Ole joustava, ole tasapainoinen

”Muistuta jatkuvasti heitä olemaan – – joustavia.” (TIT. 3:1, 2, engl. viitelaitoksen alav.)

1, 2. Mitä Raamattu sanoo järkevyydestä, ja miksi on tärkeä noudattaa sitä?

JEHOVA, rakkaudellinen taivaallinen Isämme, on äärettömän viisas. Hänen luomuksinaan me etsimme elämänohjeita häneltä (Ps. 48:14). Kristitty opetuslapsi Jaakob selittää, että ”ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas, sitten rauhaisa, järkevä [”joustava”, engl. viitelaitoksen alav.], altis tottelemaan, täynnä armoa ja hyviä hedelmiä, se ei tee puolueellisia erotuksia eikä ole ulkokultainen” (Jaak. 3:17).

² ”Tulkoon järkevyytenne * [”joustavuutenne”, Kingdom Interlinear] tunnetuksi kaikille ihmisille”, kehottaa apostoli Paavali (Fil. 4:5). Kristus Jeesus on kristillisen seurakunnan Herra ja Pää (Ef. 5:23). Meidän jokaisen on hyvin tärkeää noudattaa järkevyyttä siten, että alistumme Kristuksen johtoon ja joustamme ollessamme tekemisissä toisten ihmisten kanssa.

3, 4. a) Valaise sitä, mitä hyötyä on alistumisesta ja joustamisesta. b) Mitä alamme tarkastella?

³ Halukkuudesta alistua valtaan ja joustaa tasapainoisella tavalla koituu meille hyötyä. Valaisemme asiaa: Kun Britanniassa paljastettiin mahdolliseen terrori-iskuun tähtäävä suunnitelma, lentomatkustajat yleensä tuntuivat halukkailta mukautumaan uusiin rajoituksiin, jotka koskivat sitä, mitä koneeseen sai viedä mukanaan. Autolla ajaessamme meidän täytyy joustaa ja ottaa muut tienkäyttäjät huomioon, jottemme vaaranna kenenkään turvallisuutta ja jotta liikenne sujuu kitkattomasti.

⁴ Joustaminen ei ole monellekaan meistä helppoa. Siksi tarkastelemmekin nyt sitä, miten oikea vaikutin ja oikea asenne valtaan voivat auttaa meitä ja missä määrin meidän pitäisi joustaa.

Oikea vaikutin

5. Miksi heprealainen orja saattoi päättää pysyä isäntänsä luona?

⁵ Tarkastellaanpa esikristilliseltä ajalta yhtä esimerkkiä, joka kohdistaa huomion valtaan alistumisen oikeaan vaikuttimeen. Mooseksen laki määräsi vapauttamaan heprealaiset, joista oli tullut orjia, heidän orjuutensa seitsemäntenä vuonna tai riemuvuonna riippuen siitä, kumpi tuli ensin. Orja saattoi kuitenkin päättää pysyä orjana. (Lue 2. Mooseksen kirjan 21:5, 6.) Mikä saattoi saada orjan menettelemään näin? Huomaavaisen isännän orja saattoi haluta jäädä hänen valtansa alaisuuteen rakkaudesta.

6. Mitä rakkaus saa meidät tekemään?

⁶ Vastaavasti meidän rakkautemme Jehovaa kohtaan saa meidät vihkimään elämämme hänelle ja sitten elämään vihkiytymisemme mukaisesti (Room. 14:7, 8). ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään; eivätkä hänen käskynsä ole rasittavia”, kirjoitti apostoli Johannes (1. Joh. 5:3). Tämä rakkaus ei etsi omia etujaan (1. Kor. 13:4, 5). Kun olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa, lähimmäisenrakkaus saa meidät joustamaan ja asettamaan heidän etunsa omiemme edelle. Emme anna valtaa itsekkyydelle vaan katsomme toisten parasta. (Fil. 2:2, 3.)

7. Millaista osaa joustavuus näyttelee palveluksessamme?

 ⁷ Meidän ei tulisi kompastuttaa toisia sanoillamme tai teoillamme (Ef. 4:29). Rakkaus tosiaankin saa meidät välttämään kaikkea sellaista, mikä saattaisi estää taustaltaan tai kulttuuriltaan erilaisia ihmisiä edistymästä Jehovan palvelijoiksi. Tämä vaatii meiltä usein joustavuutta. Esimerkiksi lähetystyöntekijäsisaret, joilla on ollut tapana meikata itseään, eivät jatka sitä itsepintaisesti alueilla, missä se voisi asettaa heidän moraalinsa kyseenalaiseksi ja kompastuttaa toisia. (1. Kor. 10:31–33.)

8. Miten rakkaus Jumalaa kohtaan voi auttaa meitä ”käyttäytymään vähäisempänä”?

⁸ Rakkautemme Jehovaa kohtaan auttaa meitä torjumaan ylpeyden. Kun opetuslapset olivat kiistelleet keskenään siitä, kuka heistä oli suurin, Jeesus asetti pienen lapsen seisomaan heidän keskelleen. Hän selitti: ”Joka ottaa vastaan tämän lapsukaisen minun nimeni perusteella, ottaa vastaan myös minut, ja joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan myös hänet, joka on minut lähettänyt. Sillä joka käyttäytyy vähäisempänä teidän kaikkien keskuudessa, se on suuri.” (Luuk. 9:48; Mark. 9:36.) Saatamme itse kukin huomata vaikeaksi ”käyttäytyä vähäisempänä”. Peritty epätäydellisyys ja taipumus ylpeyteen voivat saada meidät tavoittelemaan huomattavaa asemaa, mutta nöyryys auttaa meitä olemaan joustavia ja kunnioittamaan toisia (Room. 12:10).

9. Mitä meidän täytyy ottaa huomioon?

⁹ Meidän täytyy myös ottaa huomioon se, että Jumala on antanut joillekuille valtaa. Kaikki tosi kristityt tunnustavat johtoasemaa koskevan tärkeän periaatteen. Apostoli Paavali jäsenteli asian korinttilaisille selvästi: ”Tahdon teidän tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mutta mies on naisen pää, kun taas Jumala on Kristuksen pää.” (1. Kor. 11:3.)

10. Mitä se, että alistumme Jehovan valtaan, osoittaa?

¹⁰ Se että alistumme Jumalan valtaan, osoittaa meidän luottavan häneen, rakkaudelliseen Isäämme. Hän tietää kaiken, mitä tapahtuu, ja voi palkita meidät sen mukaisesti. Tämä on hyvä pitää mielessä silloin, kun toiset eivät kohtele meitä kunnioittavasti tai menettävät vihastuksissaan malttinsa. Paavali kirjoitti: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” Hän korosti tätä neuvoa kehottamalla: ”Älkää itse kostako, rakkaat, vaan antakaa sijaa vihastukselle, sillä on kirjoitettu: ’Minun on kosto, minä olen maksava takaisin, sanoo Jehova.’” (Room. 12:18, 19.)

11. Miten voimme osoittaa alistuvamme Kristuksen johtoon?

¹¹ Jumala on antanut joillekuille valtaa myös kristillisessä seurakunnassa. Ilmestyksen 1. luvun mukaan Kristus Jeesus pitää oikeassa kädessään seurakunnan ”tähtiä” (Ilm. 1:16, 20). Nämä ”tähdet” edustavat seurakuntien vanhimpia eli valvojia yleensä. Tällaiset nimitetyt valvojat alistuvat Kristuksen johtoon ja jäljittelevät sitä huomaavaista tapaa, jolla hän  kohtelee toisia. Kaikki seurakunnassa alistuvat järjestelyyn, jonka Jeesus teki asettamalla ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamaan hengellistä ruokaa oikeaan aikaan (Matt. 24:45–47). Halukkuutemme tutkia ja soveltaa tätä aineistoa, osoittaa, että me henkilökohtaisesti alistumme Kristuksen johtoon, mikä edistää rauhaa ja yksimielisyyttä (Room. 14:13, 19).

Miten pitkälle joustaa?

12. Miksi joustavuudella ja valtaan alistumisella on rajansa?

¹² Joustavuus ja valtaan alistuminen eivät kuitenkaan merkitse sitä, että tingimme uskostamme tai jumalisista periaatteistamme. Miten varhaiskristityt suhtautuivat, kun uskonnolliset johtajat kielsivät heitä enää opettamasta Jeesuksen nimen perusteella? Pietari ja muut apostolit sanoivat rohkeasti: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apt. 4:18–20; 5:28, 29.) Niinpä kun viranomaiset yrittävät pakottaa meitä nykyään lopettamaan hyvän uutisen saarnaamisen, emme lopeta sitä, vaikka saatamme kyllä muuttaa menetelmiämme, koska haluamme olla tahdikkaita. Jos talosta-taloon-työlle on asetettu rajoituksia, voimme etsiä muita keinoja ihmisten tavoittamiseksi ja suorittaa edelleen tottelevaisesti Jumalan meille antamaa tehtävää. Vastaavasti kun ”esivallat” kieltävät kokouksemme, kokoonnumme huomiota herättämättä pieninä ryhminä (Room. 13:1; Hepr. 10:24, 25).

13. Mitä Jeesus sanoi alistumisesta niiden määräyksiin, joilla on valtaa?

¹³ Jeesus kiinnitti vuorisaarnassaan huomiota valtaan alistumisen tarpeellisuuteen: ”Jos joku tahtoo käydä oikeutta sinua vastaan ja saada haltuunsa aluspukineesi, anna päällysvaippasikin mennä hänelle, ja jos joku, jolla on valtaa, pakottaa sinua palvelukseen yhden kilometrin matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.” (Matt. 5:40, 41.) * Myös huomaavaisuus toisia kohtaan ja halu auttaa heitä saa meidät ikään kuin kulkemaan ylimääräisen kilometrin (1. Kor. 13:5; Tit. 3:1, 2).

14. Miksi meidän ei pitäisi koskaan antaa myöten luopumukselle?

¹⁴ Vaikka haluamme joustaa, meidän ei tulisi koskaan tehdä myönnytyksiä luopioille. Meillä täytyy olla tässä asiassa selvä ja luja kanta, jotta totuus säilyisi puhtaana ja seurakunta yksimielisenä. Paavali kirjoitti valeveljistä: ”Näille emme alistumalla antaneet myöten, emme hetkeksikään, jotta hyvän uutisen totuus pysyisi teillä.” (Gal. 2:4, 5.) Niissä harvoissa tapauksissa, joissa luopumusta ilmenee, uskolliset kristityt pitävät lujasti kiinni siitä, mikä on oikein.

Valvojien täytyy olla joustavia

15. Millä tavoin kristityt valvojat voivat osoittaa kokouksissaan joustavuutta?

¹⁵ Yksi niiden pätevyysvaatimuksista, jotka nimitetään palvelemaan valvojina, liittyy halukkuuteen joustaa. Paavali kirjoitti: ”Valvojan tulee sen tähden olla – – järkevä [”joustava”, engl. viitelaitoksen alav.].” (1. Tim. 3:2, 3.) Tämä on erityisen tärkeää, kun nimitetyt miehet kokoontuvat pohtimaan seurakunnan asioita. Ennen jonkin päätöksen tekemistä kukin läsnäolija voi ilmaista vapaasti ja selvästi ajatuksensa, vaikka jokaisen vanhimman ei tarvitsekaan esittää kommenttia. Keskustelun aikana jonkun vanhimman mielipide voi muuttua hänen kuunnellessaan, kun toiset kiinnittävät huomiota Raamatun periaatteisiin, jotka soveltuvat asiaan. Kypsä vanhin ei asetu vastahankaan eikä pidä itsepintaisesti kiinni omasta näkemyksestään vaan joustaa. Aluksi näkökannat saattavat erota toisistaan, mutta asioiden harkitseminen rukouksen hengessä edistää yksimielisyyttä, kun vanhimmat ovat vaatimattomia ja joustavia. (1. Kor. 1:10; lue Efesolaiskirjeen 4:1–3.)

16. Millaista asennetta kristityn valvojan tulisi ilmaista?

¹⁶ Kristityn vanhimman tulee pyrkiä kaikessa toiminnassaan tukemaan teokraattista tapaa hoitaa asioita. Tämän asenteen pitäisi  ilmetä silloinkin, kun hän paimentaa laumaa, ja se auttaa häntä kohtelemaan toisia huomaavaisesti ja hellävaraisesti. Pietari kirjoitti: ”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti.” (1. Piet. 5:2.)

17. Miten kaikki seurakunnassa voivat edistää hyvää henkeä?

¹⁷ Seurakunnan iäkkäät jäsenet ovat kiitollisia iältään nuorempien arvokkaasta avusta ja kohtelevat näitä kunnioittavasti. Nuoret puolestaan kunnioittavat vanhempia, joilla on vuosien kokemus Jehovan palvelemisesta. (1. Tim. 5:1, 2.) Kristityt vanhimmat tarkkailevat, onko seurakunnassa päteviä miehiä, joille he voisivat uskoa joitakin vastuita ja joita he voisivat valmentaa huolehtimaan Jumalan laumasta (2. Tim. 2:1, 2). Jokaisen kristityn pitäisi arvostaa Paavalin henkeytettyä kehotusta: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” (Hepr. 13:17.)

Joustavuus ja alistuvuus perheessä

18. Miksi on sopivaa osoittaa joustavuutta ja alistuvuutta perheessä?

¹⁸ Joustavuutta ja alistuvuutta tarvitaan myös perheessä. (Lue Kolossalaiskirjeen 3:18–21.) Raamatussa hahmotellaan, millainen kristityn perheen kunkin jäsenen osa on. Aviomies ja isä on sekä vaimonsa pää että se, jolla on ensisijainen vastuu lasten ohjaamisesta. Vaimon tulee tunnustaa puolisonsa valta, ja lasten on pyrittävä olemaan tottelevaisia, mikä on mieluista Herralle. Jokainen perheenjäsen voi edistää huonekunnan yksimielisyyttä ja rauhaa olemalla oikealla ja tasapainoisella tavalla joustava. Raamatussa on joitakin esimerkkejä, jotka valaisevat tätä.

19, 20. a) Miten Eelin ja Jehovan joustavuus erosivat toisistaan? b) Mitä vanhemmat voivat oppia näistä esimerkeistä?

¹⁹ Kun Samuel oli vasta poikanen, Eeli toimi Israelissa ylimmäisenä pappina. Eelin pojat Hofni ja Pinehas olivat kuitenkin ”kelvottomia miehiä”, jotka ”eivät tunnustaneet Jehovaa”. Eelin korviin kantautui heistä ikäviä asioita: he esimerkiksi syyllistyivät haureuteen naisten kanssa, jotka palvelivat kohtaamisteltan sisäänkäynnin luona. Miten hän reagoi? Eeli sanoi heille, että jos he tekivät syntiä Jehovaa vastaan, kukaan ei voinut rukoilla heidän puolestaan. Hän ei kuitenkaan oikaissut eikä kurittanut heitä. Niinpä Eelin pojat jatkoivat väärää menettelyään. Lopulta Jehova  päätti oikeudenmukaisesti, että he ansaitsivat kuolemanrangaistuksen. Kuultuaan heidän kuolemastaan Eeli itse kuoli. Miten surullinen lopputulos! Se että Eeli osoitti vääränlaista joustavuutta antamalla heidän jatkaa jumalatonta menettelyään, ei selvästikään ollut oikein. (1. Sam. 2:12–17, 22–25, 34, 35; 4:17, 18.)

²⁰ Ajattele toisaalta, miten Jumala menetteli enkelipoikiensa suhteen. Profeetta Mikaja sai merkittävän näyn Jehovan ja hänen enkeliensä kokouksesta. Jehova kysyi, kuka enkeleistä voisi viekoitella Israelin kuninkaan Ahabin, jotta tämä jumalaton kuningas kukistuisi. Jehova kuunteli eri henkipoikien ehdotuksia. Sitten yksi enkeli sanoi, että hän tekisi sen. Jehova kysyi häneltä, miten hän sen tekisi. Tyytyväisenä vastaukseen Jehova antoi tehtävän hänen hoidettavakseen. (1. Kun. 22:19–23.) Eikö tämä kertomus opetakin perheenjäsenille jotain siitä, miten me ihmiset voimme osoittaa joustavuutta? Kristityn aviomiehen ja isän on hyvä harkita vaimonsa ja lastensa ajatuksia ja ehdotuksia. Toisaalta vaimon ja lasten tulee ymmärtää, että jos he ovat esittäneet mielipiteensä tai toiveensa, heidän täytyy sitten ehkä osoittaa joustavuutta ja alistua perheenpään ohjaukseen, koska hänellä on Raamatun mukaan valta tehdä ratkaisu.

21. Mitä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessa?

²¹ Emmekö olekin kiitollisia siitä, että Jehova muistuttaa rakkaudellisesti ja viisaasti meitä siitä, miten voimme alistua valtaan ja joustaa tasapainoisella tavalla? (Ps. 119:99.) Seuraavassa kirjoituksessamme tarkastellaan sitä, miten tämä edistää ilon saamista avioliitossa.

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

• Mitä hyvää hedelmää alistuvuus ja joustavuus voivat tuottaa?

• Miten valvojat voivat ilmaista joustavuutta?

• Miksi valtaan alistuminen ja joustavuus ovat tärkeitä perhe-elämässä?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 4]

Vanhimmat jäljittelevät Kristusta kohtelemalla toisia huomaavaisesti.

[Kuva s. 6]

Seurakunnan vanhimmat edistävät kokouksissaan yksimielisyyttä, kun he harkitsevat asioita rukouksen hengessä ja osoittavat joustavuutta.