pidättyä saarnaamasta ihmisille, jotka saattavat tuntua pelottavilta? Kerro paikallisia kokemuksia.

¹⁰ Ulkoinen olemus voi pettää. Esimerkiksi Ignacio * alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ollessaan vankilassa eräässä Etelä-Amerikan maassa. Häntä pelättiin hänen väkivaltaisen luonteensa vuoksi. Niinpä vankitoverit, jotka myivät tekemiään esineitä toisille vangeille, panivat Ignacion karhuamaan velkoja niiltä, jotka olivat hitaita maksamaan. Sitä mukaa kuin Ignacio edistyi hengellisesti ja sovelsi oppimaansa, hän muuttui väkivaltaisesta rehentelijästä ystävälliseksi ihmiseksi. Nyt kukaan ei enää käytä häntä karhuamaan velkoja, mutta Ignacio on iloinen siitä, että Raamatun totuudet ja Jumalan henki ovat muuttaneet hänen persoonallisuutensa.  Lisäksi hän on kiitollinen niiden Valtakunnan julistajien avarakatseisuudesta, jotka näkivät vaivaa tutkiakseen hänen kanssaan.

11. Miksi käymme ihmisten luona yhä uudelleen?

¹¹ Miksi palaamme yhä uudelleen sellaisten ihmisten luo, joille olemme jo puhuneet hyvästä uutisesta? Yksi syy on se, että heidän olosuhteensa ja asenteensa voivat muuttua ja muuttuvat. Viime käyntimme jälkeen jotkut alueen ihmisistä ovat voineet sairastua vakavasti tai joutua työttömäksi tai heiltä on saattanut kuolla omainen. (Lue Saarnaajan 9:11.) Maailman tapahtumat voivat panna ihmiset ajattelemaan vakavasti tulevaisuuttaan. Ehkä tällaiset asiat saavat aiemmin välinpitämättömän tai jopa vastustavan ihmisen suhtautumaan sanomaamme myönteisesti. Siksi meidän ei tulisi pidättyä kertomasta hyvää uutista toisille kaikissa sopivissa tilanteissa.

12. Miten meidän pitäisi suhtautua palveluksessa tapaamiimme ihmisiin ja miksi?

¹² Ihmisillä tuntuu yleensä olevan taipumus luokitella ja tuomita toisia. Jehova näkee kuitenkin ihmiset yksilöinä. Hän näkee, millaisia mahdollisuuksia itse kullakin on. (Lue 1. Samuelin kirjan 16:7.) Meidän pitäisi palveluksessamme pyrkiä samaan. Monet kokemukset osoittavat, miten hyviä tulokset ovat, kun suhtaudumme myönteisesti kaikkiin, joille saarnaamme.

13, 14. a) Miksi eräs tienraivaaja suhtautui kielteisesti naiseen, jonka hän tapasi sananpalveluksessa? b) Mitä voimme oppia tästä kokemuksesta?

¹³ Tienraivaajasisar Sandra saarnasi talosta taloon eräällä Karibianmeren saarella ja tapasi Ruthin, innokkaan karnevaalien juhlijan. Ruth oli kahdesti kruunattu maan karnevaalikuningattareksi. Hän ilmaisi poikkeuksellista kiinnostusta Sandran kertomia asioita kohtaan, ja niinpä hänen kanssaan sovittiin raamatuntutkistelusta. Sandra muistelee: ”Astuessani olohuoneeseen näin suuren valokuvan täydessä karnevaaliasussa olevasta Ruthista sekä hänen voittamiaan palkintoja. Oletin erheellisesti, että kun ihminen on näin suosittu ja koko sydämestään mukana karnevaalihumussa, hän ei voi olla kiinnostunut totuudesta. Siksi lakkasin käymästä hänen luonaan.”

¹⁴ Joitakin aikoja myöhemmin Ruth ilmaantui valtakunnansaliin, ja kokouksen jälkeen hän kysyi Sandralta: ”Miksi et ole enää tullut tutkimaan kanssani?” Sandra pyysi anteeksi ja sopi tutkistelun jatkamisesta. Ruth edistyi nopeasti, pani pois karnevaalikuvat, alkoi osallistua kaikkiin seurakunnan toimintoihin ja vihki elämänsä Jehovalle. Sandra tietenkin tajusi, että hänen ensireaktionsa oli ollut väärä.

15, 16. a) Millaiset olivat tulokset, kun eräs julistaja todisti sukulaiselleen? b) Miksi sukulaisen taustan ei tulisi estää meitä todistamasta hänelle?

¹⁵ Monet ovat saaneet hyviä tuloksia myös todistaessaan ei-uskoville sukulaisille silloinkin, kun on näyttänyt epätodennäköiseltä, että nämä suhtautuisivat myönteisesti. Ajatellaan esimerkiksi, mitä Yhdysvalloissa asuva kristitty sisar Joyce koki. Hänen lankonsa oli ollut vankilakierteessä teini-ikäisestä saakka. Joyce kertoo: ”Ihmiset sanoivat, ettei hänen elämästään ollut mihinkään, koska  hän myi huumeita, oli varas ja teki paljon muuta pahaa. Kaikista vaikeuksista huolimatta kerroin hänelle Raamatun totuuksista 37 vuoden ajan.” Joycen kärsivälliset yritykset auttaa lankoaan tuottivat runsaan palkan, kun tämä alkoi lopulta tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja teki suuria muutoksia elämässään. Äskettäin Joycen lanko kastettiin 50-vuotiaana piirikonventissa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Joyce sanoo: ”Itkin ilosta. Olen hyvin onnellinen siitä, etten menettänyt toivoani hänen suhteensa.”

¹⁶ Saatat epäröidä puhua Raamatun totuuksista joillekin sukulaisillesi heidän taustansa vuoksi. Mikään ei kuitenkaan estänyt Joycea puhumasta langolleen. Miten ihminen voisi edes tietää, mitä on toisen sydämessä? Tämä saattaa vilpittömästi etsiä uskonnollista totuutta. Älä siis pidäty antamasta hänelle tilaisuutta sen löytämiseen. (Lue Sananlaskujen 3:27.)

Erinomainen Raamatun tutkimisen apuväline

17, 18. a) Mitä raportit eri puolilta maailmaa kertovat Raamattu opettaa -kirjan arvosta? b) Millaisia rohkaisevia kokemuksia olet saanut käyttäessäsi tätä kirjaa?

¹⁷ Eri maista kautta maailman saadut raportit osoittavat, että Raamatun tutkimisen apuväline Mitä Raamattu todella opettaa? herättää vastakaikua monissa rehellissydämisissä ihmisissä. Yhdysvalloissa tienraivaajana toimiva Penni-niminen sisar aloitti tämän julkaisun avulla useita tutkisteluja. Kahta niistä hän piti iäkkäille ihmisille, jotka olivat kirkkojensa hartaita jäseniä. Penniä mietitytti, miten he suhtautuisivat Raamattu opettaa -kirjassa esitettyihin Raamatun totuuksiin. Hän kuitenkin kirjoittaa: ”Aineisto esitetään niin selvästi, johdonmukaisesti ja ytimekkäästi, että heidän oli helppo myöntää – ilman väittelyä tai tunnekuohua – oppimiensa asioiden olevan totuus.”

¹⁸ Britanniassa julistajana toimiva sisar nimeltä Pat alkoi tutkia Raamattua eräästä Aasian maasta tulleen pakolaisnaisen kanssa. Naisen oli ollut pakko paeta maastaan, kun kapinallissotilaat olivat vieneet pois hänen miehensä ja poikansa, joita hän ei sen koommin enää nähnyt. Hänen oma elämänsä oli ollut vaarassa, hänen kotinsa oli poltettu, ja joukko miehiä oli raiskannut hänet. Kaiken tämän vuoksi hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään, minkä vuoksi elää, ja hän harkitsi monesti itsemurhaa. Raamatuntutkistelu antoi kuitenkin hänelle toivoa. Pat kirjoittaa: ”Raamattu opettaa -kirjassa olevat helppotajuiset selitykset ja kuvaukset vaikuttivat häneen voimakkaasti.” Tämä tutkisteluoppilas edistyi nopeasti, pätevöityi kastamattomaksi julistajaksi ja kertoi haluavansa mennä kasteelle seuraavassa  konventissa. Millainen ilo onkaan auttaa vilpittömiä ihmisiä ymmärtämään ja arvostamaan Raamatun tarjoamaa toivoa!

”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä”

19. Miksi saarnaamistyö on hyvin kiireellistä?

¹⁹ Tehtävämme saarnata ja tehdä opetuslapsia tulee päivä päivältä yhä kiireellisemmäksi. Saarnaamisemme herättää vastakaikua joka vuosi tuhansissa ihmisissä, joilla on oikea sydämen asenne. Toisaalta ”Jehovan suuren päivän” läheisyys merkitsee sitä, että hengellisessä pimeydessä olevat horjuvat ”teurastettaviksi” (Sef. 1:14; Sananl. 24:11).

20. Mitä meidän jokaisen pitäisi päättää tehdä?

²⁰ Voimme yhä auttaa tällaisia ihmisiä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että jäljittelemme ensimmäisen vuosisadan kristittyjä, jotka ”jatkoivat herkeämättä opettamista ja hyvän uutisen julistamista Kristuksesta, Jeesuksesta” (Apt. 5:42). Noudata heidän esimerkkiään olemalla hellittämätön vastoinkäymisistä huolimatta, kiinnittämällä huomiota opetustaitoosi ja saarnaamalla kaikille puolueettomasti. ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä”, sillä jos olemme hellittämättömiä, saamme niittää Jumalan hyväksynnästä koituvia runsaita siunauksia. (2. Tim. 4:2; lue Galatalaiskirjeen 6:9.)

[Alaviite]

Miten vastaisit?

• Keissä hyvä uutinen herättää vastakaikua?

• Miksi meidän pitäisi välttää suhtautumasta ennakkoluuloisesti niihin, joille saarnaamme?

• Millaisia tuloksia on saatu käytettäessä julkaisua Mitä Raamattu todella opettaa?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuvat s. 13]

Valtakunnan sanoma herättää vastakaikua tuhansissa rehellissydämisissä ihmisissä.

[Kuvat s. 15]

Mitä voimme oppia apostoli Paavalin tekemistä muutoksista?

[Kuva s. 16]

Hyvän uutisen julistajat eivät suhtaudu ihmisiin ennakkoluuloisesti.