Emme unohda heitä

APOSTOLI Paavali kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” (Gal. 6:10.) Me noudatamme yhä edelleen tätä henkeytettyä kehotusta ja etsimme tapoja tehdä hyvää uskonveljillemme. Niiden joukossa, jotka tarvitsevat kristillisen seurakunnan rakkaudellista huomiota ja ansaitsevat sen, ovat ne rakkaat iäkkäät veljemme ja sisaremme, jotka asuvat hoitokodeissa.

Joissakin maissa perheet huolehtivat iäkkäistä vanhemmista kotona. Toisaalla taas monet vanhukset saavat tarvitsemansa huolenpidon hoitokodeissa. Millainen on tällaisissa paikoissa asuvien iäkkäiden kristittyjen tilanne? Millaisia haasteita he kohtaavat? Miten he voivat selviytyä, jos heillä ei ole perheenjäseniä tukenaan? Miten kristillinen seurakunta voi auttaa heitä? Entä millä tavoin me hyödymme, kun käymme tapaamassa heitä säännöllisesti?

Hoitokodeissa kohdattavia haasteita

Muuttaessaan hoitokotiin iäkkäät kristityt voivat joutua heille vieraan seurakunnan alueelle. Tämä voi johtaa siihen, että paikallisten todistajien ei ehkä tule käytyä heidän luonaan kovin usein. Lisäksi he ovat hoitokodissa todennäköisesti sellaisten ihmisten joukossa, joiden uskonkäsitykset ovat erilaiset. Tämä voi saattaa iäkkäät todistajatoverimme vaikeaan tilanteeseen.

Esimerkiksi joillakin alueilla hoitokodeissa järjestetään uskonnollisia tilaisuuksia. Muuan hoitaja sanoi: ”Joitakin iäkkäitä todistajia, jotka eivät pysty ilmaisemaan ajatuksiaan  selvästi, on viety pyörätuolissa hartaustilaisuuksiin ottamatta selvää heidän toiveistaan.” Lisäksi hoitokodeissa hyödynnetään usein syntymäpäiviä, joulua tai pääsiäistä vaihtelun järjestämiseksi asukkaille. Joillekin todistajille on myös tarjottu ruokaa, jota heidän omatuntonsa ei sallisi heidän syödä (Apt. 15:29). Jos käymme säännöllisesti tapaamassa iäkkäitä veljiämme ja sisariamme, meillä on mahdollisuus auttaa heitä selviytymään tällaisista haasteista.

Seurakunnan tuki

Varhaiskristityt pitivät vastuuntuntoisesti huolta vanhuksista, joilla ei ollut perheen tukea (1. Tim. 5:9). Samoin nykyään seurakunnan valvojat huolehtivat valppaasti siitä, että heidän alueensa hoitokodeissa asuvia vanhuksia ei laiminlyödä. * Muuan vanhin nimeltä Robert toteaa: ”Olisi hyvä, jos kristityt valvojat kävisivät henkilökohtaisesti tapaamassa vanhuksia, jotta he näkisivät heidän elinolonsa ja voisivat rukoilla heidän kanssaan. Seurakunta voi tehdä paljon heidän tarpeistaan huolehtimiseksi.” Varaamalla aikaa iäkkäiden luona vierailemiseen osoitamme ymmärtävämme, miten tärkeänä Jehova pitää sitä, että tarpeessa olevista huolehditaan (Jaak. 1:27).

Tarvittaessa vanhimmat järjestävät halukkaasti  käytännön apua paikallisissa hoitokodeissa asuville veljilleen ja sisarilleen. Robert kertoo, mikä voisi olla yksi tarve: ”Meidän tulisi kannustaa iäkkäitä veljiä ja sisaria käymään kristillisissä kokouksissa, mikäli se on heille mahdollista.” Niiden hyväksi, jotka eivät enää pysty tulemaan valtakunnansalille, vanhimmat voisivat kuitenkin tehdä muita järjestelyjä. Jacqueline, joka on noin 85-vuotias ja sairastaa nivelrikkoa, kuuntelee kokoukset puhelimen välityksellä. Hän kertoo: ”Minusta tuntuu hyvältä kuunnella kokouksia, kun ne ovat parhaillaan meneillään. En haluaisi menettää niitä mistään hinnasta!”

Jos joku iäkäs kristitty ei pysty kuuntelemaan kokouksia puhelimitse, vanhimmat voisivat järjestää niin, että kokoukset äänitetään. Se, joka vie äänitteitä veljelle tai sisarelle hoitokotiin, voisi samalla käydä rohkaisevan keskustelun hänen kanssaan. ”Se että kerromme iäkkäille veljille ja sisarille seurakunnan ystävien kuulumisia, saa heidät tuntemaan, että he ovat edelleen osa hengellistä perhettämme”, sanoo eräs valvoja.

Pidä yllä kommunikointia

Monille vanhuksille muutto hoitokotiin on ymmärrettävästikin stressaava ja hämmentävä kokemus. Jotkut ovat sen vuoksi taipuvaisia vetäytymään kuoreensa. Se että käymme tapaamassa iäkkäitä veljiämme ja sisariamme heti muuton jälkeen ja ilmaisemme haluavamme olla edelleen heidän tukenaan, auttaa suuresti heitä saamaan takaisin mielenrauhansa ja tuntemaan iloa (Sananl. 17:22).

Jotkut iäkkäät veljet tai sisaret kärsivät sekavuudesta, ja toisilla on huono kuulo tai muita ongelmia, jotka vaikeuttavat keskustelemista. Siksi joistakuista voisi tuntua hyödyttömältä käydä tapaamassa heitä. Jatkamalla kuitenkin heidän luonaan käymistä – olipa ajatustenvaihto heidän kanssaan miten vaikeaa tahansa – osoitamme ottavamme edelleen ”johdon kunnian osoittamisessa” toisia uskovia kohtaan (Room. 12:10). Jos iäkkään veljen lähimuisti on alkanut heiketä, voisimme kannustaa häntä muistelemaan aiempia kokemuksia – jopa lapsuuden ajalta – tai kertomaan meille, miten hän sai tietää Raamatun totuudesta. Mitä voimme tehdä, jos hänen on vaikea löytää oikeita sanoja? Voimme kuunnella kärsivällisesti ja tarvittaessa mainita pari kolme sanaa, joita hän ehkä tapailee, tai tiivistää hänen ajatuksensa muutamaan sanaan ja kannustaa häntä jatkamaan. Jos hän on hämmentynyt tai hänellä on puhevika ja sanoista on vaikea saada selvää, voisimme yrittää ymmärtää, mitä hän tarkoittaa, kiinnittämällä tarkkaa huomiota hänen äänensävyynsä.

Ellei keskusteleminen ole enää mahdollista, voitaisiin turvautua toisiin keinoihin. Tienraivaajasisar Laurence käy säännöllisesti tapaamassa Madeleinea, 80-vuotiasta sisarta, joka ei pysty enää puhumaan. Laurence selittää, miten hän kommunikoi: ”Pidän Madeleinea kädestä, kun rukoilemme yhdessä. Hän puolestaan osoittaa arvostavansa näitä lämpimiä hetkiä puristamalla kevyesti kättäni ja räpyttämällä silmiään.” Kädestä kiinni pitäminen tai sydämellinen halaus voi tosiaan olla iäkkäille ystävillemme hyvin rohkaisevaa.

Läsnäolosi on tärkeää

Säännölliset vierailusi vanhusten luokse voivat vaikuttaa heidän saamansa hoidon tasoon. Danièle, joka on käynyt tapaamassa toisia todistajia hoitokodeissa noin 20 vuoden ajan, toteaa: ”Kun hoitokodin henkilökunta huomaa, että jonkun luona käydään säännöllisesti, hän saa parempaa hoitoa.” Edellä mainittu Robert sanoo: ”Hoitohenkilökunta kuuntelee todennäköisemmin sellaista, joka käy vanhuksen luona säännöllisesti. He eivät ehkä kunnioita samalla tavalla satunnaista kävijää.” Koska hoitajat joutuvat usein olemaan tekemisissä vaativien perheiden kanssa, he arvostavat vierailijoilta saamaansa kiitosta. Lisäksi jos luomme hyvät suhteet hoitajiin, he saattavat olla taipuvaisempia kunnioittamaan iäkkään todistajapotilaansa arvoja ja uskonkäsityksiä.

 Voimme rakentaa hyvät suhteet henkilökuntaan myös tarjoutumalla auttamaan yksinkertaisissa asioissa. Joillakin alueilla on jatkuva puute pätevistä työntekijöistä, mikä heikentää vanhusten hoidon tasoa. Hoitaja nimeltä Rébecca suosittelee: ”Koska ruoka-ajat ovat kiireisiä, ne voisivat olla hyviä ajankohtia käydä tapaamassa ystävää. Vierailija voisi auttaa häntä syömään.” Meidän ei tarvitse arkailla pyytää henkilökunnalta ehdotuksia siitä, miten voimme auttaa.

Kun käymme säännöllisesti samassa hoitokodissa, näemme, mitä iäkäs veljemme tai sisaremme tarvitsee, ja voimme oma-aloitteisesti täyttää noita tarpeita, ellei henkilökunnalla ole mitään sitä vastaan. Saatamme vaikkapa piristää hänen huoneensa ilmettä läheisten ihmisten kuvilla tai lasten piirustuksilla. Voisimme vanhuksen hyvinvointia ajatellen tuoda hänelle lämpimän aamutakin tai joitakin hygieniatuotteita. Jos hoitokodissa on puutarha, voisimmeko viedä ystävämme ulos haukkaamaan raitista ilmaa? Edellä mainittu Laurence sanoo: ”Madeleine odottaa innokkaasti viikoittaisia vierailujani. Kun mukanani on lapsia, hän hymyilee heti ja hänen silmänsä kirkastuvat!” Tällainen oma-aloitteinen toiminta voi merkitä hoitokodissa asuville paljon. (Sananl. 3:27.)

Molemminpuolinen hyöty

Säännölliset vierailut vanhuksen luokse voivat koetella ”rakkautemme aitoutta” (2. Kor. 8:8). Millä tavoin? Voi olla tuskallista nähdä, miten ystävä vähitellen heikkenee. Laurence myöntää: ”Aluksi Madeleinen heikentyminen vaikutti minuun niin paljon, että itkin joka vierailun jälkeen. Mutta huomasin, että voimme hartaan rukouksen avulla hälventää pelkojamme ja olla suuremmaksi rohkaisuksi.” Robert on käynyt vuosien ajan Larry-nimisen kristityn veljen luona, joka sairastaa Parkinsonin tautia. Robert sanoo: ”Tauti on vaikuttanut Larryyn niin, etten enää saa hänen puheestaan mitään selvää. Mutta kun rukoilemme yhdessä, voin yhä aistia hänen uskonsa.”

Käyntimme iäkkäiden uskontovereiden luona hyödyttävät paitsi heitä myös meitä itseämme. Se että he pysyvät päättäväisesti lähellä Jehovaa, vaikka asuvat sellaisten ihmisten keskuudessa, joilla on erilaiset uskonkäsitykset, opettaa meitä säilyttämään uskon ja osoittamaan rohkeutta. Heidän intonsa saada hengellistä ravintoa huolimatta kuulo- ja näköongelmista korostaa sitä, että ”ihmisen ei tule elää yksistään leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jehovan suusta” (Matt. 4:4). Kun vanhukset iloitsevat yksinkertaisista asioista, esimerkiksi lapsen hymystä tai yhteisestä ateriasta, he muistuttavat meitä siitä, että meidän tulee olla tyytyväisiä siihen, mitä meillä on. Heidän rakkautensa hengellisiin arvoihin voi auttaa meitä itseämme asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen.

Koko seurakunta hyötyy tuesta, jota annamme vanhuksille. Miksi voidaan sanoa näin? Ne, jotka ovat fyysisesti heikompia, ovat riippuvaisempia veljellisestä kiintymyksestä, joten he antavat seurakunnalle tilaisuuksia kasvaa myötätunnon osoittamisessa. Meidän kaikkien tulisi siksi ymmärtää, että pitkäaikainenkin vanhuksista huolehtiminen kuuluu toistemme palvelemiseen (1. Piet. 4:10, 11). Jos vanhimmat ottavat tässä toiminnassa johdon, he auttavat muita seurakunnan jäseniä tajuamaan, ettei tätä kristillisen toimintamme piirrettä tulisi koskaan laiminlyödä (Hes. 34:15, 16). Antamalla auliisti rakkaudellista tukea vakuutamme iäkkäille kristityille tovereillemme, ettei heitä unohdeta.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 28]

”Kun hoitokodin henkilökunta huomaa, että jonkun luona käydään säännöllisesti, hän saa parempaa hoitoa.”

[Kuva s. 26]

Sydämestä lähtevät rukouksemme voivat auttaa iäkästä todistajatoveria saamaan takaisin mielenrauhansa.

[Kuva s. 26]

Lämpimät kiintymyksen ilmauksemme vahvistavat iäkkäitä uskontovereitamme.