Lukijoiden kysymyksiä

Apostoli Paavali puhui Heprealaiskirjeessään ”käsien päälle panemisesta”. Viittasiko hän vanhinten nimittämiseen vai johonkin muuhun? (Hepr. 6:2.)

Meillä ei ole syytä olla dogmaattisia, mutta todennäköisesti Paavali viittasi käsien päälle panemiseen hengen lahjojen välittämiseksi.

Raamatussa kyllä puhutaan käsien päälle panemisesta teokraattisten nimitysten yhteydessä. Mooses ”laski kätensä” Joosuan päälle nimittäessään hänet seuraajakseen (5. Moos. 34:9). Kristillisessä seurakunnassa joitakin päteviä miehiä nimitettiin tehtäväänsä käsien päälle panemisen välityksellä (Apt. 6:6; 1. Tim. 4:14). Paavali varoitti panemasta käsiä hätäisesti kenenkään päälle (1. Tim. 5:22).

Toisaalta kirjoittaessaan heprealaiskristityille Paavali kehotti heitä ”pyrkimään kypsyyteen” nyt kun he olivat jättäneet ”alkeisopin”. Sitten hän mainitsi ”kuolleiden tekojen katumisen ja uskon Jumalaan, opetuksen kasteista ja käsien päälle panemisen”. (Hepr. 6:1, 2.) Olisiko vanhinten nimittäminen vain alkeisasia, josta kristittyjen tulisi pyrkiä kypsyyteen? Ei. Seurakunnan vanhimpana toimiminen on tehtävä, jota kypsien veljien tulisi tavoitella ja arvostaa (1. Tim. 3:1).

Mutta käsien päälle paneminen liittyi toisenkinlaiseen tilanteeseen. Ensimmäisellä vuosisadalla Jehova hylkäsi luonnollisen Israelin, niin ettei se enää ollut hänen kansansa, ja valitsi tilalle hengellisen Israelin, voideltujen kristittyjen seurakunnan (Matt. 21:43; Apt. 15:14; Gal. 6:16). Tästä muutoksesta olivat todisteena hengen ihmelahjat, kuten kielilläpuhuminen (1. Kor. 12:4–11). Kun Corneliuksesta ja hänen huonekunnastaan tuli uskovia, nämä uudet saivat pyhän hengen, minkä osoitukseksi he ”puhuivat kielillä” (Apt. 10:44–46).

Ihmelahjoja välitettiin toisinaan käsien päälle panemisen kautta. Kun Filippos levitti hyvää uutista Samariassa, monet menivät kasteelle. Hallintoelin lähetti sinne apostolit Pietarin ja Johanneksen. Minkä vuoksi? Raamattu selittää: ”He ryhtyivät panemaan käsiään heidän [vastakastettujen] päälleen, ja he alkoivat saada pyhää henkeä.” Tämän täytyy tarkoittaa sitä, että nämä kastetut saivat hengen lahjoja: sellaisia kykyjä, jotka toiset saattoivat havaita. Tiedämme sen siitä, että Simon, joka oli aiemmin harjoittanut taikuutta, näki hengen toiminnan ja yritti ahneuksissaan ostaa tuon kyvyn itselleen, jotta hänkin voisi käsien päälle panemisen välityksellä jakaa pyhää henkeä toisille ja nämä voisivat sitten tehdä ihmeitä. (Apt. 8:5–20.) Myöhemmin Efesoksessa kastettiin 12 ihmistä. Raamattu kertoo: ”Kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päälleen pyhä henki, ja he alkoivat puhua kielillä ja profetoida.” (Apt. 19:1–7; vrt. 2. Tim. 1:6.)

Kun Paavali puhui Heprealaiskirjeen 6:2:ssa käsien päälle panemisesta, hän siis ilmeisesti viittasi hengen lahjojen välittämiseen uusille uskoville.