Mitä sinä annat saadaksesi elämän?
Mitä sinä annat saadaksesi elämän?
”Mitä ihminen antaa sielunsa vastineeksi?” (MATT. 16:26)
1. Miksi Jeesus torjui Pietarin nuhteen?
APOSTOLI Pietari ei ollut uskoa korviaan. Hänen rakas Johtajansa, Jeesus Kristus, ”esitti suorapuheisesti” joutuvansa pian kohtaamaan kärsimystä ja kuoleman. Tällöin Pietari, epäilemättä hyvässä tarkoituksessa, nuhteli Jeesusta sanomalla: ”Ole huomaavainen itseäsi kohtaan, Herra; eihän sinulle toki sellaista tapahdu.” Jeesus käänsi Pietarille selkänsä ja katsoi muihin opetuslapsiin. Todennäköisesti heilläkin oli samanlainen väärä näkemys. Sitten Jeesus sanoi Pietarille: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastuskivi, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Mark. 8:32, 33; Matt. 16:21–23.)
2. Miten Jeesus määritteli tosi opetuslapseuden vaatimukset?
2 Jeesuksen seuraavat sanat saattoivat auttaa Pietaria näkemään, miksi Jeesus reagoi niin voimakkaasti hänen nuhteluunsa. Jeesus ”kutsui nyt luokseen ihmisjoukon sekä opetuslapsensa” ja sanoi: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti. Sillä se, joka tahtoo pelastaa sielunsa, tulee kadottamaan sen, mutta joka kadottaa sielunsa minun tähteni ja hyvän uutisen tähden, tulee pelastamaan sen.” (Mark. 8:34, 35.) Jeesus tarkoitti tässä sanalla ”sielu” elämää. Hän oli itse uhraamaisillaan elämänsä ja selvästikin odotti, että myös hänen seuraajansa olisivat valmiita uhraamaan elämänsä Jumalan palveluksessa. Jos he tekisivät niin, he saisivat runsaan palkan. (Lue Matteuksen 16:27.)
3. a) Mitkä kysymykset Jeesus esitti kuulijoilleen? b) Mitä Jeesuksen toinen kysymys saattoi tuoda kuulijoiden mieleen?
3 Jeesus esitti samassa tilanteessa kaksi ajatuksia herättävää kysymystä: ”Mitä hyödyttää ihmistä voittaa koko maailma ja menettää sielunsa?” ja ”Mitä ihminen todellakaan antaisi sielunsa vastineeksi?” (Mark. 8:36, 37.) Vastaus ensimmäiseen kysymykseen on ihmisen näkökulmasta itsestään selvä. Ihmiselle ei ole mitään hyötyä siitä, että hän voittaa koko maailman, jos hän menettää elämänsä, sielunsa. Omaisuudesta on hyötyä vain jos ihminen on elossa nauttiakseen siitä. Jeesuksen toinen kysymys ”Mitä ihminen todellakaan antaisi sielunsa vastineeksi?” saattoi tuoda kuulijoiden mieleen väitteen, jonka Saatana esitti Jobin päivinä: ”Kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa puolesta.” (Job 2:4.) Saatanan sanat voivat pitää paikkansa joidenkin sellaisten osalta, jotka eivät palvo Jehovaa. Monet tekisivät mitä tahansa, hylkäisivät kaikki periaatteet, vain säilyäkseen hengissä. Kristityt kuitenkin näkevät asiat eri valossa.
4. Miksi Jeesuksen kysymyksillä on kristityille syvällinen merkitys?
4 Tiedämme, ettei Jeesus tullut maan päälle antamaan meille terveyttä, varallisuutta ja pitkää ikää tässä maailmassa. Hän tuli avaamaan meille mahdollisuuden elää ikuisesti uudessa maailmassa, ja tämä toivo on meille hyvin arvokas (Joh. 3:16). Kristitty ymmärtäisi Jeesuksen ensimmäisen kysymyksen tarkoittavan: ”Mitä hyödyttää ihmistä voittaa koko maailma ja menettää ikuisen elämän toivonsa?” Siitä ei olisi mitään hyötyä. (1. Joh. 2:15–17.) Pystyäksemme helpommin vastaamaan Jeesuksen toiseen kysymykseen voisimme kysyä itseltämme: miten paljon olen halukas uhraamaan nyt, jotta toivoni elää uudessa maailmassa varmasti toteutuisi? Vastauksemme tähän kysymykseen näkyy elämäntavastamme, ja siitä paljastuu, kuinka luja tuo toivo on sydämessämme. (Vrt. Joh. 12:25.)
5. Miten voimme saada ikuisen elämän lahjan?
5 Jeesus ei tietenkään tarkoittanut, että ikuisen elämän voisi ansaita. Elämä, jopa suhteellisen lyhyt elämämme tässä asiainjärjestelmässä, on lahja. Emme voi ostaa sitä emmekä tehdä mitään ansaitaksemme sen. Ainoa keino saada ikuisen elämän lahja on ”panna uskomme Kristukseen Jeesukseen” ja Jehovaan, ”niiden palkitsijaan, jotka hartaasti etsivät häntä” (Gal. 2:16; Hepr. 11:6). Usko täytyy kuitenkin todistaa teoilla, sillä ”usko ilman tekoja on kuollut” (Jaak. 2:26). Niinpä kun mietimme edelleen Jeesuksen kysymystä, meidän olisi hyvä harkita vakavasti, miten paljosta olemme valmiita luopumaan tässä asiainjärjestelmässä ja mitä olemme valmiita tekemään Jehovan palveluksessa osoittaaksemme, että uskomme on elävä.
”Kristuskaan ei miellyttänyt itseään”
6. Mikä oli Jeesuksen elämässä etusijalla?
6 Jeesus ei kohdistanut katsettaan siihen, mitä hänen aikansa maailmalla oli tarjottavana, vaan keskittyi tärkeisiin asioihin ja torjui kiusauksen tavoitella itselleen elämän mukavuuksia. Hän eli uhrautuvaa elämää ja oli tottelevainen Jumalalle. Hän ei miellyttänyt itseään vaan sanoi: ”Minä aina teen sitä, mikä on hänelle [Jumalalle] mieluista.” (Joh. 8:29.) Miten pitkälle Jeesus meni miellyttääkseen Jumalaa?
7, 8. a) Mitä Jeesus uhrasi, ja miten hänet palkittiin? b) Mitä meidän pitäisi kysyä itseltämme?
7 Jeesus sanoi kerran opetuslapsilleen: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matt. 20:28.) Kun Jeesus oli ennen tätä alkanut varoitella seuraajiaan siitä, että hän tulisi pian ”antamaan sielunsa”, Pietari kehotti häntä olemaan huomaavainen itseään kohtaan. Jeesus pysyi kuitenkin lujana. Hän antoi halukkaasti sielunsa, täydellisen ihmiselämänsä, ihmiskunnan puolesta. Jeesuksen oma tulevaisuus oli hänen epäitsekkään elämänvaelluksensa ansiosta varma. Hänet herätettiin kuolleista ja ”korotettiin Jumalan oikealle puolelle” (Apt. 2:32, 33). Näin hänestä tuli meille erinomainen esimerkki.
8 Apostoli Paavali neuvoi Rooman kristittyjä, ettei heidän tullut ”miellyttää itseään”, ja muistutti heitä siitä, että ”Kristuskaan ei miellyttänyt itseään” (Room. 15:1–3). Miten tarkasti noudatamme tätä apostolin neuvoa ja miten paljon olemme valmiita uhrautumaan Kristusta jäljitellen?
Jehova haluaa meidän antavan parhaamme
9. Mitä kristitty tekee vihkiytyessään Jumalalle?
9 Muinaisessa Israelissa Mooseksen laki määräsi, että heprealaiset orjat piti vapauttaa joko orjuutensa seitsemäntenä vuotena tai riemuvuotena. Heillä oli kuitenkin myös toinen vaihtoehto. Jos orja alkoi rakastaa omistajaansa, hän saattoi päättää pysyä orjana tämän huonekunnassa lopun elämäänsä. (Lue 5. Mooseksen kirjan 15:12, 16, 17.) Me teemme samankaltaisen valinnan, kun vihkiydymme Jumalalle. Emme anna omien taipumustemme ohjata meitä vaan myönnymme vapaaehtoisesti tekemään Jumalan tahdon. Näin osoitamme, että rakastamme Jehovaa syvästi ja haluamme palvella häntä ikuisesti.
10. Missä mielessä olemme Jumalan omaisuutta, ja miten sen tulisi vaikuttaa ajatuksiimme ja tekoihimme?
10 Jos parhaillaan tutkit Raamattua Jehovan todistajien kanssa, osallistut hyvän uutisen saarnaamiseen ja käyt kristillisissä kokouksissa, niin ansaitset kiitoksen. Toivomme, että haluat pian vihkiytyä Jehovalle ja tehdä saman kysymyksen, jonka etiopialainen mies teki Filippokselle: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” (Apt. 8:35, 36.) Suhteesi Jumalaan tulee silloin olemaan samanlainen kuin niiden kristittyjen, joille Paavali kirjoitti: ”Te ette – – kuulu itsellenne, sillä teidät ostettiin tietyllä hinnalla.” (1. Kor. 6:19, 20.) Jos olemme vihkiytyneet Jehovalle, onpa toivomme taivaallinen tai maallinen, hän on Omistajamme. Miten tärkeää siksi onkaan tukahduttaa itsekkäät halut ja ”lakata tulemasta ihmisten orjiksi”! (1. Kor. 7:23.) On ilo ja kunnia olla Jehovan uskollinen palvelija, jota hän käyttää tahtonsa mukaan.
11. Mitä kristittyjä kehotetaan uhraamaan, ja mitä se merkitsee, kuten valaistiin Lain alaisuudessa annetuilla uhreilla?
11 Paavali kehotti uskontovereitaan: ”Antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” (Room. 12:1.) Nämä sanat saattoivat tuoda juutalaiskristittyjen mieleen uhrit, jotka olivat olleet yksi heidän palvontansa piirre ennen kuin heistä tuli Jeesuksen seuraajia. He tiesivät, että Mooseksen lain alaisuudessa Jehovan alttarilla uhrattavien eläinten täytyi olla laadultaan parhaita. Mitään huonompaa ei hyväksytty. (Mal. 1:8, 13.) Sama pitää paikkansa, kun annamme ruumiimme ”eläväksi – – uhriksi”. Uhraamme Jehovalle parhaamme, emme vain sitä, mitä jää jäljelle, kun olemme ensin tyydyttäneet kaikki omat halumme. Vihkiytyessämme Jumalalle annamme hänelle varauksetta oman ”sielumme” eli elämämme, johon sisältyvät voimamme, varamme ja kykymme (Kol. 3:23). Mitä tämä merkitsee käytännössä?
Käytä aikasi viisaasti
12, 13. Mikä on yksi tapa antaa Jehovalle parhaamme?
12 Yksi tapa antaa Jehovalle parhaamme on käyttää aikamme viisaasti. (Lue Efesolaiskirjeen 5:15, 16.) Tämä vaatii itsehillintää. Maailman vaikutuksen samoin kuin perityn epätäydellisyytemme vuoksi olemme taipuvaisia käyttämään kaiken aikamme sellaiseen, mistä itse nautimme tai mistä on meille henkilökohtaista hyötyä. On totta, että ”kaikelle on määräaika”, niin virkistäytymiselle kuin ansiotyöllekin, jota teemme voidaksemme täyttää kristilliset velvollisuutemme (Saarn. 3:1). Vihkiytyneen kristityn täytyy kuitenkin säilyttää tasapaino ja käyttää aikansa viisaasti.
13 Vieraillessaan Ateenassa Paavali pani merkille, että ”kaikilla ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla vierasmaalaisilla oli – – tapana käyttää vapaa-aikansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen” (Apt. 17:21). Samoin monet nykyään elävät ihmiset haaskaavat aikaansa. Sitä kulutetaan muun muassa television katseluun, videopelien pelaamiseen ja internetissä surffaamiseen. Ajastamme kilpailevat yhä useammat asiat. Jos annamme periksi, saatamme laiminlyödä hengellisiä tarpeitamme. Voisimme jopa alkaa uskoa, että meillä on liian kiire huolehtiaksemme ”tärkeämmistä asioista”, asioista jotka liittyvät Jehovan palvelemiseen (Fil. 1:9, 10).
14. Mitkä kysymykset ovat vakavan harkinnan arvoisia?
14 Kysy siksi Jehovan vihkiytyneenä palvelijana itseltäsi: Sisältyykö päivittäiseen aikatauluuni Raamatun lukeminen, mietiskely ja rukoileminen? (Ps. 77:12; 119:97; 1. Tess. 5:17.) Varaanko aikaa seurakunnan kokouksiin valmistautumiselle? Kannustanko toisia vastaamalla kokouksissa? (Ps. 122:1; Hepr. 2:12.) Jumalan sanassa kerrotaan, että Paavali ja Barnabas käyttivät ”pitkähkön ajan” siihen, että he ”puhuivat rohkeasti Jehovan valtuudella” (Apt. 14:3). Pystyisitkö sinä muuttamaan olosuhteitasi niin, että voisit käyttää enemmän aikaa, jopa ”pitkähkön ajan”, saarnaamistyöhön, kenties palvella tienraivaajana? (Lue Heprealaiskirjeen 13:15.)
15. Miten vanhimmat käyttävät aikaansa viisaasti?
15 Kun apostoli Paavali ja Barnabas vierailivat Antiokian kristillisessä seurakunnassa, ”he viipyivät melkoisen ajan opetuslasten parissa” voidakseen rohkaista heitä (Apt. 14:28). Samoin rakkaudelliset vanhimmat omistavat nykyään paljon aikaa toisten vahvistamiseen. Kenttäpalveluksensa ohella he paimentavat uutterasti laumaa, etsivät kadonneita lampaita, auttavat sairaita ja huolehtivat seurakunnassa monista muista vastuista. Jos olet kastettu veli, sallivatko olosuhteesi sinun tavoitella tällaisia palvelustehtäviä?
16. Mainitse joitakin tapoja tehdä hyvää ”niille, jotka ovat meille sukua uskossa”.
16 Monet ovat saaneet iloa niiden auttamisesta, jotka ovat kärsineet luonnononnettomuuksien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien vuoksi. Esimerkiksi eräs Betelissä palveleva noin 65-vuotias sisar matkusti useita kertoja pitkien matkojen päähän voidakseen olla mukana avustustyössä. Miksi hän käytti lomaansa tällä tavalla? Hän kertoo: ”Minulla ei ole mitään erityistaitoja, mutta oli ilo tehdä sitä, mitä tarvittiin. Minua rohkaisi valtavasti nähdä niiden veljieni ja sisarteni luja usko, jotka olivat kärsineet suuria aineellisia menetyksiä.” Lisäksi tuhannet todistajat kautta maailman auttavat valtakunnansalien ja konventtisalien rakentamisessa. Osallistuessamme tällaiseen toimintaan teemme epäitsekkäästi hyvää ”niille, jotka ovat meille sukua uskossa” (Gal. 6:10).
”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä”
17. Mitä sinä antaisit vastineeksi ikuisesta elämästä?
17 Jumalasta vieraantunut ihmisyhteiskunta tulee pian häviämään. Emme tiedä tarkkaan, milloin se tapahtuu. Tiedämme kuitenkin, että ”jäljellä oleva aika on supistunut” ja ”tämän maailman näyttämö vaihtuu”. (Lue 1. Korinttilaiskirjeen 7:29–31.) Tämä tuo lisäpainoa Jeesuksen kysymykseen ”Mitä ihminen antaa sielunsa vastineeksi?” Saadaksemme ”todellisen elämän” teemme varmasti mitä tahansa uhrauksia, mitä Jehova meiltä pyytääkin (1. Tim. 6:19). On välttämätöntä noudattaa Jeesuksen kehotusta seurata häntä jatkuvasti ja etsiä ensin Jumalan valtakuntaa (Matt. 6:31–33; 24:13).
18. Mihin voimme luottaa ja miksi?
18 Jeesuksen seuraaminen ei tosin ole aina helppoa, ja joillekin se on hänen varoituksensa mukaisesti maksanut heidän henkensä tässä asiainjärjestelmässä. Silti vastustamme Jeesuksen tavoin kiusausta ”olla huomaavaisia itseämme kohtaan”. Uskomme vakuutukseen, jonka hän antoi ensimmäisen vuosisadan voidelluille seuraajilleen: ”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” (Matt. 28:20.) Käyttäkäämme siis parhaamme mukaan aikaamme ja kykyjämme pyhässä palveluksessa. Kun teemme niin, osoitamme luottavamme siihen, että Jehova varjelee meidät suuren ahdistuksen läpi tai palauttaa meidät eloon uudessa maailmassa (Hepr. 6:10). Näin olemme osoittaneet, miten paljon arvostamme elämän lahjaa.
Mitä vastaat?
• Miten Jeesus osoitti huomattavaa halukkuutta palvella Jumalaa ja ihmisiä?
• Miksi ihmisen pitäisi kieltää itsensä, ja miten se tapahtuu?
• Ainoastaan millaiset uhrit Jehova hyväksyi muinaisessa Israelissa, ja miten tämä ohjaa meitä nykyään eläviä?
• Miten voimme käyttää aikamme viisaasti?
[Tutkistelukysymykset]
[Kuvat s. 26]
Jeesus teki aina sitä, mikä oli Jumalalle mieluista.
[Kuva s. 28]
Arvostavat israelilaiset antoivat parhaansa tosi palvonnan hyväksi.
[Kuvat s. 29]
Miellytämme Jumalaa, kun käytämme aikamme viisaasti.