Säilytä ilo pitämällä odotuksesi järkevinä

”TAAS epäonnistuin!” Montako kertaa olet sanonut tähän tapaan, koska et ole pystynyt toteuttamaan sitä, mitä olit suunnitellut? Nuori kristitty äiti voi tuntea näin, sillä hän saattaa uupua vastasyntyneen lapsensa jatkuvasta huomion tarpeesta ja turhautua siitä, ettei hän pysty kiinnittämään enempää huomiota hengellisiin asioihin. Kristitty veli saattaa kasvatuksensa vuoksi tuntea riittämättömyyttä ja ajatella, ettei hän koskaan tee tarpeeksi seurakunnassa. Iäkästä sisarta voi masentaa se, ettei hän pysty osallistumaan täysipainoisesti kristillisiin toimiin, joista hän nautti silloin, kun hänellä oli enemmän voimia ja hän pystyi liikkumaan paremmin. ”Joskus pelkkä tienraivaukseen kannustava puhe saa minut itkemään”, sanoo Christiane, jota perhetilanne estää tekemästä Jehovan palveluksessa niin paljon kuin hän haluaisi.

Mitä voimme tehdä, kun meille herää tällaisia tunteita? Miten jotkut kristityt ovat oppineet suhtautumaan olosuhteisiinsa realistisesti? Mitä hyötyä on siitä, että pitää odotuksensa tasapainoisina?

Ole järkevä

Apostoli Paavali kertoo, mikä on ilon säilyttämisen avain: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa! Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” (Fil. 4:4, 5.) Voidaksemme tuntea iloa ja tyydytystä Jumalan palveluksessa meidän ei pidä odottaa itseltämme enempää kuin kykymme ja olosuhteemme huomioon ottaen on järkevää. Jos pyrimme hinnalla millä hyvänsä saavuttamaan epärealistisia tavoitteita, aiheutamme itsellemme tarpeetonta painetta. Toisaalta meidän tulee varoa olemasta liian lempeitä itseämme kohtaan ja hidastamasta tarpeettomasti vauhtia kristillisessä palveluksessa rajoitustemme varjolla.

Ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa, Jehova odottaa, että annamme hänelle parastamme palvelemalla häntä kokosieluisesti ja kokosydämisesti (Kol. 3:23, 24). Jos antaisimme Jehovalle vähemmän kuin parhaamme, emme eläisi vihkiytymisemme mukaisesti (Room. 12:1). Lisäksi jäisimme ilman sitä syvää tyytyväisyyttä, aitoa iloa ja muita runsaita siunauksia, joita tulee kokosieluisesta palveluksesta (Sananl. 10:22).

Raamatussa ”järkevyydeksi” käännetty sana sisältää ajatuksen huomaavaisuudesta. Sen kirjaimellinen merkitys on ’joustava’ (Jaak. 3:17, engl. viitelaitoksen alav.). Se välittää myös ajatuksen siitä, ettei ole liian ankara. Niinpä jos olemme järkeviä, pystymme näkemään olosuhteemme tasapainoisesti. Onko se vaikeaa? Joillekuille se on, vaikka he osaavat ehkä suhtautua huomaavaisesti  toisiin. Esimerkiksi jos havaitsemme jossakussa läheisessä ystävässämme ylirasituksesta johtuvia uupumisen merkkejä, emmekö yrittäisi auttaa häntä näkemään, että hänen on viisasta tehdä joitakin muutoksia elämässään? Samoin meidän täytyy oppia tunnistamaan merkit, jotka saattavat kertoa, että me ylitämme omia rajojamme (Sananl. 11:17).

Järkevä suhtautuminen omiin rajoituksiimme voi olla erityisen vaikeaa, jos vanhempamme ovat olleet liian vaativia. Joistakuista tuntui lapsuudessa, että heidän piti aina tehdä enemmän tai olla parempia ansaitakseen vanhempiensa rakkauden. Jos tämä pitää paikkansa meistä, meillä saattaa olla väärä kuva siitä, miten Jehova suhtautuu meihin. Jehova rakastaa meitä, koska palvelemme häntä kokosydämisesti. Raamatussa vakuutetaan, että Jehova ”tietää hyvin, miten meidät on muovattu, hän muistaa, että me olemme tomua” (Ps. 103:14). Hän tietää rajoituksemme ja rakastaa meitä, kun niistä huolimatta palvelemme häntä innokkaasti. Sen muistaminen, että Jumalamme ei ole ankara orjapiiskuri, auttaa meitä tunnustamaan rajoituksemme ja olemaan vaatimattomia siinä, mitä odotamme itseltämme (Miika 6:8).

Silti tällaisen tasapainoisen asenteen säilyttäminen on toisille vaikeaa. Jos tämä pitää paikkansa sinusta, pyydä apua joltakin kokeneelta kristityltä, joka tuntee sinut hyvin (Sananl. 27:9). Haluaisitko esimerkiksi palvella vakituisena tienraivaajana? Se on erinomainen tavoite! Onko sinun vaikea toteuttaa sitä? Ehkä tarvitset apua elämäsi yksinkertaistamisessa. Tai luotettava kristitty ystäväsi saattaisi pohtia kanssasi, onko vakituinen tienraivaus monet perhevelvollisuutesi huomioon ottaen järkevä tavoite tällä haavaa. Hän voisi auttaa sinua näkemään, riittävätkö resurssisi tavoitteesi toteuttamiseen tai mitkä muutokset saattaisivat mahdollistaa sen, että pystyt tekemään enemmän. Myös aviomies voi auttaa vaimoaan löytämään tämän olosuhteisiin sopivan tahdin. Hän voisi esimerkiksi ehdottaa, että vaimo lepäisi hiukan loppukuusta ennen uuden, toiminnantäyteisen kuukauden alkua. Näin vaimo saisi uutta energiaa ja voisi säilyttää ilonsa palveluksessa.

Keskity siihen mitä voit tehdä

Ikääntyminen tai terveyden heikkeneminen voivat rajoittaa sitä, mitä voimme tehdä Jehovan palveluksessa. Jos olet isä tai äiti, sinusta saattaa tuntua, ettet juuri hyödy henkilökohtaisesta tutkimisesta tai seurakunnan kokouksista, koska pienet lapset vievät suuren osan ajastasi ja voimistasi. Mutta voisiko olla niin, että keskittyminen rajoituksiisi toisinaan estää sinua näkemästä niitä mahdollisuuksia, joita sinulla edelleen on?

Tuhansia vuosia sitten eräs leeviläinen puhui toiveesta, jota oli mahdotonta toteuttaa. Hänellä oli kunnia palvella joka vuosi kaksi  viikkoa temppelissä. Hän osoitti kuitenkin kiitettävää halua asua lähellä alttaria pysyvästi. (Ps. 84:1–3.) Mikä auttoi tätä uskollista miestä olemaan tyytyväinen? Hän tajusi, että jo yksi päivä temppelin esipihoissa oli verraton ilonaihe. (Ps. 84:4, 5, 10.) Vastaavasti meidän pitäisi pyrkiä näkemään mahdollisuutemme ja arvostaa niitä sen sijaan, että jäisimme suremaan rajoituksiamme.

Ajatellaanpa esimerkiksi kanadalaista kristittyä sisarta Nerlandea. Hän joutuu käyttämään pyörätuolia, ja hänestä tuntui, että hän pystyi tekemään palveluksessa kovin vähän. Hän alkoi kuitenkin katsella asioita uudesta näkökulmasta ja rupesi pitämään läheistä ostoskeskusta omana kenttäalueenaan. Hän selittää: ”Istun pyörätuolissani lähellä jotain ostoskeskuksen penkkiä. Saan iloa siitä, että voin todistaa ihmisille, jotka istahtavat hetkeksi lepäämään.” Tämä arvokas työmuoto tuottaa Nerlandelle paljon tyydytystä.

Tee tarpeelliset muutokset

Purjevene saattaa kulkea eteenpäin täyttä vauhtia tuulen puhaltaessa sen purjeisiin. Mutta kun ruorissa oleva purjehtija joutuu rajuun myrskyyn, hänen on pakko säätää purjeita. Hän ei voi hallita myrskyä, mutta purjeiden säätämisen ansiosta hän saattaa säilyttää veneensä hallinnan. Vastaavasti me emme voi useinkaan vaikuttaa niihin myrskyn kaltaisiin epäsuotuisiin olosuhteisiin, joita elämässä kohtaamme. Voimme kuitenkin mahdollisuuksiemme rajoissa hallita elämäämme muuttamalla tapaa, jolla käytämme fyysisiä, henkisiä ja tunneperäisiä voimavarojamme. Kun otamme huomioon uudet olosuhteemme, meidän on helpompi säilyttää tyytyväisyys ja ilo Jumalan palveluksessa. (Sananl. 11:2.)

Otetaan joitakin esimerkkejä. Jos voimamme ovat vähäiset, kokouspäivinä voisi olla hyvä välttää uuvuttavaa toimintaa päivällä, niin että jaksamme lähteä kokoukseen illalla. Tällöin voimme saada toisten kristittyjen seurasta täyden hyödyn. Tai jos äiti ei lapsen sairauden vuoksi pysty osallistumaan talosta-taloon-palvelukseen, hänestä voi olla käytännöllistä kutsua joku sisar kotiinsa tekemään hänen kanssaan puhelintyötä lapsen nukkuessa.

Entä jos olosuhteesi eivät salli sinun tutkia etukäteen kaikkea, mitä seurakunnan kokouksissa käsitellään? Voit miettiä, mihin  kaikkeen pystyt valmistautumaan, ja paneutua siihen niin hyvin kuin mahdollista. Kun tarkistamme lähitavoitteitamme, voimme pysyä aktiivisina ja onnellisina.

Tavoitteiden muuttaminen voi vaatia päättäväisyyttä ja vaivannäköä. Ranskalaisen pariskunnan, Sergen ja Agnèsin, piti tehdä suuria muutoksia suunnitelmissaan. ”Kun meille selvisi, että Agnès odotti lasta, unelmamme lähetystyöstä särkyi”, kertoo Serge. Hän on nykyään kahden vilkkaan tytön isä ja selittää, että he asettivat pariskuntana uuden tavoitteen. Hän sanoo: ”Koska emme pysty palvelemaan ulkomailla, päätimme toimia ’lähetystyöntekijöinä’ omassa maassamme. Siirryimme vieraskieliseen ryhmään.” Ovatko he hyötyneet tämän uuden tavoitteen asettamisesta? Serge toteaa: ”Tunnemme olevamme erittäin hyödyllisiä tässä seurakunnassa.”

Odile on yli 70-vuotias ranskalainen sisar. Hänen polvensa ovat nivelrikon runtelemat, eikä hän pysty seisomaan pitkään. Häntä masensi se, ettei hän fyysisten ongelmiensa vuoksi kyennyt osallistumaan talosta-taloon-työhön. Odile ei kuitenkaan antanut periksi. Hän kokeili uutta työmuotoa, todistamista puhelimitse. Hän sanoo: ”Se on helpompaa ja nautittavampaa kuin ajattelin.” Tämä saarnaamistapa palautti hänen palvelusintonsa.

Järkevät odotukset tuovat siunauksia

Järkevä näkemys siitä, mitä voimme tehdä, säästää meidät monilta pettymyksiltä. Kun asetamme tasapainoisia tavoitteita, tunnemme saavamme rajoituksistamme huolimatta jotakin aikaan. Silloin voimme iloita siitä, mitä teemme, vaikka se olisi suhteellisen pientä. (Gal. 6:4.)

Tasapainoisuus siinä, mitä odotamme itseltämme, tekee meistä huomaavaisempia myös toisia kristittyjä kohtaan. Kun tiedämme heidän rajoituksensa, olemme aina kiitollisia siitä, mitä he tekevät meidän hyväksemme. Osoittamalla arvostavamme kaikkea meille tarjottua apua edistämme yhteishenkeä ja keskinäistä ymmärtämystä. (1. Piet. 3:8.) Muistammehan, että rakastavana Isänä Jehova ei koskaan pyydä meiltä enempää kuin voimme antaa. Ja kun odotuksemme ovat tasapainoisia ja tavoitteemme järkeviä, hengellinen toimintamme tuottaa meille enemmän tyydytystä ja iloa.

[Huomioteksti s. 29]

Voidaksemme tuntea iloa ja tyydytystä Jumalan palveluksessa meidän ei pidä odottaa itseltämme enempää kuin kykymme ja olosuhteemme huomioon ottaen on järkevää.

[Kuva s. 30]

Nerlande saa iloa siitä, mitä hän voi tehdä palveluksessa.

[Kuva s. 31]

Opettele ”säätämään purjeita”.

[Lähdemerkintä]

© Wave Royalty Free/age fotostock

[Kuva s. 32]

Serge ja Agnès hyötyivät siitä, että he asettivat uusia tavoitteita.