”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa”

VASTA päällystetty tie näyttää hyvin tasaiselta. Vaikuttaa siltä, ettei se voi vaurioitua, mutta aikaa myöten siihen saattaa kuitenkin tulla halkeamia ja kuoppia. Jotta tie pysyisi kunnossa ja turvallisena, sen päällystettä täytyy uusia.

Vastaavasti suhteemme toisiin voivat joskus kiristyä ja jopa rakoilla. Apostoli Paavali totesi, että Rooman kristittyjen keskuudessa oli näkemyseroja, ja kehotti: ”Pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa ja mikä on rakentavaa toisillemme.” (Room. 14:13, 19.) Miksi on tarpeen ”pyrkiä siihen, mikä edistää rauhaa”? Miten voimme pyrkiä rauhaan rohkeasti ja hyvin tuloksin?

Miksi pyrkiä rauhaan?

Ellei tietä hoideta, päällysteen pienet halkeamat voivat kasvaa vaarallisiksi kuopiksi. Samoin jos erimielisyydet jätetään selvittämättä, seuraukset voivat olla tuhoisat. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’ ja kuitenkin vihaa veljeään, niin hän on valehtelija. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka hän on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.” (1. Joh. 4:20.) Jokin ratkaisematta jäänyt erimielisyys voisi lopulta saada kristityn vihaamaan veljeään.

Jeesus Kristus osoitti, että Jehova ei hyväksy palvontaamme, jos emme ole tehneet sovintoa toisten kanssa. Jeesus neuvoi opetuslapsiaan: ”Jos siis tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, jätä lahjasi siihen alttarin eteen ja mene pois; tee ensin sovinto veljesi kanssa, ja sitten takaisin tultuasi uhraa lahjasi.” (Matt. 5:23, 24.) Yksi tärkeä syy pyrkiä rauhaan on tosiaankin halu miellyttää Jehova Jumalaa. *

Filippin seurakunnassa syntynyt tilanne tähdentää toista syytä, minkä vuoksi tulisi pyrkiä rauhaan. Kahden kristityn sisaren – Euodian ja Syntyken – välinen tarkemmin määrittelemätön ongelma uhkasi ilmeisesti koko seurakunnan rauhaa. (Fil. 4:2, 3.) Selvittämättömät erimielisyydet voivat tulla pian julkisiksi. Halu vaalia seurakunnassa vallitsevaa rakkautta ja ykseyttä saa meidät pyrkimään sovintoon toisten uskovien kanssa.

”Onnellisia ovat rauhantekijät”, sanoi Jeesus (Matt. 5:9). Rauhaan pyrkiminen tuo iloa  ja tyydytystä. Lisäksi rauha edistää terveyttä, sillä ”tyyni sydän on lihallisen elimistön elämä” (Sananl. 14:30). Toisaalta kaunan kantaminen saattaa lisätä riskiä sairastua fyysisesti.

Useimmat kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että rauhaan pyrkiminen on välttämätöntä, mutta ehkä sinua silti askarruttaa, miten ratkaista jokin erimielisyys. Tarkastelemme nyt Raamatun periaatteita, jotka voivat ohjata meitä.

Tyyni keskustelu palauttaa rauhan

Pienet halkeamat päällysteessä voidaan usein korjata päällystämällä vaurioitunut alue uudelleen. Onko meidän mahdollista antaa anteeksi ja peittää veljiemme pienet virheet? Todennäköisesti useimmat erimielisyydet voidaan ratkaista näin, sillä apostoli Pietari kirjoitti, että ”rakkaus peittää paljon syntejä” (1. Piet. 4:8).

Toisinaan ongelma kuitenkin tuntuu niin vakavalta, ettemme voi vain sivuuttaa sitä. Katsotaanpa, mitä tapahtui israelilaisille pian sen jälkeen, kun he ottivat Luvatun maan haltuunsa. Ennen kuin ”Ruubenin pojat ja Gadin pojat ja Manassen puoli heimoa” siirtyivät Jordanin toiselle puolen, he pystyttivät ”huomiota herättävän suuren alttarin”. Muut Israelin heimot otaksuivat, että alttaria käytettiin epäjumalanpalvontaan, eivätkä voineet vain sivuuttaa ongelmaa. He valmistautuivat sotatoimiin. (Joos. 22:9–12.)

Jotkut israelilaiset saattoivat ajatella, että todisteita väärinteosta oli jo riittävästi ja että mikäli käynnistettäisiin yllätyshyökkäys, uhrien määrä jäisi vähäisemmäksi. Jordanin länsipuolella olevat heimot eivät kuitenkaan ryhtyneet toimeen hätäisesti, vaan lähettivät edustajia keskustelemaan ongelmasta veljiensä kanssa. Näiltä kysyttiin: ”Mikä on tämä uskottomuudenteko, jonka olette tehneet Israelin Jumalaa vastaan kääntyessänne tänään pois seuraamasta Jehovaa?” Tosiasiassa nuo heimot, jotka olivat rakentaneet alttarin, eivät toimineet uskottomasti. Mutta miten he reagoisivat tällaiseen syytökseen? Alkaisivatko he solvata syytösten esittäjiä, tai kieltäytyisivätkö he puhumasta heille? He vastasivat lempeästi ja toivat selvästi ilmi, että heidän toimintansa vaikuttimena oli ollut halu palvella Jehovaa. Reagoimalla näin he säilyttivät hyvän suhteen Jumalaan, ja lisäksi ihmishenkiä säästyi. Tyynen keskustelun ansiosta asia selvisi ja rauha palasi. (Joos. 22:13–34.)

Ennen kuin asiassa ryhdyttiin toden teolla toimiin, muut israelilaiset päättivät viisaasti keskustella ongelmasta syytettyihin israelilaisheimoihin kuuluvien kanssa. Jumalan sanassa sanotaan: ”Älä ole hengessäsi hätäinen loukkaantumaan, sillä juuri loukkaantuminen majailee typerien povessa.” (Saarn. 7:9.) Raamatullinen tapa käsitellä vakavia erimielisyyksiä on keskustella asiasta tyynesti ja suoraan. Voimmeko todellakaan odottaa Jehovan  siunausta, jos kannamme kaunaa emmekä lähesty ihmistä, joka mielestämme on rikkonut meitä vastaan?

Entäpä jos kristitty veli tai sisar puolestaan nostaa esiin jonkin ongelman ja kenties jopa syyttää meitä väärin? ”Kun vastaus on lempeä, se kääntää pois vihastuksen”, sanotaan Raamatussa (Sananl. 15:1). Ruubenin ja Gadin heimo sekä Manassen puoli heimoa selittivät kantansa veljilleen lempeästi mutta selvästi, ja niin tilanne, joka oli epäilemättä herättänyt voimakkaita tunteita, laukesi. Otammepa itse aloitteen käsiimme ja lähestymme veljeämme tai puhuupa hän jostakin ongelmasta meille, meidän tulisi kysyä itseltämme, mitkä sanat ja millainen äänensävy ja käytös todennäköisimmin edistävät rauhaa.

Käytä kieltä viisaasti

Jehova ymmärtää, että meillä on tarve puhua mieltämme vaivaavista asioista. Jos emme onnistu selvittämään meidän ja jonkun toisen välille syntynyttä erimielisyyttä, tunnemme todennäköisesti kiusausta puhua asiasta jollekulle muulle. Kaunan kantaminen voi helposti johtaa arvostelevaan puheeseen. Sananlaskujen 11:11 sanoo kielen sopimattomasta käytöstä seuraavasti: ”Jumalattomien suun vuoksi se [kaupunki] revitään maahan.” Ajattelematon puhe toisesta kristitystä voi samoin häiritä kaupungin kaltaisen seurakunnan rauhaa.

Rauhaan pyrkiminen ei kuitenkaan merkitse sitä, ettemme voisi puhua veljistämme ja sisaristamme lainkaan. Apostoli Paavali neuvoi uskontovereitaan: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta.” Mutta sitten hän jatkoi: ”Puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. – – Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi.” (Ef. 4:29–32, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jos sinua lähestyisi veli, joka on loukkaantunut sanoistasi tai käytöksestäsi, eikö sinun olisikin helpompi pyytää häneltä anteeksi ja tehdä sovinto, jos hän olisi aiemmin puhunut sinusta myönteisesti toisille? Vastaavasti jos meillä on tapana puhua kristityistä tovereistamme rakentavasti, meidän on erimielisyyksien syntyessä helpompi palauttaa rauha. (Luuk. 6:31.)

Palvelkaamme Jumalaa ”olka olkaa vasten”

Meillä syntisillä ihmisillä on taipumus alkaa pitää välimatkaa niihin, jotka ovat loukanneet meitä, ja eristäytyä. Se on kuitenkin epäviisasta. (Sananl. 18:1.) Me Jehovan yksimieliseen kansaan kuuluvat, jotka huudamme avuksemme hänen nimeään, olemme päättäneet ”palvella häntä olka olkaa vasten” (Sef. 3:9).

Meidän ei tule antaa toisten sopimattoman puheen tai käytöksen koskaan laimentaa intoamme puhtaan palvonnan puolesta. Asiaa valaisee tapaus, joka sattui vain muutamaa päivää ennen kuin Jeesuksen uhri korvasi temppelissä esitettävät uhrit ja vähän sen jälkeen, kun Jeesus oli tuominnut suorin sanoin kirjanoppineet. Jeesus pani merkille, miten eräs köyhä leski pudotti temppelin rahalippaaseen ”kaikki elatusvaransa, jotka hänellä oli”. Yrittikö Jeesus estää häntä? Päinvastoin hän puhui arvostavasti siitä, miten nainen tuki uskollisesti Jehovan silloista seurakuntaa. (Luuk. 21:1–4.) Toisten epävanhurskaat teot eivät vapauttaneet naista velvollisuudesta tukea Jehovan palvontaa.

Meistä saattaa tuntua, että joku kristitty veli tai sisar on toiminut väärin, jopa epäoikeudenmukaisesti. Miten reagoimme? Annammeko sen haitata kokosieluista Jehovan palvelustamme? Vai toimimmeko rohkeasti erimielisyyksien ratkaisemiseksi, jotta Jumalan nykyisen seurakunnan kallisarvoinen rauha säilyisi?

Raamattu neuvoo: ”Mikäli mahdollista, säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa, sikäli kuin se teistä riippuu.” (Room. 12:18.) Päättäkäämme noudattaa tätä neuvoa ja siten pysyä turvallisesti elämään johtavalla tiellä.

[Alaviite]

[Kuva s. 17]

Euodian ja Syntyken piti pyrkiä rauhaan.

[Kuva s. 18]

Mitkä sanat ja millainen äänensävy ja käytös todennäköisimmin edistävät rauhaa?